Tulijaiset

"Lämmin on kesäni päivä, oma koti lämpimämpi, vilu on olla pakkasessa, vilump on vieraan katon alla".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta kotiin, asumiseen, saunaan, kodinhaltijoihin, kotipyhäköihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Ei meillä surulla syyvä, ei eletä huolen kanssa, meillä syyvveä ilolla, remun kanssa reistatoa, näin meill on ikä eletty, polvi kaikki ponkaeltu".

 

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KOTAPERINNE

1. vanhimpia tunnettuja asumiseen eli säältä suojautumiseen käytettyjä paikkoja ovat olleet puiden ja kallioiden muodostamat harjanteet, onkalot, kielekkeet ja luolat (susiluola).

2. uralilaisten kansojen vanhinta tunnettua asumisperinnettä edustavat erilaiset puoliksi maahan kaivetut majat ja kevyemmät maan päälle pystytetyt rakennelmat eli kodat.

3. kodan suureen suosioon on vaikuttanut asumismuodon keveys, kuljetettavuus ja soveltuvuus pohjoisen vaativissa elinoloissa harjoitettuun ruuan perässä liikkumiseen eli jutaamiseen (kantasamojedin joto).

4. kodan eri osien nimiä on johdettu uralilaisten kielten alkumuotoon kantauraliin asti mikä tekee asumistavasta tuhansia vuosia vanhan. voidaan sanoa ettei uralilaista asumista ole olemassa ilman kotaa.

5. kota on ymmärretty elämää suojelevana kohtuna (marin kudo) ja sikiökalvona (viron koda). kodan oviaukosta on "synnytty" yhdestä olevaisuudesta toiseen, levosta liikkeeseen, pimeästä valoon.

6. toista vanhaa uralilaisten kansojen alueilta tavattua asumismuotoa puoliksi maahan tai rinteeseen kaivettua, katon kautta sisään käytyä majaa voidaan pitää lainana uralilaisia kansoja edeltäneeltä kivikauden väestöltä. maahan kaivettujen asumusten paikallaan pysyvä luonne ja maata "haavoittava" olemus on ristiriidassa monien uralilaisten uskomusten kanssa (majat kivikautisen väestönosan käyttämiä tai heiltä omaksuttuja talviasumuksia).

7. kota-asuminen on ollut harva-asutusta. perheet ovat kiertäneet elinaluettaan vuotuiskierron mukaan 1-3 kodan kunnissa. talviksi on voitu kokoontua yhteen suuremmiksi "kyliksi" (myöhäistä alkuperää oleva kylä-sana tarkoittaa vieraiden muodostamaa yhteisöä eli toisilleen läheistä sukua olevien kotakuntien vastakohtaa).

8. liikkuvan elämäntavan ja maanpäällisen hautausperinteen (rekihautauksen) vuoksi on uralilaisilta kansoilta jäänyt paikallaan asuvia kansoja vähemmän "elämisen jälkiä". pelkästään maata kaivelemalla eli arkeologian tuloksia seuraamalla saa uralilaisista helposti väärän tai "näkymättömän" kuvan.

9. hyvinä asumisen eli kodan paikkoina on pidetty hiekkarantoja, vesistöjen varsia, jokien pohjois-rantoja, päivänpuoleisia rinteitä, kuivia kangasmaita, sulia virtapaikkoja, tasaisia mäkiä ja kenttiä ja paikkoja joissa eläimet viihtyvät ja pysähtyvät.

10. kodanpaikkaa valittaessa on pidetty tärkeänä että maan ja mantereen haltijat ovat hyväksyneet tulijat. ihmisten ja haltijoiden välisten suhteiden lisäksi on tarkkailtu haltijoiden keskinäisiä välejä (kodan ja maan haltijoiden). vaivaa on nähty myös veden ja etenkin tulen haltijoiden lepyttelyyn (elämän ehtoja).

11. kotipiiriin on katsottu kuuluvan kodan, tulisijan, kotaa ympäröivän pihan eli kentän, vedenhakupaikan, kotaa ympäröivien puiden ja kauempana metsässä sijainneen perheen ja suvun haltijoille omistetun pyhäkön. koska suuri osa valoisan ajasta on vietytty pihamaalla (ks. kuvat) on se tehnyt pihasta kotaakin tärkeämmän.

12. tuhansien vuosien pystyttäminen, purkaminen ja lukemattomat arjen toistot ovat tehneet kodan eri osista vahvasti ritualisoituneita. jokaisella osalla ja kodassa pidetyllä esineellä on ollut oma tarkoin määrätty paikkansa ja tehtävänsä (kota=asumisen pyhäkkö).

13. kodan muodostamaa rituaalista tilaa voidaan hahmottaa "vaakasuorasti" (edessä, takana, eteläpuoli, pohjoispuoli), "pystysuorasti" (alinen, keskinen, ylinen), tulen ja valon mukaan (valoisaa, pimeää, lämmintä, kylmää), sukupuolen mukaan (miehen tila, naisen tila), sukulaisuuden mukaan (sukulaisen paikka, vieraan paikka) ja erilaisten arvostusten mukaan (paras nukkumapaikka, paras työtila).

14. taigalla asuvilla sukulaiskansoilla kota-asuminen on jatkunut meidän päiviimme asti (ks. kuvat). itä-merellä ja volgalla perinteisen asumismuodon lopetti vieraisiin elinkeinoihin (maanviljelys) ja asumuksiin (hirsitalot) siirtyminen. hirsiasumisen vieraasta alkuperästä kertovat talojen myöhäiset lainanimet (tupa=saksan stub, lämmitettävä huone, pirtti=venäjän pirti, sauna).

15. suurin osa hirsitaloihin liittyvistä tavoista ja uskomuksista on lainaa etelän maatalouskansoilta, pieni osa kota-asumisesta siirtynyttä omaa (uralilaista) uskomusperinnettä.

16. hirsiasumiseen siirtyminen muutti asuinkodan pihakodaksi. asumisen ja yöpymisen paikasta tuli ruuanvalmistuksen ja perheen hengellisen elämän keskus eli kotipyhäkkö (udmurtin kuala). pihakodan mallisia rakennelmia löytyy nykyistenkin "omakotitalojen" takapihoilta.

17. hirsirakentamisen ja vieraiden elinkeinojen myötä kehittyi pihapiiriin pikkuhiljaa joukko pienempiä rakennuksia (aitta, navetta) joista rakkaimmaksi muodostui sauna.

18. peseytymiseen käytetyn saunan alkuperä lienee volgalla missä uralilaisten kansojen naapureina on elellyt omasta saunaperinteestään tunnettuja turkkilaisia kansoja. keksintönä tulisijan eli kiukaan kivien päälle kaadettu höyrystyvä vesi on huomattavasti vanhempaa perua (varhaiskivikaudelta).

19. saunan alkuperää ja vanhempia käyttötarkoituksia voidaan hakea kansanrunoudesta löytyvistä kuvauksista seinättömistä saunoista ("lämmitä, kylytkö, laittomatko, seinättömät, lämmittää kylyt laittomat, seinättömät"), sauna-sanan saamelaisesta vastineesta suowdnje (lumeen kaivettu kuoppa) ja saunassa tapahtuneesta parantamisen ja synnyttämisen perinteestä (synnytyskodan muuttuminen synnytyssaunaksi).

20. hirsisaunojen edeltäjinä voidaan pitää synnyttämiseen ja parantamiseen käytettyjä "kotasaunoja" joissa harjoitetuista tavoista useimmat nykyisistä saunaperinteistä (kivien kuumentaminen, veden lämmittäminen, vastominen) ovat saaneet alkunsa.

21. kotasaunaa voidaan pitää aitona uralilaisena asiana (parantamisen ja parantumisen paikka).

JUTAAMINEN JA KODANPAIKKA

1. kodanpaikoiksi valitaan suojaisia aukeita ja tasaisia jokien ja järvien rantoja.

2. kodanpaikkaa valittaessa suoritetaan uhri Maan emolle.

3. talonpaikkaa tiedustellaan vuolemalla ilmaan ohuita lastuja (rakennus lastujen laskeutumispaikkaan).

4. talonpaikalla nukutaan yö ennen rakentamisen aloittamista (maanhaltijoiden toivotaan kertovan tahtonsa unessa).

5. talonpaikkaa etsitään kääntelemällä ympäri pihakiviä (jos alla muurahaisia tai muita eläväisiä paikka suotuisa).

6. talonpaikan soveltuvuutta päätellään muurahaisten väristä (mustat=voi rakentaa, keltaiset ja punaiset=ei sovellu rakentamiseen).

7. talojen alla olevia vesisuonia pidetään terveydelle vaarallisina (rakennukset kuiville paikoille).

8. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään nukkumalla yö maan tasalla (nopea unen tulo=hyvä enne, "nukuttaa talossakin").

9. talvimajat rakennetaan jokien varsilla oleviin suojaisiin poukamiin (15-35 hengen talvikyliä).

10. kesäkodat pystytetään hiekkaisille rannoille ja päivänpuoleisiin rinteisiin hyvien pyyntimaiden lähelle (1-4 kodan ryhmiä).

11. kodan oviaukko suunnataan etelää ja perä eli pohja pohjoista kohti (etelä=kodan edessä oleva, pohjoinen=kodan pohjan suuntainen).

12. kodanpaikoiksi valitaan jäkälämaita ja jokien ja järvien päivänpuoleisia rantoja.

13. vanhoja asuinpaikkoja pidetään rakentamiseen soveltuvina eli maanhaltijoiden hyväksyminä (palaneet ja tuhoutuneet rakennukset jätetään rauhaan).

14. talonpaikkaa selvitetään jättämällä maahan rasiallinen muurahaisia ja ennustamalla seurauksista (jos pysyvät rasiassa tai tuovat paikalle lisää neulasia suotuisa, jos häviävät yön aikana asumiseen sopimaton).

15. talonpaikkaa tiedustellaan jättämällä maahan kolme tuohirasiaa ja toivomalla muurahaisten tuovan paikalle neulasia (hyvä enne).

16. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään leipomalla kolme pientä ruisleipää, lyömällä maahan puinen keppi, lausumalla rukous ja heittämällä leivät vasemman olkapään yli (jos laskeutuvat oikein päin hyvä enne).

17. talon suuntaa arvotaan pystyttämällä maahan neljä keppiä ja heittämällä pään yli emännän leipoma leipä.

18. marit valitsevat asuinpaikoiksi eläinten levähdyspaikkoja (lepoon ja nukkumiseen soveltuvia).

19. talonpaikkaa tiedustellaan kaivamalla maahan kuoppa ja lakaisemalla maa takaisin kuoppaan (jos sopii paikka rakentamiseen sopimaton).

20. talonpaikkaa selvitetään laskemalla maahan puun palanen ja ennustamalla seurauksista (jos alle tulee eläväisiä paikka sopiva asumiseen).

21. kotaa ei pystytetä hylätyn kodan paikalle (kodan kehikko jätetään pystyyn syntymän ja kuoleman kunniaksi).

22. kodan oviaukko suunnataan itää tai kaakkoa kohti (päivännousu).

23. talonpaikkaa voidaan tiedustella päivältä maahan polvistumalla (uskotaan luovan paikalle kirkkaimmat säteensä).

24. udmurtit uskovat eläinten ja lintujen paljastavan talonpaikan liikkeillään (tarkkaillaan mihin pysähtyvät).

25. "pantu on paikoille hyville, asetettu armaille, suin pantu sulajokkee, päin tuo päivän noissentaa" (talonpaikan kuvaus).

26. "mikä veikon olka-päällä, kirves veikon olka-päällä, mikä kirvehen kasassa, lastu kirvehen kasassa, mihin lastu sinkahtaa, siihen tupa tehtäköön, kuka seinät veistelöö, setä seinät veistelöö, kuka ikkunat koloopi, isä ikkunat koloopi, kuka pöyän pyhkäsöö, äiti pöyän pyhkäsöö, kuka lattian lakasee, siso lattian lakasee" (talonpaikan arpomista, rakentaminen yhteistyötä).

27. udmurtit selvittävät talonpaikkaa katsomalla enteitä palavista oljista.

28. "maahiainen maanlainen, vaarain ja vetten haltia, pyytäisin maata maatakseni, en ijäkseni vaan ajakseni", "izandaizet emändaizet, laskekat uöd magatta, suured i piened, i keskikiertahized" (makuupaikan pyytäminen).

29. talonpaikkaa tiedustellaan makaamalla yö sen puun juurella jonka ääreen halutaan rakentaa (haltijoiden vastaus unessa).

30. maanhaltijoiden tahtoa selvitetään nukkumalla yö ensimmäisen hirsikerran muodostamassa kehässä.

31. saamelaiset uskovat maan-alla-eläjien (mad-vuolas-jielli) viestivän tahtonsa asumisesta unissa (jos kielteinen siirrytään toisaalle).

32. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla kuusesta veistetty lastu joen vietäväksi (talo lastun pysähdyspaikkaan).

33. lempiporojen levähdyspaikkoja pidetään suopeina kodan pystyttämiseen.

34. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla jokeen hirrenpalanen, lastu tai puu-ukko (talo pysähdyspaikalle).

35. kodinpaikkaa etsitään hiihtämällä tai kävelemällä päivän matka (koti paikalle missä päivä alkaa laskea).

36. talonpaikka varataan eli suojataan iskemällä tuli elävän puun taulaan ja kulkemalla tulen kanssa alueen ympäri (toisen tavan mukaan heitetään paikan yli kivi tai kirves).

37. talonpaikkaa tervehditään laskemalla maahan lahja sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

38. asuinpaikan kelpoisuutta selvitetään maassa pyörivien hyönteisten väristä (mustat=hyvä enne).

39. talonpaikkaa etsitään heittämällä maahan kivi ja tarkkailemalla minkä värisiä hyönteisiä kiven päälle nousee.

40. talonpaikkaa tiedustellaan hautaamalla maahan kolme kiveä ja katsomalla tuleeko kivien alle muurahaisia (maan väki).

41. karjalainen pirtti pystytetään aukean pohjoisreunaan tai rinteen etelään antavalle puolelle (päivänvalo). 

42. koivuista mäkeä pidetään haluttuna talonpaikkana.

43. järven läheisyyttä pidetään tärkeänä talonpaikkaa valittaessa (vesi, kala).

44. järvenrantaan rakennetun talon ikkunat suunnataan järveä kohti ("jotta on somempi kahtoo").

45. mäen päivänpuoleista rinnettä pidetään suopeana asuinpaikkana ("ei halla niin syvek").

46. pirtin peräikkuna suunnataan puolipäivää kohti (muut ikkunat niin "jotta päivä käyp ympär").

47. pirtti rakennetaan "päivään perin, suvea kohti, pitkin maata ja otshin suveh päin".

 

48. talonpaikkaa voidaan etsiä kääntelemällä kiviä (jos alla mustia muurahaisia munineen paikka "osakkahemp" eli onnekkaampi).

49. punaisia muurahaisia pidetään huonona enteenä asumiselle.

50. talonpaikkaa tiedustellaan pystyttämällä hankeen pitkä oksa tai keppi (jos kaatuu itsekseen hyvä enne).

51. lähteen läheisyyttä pidetään tärkeänä asuinpaikkaa valittaessa (veden tiedetään löytyvän sieltä "mis on paju", "mis utu pyssyy kauemman kesäl", "mis kohas kaste heinässä on kauemman").

52. hyvän talonpaikan uskotaan höyrähtävän lämpimälle öisin.

53. mäkiä pidetään haluttuina talonpaikkoina koska ohjaavat sade ja sulamisvedet rakennuksista poispäin.

54. mäkien pohjoisrinteitä vältellään kylmyyden vuoksi ("täs o halla vierahan").

55. mäkien etelärinteitä pidetään lämpiminä ja valoisina ("sulat päivärinnat").

56. notkelmia ja sammalmaita vierastetaan kosteuden ja hallan vuoksi.

57. järven läheisyyttä arvostetaan talonpaikkaa valittaessa ("järvi ko huoltaa lämmint").

58. mustia muurahaisia pidetään hyvänä enteenä asumiselle, mauriaisia huonona ("mauriaine majan muuttaa, muurahaine kokovaa").

59. kusiaisten uskotaan tuovan taloon riitaa eli toraa ("vihasii elävii").

60. talon lähellä sijaitsevaa muurahaispesää pidetään hyvänä enteenä.

61. talonpaikkaa etsitään nukkumalla maassa yö täysissä vaatteissa (jos haltija saapuu yön aikana istutetaan paikalle talon uhripuu).

62. vanhan isännän tai emännän kuollessa nukutaan yö talon uhripuun juurella ja kuulostellaan maanhaltijan tahtoa asumisen jatkamisesta.

63. talonpaikkaa etsitään heittämällä keppiä (jos kepin pää osoittaa pohjoiseen maanhaltija vastustaa rakentamista).

64. kolmea ensimmäistä talonpaikalla vietettyä yötä pidetään vaarallisina (haltijan ei uskota saapuneen paikalle).

65. "läks on höyhen höytämää, kukon sulka suljamaa, höyhen lens sille moaalle, millä maall on puut punaset, puut punaset, maat siniset" (talonpaikan etsintää).

66. "suven suurilla jälillä, karhun kämmenpeän sijoilla, pohjais-puolella jokio, päivä puolella mäkie" (talonpaikan kuvaus).

67. "pohjoispuolella jokia, päiväpuolella mäkeä" (ihmisasutus joen pohjoispuolelle, eteläpuoli eläinten ja haltijoiden aluetta).

68. talonpaikka pyhitetään kiertämällä alue elävän puun taulaan sytytetyn tulen kanssa ja polttamalla paikalla tulta kolme päivää (haltijan uskotaan saapuvan unessa kolmantena yönä).

69. naispuolisen maanhaltijan uskotaan tuovan taloon kodinonnea, miespuolisen metsäonnea ja pariskunnan iloa ja hupaa.

70. talonpaikka pyhitetään nukkumalla maassa yö, odottamalla maanhaltijan ilmestymistä ja suorittamalla uhri ilmestymisen kunniaksi (haltijaa pyydetään vastaanottamaan lahjansa sanoin "Mannun ukko, Mannun eukko, Mainio manuen emäntä, Maan ehtoisat eläjät, Maan vartijat vakaiset, tullos nyt kullan muuttelohon, hopean vaehtelohon").

71. maanhaltijan ilmestymispaikka pyhitetään haltijalle (ei kuljeta, ei rakenneta).

72. hantit suuntaavat asuinmajan oviaukon jokea kohti (perheiden käyttämät metsäpyhäköt majoista yläjuoksulle päin).

73. "pertti on petäjikössä, kodini koivikossa" (haluttuja talonpaikkoja).

74. "heitän suoni, heitän maani, heitän hiekka rantaseni, vaihan valkehet veteni, muihin mustihin vesihin" (hiekkarannat ja kirkasvetiset järvet).

75. sanalla nummi (samojedin num) tarkoitetaan kodanpaikaksi soveltuvaa tasaista ja hiekkapohjaista kukkulaa tai mäenlakea (lähellä Numia eli Numalaa).

76. maanhaltijan hyväksyntää pyydetään sanoin "nyt olen minä tullu, uusi vieras tähän, Maan emä, manteren haltie, anna yön rauhus, päivän terveys, anna syyä syöntä-aikana, anna juua juonta-aikana, anna maata makoanta-aikana".

77. maata tervehditään sanoin "terve, Moaemä, Moaemä, kallis kandajani, ruskie moa i musta moa, terve, valgie moa, anna rauha tervehysi, anna rauha tervehysi uusill tulokkahill, ota omaksi, suvaitse i luubi".

78. saamelaiset pitävät päivänpuoleista rinnettä (baeive-radda) hyvänä kodanpaikkana (valo, lämpö).

79. mansiperheiden suojelushaltijat (pupit) ottavat osaa asuinpaikan haltijalle järjestettyihin menoihin (osa uhratusta ruuasta perheen suojelushaltijoille, osa paikan haltijalle).

80. "terveh, moa, terveh, mantu, terveh, moa, manteren haltie, anna rauhaa, tervehyttä, elää moanpaikalla" (lausutaan "vereksil paikoil" asetuttaessa).

81. talonpaikka lainataan Maan emolta lahjoin ja lupaamalla olla maalle hyvä.

82. helposti sydäntyvää Maan emäntää voidaan lepytellä sanoin "terveh moa, terveh manto, terveh tervehyttäjälle" (rakentaessa koetut ongelmat=haltijan tyytymättömyyttä).

83. hantit selvittävät leirin suuntaa heittämällä nuolenkärkeä.

84. hantit eivät leiriydy eläinten asuinalueiden tai pesien lähelle (tilaa molemmille).

85. selkupit rakentavat talvikylät pää ja sivujokien risteyksiin (vastapäätä eli suin sivujoen suuta).

86. selkupit nimeävät talvikylät sivujokien mukaan (kyliin muutetaan ensilumen aikaan).

87. nenetsit kutsuvat yhdessä jutaavien sukulaisperheiden muodostamaa leiriä nimellä nesy (suku=yerkar).

88. nenetsit kutsuvat rekikulkuetta nimellä argish (reki=khan, kulkuetta johtaa nuori tyttö miesten ajaessa sivuilla).

89. samojedien rekikulkuetta johtaa perheen emänainen (lapsi matkustaa toisessa reessä, naisten rekien selkänojissa pyhiä kuun ja päivän kuvia).

90. nganasanien rekiletkaan kuuluu 2-3 poron vetämiä miesten rekiä (iryanka), 3-5 poron vetämiä naisten rekiä (insyudakonto), poronnahoin (fantuy) peitettyjä tavararekiä (kunsyby´e), kotapuita kuljettava reki (ngyuyusya), kotapeitteitä kuljettava reki (diye) ja petitarvikkeita kuljettava reki (tobo).

91. "vaimot ja lapset ensimmäisissä ahkiois, kotapiljaset venyvät viimi ahkiosta" (kotapiljaset=kotapuut, ahkioiden järjestys sama kuin sukulaiskansoilla).

92. "taloja seihtemää asti yhessä kihelmässä" (kotoperäisten kylien koosta, kihelmä=ryhmä, rykelmä).

93. "se on oikein emäkyläläisiä" (emäkylä ja sivukylät, emäjoki ja sivujoet).

94. "käivät tarpomassa vähä ettäämmäl emämaast" (emämaa=kotiseutu, vrt. vierasperäinen isänmaa).

95. "tää Iitti ol ennen emäpitäjä" (pitäjät ja emäpitäjät).

96. "veli kerto et häl löysi semmosen hiijen syväm mäjen johon hän aiko laittaat talonsa" (haluttuja talonpaikkoja).

97. "nyt ne talot on taas erillään ninku ne on alumperinkin ollu erillään" (vieri viereen eli katujen varsille rakennettujen talojen vieraasta alkuperästä).

98. "se on suorah eteläh päij ja perä sit pohjasii" (talon suunta).

99. "tuo koskenalusta on jäätynny aivan umpehen ko nuin uhkuu kovasti" (sulana pysyvät koskenalat haluttuja asuinpaikkoja).

100. "ed nä päiväl laskua, ed päivän noisua" (huonosti valitulla talonpaikalla).

101. "mäen gukkula on godi tehty" (outona pidetty talonpaikka inkerissä).

102. "meijer rannal ov valkia liva" (rannat haluttuja asuinpaikkoja).

103. "meil oli ikkunad merre" (rantalaisilla meri päivää tärkeämpi).

104. "meil om mäem päl koid" (koti mäen päällä).

105. "meil om paljo pedäjäist metsä" (kankaat haluttuja asuinpaikkoja).

106. "kodi on tehty kuivalle pengerelle" (kodinpaikka).

107. "teijeh honehed on käbiäs paikka, kuivam pugram päl" (kaunis huone kuivalla kummulla).

108. "tehti kodi mäer rinta" (rintamäkeläiset).

109. "meil on taza randa, livapohja" (tasainen ja hiekkapohjainen ranta).

110. "meijjen kodi ov surem metsän sizäz" (rantalaiset ja metsäläiset).

111. "a ku meil ollid vesseläd rannad" (hyvän rannan tärkeydestä).

112. "se ellä ärez" (syrjässä joesta, syrjälät).

KODAN PYSTYTTÄMINEN

1. kodan oviaukko suunnataan itää tai etelää kohti (päivännousu, keskipäivä).

2. taloon rakennetaan räppänä tai ikkuna henkien kulkureitiksi (vastaa kodan savuaukkoa).

3. hirsitaloihin rakennetaan kaksi sisäänkäyntiä joista toisesta käydään arkena ja toisesta tärkeisiin tilaisuuksiin lähdettäessä (kotaperinteen jatkumoa).

4. talon rakentaminen aloitetaan kiertämällä piha tulen kanssa, heittämällä talonpaikan yli valkoinen ukonkivi ja kumartamalla maalle sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

5. talon peruskivien, nurkkien ja ensimmäisen hirren alle laitetaan suojeleva taikakalu (kiviä, rahoja, heiniä).

6. kota pystytetään päiväsaikaan (yö henkien aikaa).

7. taloja ei rakenneta ihmisten tai eläinten poluille (varattuja).

8. taloa rakennettaessa vältellään turhaa puiden kaatamista (puut valikoidaan tarkkaan / rakennetaan puuttomille paikoille).

9. talojen alla olevat maakuopat ja kylmätilat kaivetaan hanhen tai joutsenen hahmoisiksi.

10. ensimmäisestä hirrestä veistetyt lastut kasataan kannon nokkaan sanoin "tuosta teen lapsilleni pirtin".

11. talon ensimmäisen nurkkakiven asettaa perheen vanhin (jäänne leirinpaikan valitsijan tehtävästä).

12. talon kurkihirren päälle laitetaan ukkosen murtaman puun sälöjä ("jotta ukkonen jättäisi rauhaan").

13. hirsitalon rakentamiseen tarvitut puut kaadetaan tammi-helmikuussa pohjantuulen aikaan (puu kuivimmillaan).

14. talon rakentaminen aloitetaan huhtikuussa maan paljastuessa ("muurahaisten alkaessa rakentaa").

15. talon ovet ja ikkunat ummistetaan yläkuulla.

16. talojen katot pyritään rakentamaan poudan aikaan (kuivaa).

17. rakentamiseen käytetyillä puilla tulee olla sielu (sielullisen puun (lovja pu) tunnistaa myötäpäivään kiertävistä vuosirenkaista eli syistä).

18. rakentamiseen ei kelpuuteta puita joissa on paksuja kuivuneita oksia, rengas tai pahka rungon ympärillä, oksat rungon myötäisesti, koloja oksien lähellä tai kaksi latvaa.

19. hirsien ottamista voidaan tiedustella kaatamalla kolme koepuuta (jos puiden latva irtoaa kaadettaessa tai jää rungon alle lykätään ottoa vuodella).

20. rakentamiseen käytetyt puut kaadetaan laskevan kuun aikaan.

21. komit aloittavat rakentamisen maaliskuussa lumien sulettua ("maan alkaessa rakentaa").

22. katto ja kynnyshirret sovitetaan parittomien hirsikerrosten kohdalle.

23. ensimmäistä veistettäessä putoavaa lastua pidetään tärkeänä (kätketään ensimmäisen hirsikerroksen alle).

24. talon etunurkkien alle kätketään sulkia ja kolikoita.

25. ensimmäisestä hirrestä lyödään lastu talon punaisen nurkan alle (esivanhempien nurkka).

26. kuistin alle tuodaan mustia muurahaisia ("onnea tuomaan").

27. talon eteen istutetaan lehtikuusen tai pihlajan taimi (juurtuminen=onnea).

28. hirsitalon kehikon keskelle lasketaan pihlajanoksa rakentamisen ajaksi.

29. kahden ensimmäisen hirsikerroksen valmistumisen kunniaksi syödään ateria (kehikon keskelle nahka tarjoiluja varten).

30. talon keskihirren nostoon kuuluu aterian nauttiminen kehikon sisälle asetetun nahan päältä, hirren nostaminen hiljaisuuden vallitessa, kehikon päälle kiipeäminen ja villan ja kolikoiden laittaminen hirren koloihin.

31. keskihirren nostajaisia vietetään käärimällä hirteen kalapiiras valkoisessa kankaassa, nostamalla hirsi ylös, kävelemällä kehikon ympäri (myötäpäivään, punaisen nurkan kautta), rukoilemalla taivashaltijoita nurkkien kohdilla, kiipeämällä keskihirrelle, irrottamalla piiras vasemmalla kädellä, palaamalla punaisen nurkan kautta ja jakamalla piiras rakentajien kesken (hakijalle kangas ja nauhat).

32. vepsäläinen pirtti rakennetaan joen tai järven rantaan maakivien tai paalujen päälle (paalujen päät hiillytetään tai eristetään tuohella, oviaukko asetetaan vettä kohti tai vedestä poispäin, korkeus 17-19 hirsikertaa, päädyn pituus 7-9m, etuseinälle 2-4 ikkunaa).

33. vepsäläisen pirtin katto rakennetaan ohuista laudoista, oljista tai päreistä (kattolautojen päälle nostetaan painava malkahirsi).

34. vepsäläiset koristelevat ikkunanympärykset, vuorilaudat ja räystäslaudat ihmisten, eläinten ja lintujen kuvilla.

35. vepsäläiset kaivavat lattian alle maakellarin ja yhdistävät asuinrakennuksen läävään katetulla sillalla tai porstualla (läävän yläpuolelle vintti eli sara).

36. perinteiseen savupirttiin (korkeus 12-14 hirsikertaa) kuuluu savuaukko eli räppänä, olkikatto, pieni ikkuna, matala ovi ja hirsisalvoksen päälle muurattu kiuas (kiukaan ympärillä nukutaan ja peseydytään).

37. taloa suojaaviin taikoihin kuuluu pienten kivien laittaminen nurkkien alle, leivänpalan laskeminen perustuskuoppaan, piirakan nostaminen kurkihirren päälle ja kiukaan pyhittäminen lahjoin. 

38. hirsitalon nurkkijaisia vietetään ensimmäisen hirsikerran ollessa nurkkakivien varassa ("rakennus kehällä").

39. harjannostajaisiin kuuluu harjahirren nostaminen äänekkäästi huutaen, hirrelle istuminen ja emännän valmistaman harjakaispuuron syöminen.

40. katon valmistumista juhlistetaan juomalla kattajaisia.

41. kodan nostamiseen kuuluu matalan sijan kaivaminen, kotapuiden pystyttäminen, tulikivien latominen ja louteiden eli peitteiden levittäminen puiden päälle (loude=saamen loawda).

42. kotapuiden uskotaan kantavan mukanaan perheen onnea (mitä vanhempia sitä arvokkaampia).

43. kotatarpeet valmistetaan perheen yhteisvoimin (mies veistää kehikon, nainen ompelee louteet).

44. udmurtit rakentavat "suotuisilta tuntuviin" paikkoihin (ilman järjestystä, riviin rakentaminen venäläistä vaikutusta).

45. udmurtit pystyttävät talon eteen asumisen keskuksena toimivan kodan eli kualan (hirsitalo koetaan vieraana asuinpaikkana).

46. udmurtit siirtävät kualan polttamalla, keräämällä tuhkat vakkaan ja sirottelemalla tuhkat uuden kodan pystypuiden reikiin ja kodan alla olevaan maahan.

47. vepsäläiskylät pystytetään kumpareille ja mäille vesistöjen läheisyyteen (harakanmäki, voimäki).

48. vepsäläiset rakentavat talot hajalleen ilman järjestystä (suotuisille paikoille).

49. hirsitalojen seinät tilkitään valkeilla suosammalilla.

50. tuohikatot valmistetaan useasta kerroksesta tuohilevyjä (ladotaan limittäin, painoiksi puita).

51. hirsitalon rakentaminen aloitetaan keväällä lumien lähdettyä (hirret vedetään kevättalvella).

52. hirsitalon rakentamiseen kuuluu alimpien hirsien mittaaminen nuoralla (pitkittäin, nurkista ristiin), sopivien hirsien valikoiminen (sivuseinille suorimmat, pääseinille selkävimmät), hirsien nostaminen nurkkakivien päälle (paksuimmat alle), hirsien veistäminen sopivan muotoisiksi (selkäpuoli päällepäin), hirsien sovittaminen salvoksiin (sivuhirret perää kohti, päähirret päivää kohti), hirsien lyöminen paikoilleen, viimeisen hirsikerran ympäri käveleminen ja lastujen nostaminen kehikon päälle.  

53. talon kurkihirren asettamista juhlistetaan keittämällä puuro.

54. hirsiseinien sisäpuolet, laki ja orret höylätään valkeiksi (toisen tavan mukaan piilutaan kirveellä).

55. hirsitalon lattia valmistetaan suurista keskeltä halkaistuista hongista.

56. mordvalaiset käyttävät rakentamiseen petäjää, haapaa, lehmusta ja tammea.

57. taloon pyrkiville syöpäläisille kyhätään "oma pirtti" ensimmäisen seinähirren lastuista ("jotta pysyisivät ulkona").

58. taloa suojeleviin taikoihin kuuluu kynnyshirren kolisteleminen kirveellä ja luiden hautaaminen kiukaan perustuksiin.

59. talon peruskivien, nurkkien, maahirren ja harjahirren alle asetetaan lahjoja sanoin "moamoni maahinen, haltia huonehen, ota hopia, anna onnea".

60. inarinsaamelaisen turvemajan lattia ladotaan koivunoksista (sisätilaa jakaa suuremmat maahan asetetut puunrungot). 

61. karjalaisen pirtin hirret otetaan "talvisyämmellä" eli helmi-maaliskuussa.

62. ensimmäinen puu kaadetaan "suveh lipo päivännousuh" (etelää tai itää kohti, kannolle kyhätään lastuista "mökki metsäh").

63. ensimmäinen talohirsistä singahtanut lastu (arpalastu) lyödään kannon päähän ("etteivät hirret halkeilisi").

64. hirsitalon mittaukset tehdään silmämäärällä eli nokkamäärällä (suuntaa otetaan ilmanrannasta eli mehtänrannasta).

65. ensimmäistä hirsikertaa nostettaessa lausutaan "kunis huone seisoo, ei piä tuleman liikoi elävii" (syöpäläisten karkotus).

66. pohjahirsien ja nurkkakivien alle uhrataan hauki ja taikakaluja (kodinhaltijasta uskotaan tulevan uhraajan näköinen).

67. ensimmäisen hirsikerran valmistumista juhlistetaan nukkumalla paikalla yö (unista ennustetaan).

68. hirsitalon seinään kaiverretaan parin sormen levyinen puoleen hirteen asti ulottuva kolo joka sullotaan täyteen sammalta (haltijan sija).

69. hirsitalon tilkkeeksi käytetään hukansammalta eli suvensammalta eli lempsammalta (sammaleen puuttuessa voidaan käyttää niitty, kangas, kivi tai leväsammalta).

70. seinäsammaleet kuivataan ja savustetaan ennen käyttöä.

71. harjahirren nostoon kuuluu piiraiden ja juomisten vieminen harjalla olijoille ja astioiden heittäminen harjalta alas (kummin päin laskeutuvat).

72. hirsitaloihin rakennetaan koskutkattoja, havukattoja, tuohikattoja, turvekattoja, olkikattoja, kiskolautakattoja ja liistekattoja.

73. koskutkatto rakennetaan sitomalla koskuset eli kuusenkuoret ruodepuiden päälle ja nostamalla painoiksi pyöreitä riukuja ("se on uhti kestämään sen pihkan nojalla").

74. kattotarpeiden kiinnittämiseen käytetään limittämistä, vitsaksia ja kuivia pihlajanauloja.

75. taloa suojellaan laittamalla lattian alle rahoja, punaisiin lankoihin kiedottuja lehtiä, savea, savustettua hiekkaa tai eläimen pääluu.

76. talon ikkunat suunnataan lounasta tai merta kohti ("jot päivä käyp ympäri").

77. kiuas rakennetaan pohjoista kohti.

78. talopuut kaadetaan syänkuus eli tammi-helmikuussa (puu kuivimmillaan).

79. obinugrilaiset rakentavat joen pohjois tai itäpuolelle, vanhoista asumuksista ylävirtaan (joen toinen puoli jätetään eläimille).

80. obinugrilaiset pystyttävät kodan niin että joki tulee eteen, päivännousu vasemmalle ja lasku oikealla puolelle (oviaukko etelää kohti).

81. hirsitalo rakennetaan kaltevalle, poluttomalle ja valoisalle paikalle (loiva päivänpuoleinen rinne).

82. talon rakentamisen aikana paikalle saapuvia vieraita pidetään maanhaltijan lähettäminä.

83. marit kutsuvat talon kurkihirttä emohirreksi eli awa-kastaksi (nostetaan hiljaa "jottei taloon tulisi melua ja jyskettä").

84. marit ripustavat emohirteen ja talon nurkkiin suojelevia taikakaluja.

85. "kun tehtiin tätä tuvaista, iso seiso salvamella, miel loin suolla sammalii, kaikk oli kynnet kylmänneet, hallass ol hammeen helmat" (rakentaminen yhteistyötä, sammaleet kerätään heti lumen sulettua).

86. "kempä täh on suojat soanun, suojat soanun, salmot salvan, sammalet sulilta soilta, hirret hirmulta mejältä, malot marja-kankahalta, tuohet tuomi-voaram peältä", "sammalet sulilta soilta, malot marjakankahilta, lauvat loamakuusiloista, laki kultana kuloista, late vasen valuteltu, kiukuva meren kivilöistä, savet on kosen korvilta" (rakennustarpeita).

87. "ukon soamassa suojassa, on ainai akan apuja, akan on soamat sammalete" (työnjaosta).

88. hantit päällystävät kodat nahoilla ja koivuntuohella (tuohi=kesäpeite).

89. hantit asuvat talvet puoliksi maahan kaivetuissa majoissa joihin käydään katon kautta (lämmön antajana kiuas eli chuval, ruoka valmistetaan ulkona).

90. hantit pehmustavat nukkumasijat nahoilla ja punotuilla matoilla.

91. hantien sisustukseen kuuluu kalannahasta ommellut verhot (jakavat tilaa, suojaavat kylmältä ja sääskiltä).

92. hantit pitävät tavaroita orsilla, seinillä ja hyllyillä (joka esineellä oma paikkansa).

93. hirsitalon ensimmäinen kerta pyhitetään nostamalla kynnyshirttä kolme kertaa, laittamalla alimmaisen perihirren alle kolikko, laskemalla kehikon sisään kolme lepänoksaa, vuolemalla parsille hopeaa ja lausumalla "suovos maa, suvaitse mantu".

94. taloa suojataan laittamalla pilveä ja hetteestä haettua vettä perinurkkaan ja kurkihirren salvoksiin.

95. valmista lattiaa tervehditään sanoin "terve maa, terve mantu, terve jalka tällä maalla".

96. talon ensimmäinen hirsi haetaan "kaukaa syvänmaalta rauhallisesta paikasta" ja asetetaan ensimmäisen huoneen periseinään ("niin sittä ei asu luteet eikä mitkään syöpäläiset").

97. hantit rakentavat ihmisten majoihin parillisen määrän kerroksia, haltijoiden majoihin parittoman.

98. hantien tarinoissa kerrotaan pajuisista majoista joihin käytiin majan takana sijaitsevasta pyhästä nurkkauksesta (tarkoittaa joko hikimajaa eli alkuperäistä saunaa tai pajuista taivutettua kupolimaista asuinmajaa joista säilynyt kuvia keteiltä ja pohjois-amerikan kansoilta).

 

99. mansit asuvat talvet jokien varsille pystytetyissä lankkuisissa, harjakattoisissa, matalissa, yksihuoneisissa majoissa joissa on jäästä tai läpikuultavasta nahasta tehdyt pienet ikkunat, matalat ovet, eteinen ja avokiuas jonka savupiippu muurataan pajusta ja savesta.

100. mansien rakennuksiin kuuluu kiinteä talvimaja, useita tolppien varassa seisovia aittoja ja 4-6 koivun tai lepän tuohella päällystettyä kesäkotaa (kodat metsästys ja kalastusreittien varrella).

101. mansit asuvat keväät, kesät ja syksyt kevytrakenteisessa kodassa ja palaavat talveksi järeään 7 vuoden välein rakennettuun talvimajaan.

102. mansit laittavat rakentaessaan lahjoja majan pyhänä pidetyn eteläseinän (mul) nurkkaan (uskotaan houkuttelevan "talon onnea", kol sot).

103. mansit pyhittävät talvimajan laittamalla majan nurkkiin rahoja, kankaita ja rasvaa sisältäviä kuppeja ja sitomalla majan ulokkeisiin nauhoja ja liinoja ("talon hyväksi onneksi").

104. mansien talvimajan rakentamiseen kuuluu värikkäiden uhriliinojen ripustaminen majan pyhänä pidettyyn takaseinään (toisen tavan mukaan laitetaan kulhollinen rasvaa seinää vasten nojaavalle tukille).

105. mansien pitkillä jalaksilla seisovia haltija-aittoja pidetään jäänteinä ihmisasumuksista (keskellä aittaa tolppa johon ripustetaan haltijoiden kuvat).

106. harjakaton viimeistä lautaa lyötäessä loihditaan "sivu tuulet tuulkoot, sivu saakohot satehet, kohti päivä paistakohon, kohti kuu kumottakohon".

107. "tupa uusi turvekatto, vanha sauna sammalmatto", "saunan lattia savinen, riihen kiukao kivinen" (turvekatot ja maalattiat).

108. marien sukukylät (ilem) rakennetaan hajalleen ilman järjestystä (kahta puolta tietä pystytetyt raittikylät venäläistä vaikutusta).

109. vatjalaiset jakavat kylät osiin eli otsiin (pieni otsa ja suuri otsa, otsien välissä pyhä koivu ja kylän uhriaitaus, toisaalla joki).

110. vatjalaiset kutsuvat kyliä asutusta tai paikkaa kuvaavin nimin (kattila, lempola, jököperä).

111. hirsitaloihin ei kelpuuteta karantapuita, oksaisia puita tai puita joiden oksat ovat kasvaneet hirren läpi ("hyytää kylmää").

112. selkupit peittävät majan (mot) koivuntuohella tai poronnahoilla vuodenajan mukaan (talvimaja kaivetaan puoliksi maahan).

113. selkupit kaivavat jokien varsille puoliksi maahan upotettuja turvemajoja (karamo).

114. selkuppien turvemajaan kuuluu kehikon päälle ladottu kumpumainen turvekatto, jokea kohti rakennettu oviaukko, kalannahkaiset ikkunat ja kiuas eli chuval.

115. hirsitalojen pohjahirsinä käytetään tammea ja lehtikuusta.

116. hirsien ulkomuodon uskotaan vaikuttavan asukkaiden terveyteen (valitaan tarkkaan).

117. enetsien kotaan kuuluu kaksi paksua toisiinsa tukeutuvaa keskisalkoa (toisessa 2-3 reikää johon toisen teroitettu pää), oviaukkoa tukevat kaksi salkoa, ohuemmat salot (chi), neljä peitettä (nyuks) ja erityinen oviaukon päälle tuleva peite.

118. enetsit pystyttävät kodan itää tai kaakkoa kohti (oviaukon suunta).

119. nenetsimajaan (mya) kuuluu 25-30 salon muodostama kartiomainen kehys, käsitellystä koivuntuohesta ladottu kesäkatto, poronnahoista (nyuks) valmistettu kaksikerroksinen talvikatto, kodan keskellä sijaitseva tulisija, tulisijan yläpuolelle viritetty keppi koukkuineen (kattilaa varten), tulisijan molemmin puolin sijaitsevat makuusijat ja majan peräseinällä säilytetyt pyhät esineet (suojelushaltijoiden ja esivanhempien kuvat).

120. nenetsit pitävät majan pystyttämistä naisten työnä (kalusteet ja kotatarvikkeet kuljetetaan omassa reessä).

121. nganasanien leiriin kuuluu 6-7 yhdessä jutaavaa toisilleen sukua olevaa perhettä joilla on yhteiset pyyntimaat.

122. nganasanien majan (ma) koko vaihtelee asujien määrän mukaan (majassa voi asua 1-5 perhettä, halkaisija 3-9m).

123. nganasanien majaan (ma) kuuluu 20-60 salkoa (koosta riippuen), poronnahoista ommellut peitteet (nyuk, kesällä yksi, talvella kaksi kerrosta), kahdesta poronnahasta ommeltu oviaukon peite (takaseinällä toinen oviaukko josta miehet käyvät metsälle), seinustoille talvisin ladottu maakerros (tokeda), majan keskellä sijaitseva tulisija (tori) koukkuineen (talvisin kahden pölkyn päälle laitetun levyn tai laakakiven päällä), tulisijan takana sijaitseva miesten tila (sieng), oviaukon ja tulisijan välissä sijaitseva naisten tila (batu), oviaukon oikealla puolella sijaitseva olintila, oviaukon vasemmalla puolella sijaitseva tavara / vierastila, lattiaa peittävät lankut (lata), lankkujen päällä pidetyt punapajusta punotut matot (tola) ja käsittelemättömistä ja käsitellyistä nahoista (khonsu) kasatut nukkumasijat peitteineen (ravistellaan ja rullataan käytön jälkeen, säilytetään katonraossa).

124. saamelaiset kutsuvat talvikylää nimellä tallv-siyyt (talvi-siita, 60-250 asukasta.).

125. saamelaiset asuvat talvikylissä joulukuusta huhtikuuhun (kylä siirretään 15-20 vuoden välein).

126. saamelaisiin rakennuksiin kuuluu kevyemmät (koavas) ja raskaammat (kuaedt) kodat, kiinteät turvemajat (paerrt), aitat (ayyt, nyall), porojen suojat (lekhk) ja läpi vuoden asutut hirsirakennukset (sattk).

127. saamelaiseen kotaan (kuaedt) kuuluu 4 suoraa tai kaarevaa salkoa (tuulensuunnat) jotka yhdistetään latvasta vaakapuilla (suvv-murr, tyvet maan sisään tai lattiapuihin), kehyksen peittävät ohuemmat salot (tsen´ken), lankut, koivuntuohet (kesä), poronnahat (talvi) tai turpeet, savuaukko (rekhpen, räppänä), etelää kohti asetettu oviaukko (ukks), peräseinällä sijaitseva pyhä ovi (pass-ukks), keskelle kotaa ladottu tulisija (toll-sayy) ripustimineen (avv´l), tulisijan ja oviaukon väliin jäävä naisten tila, kodan etuosassa sijaitseva "puhdas tila" (lupps) ja kodan reunoille havuista tai koivunoksista ladotut makuusijat (loayyt).

128. selkuppien kyliin kuuluu 2-10 asuinmajaa, aittoja, ulkouuneja, kalastusvälinevarastoja ja kalan ja lihankuivaustelineitä (kylät rakennetaan jokien varsille).

129. mansien talvikylä koostuu 2-10 asuinmajasta, suuremmasta kokoontumisiin käytetystä rakennuksesta ja aitoista.

130. mansit rakentavat kylät joentörmille päivän matkan päähän toisistaan.

131. mansit suuntaavat matalien ja tasakattoisten talvimajojen oviaukot jokea kohti.

132. hantien talvimajaan kuuluu maahan upotettu (0.5-1m) kartiomainen puukehikko, katon päälle asetetut poronsarvet, orsien ja tolppien päihin veistetyt linnunkuvat, savesta muurattu avonainen tulisija, seinämille rakennetut lankkupedit (1-3), oviaukon lähellä sijaitseva naisten tila, majan perällä sijaitseva miesten tila ja peräseinällä pidetyt suojelushaltijoiden vakat.

133. hantikylään kuuluu talvimajoja, kesäkotia, tolppien eli kantojen päälle rakennettuja aittoja, savesta ja pajukepeistä valettuja savupiiputtomia ulkouuneja (nyan kor), pyöreistä kivistä ladottuja tulisijoja, verkkojen, vaatteiden ja kalojen kuivattamiseen rakennettuja telineitä ja saunarakennus.

134. hantien kylät sijaitsevat jokien varsilla (asuinmajat rakennetaan riittävän kauaksi toisistaan, ei aitoja).

135. "ennen ol mettimajoi sylämmailla, hirsist tehtii alustin kolmesseinäi ja yks seinä jäi aukki, missä tulii poltettii" (laavu=mettimaja).

136. "arvijom peältä minä sen tein" (silmän mukaan rakentaminen).

137. "entine asento o olluk kota, yhtääl leppäen koatuva katto ja siinä o asuttu" (suomalaisten alkuperäinen asunto).

138. "ja siittä sittel lährettiin niitä tuahia asettelleen lomittail lomittai" (tuohikaton valmistusta).

139. "joka ainoa kerta ku asehtuvas se koan tekevä" (saamelaiset).

140. "se riihenovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (päivän mukaan rakentaminen).

141. "pärekatto on nii arka kuivanna aikanna et se ei tarvii ko nähhä tulen ni jo syttyy", "se ei laho ikkääm mutta se on arka palamaan" (pärekatoista).

142. "oli alushirsi ja käpälä ja sitte pinninkihirsi ku aittaa tehtii" (hirsien nimiä).

143. "ko alikuusa hakkaat niin sillon ei seinähirret halakeile" (hirsienoton ajankohta).

144. "ja paljo havuloi panniit alasiiks ja siin makasiit" (vanhimmat tunnetut vuodevaatteet).

145. "haapahirs kierovaa seinässä" (puiden eroista).

146. "hakattii metsäst hirret, veettii talvel kottii omas väjes", "oltti sammalii repimäs et kuivava siks ko ne seinärakko hakata" (hirsitalon valmistusta).

147. "tuohikaton malat ol ailaksempaksusii halkonaisii puita", "pantus se halkopuali alaspäin" (malkakaton valmistusta).

148. "kesäkaovven ku ovat läjässä ni eivät sitte halakeile" (hirsien kuivattaminen).

149. "halkasemalha ne tekiit" (lattiapalkit halkaistuista hirsistä).

150. "aina pittää jäähäp puukkohamarav verran enemmän puuta siihen salavoon" (jotta hirret voidaan painaa tiukasti paikoilleen).

151. "ovilaovat pantiih hampaalle että siitä tuli visu" (toisen tavan mukaan sahataan sivuihin urat ja painetaan laudat toisiinsa ohuella rimalla).

152. "hankkantosilla voa ol veetty hirret rekkiiv varassa miesvoemmalla" (hirsien vetäminen).

153. "aljetti räystält, harjal päi" (pärekaton valmistus).

154. "harjan ylittev vielä yks kerros", "painavat puut siihe harvolleen tuohiem peälle" (tuohikaton vaiheita).

155. "makankad olti massa" (lattialla maakankaat eli matot).

156. "rihem ma" (riihen savilattia).

157. "enne ei olt kappiloja, se oliki parvi tehty lavvoist", "sur parvi seinä möd" (seinillä laudat astioita varten).

158. "laem pälyz", "perdim pälyz" (päällys=ullakko, orsien ja katon välinen tila).

159. "euksez ollid pydyd, lihapytty, marjapydyd" (eus=eteinen).

160. "nyd noissa utta kottia nostama" (kodin nostaminen).

TULIJAISET (tulkeah tulille)

1. vanhasta kodista tuodaan uuteen kekäleitä ja tuhkaa.

2. uuden kodin pihalle rakennetaan lumimaja jonka kohtalosta ennustetaan talon ja perheen onnea.

3. ensimmäistä uuteen kotiin noudettua vettä pidetään pyhänä (haettaessa kiitetään joen, kaivon, lähteen tai järven haltijaa ja jätetään haltijalle lahja).

4. tupaantulijaisiin tuodaan ruisleipä, suolaa ja koivuhalko (tärkein halko).

5. tulijaisiin tuodut lahjat ojennetaan sanoin "onnea uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahiksi, koivuhalko poltettavaksi, ruisleipä syötäväksi".

6. tulijaistapoihin kuuluu talon ympäri juokseminen ja perheen onnen ennustaminen vahasta, äänistä tai talon yli heitetyistä esineistä.

7. uuteen kotiin astuttaessa kumarretaan maan neljälle äärelle (toisaalla päivän kolmelle suunnalle).

8. tulijaisia vietetään täysikuun aikaan (ensimmäinen talon valmistumisen jälkeinen täysikuu).

9. tulijaisiin kuuluu kynnyksen taakse asettuminen, kukon tai kissan nostaminen taloon (kiekuminen / naukuminen hyvä enne) ja taloon astuminen lahjojen ja vanhasta kodista tuotujen koivuhalkojen kanssa (ensimmäisinä emäntä ja isäntä).

10. tulijaistapoihin kuuluu talon koristeleminen koivunoksin, kiukaan lämmittäminen ensimmäistä kertaa, ensimmäisen leivän leipominen, leivän kääriminen valkoiseen kankaaseen ja käärön kantaminen talon nurkkaan (kodinhaltijalle).

11. tulijaisiin tuodaan samana päivänä veistettyjä lastuja ("onni tulee lastussa").

12. tupaantulijaisia vietetään öiseen aikaan (toisen tiedon mukaan aamulla).

13. tulijaistapoihin kuuluu kynttilän sytyttäminen vanhan talon pyhään nurkkaan, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, puisen haltijakuvan vieminen vanhan talon karsinaan eli maakuoppaan (vanhan emännän toimesta), kuvan painaminen rintaa vasten, maanhaltijan kutsuminen, kuvan ojentaminen muuttavalle lapselle, uuteen taloon matkaaminen (mukana musta kukko, hanhi tai kissa, nuoren emännän leipoma leipä, astioita ja pöytäliinoja), eläimen nostaminen kynnyksen yli, eläimen äänen odottaminen, taloon käyminen äännähdyksen jälkeen, haltijan kuvan asettaminen talon pyhään nurkkaan, karsinan luukun avaaminen, haltijan maanitteleminen uuteen kuoppaansa, uunin luukkujen avaaminen, liinan ja leivän asettaminen talon pöydälle, perheen suojelushaltijoiden rukoileminen ja ensimmäisen tulen sytyttäminen (nuoren emännän toimesta).

14. vepsäläiset järjestävät tulijaiset täydenkuun aikaan (taloon muutetaan seuraavana aamuna).

15. vepsäläiset uskovat ensimmäisenä taloon astuvan häiritsevän maanhaltijan rauhaa (haltijan tahtoa tiedustellaan laittamalla taloon kissa).

16. vepsäläiset matkaavat uudelle talolle leivän, koivuhalkojen, esivanhempien kuvan ja kukon kanssa (kukko laitetaan sisään kynnykseltä, kiekuminen onnea).

17. tulijaistapoihin kuuluu kuumien hiilien tuominen vanhasta talosta virsussa tai ruukussa.

18. vepsäläiset pyytävät maanhaltijoiden (maizand, maemag) hyväksyntää ennen uuteen taloon astumista ("isäntä, emäntä, tytöt, pojat, päästäkää yöpymään, auttakaa elämään vauraasti, helpottakaa elämää, antakaa onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää").

19. uuteen taloon muutetaan uuden kuun ilmestyessä (vanhan talon haltija käydään kutsumassa muuttoa edeltävänä iltana).

20. uuteen taloon tuodaan kekäleitä ja tuhkaa vanhan talon tulisijasta.

21. tulijaisiin valmistetut ruuat lasketaan vanhan talon lattialle, nostetaan ylös, kuljetetaan uuteen taloon, asetetaan kiukaan ääreen ja pyydetään kodinhaltijaa ottamaan osansa ("käymään kylläisenä uuteen kotiinsa").

22. uuden talon lattialle lasketaan sulkia ja höyheniä ("haltijan sijaksi").

23. kodinhaltija saatetaan uuteen taloon isännän paitaan käärittynä (puinen käsivarren mittainen ukko, kasvot hiilletty mustaksi).

24. uuteen kotiin ensimmäistä kertaa astuttaessa lausutaan "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret otettu koivupuista, pihlajaiset peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista".

25. uuteen kotiin tuodaan hyppysellinen "onnellista maata" vanhan talon alta (otetaan mukaan myös matkoille).

26. vanhemmat ja sukulaiset lahjoittavat omilleen muuttavalle nuorelle parille astioita ja vaatetarpeita.

27. tulijaisiin saavuttaessa lausutaan "onni uutehe tuppaa, lapse lykky lattial, ikä pitkä salvames", "onni uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahaksi, isännälle itramaha, emännälle leviä perä" tai "onni uutehe tuppaa, hyvä vuosi vieraaksi, rukeinen leipä, koivunen halko, toukonen leipä, haapanen halko".

28. uuden talon haltijaa tervehditään asettumalla maahan vatsalleen, halaamalla maata, hautaamalla maahan lahja ja lausumalla "terve maalle, terve maan haltijalle".

29. maanhaltijaa tervehditään polvistumalla veräjän kohdalla, laittamalla lakki maahan ja pyytämällä haltijalta lupaa asumiseen.

30. uuden talon haltijaa lepytellään jättämällä talo hetkeksi omaan rauhaansa, palaamalla taloon, kättelemällä uuninkoukkua ja tervehtimällä haltijaa sanoin "terve maa, terve tanner, terve manteren eläjä".

31. uuteen taloon saavuttaessa pudotetaan maahan neula ja lausutaan "olkoon mun niin hyvä kun sunkin".

32. uutta taloa varataan lämmittelemällä käsiä hiilloksella sanoin "olkoon tämä talo niin lämmin kuin tämä hiilus".

33. uuden talon tulta tervehditään kouhimalla varovasti hiillosta, katsomalla tuleen ja istumalla kevyesti uunin päälle.

34. tulijaistapoihin kuuluu "kyynelehtivän kynttilän" sytyttäminen talon pyhään nurkkaan eli koloon.

35. vanhasta talosta otetaan mukaan kourallinen multaa (perheen onni eli osa).

36. tulijaisiin tultaessa lausutaan "onnea uuteen tupaan, ruisleipä syömisiksi, koivuhalko lämpimiksi".

37. ensimmäisen talossa nukutun yön unista ennustetaan (naispuolisen maanhaltijan ilmestyminen=onnea, miespuolisen haltijan ilmestyminen=unet levottomia, unettomuus=parempi vaihtaa paikkaa).

38. uutta taloa tervehditään koivuhalon tai pihalta otetun oksan kanssa.

39. uuteen taloon astuttaessa lausutaan "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiksi, tuulen kuivata ta vein vanhantoa, ruisleipä syötäväksi, koivuni halko poltettavaksi", "terveh tänne, onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahikse" tai "halko ta onnie".

40. mari-isä rakentaa kotoa muuttavalle pojalleen talon ja aitan (opettaa pojan rakentamaan).

41. marit rukoilevat perheen kodinhaltijaa lapsen muuttaessa omilleen (menot perheen pihakodassa).

42. komit rakentavat talot vanhoille asuinpaikoille ("vanhojen hyvinä pitämille paikoille").

43. komit muistelevat vanhassa paikassa asuneita ja vanhan kotipaikan haltijoita uudelle alueelle siirtyessään.

44. udmurtit ottavat uuden talon pihakodan (kuala) käyttöön kesällä (tilaisuuteen kutsutaan lähimmät sukulaiset ja kanteleen eli guslin soittaja).

45. udmurttien kualamenoihin kuuluu suvunvanhimman eli sukupyhäkön hoitajan luokse matkaaminen ruokalahjojen kanssa (omilleen muuttava pari), perillä ruokaileminen ja hääsävelien (mudor-suan) laulaminen (parin haltijoiden häiden merkiksi), puuron keittäminen, sukukualassa vieraileminen, tuhkan ottaminen ja kääriminen valkoiseen liinaan ("pienemmän otan, suuremman jätän"), käärön nostaminen kualan pyhälle hyllylle (mudor), taloon palaaminen, yhdessä syöminen, tuhkakäärön hakeminen kualasta, uuteen taloon matkaaminen laulun ja guslin säestyksellä, nuoren emännän suorittama tanssi matkan varrella (suussaan vaskiraha), käärön asettaminen uuden talon kualan hyllylle ("minä sinun isäntäsi toin sinut tänne kunniakkailla menoilla, älä siis vihastu, ja kun me sinua joko ymmärtäen tai ymmärtämättä rukoilemme, ota vastaan rukouksemme") ja myöhään yöhön asti jatkuva iloitseminen ja laulaminen.

30. udmurtit ovat lähteneet vanhasta kodista sanoin "oste vorsud, lähde kerallamme uuteen paikkaan, älkää vihastuko vanhukset". omilleen muuttava on veistänyt vanhan kualan katosta lastun, ottanut vanhasta tulisijasta kolme kiveä ja tuhkaa ja kuljettanut nämä uuteen kotiin. kuljettajan jalat eivät ole saaneet koskettaa maata matkan aikana.

31. udmurtit ovat kutsuneet uuteen tupaan muuttamista nimellä korka-suan (koti-häät).

32. uutta kotia perustettaessa on otettu multaa vanhempien talon alta ja tulta vanhan kodin liedestä.

33. komit ovat ottaneet uuteen kotiin lähtiessään multaa vanhan kodin pihalta.

34. udmurteilla omilleen muuttava poika on saanut mukaansa osan suvun pyhän uhrivakan sisällöstä. toisen tiedon mukaan omilleen lähtijä on saanut yhden vakassa pidetyistä haltijoiden idoleista. uuden kodin vakka on valmistettu vanhempien pihakodassa eli kualassa. vakan on annettu olla suvun kualassa jonkin aikaa ennen muuttoa.

35. udmurteilla tupaantuliaisia on kutsuttu korka-murtin eli kodin-ihmisen juhlaksi. tapahtuman (korka-suan) kunniaksi on keitetty puuro tai teurastettu musta lammas kuusenoksien päällä. tilaisuuteen on saapunut sukulaisia ja ystäviä lahjojen kanssa. menoihin on kuulunut kuusen tai pihtakuusen taimen istuttaminen pihaan ja oksa kädessä rukoileminen. rukouksissa on pyydetty hyvää asumista vanhuuteen asti. muuttaminen on tapahtunut uuden kodin uunin valmistumispäivänä.

36. ensi kertaa uuteen taloon tultaessa on kumarrettu soppea eli uunin nurkkaa ja tervehditty maanalaisia.

37. uuteen taloon muutettaessa on otettu vanhan kodin uunin suusta kivi ja asetettu kivi tarkalleen samalle paikalle uuden kodin uuniin.

38. uuteen kotiin muutettaessa on otettu tuhkaa vanhan kodin tulisijasta ja viety tuhkat uuden kodin kynnyksen alle. toisen tavan mukaan on otettu hehkuvia kekäleitä vanhasta tulisijasta ja sytytetty niistä tuli uuteen kotiin (tuli ei ole saanut sammua muuton aikana).

39. udmurteilla on pidetty tärkeänä että uuteen taloon muutettaessa on ollut mukana veitsi.

40. nenetseillä uutta leiriä perustettaessa on perheen nainen (ne) laskenut kodan paikalle ensimmäisen esineen, tulisijan ensimmäisen kiven tai tulisijan raudan (kivi vanhempaa perinnettä).

41. savossa kodinhaltija on kutsuttu uuteen kotiin sanoin "jot olkee hyvä ja tulkee uutee paikkaa". jos haltijaa ei olla muistettu kutsua on tämän uskottu jäävän itkemään ja huono onnen on tiedetty seuraavan.

42. vanhasta talosta on tuotu uuteen tuhkaa ja hirrenpätkä. tuojana on ollut perheen vanhin. kodinhaltijan on uskottu seuraavan perässä kolmen yön jälkeen tai kun on tehty kolmasti tuli uudessa kodissa.

43. uuden kodin ensimmäistä tulta on poltettu kolme yötä sammuttamatta. talon halkovarantoja ei ole saanut polttaa koskaan loppuun (epäonnea).

44. jos talon ensimmäisen tulen on sytyttänyt "hyväluontoinen ja armelias vaimoihminen" on haltijastakin uskottu tulevan hyväluontoinen. asiaa on voitu yrittää varmistaa nukuttamalla talossa hyväluontoisia ihmisiä.

45. uuteen tupaan käytäessä on sanottu "onni uutehen tupahan, hyvä vuosi vierahiksi, anna tuulen kuivata, vejen vanhantua" tai "terveh mualla, manterella, terveh tervehyttäjällä, tämän ihmisen iholla, emon tuoman ruumihilla, elämäh asettamah, elä vihua kuuna piänä, eläkä sinä ikänä" tai "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiks, rukihini syötäväks, koivuini poltettavaks" tai "terveh pirtti täysines, lautakatto kansones, terveh tervehyttäjällä, terveh mua, terveh manner, terveh manteren emäntä, terveh tervehyttäjällä".

46. hantit ovat tuoneet tulen vanhasta kodasta uuteen. vanhasta kodasta tuotua tulta on kutsuttu "vieraaksi tuleksi" (paxat tut).

47. uuteen taloon tultaessa on lausuttu "terveh mail, manderill, endisill eläjill, uusill tulokkahill, siks ilmoiks igeä, rauhoa rakentamaa, kuuks kuldaseks päivyä, rauhua, tervehyttä".

48. uuteen tupaan tultaessa on lausuttu "onnea uuteen tupah, uusi vuosi vieraaks" tai "onni uudeh tubah, koivunj halgo poltettavanna, rugehinj leibä syödävännä, hyvä juoma juodavanna, rauhaa tervehytt eläjill".

49. saapuessaan uuteen asuinpaikkaan tai uudelle joelle on mansinainen laskenut jokeen (veden haltijalle) ruokalahjan ennen kuin on ottanut vettä ensimmäistä kertaa.

50. mansit ovat uhranneet uutta asumusta pystyttäessään miespuoliselle tulen haltijalle (Lowja-xum) liinaan käärittyjä kolikoita. lahjojen on uskottu houkuttelevan haltijaa taloon.

51. "peräss om perisopessa, virkki seppä mäntyysäk, terveh, terveh tähän tupahan, ukon uutehen tupaha" (vieras tervehtinyt uutta tupaa istumaan päästyään).

52. "tuolla pyysin kunniata, tulen vienillä kotaan" (uuteen taloon muuttaessaan miniä kuljettanut tulen talon pihakotaan).

53. vanhan talon tuli on tuotu uuden talon kynnyksen yli takaperin astuen. tuli on sytytetty uuniin sanoin "toin tulen tullessani, valkean lämmitelläkseni" tai "tupa tullaksesi, huone asuaksesi". tuli on nostettu uuniin leipälapiolla.

54. "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret on otettu koivupuista, pihlajaiset on peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista" (lausuttu uuden talon valmistettua, sekä myöskin ken ensi kertaa tupahan tuli).

55. uuteen paikkaan muutettaessa (ja lähteen ehtyessä) on vedenhaltija siirretty vanhasta lähteestä uuteen viimeisen otetun veden mukana.

56. mansit ovat laskeneet uuden kodin eli leiripaikan ensimmäistä tulta tehdessään tuleen punaisia kankaanpaloja.

57. marit ovat käyneet tervehtimässä vettä uuteen paikkaan muuttaessaan. vedelle on ilmoitettu uudesta tulokkaasta. vedellä on käyty sellaisen ihmisen seurassa jonka vesi tuntee ennestään.

58. vanhan kodin vedenhaltijaa on pyydetty muuttamaan uuteen vesistöön sanoin "nouse neitinen norosta, hieno helma hettehestä, puhasmuotonen purosta, somerosta kaita sormi, lähe majan muutantahan, sijojen siirräntähän, isommille istumille, avarammille aloille". haltija on nostettu lähteestä pahkaisella kauhalla ja kuljetettu uuden kodin lähteeseen tai puroon puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena.

59. nenetsit ovat kuljettaneet kuolleen sukulaisen pääkalloa mukanaan uuteen asuinpaikkaan (suvun perustaja, ensimmäinen asuja).

60. "kun oli kolomena yönä perätystem pietty samassa paekassa tulta niin siihen asettu jo haltie" (tulijaiset).

KOTI PYHÄNÄ TILANA

1. udmurteilla perheen tai suvun vanhimman (töro) paikka on ollut uunia vastapäätä olleessa nurkassa.

2. sadetta ja ukkosta on pidetty suotuisina aikoina kotona (sisällä) suoritettuihin rituaaleihin (henget kuulolla).

3. ruuanlaittajan ja tulen (Tulen emon) välistä ei ole saanut kulkea.

4. tupa on jaettu miesten ja naisten puoleen (kodasta jatkunutta perinnettä).

5. kynnyksen ja kynnysmaton alle on laitettu suojelevia taikakaluja (rituaalinen tila sisällä olevan ja ulkona olevan välillä).

6. talon katto ja vintti ovat kuvastaneet ylistä, lattiataso keskistä ja lattianalus ja kellari alista (olevaisuuden kolme tasoa).

7. ikkunoita ja räppänöitä on pidetty väkevinä rajapaikkoina (sisämaailman ja ulkomaailman välissä).

8. kotipiirin on muodostanut koti, piha ja lähimetsässä sijaitsevat pyhät paikat.

9. vieraiden käyttämä asunto on puhdistettu vahingollisista voimista nukkumalla asunnossa kolme yötä, kaivamalla talon nurkan alle kolo, laittamalla koloon kolme rahaa, leivänpala ja puuta, lyömällä kirves asunnon seinään ja loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan".

10. volgalla pihakota on ollut perheen ja suvun hengellisen elämän keskus. kota on rakennettu keskelle pihaa. kodassa on pidetty kaikki tärkeimmät hengelliset menot. kodan peränurkassa sijaitsevalla hyllyllä on ollut perheen suojelushaltian puinen idoli tai tuohinen vakka. kotaan ovat saaneet tulla vain omaan sukuun kuuluvat. suurempia sukujuhlia varten on kokoonnuttu pyhissä lehdoissa.

11. udmurteilla pihakodan eli kualan tilalla on voinut olla siistinä pidetty tyhjä tila eli "puhdas paikka".

12. talon kynnyksen eli kynnyshirren yli on joko astuttu tai kannettu. kynnyksen päälle astumisen on uskottu tietävän onnettomuutta.

13. pihakodassa on laitettu ruokaa, toimitettu uskonnollisia menoja ja säilytetty suvun onnea suojelevaa esivanhempien koppaa.

14. talon laipioon eli orsille on kohotettu lehmuksesta tehty lankku jolle on nostettu rituaaleissa käytettyjä leipiä ja muita tärkeitä esineitä ("ylös kohotettaviksi").

15. karjalaisessa pirtissä naisten ja lasten puolena (tsupu, tsuppu) on toiminut kiukaan eli uunin puoleinen osa taloa. tsupussa on säilytetty naisen vanhempiensa kodista tuomaa heimotunnusta tai idolia. uunia vastapäätä on sijainnut miesten puoli eli perinurkka (perätsuppu) jossa on säilytetty miehen suvun taikakaluja ja haltijoiden idoleita. päätyseinään ulottuva pöytä on jakanut puolet toisistaan (pöydät myöhäistä perinnettä).

16. hirsitalon sisäseinät on koristeltu poronsarvilla ja värikkäillä lintuveistoksilla. hirsien päät on muotoiltu linnuiksi. ulkopuolen koristeluissa on suosittu aurinko ja ympyräkuvioita.

17. hirsitalon keskihirsi on jakanut pirtin miehen (pyhän nurkan) ja naisen (uunin) puoliin. talon sisäänkäynti on rakennettu lähelle uunia. kellari on edustanut maan henkien sijaa (sana kellari=cellar, myöhäistä lainaa). ovien, räppänöiden ja savupiipun karmeihin on ripustettu hauenleukoja, katajanoksia ja muita suojelevia taikakaluja.

  

18. kodan pyhä peräpuoli (posio) on sijainnut kodan perällä oviaukkoa vastapäätä. posiossa on säilytetty perheen arvokkaimpia tavaroita ja haltioiden ja esivanhempien palvontaan liittyviä esineitä. tulisijan reunoitse kulkeneet puut (loitot) ovat jakaneet kodan miehen ja naisen puoleen tai kahden eri perheen tiloihin.

19. vepsäläiset ovat kutsuneet talon pyhää nurkkaa jumoukodaksi.

20. jos esikoisesta on toivottu poikaa on talon kynnyshirreksi valittu lyhytoksainen puu, jos tyttöä pitkäoksainen.

21. jos on muutettu taloon jolla on uskottu olevan epäilyttävä menneisyys on asuintila puhdistettu loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan" ja lyömällä kirves peräseinään. toisen tavan mukaan on aukaistu rivakasti talon ovi ja loihdittu "pois entiset eläjät, vasta tullehet sijah, jotta me rauhan saisimme maata".

22. jos talossa on sattunut kuolemantapaus on pidetty hyvänä vaihtaa asuinpaikkaa tai asua jonkin aikaa muualla (jatkumoa tavalle vaihtaa leirinpaikkaa ja jättää kuolleen kotapuut pystyyn vanhalle leiripaikalle).

23. vanhempien kotoa lähdettäessä on isä leikannut leivästä kannikan jonka poika tai tyttö on vienyt uuteen kotiinsa ja haudannut kynnyksen alle (hirsitalojen kynnykset kohollaan maasta). samalla on valittu perheelle oma puumerkki vanhempien puumerkin tilalle.

24. talon kynnystä on pidetty esivanhempien sijana. kynnykselle on tuotu ruokalahjoja eli paloja (ozyndym-pal) muistellen samalla esivanhempien nimiä ja pyytäen talolle onnea ja suojelusta.

25. yösijaa pyytäville on vastattu "onhan talossa lämmintä".

26. volgalaisen pirtin pyhässä nurkassa on sijainnut hylly jolla on pidetty tuoreita lehviä, valkoista liinaa ja liinan päällä ruoka ja juomalahjoja. hyllyn yläpuolella on roikutettu niinenkuoresta punottua kotelomaista vakkaa jossa on säilytetty esivanhempien idoleja eli puista ukkoa ja akkaa (sukuonnen varmistajia). vanhemman tavan mukaan esivanhempien nurkka on sijainnut pihakodan (udmurtin kwala) vasemmassa peränurkassa. suvun suojelushaltijoita on säilytetty yhteisissä sukukodissa joita on kutsuttu "suuriksi kodiksi".

27. tuvan pyhässä nurkassa eli kolkassa (koloizoo kolkka) olevaa hyllyä on kutsuttu koloksi. hyllyllä on pidetty esivanhempien ja kodinhaltioiden idoleja, vitsoja, urpia, kuivattuja taikayrttejä, juhlia varten leivottuja leipiä, koivunoksia, viljalyhteitä, kananmunia ja muita taikakaluja.

28. vieras ei ole saanut astua eteistä (kynnystä) pidemmälle ilman lupaa. jos vieras on ollut omaa sukua tai muuten mieleinen on tämä toivotettu peremmälle eli parhaille penkeille eli peräpenkeille.

29. vatjalaisilla vieraat on toivotettu peremmälle eli ylemmälle sanoin "tuo ylempää, tuo ylempäs issumaa, issu lavosoloo".

30. toinen näkymätön rajapyykki on ollut tuvan lakiorsi (soonirsi) jonka kahtia jakavaa voimaa on käytetty eri juhlallisuuksissa (vieras suku on voinut edetä vain hirrelle asti).

31. hirsitalon seinäpenkin ympärystä on pidetty miehen alueena ja makuulavan ympärystä naisen. suurperheissä miehet, naiset ja lapset ovat ruokailleet eri aikoihin. pienemmissä perheissä naiset ovat istuneet pöydän toisessa päässä ja miehet toisessa (alkujaan pöytiä ei ole ollut ja on ruokailtu tulen ympärillä). juhlien aikana isännän paikalla pöydän toisessa päässä on istunut suvun vanhin (sukupuoleen katsomatta).  

  

32. talon ullakolla tai kattohirren välissä on pidetty katajaa tai katajanoksaa suojelemassa ukkoselta.

33. kodan peräpuoli eli pohjoispuoli (boassu, posio) on ollut miehen aluetta josta tämä on lähtenyt metsälle ja kalaan. kodan etupuoli eli eteläpuoli (lieden ja oviaukon väli) on ollut naisen aluetta jota ovat hallinneet naispuoliset ahkka-haltijat. posiotakin on uskottu hallitsevan naispuolisen haltijan (boasso-ahkka).

34. kodan nukkumiseen eli loikoiluun käytettyjä tulisijan viereisiä makuutiloja on kutsuttu loaiduiksi eli loitoiksi.

35. volgalla kodan (kuda) pyhänä pidetylle pohjoispuolelle on varastoitu perheen uskonnollisissa toimituksissa käytettyjä puita ja astioita. kodan etuovi on kohdistettu etelään päin (turkkilaisilla kansoilla itään). kodan pohjoispuolella on pidetty pientä pöytää jonka päälle on ripustettu hopeakuusen oksia ja yrttejä. pyhää puolta on pidetty erityisen puhtaana (henkien sija).

36. savupirttien ovet on rakennettu etelään päin jotta on voitu katsoa ja rukoilla aurinkoa suoraan ovesta. talveksi pirtteihin on tehty oven yläpuolelle läpi mistä on näkynyt päivällä aurinko ja yöllä kuu (kodan keskiaukon tapaan). pirtin puulattian alla on uskottu asustavan Maan emon. vanhemman tavan mukaan pirttien lattiat on tehty savesta tai luonnonkivistä.

37. marien pihoja ovat koristaneet suuret koivut joita on rakastettu suuresti. koivujen on uskottu rauhoittavan huminallaan ja vartioitsevan allensa asettuneita. pihamaata on lakaistu usein ja pidetty pyhänä (pihoista tuli haisevia sikolättejä vasta etelänkansoilta omaksutun karjanhoidon myötä).

38. marien pihapuut (koivut ja kuuset) ovat rajanneet pihapiiriä niin että talot ovat näkyneet puusaarekkeina muuten avoimessa maastossa.

39. virossa tuvan (maja) nurkkia on kutsuttu nimin lie esine nurk (oikea etunurkka ovesta sisään tullessa), reieukse körvanurk (vastapäätä kiuasta), taka nurk (vastapäätä oikeaa etunurkkaa), ahikörvanurk (samalla puolella kuin taka nurk, kiukaan takana) ja ahinurk (vasen etunurkka, lähinnä liettä). keskellä lattiaa on sijainnut suuri paasi eli pörmkivi (alkuperäinen tulisijan paikka).

40. "se ovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (ulko-oven suunnasta).

41. "se oavoa autioks huonetta" (muurahaisten eli maan väen häviämistä pidetty huonona enteenä).

42. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (ulko-oven päälle kaiverrettu perheenjäsenten puumerkit).

43. hirsitalon oviaukon yläpuolelle tai ympärille on ripustettu suojelevia hauenleukoja ja pihlajan tai katajanoksia. toisen tavan mukaan oveen on isketty veitsi tai kirves.

44. marit ovat pitäneet talon pyhällä hyllyllä kynttilöitä, leipää, kananmunia ja puiden oksia. udmurteilla hyllyllä on pidetty vorsudin eli sukuhaltijan koria, uhrimenoissa käytettyjä astioita ja uhrilahjoja. rukousten ajaksi hylly on peitetty valkoisella liinalla.

45. marit ovat voineet eristää kodan (kudo) pyhän takaosan väliseinällä (izi kudo). joka perheellä on ollut oma pihakotansa jossa on uskottu asuvan kotionnen vartijan eli kodinhaltijan.

46. udmurteilla on ollut perhekotien lisäksi suurempia sukukotia (baddzym kua, suuri kota) joista ovat huolehtineet erikseen nimetyt hoitajat.

47. marit ovat käyttäneet pihakotaa perheen ja suvun pyhien rituaalien lisäksi ruuan valmistukseen (elämisen keskus).

48. marilaisessa pihassa on ollut lehmuksia, koivuja, tuomia ja pihlajia. puut ovat kasvaneet ryhmissä muodostaen pieniä lehtoja joissa on suoritettu perheen arkeen kuuluvia rituaaleja ja menoja.

49. udmurttien kualan eli pihakodan sisustukseen on kuulunut tulisija, pöytä, honkainen penkki, kaksi ortta joista on roikkunut pata ja peräseinällä pään korkeudella nurkasta nurkkaan ulottuva kaksilautainen hylly eli dzadzi (toisaalla kulmahylly). hyllyllä orsien molemmin puolin on pidetty kahta pienehköä tuohiastiaa joihin on uhrattu olutta ja kumyshkaa. astioiden vieressä on säilytetty vihreitä oksia joiden päällä on pidetty valkeaa liinaa. liinan päälle on laitettu haltijoille tuodut ruokalahjat ja leivät. kodan sivuseinällä on pidetty tuohivakkaa uhrirahoja varten ja maassa niinenkuoresta valmistettua vakkaa jossa on säilytetty uhrattujen eli haltijoiden kunniaksi syötyjen lintujen höyheniä. rituaaleissa käytettyjä esineitä ei ole saanut tuoda kodasta ulos. esineiden tullessa tiensä päähän on ne poltettu. vorsud-vakkaa jossa kodanhaltijoiden eli suvun onnen suojelijoiden on uskottu asustavan ei olla poltettu. jos vakka on kulunut ovat suvunvanhimmat tulleet korjaamaan sen. vakkaa korjattaessa on laulettu rukouksia ja loitsuja. uudelle perheelle tulevan vorsud-vakan (sud vordis, onnen suojelija) valmistaminen on ollut pyhänä pidetty toimitus. vakat ovat olleet pyöreitä, soikeita ja nelikulmaisia (halkaisija 110cm, korkeus 30cm). vakoissa on pidetty puisia, savisia ja hopeisia haltijoiden idoleja, eläinhahmoisia (hanhi) idoleja, rahoja, lintujen luita, höyheniä ja muita rituaaliesineitä. vakan alla on tullut olla vihreitä oksia vuodenajasta riippumatta. talvella vakan alla on pidetty hopeakuusen, kesällä koivunoksia (toisen tiedon mukaan kuusenoksia tai voimakkailta tuoksuvia suoruohoja). tuoreiden oksien vaihtaminen on ollut kualan hoitajan tehtävä. oksia on voitu pitää myös vakassa.

50. udmurteilla pirtin lattia on pesty kerran kuussa eli viikossa ja juhlien aattoina. pesuun on käytetty yrttivettä ja pihtakuusen, katajan ja seljan oksia.

51. udmurttien pihakodan eli kualan perähyllyllä pitämät hopeakuusen oksat on otettu aina samasta puusta. puuta on kutsuttu samalla nimellä (mudor) kuin hyllyäkin (jäänteitä vanhemmasta tavasta uhrata puun alla).

52. metsäsuomalaiset ovat kiinnittäneet talon peräseinän puoleiselle räystäälle pystypuun jonka liikkeistä on tulkittu kodin onnea ja esivanhempien tahtoa (jos kallistunut etelään myötäistä, jos pohjoiseen vastaista). merkkipuuksi kelpaava oksa on otettu pihapiiristä talosta pohjoiseen. merkkipuun lisäksi peräseinän oven päällä on sijainnut "lykkylauta" jolla on pidetty metson siipeä.

53. inarin saamelaiset ovat pyhittäneet vanhat kotasijat (tulisijat). sijoille ei olla rakennettu uudestaan. sijoilta ei olla myöskään kerätty marjoja, leikattu ruohoa tai kaadettu puita.

54. hirsitalon pyhä nurkka on sijainnut etelään suuntautuvalta ovelta katsottuna vasemmassa peränurkassa.

55. hirsitalon kurkihirttä eli harjakaton keskellä olevaa paksua hirttä on kutsuttu haltijahirreksi (syömärihirsi, selkähirsi).

56. marilaisen talon etuovi on rakennettu itää eli auringonnousua kohti. ulko-oven kautta on tervehditty ja rukoiltu nousevaa aurinkoa.

57. nenetsien kota on jaettu miehen puoleen eli sihin (kaukana sisäänkäynnistä) ja naisen puoleen eli niohon (lähellä sisäänkäyntiä). naisen puolella on säilytetty naisen rekeä (siabu) ja reessä naisen saappaita (naisen jalat tabuja). miehen puolella on säilytetty miehen rekeä (haehae han). miehen reessä on pidetty esivanhempien (haehae) idoleita ja jousta. kodanpaikkaa hylättäessä on paikalle valutettu verta. verta (haem) on pidetty tulen (tu) sukulaisena. oven suussa elävää naista (ne) on pidetty vahingollisten voimien karkottajana. kodan savuaukosta on uskottu nousevan korkeuksiin "taivaantulen" ja ohitseen virtaavan "tähtiajan". aukosta näyttäytyvän otavan on tiedetty merkitsevän aamun tuloa. syntymän ja kuoleman jälkeen kota on siirretty eri paikkaan, vanhassa paikassa ei olla asuttu vuosiin. tulisijan ympärystä on pidetty naisen alueena. naisen tilaan on yhdistetty sanat "lämmin" ja "täällä", miehen tilaan "kylmä" ja "tuolla".

58. vieraassa paikassa yövyttäessä on lausuttu "maata pyyvän maatakseni ja lemmettä levätäkseni". autiotupaan tai metsäkotaan on saavuttu sanoin "vanhat ulos, uuet sisälle, en min ole ikkää, kun aikani".

59. "muut kulkevat kotihin, matkaavat isän majoihin, alas laskevat levolle, vaipat villaiset vetävät, peitteheksi pehmiähät, ehtosen emon kutomat, oman äitin ompelemat" (isän maja ja emon peitteet).

60. useamman kodan muodostamaa leiriä on kutsuttu obilla nimellä "tyttöinen kylä, poikainen kylä".

 

  

61. "ulos meiät uks viepi, pois porstua vettää, otsa ei orteen kolaja, käy ei piä tuvan lakkeen, jalka ei sillan liitokseen" (ovesta (uksi) käymistä on pidetty rituaalisena toimituksena).

62. marilaista pirttiä (pört) on pidetty elävänä olentona. jos pirttiä on kohdeltu hyvin on tämän uskottu tuovan asujilleen menestystä. jokaisella pirtillä on uskottu olevan oma henkensä eli sielunsa (pört-ört, pirtin-sielu) jonka on pelätty poistuvan jos pirtissä on riidelty tai sotkettu. jos sielu on poistunut ei pirtti ole ollut enää "iloinen" ja elämän on uskottu muuttuvan raskaaksi. jos pirtti on pitänyt ääniä on tiedetty "örtin liikuttavan". autiotaloissa ei olla uskottu olevan sielua. pirtin sielua ei olla pidetty ihmisenkaltaisena vaan asumuksena itse tai asumuksen henkenä ("pirtin ilo"). kesäkotaan muutettaessa on sielua pyydetty mukaan. sielu on saanut lahjansa jokaisessa vuotuisjuhlassa. arkena sielulle tarkoitetut lahjat on laskettu lieden tuleen. sielua on kutsuttu myös kodan sieluksi (kud-ört) ja kodan jumalaksi (kudo-jumo).

63. "terve tupa tultuvoni, pere kaikki kasvunensa" (tervehdyssanoja toisten tupaan tultaessa).

64. "oviseinä on osmonluini, periseinä petran luini, sivuseinä sirkun luini, tsuppuseinä tsurkan luini" (hirsitalon neljän seinän nimet).

65. "kun läksit ison elolta, eli emosi koista" (eloa eli ruokaa on pidetty isältä saatuna, kotia äidiltä, suomen elo=elämä, omaisuus, porotokka, viron elu=asuinpaikka, talon henki, liivin jel=rakennus, talo, saamen aello=poro tai peuralauma).

66. "terve, piha täysinese, ulkoni urohinese, lastupiha lapsinese" (pihan tärkeydestä, suuri osa perheen ajasta vietetty pihamaalla).

67. "ukko on kontio tsupussa, akka karhu kiukoalla" (pirtin jakautumisesta miehen ja naisen puoleen, kumpikin hallinnut omaansa).

68. hantien kodan päälle laittamien tuohilevyjen on uskottu suojelevan säältä ja metsänhaltijan katseelta. korvaukseksi asumisen aiheuttamista häiriöistä on haltijalle jätetty lihaa jokaisen kalutun luun päähän.

69. "kun hyvänä vierahan tulit, niin parempana mäne" (vieraiden hyvästelyä).

70. "tuttuhan meistäkin tuleepi, kuin on jouvuin syöminkihe, yksihin on yön sijoihe" (koti=paikka missä syödään ja nukutaan yhdessä).

71. talon pitämyspuuksi on valittu puu jonka kohdalla maanhaltija on ilmestynyt unessa. haltijalle tarkoitetut lahjat on viety puun juurelle.

72. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla ropeeseen lähteen vettä, kiertämällä talo kolmasti veden kanssa auringonlaskun aikaan, kaivamalla talon alle kuoppa ja laittamalla vesi kuoppaan sanoin "vesi vanhin valvokoon, tuli nuorin nukkukoon".

73. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla pakkulaa elävästä puusta, pälkäre veden päälle kaatuneen puun alta, kuivaamalla tarveaineet uunissa, laittamalla pakkulaan tuli pälkäreellä, polttamalla katajanoksia, pyytämällä "entisiä" poistumaan savun mukana, kiertämällä talo tulen kanssa, laittamalla pakkulasta tuli uuniin ja pitämällä tulta yllä kolme päivää.

74. "toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahis, ei niinkuin emoisin kois" (emon koti, emon säännöt).

75. "seizattihi oven suuhu, oven suuhu, orren alla, kahen kattilan välihi, kolmen koukun kiändimillä" ja "mustah seinäh seisomah, kolmen koukun koskovalla, kattilan pitotiloilla" (oven suussa sijaitsevan naisen työtilan kuvauksia).

76."tuokaha sia tsupulle, vierahalle tullehelle" (vieraat majoitettu tsuppuun eli peränurkkaan).

77. "se mäni missä puolessa oli kiukoa, tsupukse sanottih sitä" (naispuoliset vieraat majoitettu kiukaan eli uunin puoleiseen nurkkaan).

78. "no se oli perätsuppu, soppitsuppu, ovensuutsuppu, sivutsuppu" (kaikkia neljää nurkkaa kutsuttu tsupuiksi).

79. "ka nouze sie kälyseni tänne tsuppuh, elägö issu ovensuussa" (mieluisat vieraat kutsuttu peremmälle eli peränurkkaan eli tsuppuun, ovensuussa seisottaminen merkinnyt ettei vieras ole erityisen toivottu).

80. "izon koissa istuossa, emon koissa astuossa" (ison ja emon koti).

81. "kuhun myö hänen istutamme, suureen tsuppuun, päivän kohtaan" (kohtaa mihin auringonvalo käynyt pidetty pirtin parhaana).

 

82. "kun minä menen tupahan, oven suuhun seisatame, ei tultu likistämähän, käyty ei kättä antamahan" (likistäminen eli halaaminen ja käden antaminen tapoja toivottaa vieraat tervetulleeksi).

83. sana kenttä (saamen giedde) on tarkoittanut kodan ympärillä olevaa tasaista aluetta ja joen tai järven rantaa missä on ollut luontaisia tasamaita.

84. sana kiekerö (saamen ciegar) on tarkoittanut tasaiseksi tallautunutta talvikenttää kodan ympärillä, porojen tallomaa lunta, pihaa ja talvitietä.

85. "pimiä isoton pirtti, vaikk on täynnä ikkunoita, löylytön emoton sauna, vaikka löyly lyötäneh" (kodin tekee rakkaat ihmiset).

86. kota on ugrilaisille kansoille yhteinen sana ja asumismuoto (vatjan keta, viron koda, liivin kuoda, saamen goatte, mordvan kudo, kud, marin kudo, udmurtin kwala, kowa, korka, komin kola, ke, kev, ke, ko, ku, hantin kat, xot, xat, unkarin haz). asumuksen lisäksi sana on tarkoittanut emää, kohtua ja sikiökalvoa (kodan muoto ja elämää suojeleva olemus).

87. sana kynnys tulee uralilaisesta sanasta kynsi. sana on tarkoittanut elävän olennon jäsentä, sormea, hammasta tai jalkaa (kotaa ja tupaa pidetty elävinä olentoina).

88. kodan pystypuiden päälle asetettuja peittoja ja katteita on kutsuttu louteiksi (saamen loawda).

89. sanalla mantere (saamen maaddere) on ymmärretty kodan seinän alaosaa, maakaistaa tai pengertä jolle kodan seinämät on tuettu ja maassa asuvia maan ja esivanhempien henkiä (maddar-aggja=kantaisä, maddar-akko=kantaäiti). udmurteilla sana (mudor) on tarkoittanut kesäkodan haltijaa ja uhrikodan pyhää nurkkaa, komeilla (mudör) talon pohjaa.

90. sana permanto (viron perm=maa, tomu) tulee saamen baerbmek-sanasta ja tarkoittaa kodan lattiapölkkyjä tai maalattiaa (permalaiset=maata pyhänä pitävät).

91. sana räppänä (saamen raeppen, viron räpna-auk) on tarkoittanut kodan ja myöhemmin hirsituvan savuaukkoa. udmurteilla sama sana (dzopi) on tarkoittanut saunan savuaukkoa ja komeilla (reped) metsämajan savuaukkoa.

92. kodan takaosaa (samojedin si, sin), etuosaa (samojedin se, san, syn), etunurkkaa (samojedin sit), oviaukkoa vastapäistä seinää (samojedin sin) ja oven poikkipuuta (saamen cagna, kantasuomen cini) on kutsuttu samalla kantauralilaisella sanalla. myöhemmin sanalla on tarkoitettu hirsitalon kattotuolia, sivuseinien ylintä hirttä ja räystäs eli siihirttä.

93. sana soppi on tarkoittanut uunin nurkkaa, uunin ja seinän välistä tilaa, uunin puoleista peränurkkaa ja kodan sisänurkkaa. mordvalaisilla sana (sopo) on tarkoittanut piilopaikkaa ja paikkaa missä on säilytetty arvokkaita ja pyhinä pidettyjä esineitä.

94. kodan pystyttämiseen käytettyjä riukuja, salkoja ja poikkipuita on kutsuttu ulkuiksi (saamen holga, olga, kanta-uralin ule).

95. kodassa pidetyn kätkyen ja makuutilojen suojaamiseen käytettyjä kankaita ja nahkoja on kutsuttu uutimiksi (inkerin uin, karjalan uuvin).

96. sana vuoli (karjalan vuoliainen, saamen vuli) on tarkoittanut tuohikodan ruoteita, kodan katon kannatinpylvästä ja myöhemmin hirsituvan vuoliaishirttä.

97. sanoilla elo ja elämä (saamen aellem) on ymmärretty asumusta, asuinpaikkaa ja rakennusta (elämän edellytys).

98. sana laavu (saamen lavvo) on tarkoittanut puolikotaa, havuista kyhättyä makuusuojaa ja kotaa jonka kaikki salot ovat olleet suoria.

99. sana ponka (saamen puogge) on tarkoittanut kodan muotoista kuusen kuorilla tai oksilla katettua maasta kohotettua majaa.

100. mansien taloissa on ollut keskisen haltijalle syntymänjumalatar Kaltas-ekwalle osoitettuja paikkoja ja esineitä (liinoja, helmiä). Kaltasin on uskottu olevan vastuussa kodin rauhasta ja elämästä seinien sisäpuolella. jumalattaren on tiedetty antavan merkkejä kodin elämään liittyvissä asioissa. sisään lentäneen perhosen on uskottu olevan Kaltasin lähettämä tai jumalatar itse ja tuovan perheelle onnea.

101. mansien taloissa on pidetty alisen haltijaa Samsaj-ojkaa (näkymätön-vanha-mies). haltijan paikka on ollut tulisijan ja takaseinän välisessä raossa. haltijaa on pidetty toisaalta vahingollisena, toisaalta uskottu suojelevan perhettä vahingoilta ja sairauksilta. haltijalle tarkoitetut lahjat on kaivettu kuoppaan lattian alle. haltijan on uskottu vartioivan talon sisäänkäyntiä.

102. mansien taloja on suojellut ylisen haltija Maailmaa-katsova-mies jolle annetut ruokalahjat on asetettu mulin eli talon pyhänä pidetyn eteläseinän viereen. talon ylemmät rakenteet (yliset) ovat olleet Maailmaa-katsovalle-miehelle pyhitettyjä. haltijan on uskottu luovan perheelle vakautta ja terveyttä joka on ruumiillistunut haltijalle kirjailluissa pyhissä liinoissa (jalpin ulam).

103. mansit ovat säilyttäneet kuolleiden eli uudestisyntymistä odottavien esivanhempien sielujen idoleita (ittorma) sisällä talossa (eläväisten tilassa). kodinhaltijoiden tavoin ittormat ovat olleet osa perheen arkielämää (eivät etäisiä tai pelättyjä).

104. mansinaiset eivät ole saaneet mennä miesten pyhänä pitämän talon eteläseinän mulin lähelle. eteläseinällä on sijainnut miesten käyttämä uloskäynti. mulin ulkopuolella on sijainnut uhriseiväs (ankwal). pyhinä pidettyjen saaliseläinten päät ja käpälät on asetettu mulin hyllylle (muli pal). mulin vieressä sijainnutta lankkupetiä on pidetty miesvieraiden paikkana (peräpenkki). vieraspaikan vieressä on sijainnut lox pal eli isännän ja emännän kulmalankkupeti ja siitä ulko-ovelle päin muiden perheenjäsenten makuupaikat.

105. mansien kotipyhäköissä pitämien valkoisten kurkien (wojkon tariy) on uskottu liittyvän onnea tarkoittavaan sot-sanaan. jos talo on menettänyt onnensa (kol sot) on samalla pelätty menevän kala ja metsäonnen. sisätiloihin lentävän perhosen on uskottu voivan tuoda onnen takaisin.

106. mansien talviasuntojen etuovea vastapäätä sijainnutta takaseinää (mul) on pidetty pyhänä ulko ja sisäpuolelta. seinän ulkopuolelle on kiinnitetty kauniisti kirjailtuja uhriliinoja. perheen suojelushaltijoiden (pupi) hylly on ulottunut mulin läpi talon ulkopuolelle. hyllyn sisään jäävällä puolella on säilytetty pupien vakkaa. haltijoille lahjoitetut vaatteet on ripustettu takaseinälle. mulin viereiselle sängylle tai penkille on istutettu kunniavieraita. juhlissa penkillä on pidetty eläintoteemin tunnusmerkkejä (karhuheimon juhlissa karhun päätä ja taljaa).

107. taloja on nimetty sijainnin (salmi->salmela) ja ensimmäisten asukkaiden mukaan (juho->juhola). joka talolla on ollut oma puumerkkinsä joka on kaiverrettu taloon, astioihin, työkaluihin ja pyydyksiin (kodilla ei nimiä->talojen nimeäminen myöhäinen tapa tai laina, puu-merkit vanhempaa perinnettä).

108. "paistaa päivä muuallakin, ei isosen ikkunalla, on maata muualla, ei taaton tanterilla, ompa maata muuallaki, ilmoa etempänäki, ei emon elin tilalla" (oman kodin perustamisesta).

109. "panipa koiran haukkumahan, kotihinsa saatuahan" (kodan ulkopuolella asustaneiden perheen koirien haukunta (ks. kuvat) määrittänyt kotipiiriä).

110. "kovin haukkuu koira konnun" (kontu=koti, maa, talo, asumus).

111. "ite vanha Väinämöinen, soittoa somasti alko, kuulu kuuteen kylään, pitäjään seihtemään" (pitäjä-sanalla vanhoja kotoperäisiä asumiseen liittyviä merkityksiä, samat tavat ja uskomukset (pitämykset) omaavat, samoissa juhlissa (pidoissa) käyvät, samoja juhlia (pitoja) järjestävät, samoille asumisen (pidättymisen) paikoille pysähtyvät, samoja eläimiä paimentavat (pitelevät), samoja eläimiä omistavat (pitävät), samoja vastuksia torjuvat (pidättelevät), samoihin hankkeisiin alkavat (mansin pät, pat), saman laskevan joen (hantin pit) varrella asuvat, samoilla porojen vasomispaikoilla (saamen battet) asuvat).

112. "ennen kuin turun tuvassa, savon sammal huoneessa" (sammalhuone ja huone vanhoja hirsimökin nimiä, inkerin hone=rakennus, talo, vepsän honuz=iso talo, viron hoone=rakennus, karjalan huonus=pieni talo).

113. "onkos teillä, niinkuin meillä, porokellot portin päällä, kulkuset kujan katolla, ilo-pillit ikkunoilla" (porokellojen ja kulkusten ääniä pidetty kotoisina).

114. "Marjatta, koria neito, viikon viipy, kauan kasvo, istuvi ison majalla, peripenkin notkumalla" (maja=havumaja, suoja, asuinrakennus, öömaja=yömaja, liivin moi=majapaikka, ie-moi=yömaja, maja sanan alkuperä maata-sanassa, voi liittyä tervehdykseen moi).

115. "suki peädä lähtiessäh, sito suvan naulah seinällä" ja "tuol om miun ison tilani tuola suurella tsupulla, naulat on kirjakintahilla" (irtain kiinnitetty seinille sopivan muotoisilla oksilla ja nauloilla).

116. "virkki lieto Lemminkäinen, kurja kutsuhun tulevi, hyvä ilman hyppeleksen" ja "uotan veikon vieraiksi, siskoni käviämeksi" (kylään kutsuminen myöhäistä perinnettä, sukuloimassa käynti arkielämää, tapahtunut kutsumatta).

117. "virkki lieto Lemminkäinen, olisko tulo tsupulla, tulevalle vierahalle, saavalle käkeävälle" (peremmälle pääsyä odoteltu sisäänkäynnin lähellä, Lemminkäinen joutuu kysymään asiasta koska ei ole toivottu vieras).

118. "kenen oot tyttö tyyretyinen, mi merkki sinun kotona, risti riihen ikkunalla, lähe läävän ikkunalla, petäjikkö päällä pertin" (perheiden ja sukujen puumerkit
luonnon ja puiden kuvioista jäljiteltyjä).

119. mehtimajaan eli autiotupaan mentäessä on loihdittu "anna maata maan luvalla, puun luvalla, pois entiset eläjät, vasta-olevat sijaan".

120. koti-ikävää on torjuttu painamalla pientä kiveä paljasta syänalaa (rintaa) vasten sanoin "nuoin kylmä olkoon mie".

121. ennen talven tuloa (kekrin aikoihin) on tuvan seinäsammalia hosuttu sanoin "vilu ulos, lämmin sisään".

122. "oikialle tuvan nurkassa oli uuni, josta lähtein oli pitkä lauta seinään asti. lähinnä uunia seiso sanotulla lautalla korkia tuohesta kutottu suppusuinen kopsa joka oli aivan täys paljaita taikakaluja. kopsan kohtalla seinän rakoon oli lyöty kaksi pitkää puunaulaa. nauloja likinnä oli kuudesta tuohilevystä tehty nelikulmainen astia eli vakka joka tuokin sisälsi taikakaluja" (kotipyhäkön kuvaus).

123. kotipyhäkön taikakaluina on pidetty veden jättämiä, tuulen kantamia, erikoisia kiviä, ukon talttoja, karhun hampaita, lintujen siipiä, kokoin kynsiä, suvun vanhimmalta jääneitä tuluksia. joka esineellä on uskottu olevan oma omituinen voimansa ja vaikutus talon onnellisuuteen.

124. "honkasee huoneesee, petäjäisee pessää" ja "huonehesen honkasehen, petäjäisehen pesähän" (pesä yksi kotoperäisistä kotia, saunaa ja uunin eli tulen pesää (pesällinen) tarkoittavista sanoista, karjalan pesä=eläimen pesä, perheen omaisuus, syntyperä, pesäkkö=pieni kuoppa, pesue, pesoveh=poikue, perhe, saamen baesse=linnunpesä, udmurtin pus-kar=linnunpesä, hantin pel=saukon tai linnun pesä).

125. "älä mää kyllää, älä mää kyllää, kylä antaa kylmä mielen" (kylminä pidetty vieraiden asuttamia ja hallitsemia kylä-kyliä (nyk. kaupungit), mieluisina "omia kyliä" eli sukulaisten ja ystävien muodostamia taloryppäitä).

126. "lensin moaalle vierahalle, tulin tuntemattomalle, miss ei muut minuva tunne, mie voaa muita tunnustelen" (maassa maan tavalla).

127. "äsken sitt lienet miun vävvyi, äsken lempi-vierahai" (vieraat ja lempi-vieraat).

128. "ajon saaren niemen päähän, saaren neiot sotkemassa, kysyin saaren neitosilta, onko saaressa tiloa, mihin vetävi venettä, neiot vasten vastaelit, kyll on saaressa tiloa, mihin vetävi venettä" (toisten kotiin saavuttu luvan kanssa).

129. "jos mie tuvan tekisin uuven, saunan uuven sammaltaisin" (tupa=sauna).

130. "ei mun kuulu kullastani, ei kuulu kujassa käyvän, alla ikkunan ajavan, pilkkovan pinolla puita, koan eessä kolkehtivan" (karjalaisten pihakota).

131. "olin piennä paimenessa, kuulin kotona kolke, mie koaaloin katsomaa, veikko vesti lastun maalla" (pihamaata kutsuttu veistomaaksi ja lastumaaksi).

132. "muil mie kiitän maita muita, omijain itsellein" (kiitetty omaa ja vierasta, vrt. omaansa haukkuvat ja vierasta kiittävät väärässä maassa asujat).

133. mansien pyhinä pitämien kirjailtujen kankaiden (jalpin ulam) on uskottu tuovan taloon turvaa, vakautta ja terveyttä. ihmiselämän joka vaiheella on ollut oma kankaansa. häiden jälkeen on ommeltu pieni pyhä kangas (man jalpin), elämän keskivaiheilla seuraava ja vanhuuden koittaessa kolmas (janiy jalpin sat lomt, seitsenosainen iso pyhä). kolmas kangas on ommeltu lasten-lasten syntyessä. kankaiden kulmat on koristeltu kirjailuin, kelloin ja "hännin".

134. hantien sukulointiin on kuulunut lahjanvaihto. lahjoja on annettu puolin ja toisin (naiset naisille, miehet miehille, lapset lapsille). lahjat on otettu käyttöön heti (ruuat syöty, vaatteet puettu päälle). lahjoista ei ole saanut kieltäytyä, lahjaan on kuulunut vastata lahjalla ja lahjan on tullut olla itse valmistettu. lahjojen on uskottu sisältävän tekijänsä ominaisuuksia ja yhdistävän antajaa ja saajaa.

135. aunuksen karjalassa on tervehditty vieraita hieromalla neniä yhteen ("nokkoa annettih").

136. "kävitkö tiesi tervehenä, matkasi ani hyvänä" (kysytty tien päältä tulijalta).

137. "ei syyttä syville mennä, asietta aivan kauas" (koti=lähellä).

138. "kumma kutsuttu vieras, kummempi on kutsumatoin" ja "komia on kutsuvieras, komiampi kutsumatoin" (kutsumisesta oltu montaa mieltä).

139. "mipä lienet miehiähe, ja kupa urohiaha" (kysytty kotia lähestyvältä vieraalta mieheltä).

140. obilla on pidetty epäkohteliaana kulkea asumuksen ohi ilman että on käyty tervehtimässä. etenkin talvisin ohikulkemisen on uskottu tuottavan epäonnea.

141. hanteilla ja udmurteilla ei olla lukittu ulko-ovia (varastaminen tuntematonta vielä 1800-luvulla).

142. tverin-karjalainen tervehdys on kuulunut "tjerveenägö elättä" johon on vastattu "ka tjerveenä tjerveenä". naiset ovat suudelleet, miehet kätelleet.

143. kolttasaamelaiset ovat tervehtineet toisiaan laittamalla oikean kätensä toisen vasemmalle olkapäälle ja hieromalla poskia ja nenänpäitä yhteen. vieraita on tervehditty juoksemalla vastaan ja kilpailemalla siitä kuka on ehtinyt tulijan luokse ensimmäisenä. ensimmäisenä ehtineelle on kuulunut vieraan kestitysoikeus. jos vieraita ei olla haluttu ottaa vastaan on kodan vieraspaikalle asetettu tavaroita tai rutussa oleva talja.

144. karjalaiset ovat tervehtineet toisiaan reippaasti ja hyväntuulisesti silmiin katsoen. tervehdittäessä on sanottu "terveh" tai "terve teille" johon on vastattu "tule terveh". taloon käytäessä on sanottu "terve taloh" johon on vastattu "paina puuta". lähdettäessä on sanottu "jäämme terveeks" tai "käy haastamassa". ruuasta on kiitetty sanoin "kulda emändy, päiväh paistelua". läheisiä on tervehditty tarttumalla hartioista, vieraita on kätelty. naiset ovat tervehtineet toisiaan likistelemällä eli halaamalla. ihmisiä on sinuteltu ensi näkemältä.

145. pirtin lattiaa on tervehditty sanoin "terve moaa, terve manoine, terve maihen tervehtijä". lattiasta on ajateltu "moaaha se on sekkii, yhtä moaatahan se on".

146. sukulaisperheen luokse mentäessä on esitetty tulolaulu jonka vastineeksi on laulettu tervetuliaislaulu. lähdettäessä on laulettu kiitos ja hyvästelylaulut (vierailu=rituaali).

147. vieraat on hyvästelty viheltämällä taitetuilla puunlehdillä (vanhinta tunnettua hyvästelyperinnettä).

148. "kolkkoo tätä kotaa, kuka tään koan sisässä" (vieraalle kodalle saavuttaessa).

149. selkuppien tärkeimpiin tapoihin on kuulunut "syöttää kaikki jotka tulevat kotiisi".

150. selkupit ovat asettaneet oviaukolle yöksi kirveen (estämään pääsyn vahingollisilta hengiltä).

151. kodan itäisellä puolella on pidetty suojelevaa kotkansulkaa (tu).

152. selkupit ovat suojelleet kotia haavan oksilla (asetetaan asunnon ympärille, uskotaan pitävän vahingolliset henget poissa).

153. kotia lähimpänä oleviin koivuihin on sidottu valkoisia kankaita (uskotaan suojelevan kotia).

154. kodan lattia on peitetty koivuntuohella juhlien ajaksi (sytytetään tuli, tuodaan esille parhaat ruuat).

155. selkuppien ruokatapoihin on kuulunut antaa vanhempien syödä ensin (jumalperheillä sama tapa).

156. miehen alue on sijainnut majan peräosassa oviaukkoa vastapäätä (selkupin sitqi, vrt. sydän sici). peräseinustalla on säilytetty taikakaluja, juhlavaatteita ja kotia vartioivien haltijoiden koria (peräseinän sisä ja ulkopuoli pyhiä). naisten on ollut kiellettyä liikkua peräseinän lähellä.

157. selkupit ovat säilyttäneet ruokia majan itäpuolella (auringonnousun puoli).

158. tulisijan ympärystän (naiselle kuuluvan tilan) on erottanut muusta majasta pyhänä pidetty (tulen ominaisuudet omaava) tolppa (selkupin tinti).

159. hantit ripustavat asuinpaikkaa lähimpänä olevaan puuhun suojelevan hirven kallon.

160. hantit kutsuvat pyhin kuvioin kirjailtuja esineitä "onnellisiksi pesiksi" (korit, vyöt, päähineet, käsineet).

161. talojen seinät, oviaukot ja ikkunat puhdistetaan katajan ja haavanoksilla ja katajansavulla.

162. marit säilyttävät uskonnollisissa menoissa käytettyjä eläinkuvioisia (hanhi, kala) kauhoja ja astioita suvun kodassa (kua, astioiden pohjassa suvun merkki, pus).

163. makuulle käytäessä sanotaan "maahiainen maanalainen, maata pyyän maatakseni, ajakseni, en ijäkseni".

164. nganasanit valmistavat astioita jäästä, porojen nahoista, kurkkutorvista ja vatsalaukuista ja kalannahoista.

165. hantit tuovat kesäkotaan hyttysiä karkottavia kukkia (helleaikana jolloin liian kuuma polttaa tulta).

166. "alhaaltakos sie olet poissa" (alhaalta=alajuoksulta, poissa=kotoisin).

167. "mie oti oikei asijaksein ja läksi teitä katsomaa", "tein tikusta asian ettämä pääsin suakin kurkistaan", "tulin teittii kattomaan oikein asjan erest" (sukuloinnista).

168. "istutaan nyt ja haastellaan" (vieraiden kanssa istumista).

169. "johan sitä passaa assiituva syömään iltasta ja siittä muata", "sit ko ol kaik askarat tehty sit vast syätti" (ilta ruoka-ajoista vanhin).

170. "ei enne ollu lukkoja, ol vain salapa" (ennen salpoja kodan ovinahkojen suojelevat kuvioinnit).

171. "tässähän tuota oon pihasalla askaroinna, mitäpähän millonnii oon käpsehtinnä, rekiä ja ajuvehkeitä korjaillunna" (tanner=työtila).

172. "kukas siält niir raskahast astelee" (kotia lähestyvät tunnistetaan askelista).

173. "pajuh halkasvat, sellasen astijavantehem paksusej ja pavvat ovem päällek" (suojelevia taikoja).

174. "sitä kuusta kuuleminej jonka juurella asumma" (kotipuut luotettuja ystäviä).

175. "suapha sitä omassa asunnossaa ollam mite hyvvää" (oma tila).

176. "jos mul ei ole asuntoa mie olen taivhaan alla" (asua taivaan alla).

177. "se oavoa autioks huonetta" (jos muurahaiset muuttavat pois).

178. "noip pikkuavvaimet n oli kaikki emännäv vyätärän alla täsä", "emäntä seun talossa avvaenten isäntä" (emon kota, emännän talo).

179. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (eloaitta=ruoka-aitta, karsikko=puumerkki).

180. "lunta pani niin paljon että pieniimät huonhet jouvuit kerrashan lumen alle" (lumitöiden vieraudesta).

181. "emännätön talo on ko veräjätön pelto", "isännän talo ja emännän tavat" (emännän tärkeydestä).

182. "sitte ko saathiin kalut rekheen lähethiin kotio kohti" (ihmisen paras paikka).

183. "kyl se niin oli et ei saanu ihmisii käskee syömää, vaan ruval tai suurustal, päivälisel tai ehtolisel" (pöytätapoja).

184. "min on eleltäjäi olleht ihlam paljasjalkasii ku näillet tanhuville ovat tulleht" (ensimmäiset asujat).

185. "s on ollu avoonna jokahittelle, niim mullen kun akallenki" (talon rahavakka).

186. "ensimmäisen aterjam mairot mää annoiv vasikoil" (ensin niille keiltä ruoka saatiin).

187. "siellä söevät kaks arriata, uamijaesej ja päevällise" (ruoka-aikojen nimityksiä).

188. "see on simmone asetus et lak otetam pois pääst ku syämä ruveta" (ruuan kunnioittaminen).

189. "miähet tekiväs sit taas tosa ovesuus puutyät, rekki tehti ja anturoitti" (pihamaa=työtila).

190. "juhula alasviikolla oli kiirus kur rustattihim, paistettihij ja pestihi" (pyhiin valmistautuminen).

192. "jos et syö iltasta ni siit tulloo surma peän ala" (iltasen tärkeydestä).

193. "ei ajattomal ajal sovi kyllää men" (yö pyhitetty levolle).

104. "minä kans tän aamuna aivastin kaks kertaa, taitaa tyttäreni tullam mua kattoo"  (vieraiden tuloon liittyviä uskomuksia).

105. "ennen aekaan oli semmonem erotus pirttilöessä että miestem puoli ja naestem puoli" (ennen pirttejä kodissa).

106. "ja se ol nii hyvä haju sielä tuvassa" (kun pantiin katajia lattialle).

107. "istuttii ja nautittii jokahine hoasto mitä mukavata ties", "istuivat ympär tuvan ja hoastoiva" (koti-on-siellä-missä-haastellaan).

108. "haikii ol mielestä ku pit lähtii pois kottuu" (kodin tärkeydestä).

109. "ikää meitill ei ovia hajas piretty" (ei tuntemattomia, ei varkaita).

110. "mie koitteli peukalo hankaa", "myö pistettii hankaa" (tervehtiä painamalla peukalon ja etusormen välit yhteen).

111. "niin kauvan huane laskee ko harjahirsi maahaan tullee" (luonnonmukainen asuminen).

112. "harijahirrem päället tuli vielä varespuu kaikkeim päällimmäiseksi, vareksee istumapuuksi" (perinteiset asumukset rakennetaan kaikille paikan asukeille).

113. "mein tupa on niin hatara, se pelkäjää tuulta" (elävä tupa).

114. "heldiä sanal ottiad vasta meidä" (hellin sanoin vastaanottaminen).

115. "hä ni kovast suri ku joudui koist poiz" (oman kodin tärkeydestä).

116. "peremez istui kannen otsaz, emännain kannen nurkaz" (omat paikat).

117. "miä odin kaglast kin" (tervehtiessäni).

118. "rankka oli lähtiä kodonda poiz" (oma koti).

119. "harvoim mö hanoid yhez, kodityttäret kooz" (kodin tyttäret).

120. "kust tö otta kodoizin" (olla kotoisin).

121. "andoi kättä kaigille sugulaizille, a viras tuli siz ei annettu kättä" (vieraiden kättelemisen vieraudesta).

122. "ämmä istu toisessa pole lavvan otsassa" (ämmän paikka, perheen vanhin nainen).

123. "siz jo tijetti ed nämä olla Laukalaisija ko olla patapämyssy pässä" (jokaisella kylällä eli suvulla oma kuosi eli muoti).

124. "eihä venehiä meil pietty lugus" (lukitsemisen vieraudesta).

125. "ken näkkö enzimäizeks marjakönkörän, sit pittä tsuratta, tsur tämä miun" (hyvän marjapaikan nähdessään).

126. "maugaz ruga", "om makkuiza kala" (ruuasta kiittäminen, vrt. vieraalta ja muodolliselta tuntuva "kiitos").

127. "nihe lebän oksa tehti taloim merkki" (taikomiseen käytettyihin lepänoksiin).

128. "pittä mildä kotti" (pitää mieltä kotiin päin).

129. "meill oli ni monellaista laitettu adrialla" (pyhäksi monellaista ruokaa).

130. "tystä ku tullo ni murginoijja" (aamiaisen ajankohdasta).

131. "se on emänain kuga pittä talloja mydyz" (emänainen taloa järjestyksessä).

132. "napurin naizen kera omma yht perrä rijjoiz" (sukuun kuulumattomien naapureiden vieraudesta).

133. "koloinnurga, peränurga, kiukannurga, ovensunurga" (hirsitalon neljä nurkkaa).

134. "tere tuttuhe tuppaha, kolmet kolgad, neljät nurgad" (hirsitaloon astuttaessa).

135. "on hyvä kommia kodi päld nähej ja sizest on kaik hyväs kunnoz" (hyvä koti).

136. "piti nitä otella parve sömä" (parvessa syöminen).

137. "miä un koissa, omassa saunassa" (sauna=savuna=savupirtti).

138. "miä pyhidin itsellen istumapaigan" (maassa istumisen pyhyydestä).

139. "ain röyhkelöittä hyvän jäleld", "ku tullo lika södyks, ni sid rögähyttä" (ruuan jälkeen röyhtääminen).

140. "ku tullo vene ranta, nir rudetti männä vasta" (vieraiden vastaanottaminen).

141. "täz om miun sijjan, miz miä issuin" (oma paikka).

142. "muisseda händ jälest sto hä pittäiz ain mildä kotti" (pitää mieltä kotiin).

143. "siz andoi kättä kaigille sugulaizille" (sukulaisten kätteleminen).

144. "kel oli sukkua net tullit sugulaizille" (sukuloimassa käyminen).

145. "sökki on kannel, istuska sömä" (istua syömään).

146. "virad vijjä tagapertti, sil om paremb olla" (vieraan varaisuus).

147. "kaigil olti pinet koid" (pieni koti).

148. "tere tuttuhe tuppahe, kolmet kolgat, neljäd nurgad" (kolkat ja nurkat).

149. "hän teretti ko tuli pertti" (tervehti).

150. "pehmiäl tilal oh hyvä mada" (makuurauha).

151. "ko tullo ken veraissa top tomasi" (vieraat tuovat tuomisia).

152. "joz ei tunnettu änest, meil ei avattu ovvia" (vieraille yöllä).

153. "vanhad ämmäd etsid kivviä" (kotona tehtäviä taikoja varten).

154. "miä tulih hänelle vasta" (tulla vastaan).

155. "ädin koiz joivad ja söiväd ja oltti ydä" (olla yhtä).

156. "ei meil virahia pyvvetty, va se sugu" (vieraiden vieraudesta).

157. "mämmä väljä" (menemme ulos).

KOTATYÖT

1. "vesvastalla allaettaen kul lakasoo niin tulloo niinkum pyihityks tupa" (tupa vihdotaan eli puhdistetaan ihmisten tapaan).

2. "jos halkopinolla on huano alunen ni se kaatuu", "aluspuut jot ei puu mähisty" (aluset, aluspuut).

3. "ulukona seinäv vieressä oli astiankuivuulaota" (jolle astiat nostetaan kuivumaan).

4. "astijasantaa tuatiin tualta Houlajärver rannalta ja sitä oli astijapunkasa misä astijoita sannattiij ja hassattiin kauheest", "astiatiinu oli semmonej josa pestiin astiat" (puuastioiden pesemisestä).

5. "asteevihol pestii asteita" (tuohesta tai niinestä tehty tukkomainen pesin).

6. "niin kauvan kum puu eli" (tarvepuita ei oteta kesäaikaan jolloin puiden uskotaan elävän).

7. "ensin pyäritettihin taikinasta emooset ja pantihin nousohon" (emoset=mistä leivonnaiset syntyvät).

8. "kivekarpeita, niil enne värjäsiit lankaa" (kivijäkälillä).

9. "avonaisii piirait tehtii iha jokkaisen lauvvantain ja enemmä niit syötii ko kukkopiirait, niit ko ol nii mukava kastoa lihapotis" (piiraiden suosiosta).

10. "joista meilläeh hajetaan astiampesuvesi" (joesta).

11. "teiv vanhast takistai hameh, askarehhameks meinasim", "Hilima vähä hävälteli että kus sattu tulla askaresvaattehissa ja mulla oli vierahia" (askarvaatteet ja pyhävaatteet).

12. "mitä askareesta kerkisi niin sitten oli kehräys" (ei lasketa työksi).

13. "ja ko sarvella tehtiin leipään reikä ni jos se sarviainen sattu puttoomaan leiväm päälle niin sitte tuli asialeipä, sai panna asian miälees sit jonkun et toteutuuks se, ja jos se sarviainen otti uunisa kiini leipään ni se oli merkki sit et se asia mennee totteen" (leivottaessa ennustamista).

14. "minä pani vuatteet arolle kuivamaa ku ol nin korea ilma" (vaatteiden kuivaaminen).

15. "pyhäpaijat ja arkipaijat ol eriksee, pyhäpaijois olliit kaulukset, arkipaijois ol vaa semmone kantti laijas", "niitäkin oli sit kaks et oli arkeimekko ja pyhämekko" (arki ja pyhävaatteet).

16. "tavallisessa arkipäiväsessä syönnissä olt puulusikko ja kivikuppi" (itse valmistetut).

17. "niist kaavikkehist tehtii lapsile se arinakaakku, paistettii tuos arinal, siin iha ies", "lapsiist olliit arinakakkarat nii hyyvvii jot", "se arinakakku voijeltiin hyväsestähäv voilla ja syötiim maijon kansa", "saa ottii arinavehnäsii, arinal tehtii vaa niitä mitä sai sukkelaa syyvvä" (uunin päällä paistetut leivonnaiset).

18. "nypittiin ne apilanuput vaaj ja tehtiin apilapuuroo", "amppaan nys suun täyveltä sitä marijapuurua" (luomupuurot).

19. "ko käivät nuotal ja saivat pienijä ahvenija ni tehtii apposija, pantii suolasie vettie kiehumoa, sit voa voita sekkoa ja ne ol mainojo hyvijä" (kalaruokia).

20. "syksyin keväin leivottiin suuret annokset" (ruisleipää).

21. "amme o suur hirmunen tiin", "enne snootti stääki ammeks kot vet veretti mut nyy snoota vesisaaviks taik tiinuks" (astioiden nimiä).

22. "suure ammesse nee ens sualatti suvel ja syksyl larotti nelikoisse" (suolaaminen säilöntätavoista myöhäisin, vierain ja epäterveellisin).

23. "pyykki pantiin ammeeseej ja haurottii hyvin" (ennen huuhtelua).

24. "suurija ammeita kannettiin lunta ja sulatettiin" (luomuvesi).

25. "alustettaa nii kauvva ko taikina alkaa haastaa vastaa", "alusta hyväks tahas, ettei jiä hiire pessii", "jos huonost alustaa ni siit se laskijaa ja tulloo sellasta matalaa rääppänää", "nii kavva pittää alustaa kunis taikin lähtee käest pois, siis on hyvä leipä" (taikinan alustaminen).

26. "alustynyt ol joskus oloktyynyjä ja kaorahhelepeillä täötettyjä ja on toiset kerännä nihil luikkijae" (tyynyihin olkia, helpeitä ja höyheniä).

27. "aluvaatteet ne pijettiim puhii orrella ja päälyvaatteet naulasa" (vaatteiden säilytyspaikat).

28. "aluset kulottii valkehist riavuist ja ne pantii vuateesee potuskan päälle", "nuissa alusissa mitä ol ku sinnep pantii olet sinnes sissään nii se onnih hyvä voan siinä moatas sitte" (aluspatjat).

29. "tehtii ruisjauhokuor se alus ja keännettii reunat ettei se mänt pitki arinoa", "piiraihe alus tehtii meil ruisjauhoist, eikä miu issäi muuta suvaintkaa", "se tehtii pyörie, avonaine, ei siin ole ko aluskuor vaa" (piiraiden valmistusta).

30. "altaaks sanottiin sitä jossa lihat paestettiin" (lihanpaistoon käytetty puinen kaukalo).

31. "jätettiin sitte kyllä sitä taikinaa sinnep pohojaan että saatiin uutta alakua" (taikinan juuri=alku).

32. "alakuinem pyykki ja yläkuinen taikina" (askareiden ajoituksesta).

33. "aisoje ylitte ei varsinka naine saant astua" (miesten työt tabuja naisille, naisten miehille).

34. "pualiyähön astin ne naise enne keheräs takkavalakian ympärillä" (iltojen ilo).

35. "ensim paistettii etuleivät ja toiset leivät nii sitte jäläkiuunileivät" (yhdellä uunin lämmityksellä).

36. "ämmä hoi joks pata on haahlas, mie sain suure hauven", "kylei parempua ruokua ei sua mistiä ko o huahlapuun nenäs keitetty kalakeitti" (perinneruuan eli oman ruuan määrittää ainekset ja tekotapa).

37. "talvel myö tehtii haapatassil altaita ku ol paljo aikaa" (veistämiseen tarkoitettu lyhyt haapavarsinen kirves).

38. "mie ko panin sen kattilaa ja tahoin saaha sorjaa mut siint tulkii näi haapia" (kankaiden värjäystä).

39. "kylä kaikki lähtee ko haapii kuusenoksil" (noet savupiipusta).

40. "haarukkakepillä uitetaan se salako tännet toiselle avennolle" (talviverkkojen laskemista).

41. "ne oli aika hahtuvia ne kaislan päät, ne sai äkkiä karttuun" (kotimaista villaa).

42. "haisuheinää otettihir rannalta kesällä, niitä kuivattihij ja pantihil lapehittujen vaattehijev väliin" (simake, maarianheinä, hajuheinä).

43. "pärepuu otettii syksylä ja liotettii" (jottei savuta liikaa).

44. "hajuheinist saap nii hyvvää saijjuu" (kotimaisia teelajeja).

45. "kyllä tul puhasta astijoesta kuh hakahoskalla ja oekeeh hienolla hiekalla niitä jynssäs" (kuusenoksista tehdyllä harjalla ja hiekalla).

46. "ensim pyhiithin katto, seinät ja nurkap puhtahiksi pitkävarsisella hakoluuralla" (havuluudalla).

47. "puuastijap pit katajaveen kansap pestä" (keitetty katajavesi hävittää sivumaut).

48. "hakosutia käytettiij jolla sysättiil laattijoita" (kuusen tai katajanhavuista valmistettuja luutia).

49. "ne pit ne juuret halakoja" (juurista köyttä tehtäessä).

50. "keiteten enemmän kanervia" (vihreää väriä valmistettaessa).

51. "halakopinossa pannaan korvastimet, korvastimpuut pystyyj ja hammaspuu päällej ja allen niskaspuut" (halkopinon rakenne).

52. "porstuva seinässä ol hammaspuu joho kirveet lavottii terästää" (kirveiden säilytyspaikka).

53. "s oli hankepyykkii, mikä valkuutettii hankem päällä" (hankipyykki).

54. "mänkee lapset hakemaan kuivia puita hankiisen aikaan" (kantavan hangen aikaan).

55. "ilima ja aorinko kuivasi" (pestyt puuastiat).

56. "vanha kansa ei ollenkam pannus sokeriakan siähe" (puolukkapuuroon).

57. "haurottiin katajoil, ihran kiahuvan kuumal vetel, vei happamuurem pois" (puuastioista).

58. "vähä munt kertta rävitti mammal haporuaho ja hän keit niist puuro" (suolaheinäpuuroa).

59. "kukkasit tehtii pintelillöi, sellasist ku kestiit, etekii ruiskukist ja harakahattuloist", "harakankelloiks vai variksenkelloiks vai kissankelloiksko ne niitä sanoovat", "harakankukass on keltai pampula keskel ja valkejat siivet lailois", "myö tehtii harakakukist pintelit ja pantii ne päähee" (seppeleiden sitomista).

60. "ristipiste ja harakavarppa ja linnusilme" (koristeompeleita).

61. "se tehlään semmosista kun kassuu sualla, sanotaah harakavvarpaiks kun kassuu piäniä marjojakin" (luuta variksenmarjan varvuista).

62. "harkit oli lohelaki semmoset rasvaset, niist on ennen keitettyr rasvaaki" (rasvaa kalojen evistä ja kiduksista, kaikki käytetään).

63. "kyllä myö talaveks hanattiin jos mitä, sienestä lähtiin" (talvivarastojen teko).

64. "lattie tuli häklällek kun hiekalla oekein lykättiin" (puulattian kiillottaminen).

65. "se lusikka piti hyvvi kalia jet sitä ei pesty" (nuolla oma puulusikka).

66. "hän kedräz kedräpul i värttänäl" (kehräpuulla ja värttinällä).

67. "ne olti ni hyvijä ko jäkkäinnä söti" (karpalot syödään jäisenä).

68. "talvel oli verkkotöidä paljo" (talvisin kunnostetaan ja valmistetaan pyydyksiä).

69. "hö männit karbalo tänä pä" (karpaloita keräämään).

70. "oli meil karvassendä, oli meil maidosendä" (kerättiin karvasieniä ja maitosieniä).

71. "sis hiudetti, se tuli perdim ma ihan niv valkkia" (hangattiin puulattia valkoiseksi hiekalla).

72. "mamoi siä itsellez valmissa kenkkiä" (omat kengät).

73. "miä on kezränt henoa lanka", "sis lanka kezrätti kogo talvi" (kehrääminen naisten talvityötä).

74. "a miun ämmä ei mahtand kedrädä vogil, hän kedräz ain kedräpul i värttinäl" (rukkien vieraasta alkuperästä).

75. "se valeda pytty kivilöim pälle, siz ne nin kihud, kived va purbattat" (veden lämmittäminen).

76. "kinnaz meil kaik koiz ommeldi" (omat kintaat).

77. "se tizi kohad mihel lovva vergod" (verkkojen lyöminen eli laskeminen).

78. "männid emannaizen kera marja" (marjastaminen rakkaimpia askareita).

79. "selgäpole tein kuvvia, a kämmenesse em mittä" (kirjailuja kintaisiin).

80. "leiväd alkat kiukas kärttyä" (leipien paistaminen).

81. "illad pidät käzitöidä tehti, a päre paloi" (puhdetyöt).

82. "sidä meil joti ku kovast köhimmä" (kylmänkukkaheinäteetä köhään).

83. "la miä klibin perdim man" (lakaisin pirtin lattian).

84. "kirjaval langal oli lapikkat tehty" (lapikas=lapanen).

85. "humuksel mamoi noizi yllä, siz leiboi taikina" (aamulla leipominen).

86. "tohilevyt panti vastatikko" (tuohilevyt vastakkain kenkiä tehtäessä).

87. "rannassa ain liotatti kaig astiad" (astioiden liottaminen).

88. "mämmä nyt symä lippoima" (lusikalla syöminen=lipomista).

89. "miä lohkosin sylen puita" (polttopuiden tekeminen).

90. "ennen söti pu-maljoist" (omat astiat).

91. "marjoita tullatti" (puhdistettiin marjoja tuulen avulla).

92. "mattara kivem pält korjatti, panti kiukasse hauduma, siz segla valuma, siz vezi valetti jälle patta", "madarast nist tuligi semmoist kellakkoa, oikki kellakkoa" (ruskean ja keltaisen värin valmistamista matarasta eli kivijäkälästä).

93. "mie tänäpän pezen ma i eukset" (lattian ja eteisen).

94. "siz lutzikkaizille lasti morrua sinne" (karkotettiin lutikoita suopursuilla).

95. "mussigaist mö keidetti i panti pudeli" (mustikoiden säilömistä).

96. "hä käi ommahe emännän kera" (verkkoja laskemassa).

97. "meil ätti ompeli kaik kengät" (ätti=isä).

98. "olkod ne sappad ni onnekkad jet tokod siut takas" (itse valmistettujen vaatteiden suojelevasta voimasta).

99. "selkä, ielus, hartet, hiat, sepalus, pilut, alaset, yliset, miehusta ja manskit" (paidan osia, manskit=hihan suiden värikkäät koristeet).

100. "leivät paissetti ymbyrläist" (ympyränmuotoiset).

101. "velli oli vettelä, a pudro oli paksu" (viljaruokia).

102. "sis sidä keväest palvatti päivyez ja tules" (kuivattiin kalaa päivän ja tuulen avulla).

103. "lihasapsot panti päivyesse palvahumma" (lihasuikaleet päivän valoon kuivumaan).

104. "pittä perada marjad" (marjojen perkaaminen).

105. "käyti metsäs pulamarja perkamaz" (puolukoita poimimassa).

106. "tänä pän noizem pezömä vatteida" (yksi työ / päivä).

107. "kaiki tydöid mahtat piludella" (osaavat ommella koruompeleita).

108. "kogo korviluz on täym piludoksia" (huivi täynnä koristeompeleita).

109. "poldigaist meil ei södy" (ei syöty nokkosta, kotoperäinen kuitukasvi).

110. "pulamarja ku oli paljo, sidä korjatti" (puolukan korjaaminen).

111. "ai mi siul om puhaz ombeluz" (puhas=kaunis, virheetön).

112. "mihed lukkid verkkoloja ja pulluttid ja pagloittid, kaig verkkoty oli mihille illoite" (pyydysten valmistaminen miesten työtä).

113. "rokka söti pumaljast" (oma ruoka, oma astia).

114. "sidä palvatti päivyez ja tules, siz ne tullit hyväd" (kalan kuivaamista).

115. "punnaist ja mussat sestaraist kazvad ripsuitte" (viinimarjat kerätään tertuissa).

116. "pittä männä marjoja ripsuma" (keräämään).

117. "puhas sinnin savi sodetti livan kera" (rakentamiseen käytetty savi).

118. "savest tehti pattoja ja latkoja" (saviastiat).

119. "panti koretta sekka" (suolaheinäkeittoon kermaa, kotoperäisiä keittoja).

120. "seläldhä se käyti kalla pydämäz" (kalan pyytäminen).

121. "sit ku oli sotkend, sil purzutteli vel" (pyykin pesemistä).

122. "toine souzi ja toine loi nidä verkkoja vette" (verkkojen laskeminen).

123. "äret kisotti a se syän visatti" (pärepuun kiskominen).

124. "kulagal tehti viz uttua taigina, sis paremmast kohhoiz" (nyrkillä reikiä taikinaan).

125. "sis kogo talvia keidettigi karbalost kisseliä" (marjojen säilöminen talveksi).

126. "hyvä langa tuli, tassail langa" (langan kehräämistä).

127. "vennen nukka panti sis tervaksita ja ne palovit" (tervaspäreiden valossa tuulastaminen).

128. "veitsel leigatti sihe tohe kolmikolkkaine nurkka" (tuoheen mahlaa laskettaessa).

129. "tohikived ne eiväd repined verkkoa" (tuohella päällystetyt verkonpainot).

130. "ko mänid metsä ja ei jollud mittä keralla ni tehti tohkone" (tuokkonen).

131. "oda tura kätte ja mä lömä jädä" (avantojen auki pitäminen).

132. "käzi tydä meil kezäl ei tehty" (käsitöitä).

133. "joz mist kohta pytty vuzi, händ urtiloisse valetti" (pihkaa astioiden tiivisteeksi).

134. "vagallizem saim marja" (marjavakat).

135. "emändä vali leipiä" (vaalia=tehdä jotakin rakkaudella).

136. "nenätammez, perätammez, porttapu, pitta, tullid, tullin uttu, kili, emäpu" (veneen osia).

137. "verkkopud ollid mis kuotti verkkoa" (verkkojen kutominen).

138. "hyvvä paikka, hyvä vezi" (sanotaan ennen verkkojen laskemista).

139. "kalloi panti kiukasse kuivama" (kalojen kuivaaminen).

140. "viritteidä tehti" (päreiden eli viritteiden tekeminen).

141. "sis ku kezrätti, sis vipsitti vipsipulle, sind tuli vyhti", "vipsitti kaig langa vyhtilöille, siz vyhtit käretti kerälle ja siz alettigi sukka" (langan valmistusta).

142. "hy om mailman hyväm makkuist" (ruoholaukat, kotoperäisiä mausteita).

143. "vihallehed otetti ja panti rihmoinka kehuma" (koivunlehdillä värjäämistä).

144. "voian yldä, voian alda, voian keskeldä kera" (leivontaloitsuja).

145. "ain kougum päl ruskedetti kalad" (ennen koukkuja oksilla ja kivillä).

146. "toine emä tural lyti rikki" (emä=avanto).

SAUNA

1. juhlaa tai rituaalia edeltävä sauna on lämmitetty harvinaisilla puilla, ukkosen särkemillä puilla tai kylpijöille kuuluneilla vaatteilla ja esineillä. kylpyvesi on haettu lähteestä tai sulatettu lumesta. vihdat on sidottu koivunvarvuista. saunaa on lämmitetty mahdollisimman hitaasti. lämmittämisen aikana on sidottu ja haudotettu vihtoja.

2. juhlaa edeltävä sauna on laitettu lämpiämään edeltävän päivän aamuna. savun on tullut nousta piipusta ennen auringonnousua. saunaa on pidetty lämpimänä koko päivän.

3. sauna on lämmitetty perheelle ja perheen suojelushaltijoille (perheenjäseniä). haltijat ovat kylpeneet ennen perhettä tai perheen jälkeen.

4. parhaat löylyt on uskottu saatavan "valkoisesta hyvästä kivestä" (ukonkivi, kuukivi, kvartsi). käytetyt vihdat on poltettu saunan pesässä. löylyä lyötäessä on loihdittu "vesi voitehiks, löyly hautehiks". kylvetyslukuja lukuun ottamatta saunassa on oltu hiljaa.

5. saunaa on tervehditty sanoin "terve löyly, terve lämmin, puun löyly, vetosen lämmin, vuorest on vetosen synty, tulen synty taivosesta, ei oo löylyn löytämistä, lämpimän lähettämistä". löylyä lyötäessä on jatkettu "minkä vettä viskelen, noille kuumille kiville, se on meeksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon, juoskohon joki metinen, simalampi laikkukohon, läpi kiukuan kivisin, läpi saunan sammalisen".

6. rituaalia varten valmistettu sauna on lämmitetty salaa itsestään kaatuneista puista. vesi on haettu salaa lähteestä tai pohjoiseen päin virtaavasta purosta. löylyä on lyöty saunan kynnyksen toiselta puolelta. vihdat on sidottu kolmesta puusta, yhdeksän varpaa kustakin. kylpijöitä on vihdottu ensin vasta ja sitten myötäpäivään kiertäen.

7. vepsäläisillä on ollut yhteisiä kyläsaunoja (kylbet) jotka kukin talo on lämmittänyt vuorollaan ja käynyt sitten kutsumassa muut kylpyyn.

8. saunan kiuas on ladottu luonnonkivistä eli moakivistä oven oikealle tai vasemmalle puolelle. kiukaan alusiksi on ladottu isompia kiviä ja päälle pienempiä. kivikasan alle on muotoiltu tulipesä. eri kivilajeista on uskottu saatavan erilaiset löylyt. kivien asennonkin on uskottu vaikuttavan löylyihin (lappeellaan, pystyssä). pesuvesi on lämmitetty puisissa astioissa kiukaassa kuumennetuilla kivillä.

9. sauna on laitettu lämpiimään iltapäivällä (talvella aikaisemmin). parahimmat löylyt on uskottu saatavan koivu ja leppäpuilla. saunan on annettu riittyä eli siityä pitämällä auki lakeista tai räppänää. saunan lämmitessä on haudutettu vastat. löylyä on lyöty kappa mieheen tai naiseen. pienemmissä perheissä on kylvetty sekasaunassa. suurperheissä ensimmäisenä on kylpenyt emäntä pienten lasten kanssa, sitten miehet, muut naiset ja viimeisenä haltijat (toisen tavan mukaan ensin emäntä ja isäntä, sitten muut). saunan jälkeen on jäähytelty nuorempien käydessä järvessä tai hangessa. illan päätteeksi on syöty ja käyty maaten.

10. löylyä lyötäessä on loihdittu "terve löyly, terve lämmin, ei löylyn löytämistä, lämpöisen lähenemistä, löyly kiukoe kivihin, lämmin saunan sammalihin".

11. sairasta parannettaessa ja löylyä henkeen vedettäessä on lausuttu "löylynen lämpöinen, elää mää kippeesee, mäne kiukoe kivvee, savu saunan sammalee, siel o hyvä ollakseis, paha sieltä tullakseis".

12. saunan haltijaa on mairiteltu sanoin "löylyseni lämpöiseni, tule mesi miellelliseks, simoseksi seämelliseks".

13. parantava sauna on lämmitetty tuuliaisen ja ukkosen särkemillä puilla.

14. vepsäläisillä lupa kylpemiseen on pyydetty saunan eli kylvynhaltijoilta (kulbet-izand, kulbet-emag). kylvyn jälkeen haltijoita on kiitetty hyvistä löylyistä. saunominen on suoritettu kolmen hengen seurueina tai kolmena seurueena. neljäs paikka on varattu haltijoille. 

15. marit ovat saunoneet (sauna=monta, montsa) sinä päivänä kuusta eli viikosta jolloin kuun sijainnin on uskottu olevan otollisin (näkyvin). saunapäivänä kenenkään ei uskottu vanhenevan. saunomaan on kutsuttu sukulaisia ja ystäviä. ennen saunomista on siivottu huolellisesti. saunomisen jälkeen on vaihdettu puhtaat vaatteet ("uudestisyntyminen"). seuraava päivä on omistettu levolle. kuunpäivien lisäksi saunassa on käyty juhlien aattoina, kuolleiden muistopäivinä ja sadonkorjuun, hautajaisten ja häiden jälkeen. saunomisen on uskottu saattavan kehon ja mielen sopusointuun.

16. marien sauna on rakennettu lähelle vettä sellaiseen paikkaan missä eläimet ovat levänneet mielellään. alkujaan saunoissa on ollut maalattia, sittemmin lankuista valmistettu. saunat ovat olleet savusaunoja eli "mustia saunoja". lämmitettäessä syntynyt savu on poistettu ovesta tai räppänästä. kiuas on ladottu luonnonkivistä ovesta katsottuna etäisimpään nurkkaan. lauteina on ollut pitkä penkki tai kaksi penkkiä. vesi on lämmitetty hehkuvilla kivillä puusaaveissa. löylyveteen on lisätty yrttejä. löylyn jälkeen on vilvoiteltu, käyty vedessä tai pyöritty lumessa.

17. lehmuksesta rakennetun saunan on uskottu auttavan sydäntauteihin, haapaisen imevän saunojista huonot tuntemukset. saunapuista männyn ja koivun on uskottu laajentavan verisuonia, lehmuksen alentavan verenpainetta ja haavan puhdistavan kehoa. koivuisen vihdan on tiedetty palauttavan voimat, tammisen rauhoittavan hermot ja lehmusvihdan auttavan päänsärkyyn ja vilustumiseen. leppäistä vihtaa on käytetty nivel ja lihassärkyihin, katajaista lantiokipuihin. puiden lehvien lisäksi vihtoja on sidottu kukista, nokkosista ja viinimarjapensaiden oksista.

18. sairastelevaa on hierottu saunassa niittykasteella kostutetulla pyyhkeellä ja erivärisillä kukilla samaan aikaan parantavia lukuja loihtien.

19. marit ovat uskoneet saunassa elelevän Montsa-nimisen synnyttäjiä suojelevan hengen (kenestä sauna saanut nimensä).

20. parantavaa kylvetystä on annettu "ensimmäisellä vedellä", jääkylmällä vedellä ja vedellä joka on laskettu kiukaan kuumien kivien läpi.

21. lupaa kylpemiseen on pyydetty saunanhaltijalta (pilsan ajka). toisen tai kolmannen löylyn aikana ei ole saanut peseytyä (haltijalle heitettyjä). ennen peseytymistä on haltijalle tarjottu vettä ja ruokalahja.

22. saunassa parantaminen on suoritettu hiljaisuudessa ennen auringonnousua. tilaisuuteen on tuotu vettä puroista jotka ovat olleet "näkymättömiä toisilleen". kiukaaseen on laitettu yhdeksän halkoa kerrallaan. vihta on sidottu koivun ja katajan oksista (yhdeksän oksaa kustakin), lasten vihta suolla kasvaneen vaivaiskoivun oksista. hoidettavaa on juotettu kiukaan läpi käyneellä vedellä. löylyä on lyöty niin että höyry on käynyt ensin hoidettavan käsiin ja viimeiseksi varpaisiin. vaivaa on pyydetty palaamaan sinne mistä on tullutkin. lopuksi potilas on kuivattu erityisellä rievulla.

23. vatjalaisilla on ollut yhteisesti käytettäviä saunoja joissa jokainen perhe on kylpenyt omalla vuorollaan.

24. vanhimmat saunat ovat olleet maapohjaisia, harvaseinäisiä ja sammalella eristettyjä (hengittäviä ja maan tuoksuisia). kiuaskiviksi on valittu harmaita kiviä.

25. sauna on laitettu lämpiämään aamulla ja kylpemään on menty iltapäivällä. koko päivä on pyhitetty kylpemiselle (kylpypäivä). ennen lauteille käymistä on pää kasteltu haalealla vedellä. vastat on haudottu kunnolla lämpimässä vedessä ja kiukaalla ennen kylpemistä. vastomisen välillä on käyty ulkona jäähdyttelemässä. saunan jälkeen on pukeuduttu puhtaisiin vaatteisiin.

26. ensimmäistä kertaa uuteen tai vieraaseen saunaan mentäessä on saunanhaltijalle tuotu lahja (yleensä halko). saunan rauhaa on kunnioitettu puhumalla hiljaisella äänellä. saunaan tultaessa on kumarrettu ja lähtiessä on kiitetty sanoin "kiitos kylyn isäntäisille, kylyn vanhempaisille ja nuorempaisille, kiitos löylynen löytyttämisestä, kiitos vetonen pesemisestä, kiitos kaikelle kansalle, ihmiset lähtevät, toiset sijaan".

27. talven vihdat on sidottu alkukesästä. vihtoja sidottaessa on lehtiä kokeiltu kielellä (liukas hyvä, karkea ei). 

28. kylpyvesi on lämmitetty haavasta koverretuissa puisissa astioissa kiukaassa kuumennetuilla kivillä ("olkaa hyväisesti, astiaa älkää rikkoko"). vesi on kannettu hartioilla katajasta tai pajusta taivutetuilla kepeillä eli korennoilla.

29. volgalla saunat on rakennettu rinteisiin ja kaivettu puoliksi maahan. kiuas on rakennettu saunan perälle ovea vastapäätä. kiukaan suu on rakennettu ovelle päin (ikkunoiden keksimisen jälkeen kiukaan suu käännettiin sivuun valaistussyistä). lauteet (lauta) on rakennettu peräseinälle kiukaan viereen tai keskelle saunaa kiukaan ja oviaukon väliin.

30. parannettaessa on laitettu vastanlehtiä kylvetetyn kipeään kohtaan ja loihdittu "tere sauna, saunan löyly, terveeks tervehtäjä, vetoi siun velloisees, löyly siun siaruees, löyly yles noisomaa, vesi maaha vierömää".

31. vaivaa potevalle on syötetty kylvettäessä ihoon tarttuneita koivunlehtiä ja loihdittu "terve löyly, terve lämmi, ei oo löylyn löytämistä, ei vetosen velkomista, löyly hauteeks, ves voiteeks".

32. tverin-karjalassa sauna on lämmitetty leppähaloilla ("ylen on magie löyly"). vieraaseen saunaan mentäessä on viety mukana lahja (halko). saunaan astuttaessa on yskäisty varovasti ("ryvähettih") jotta kylyn haltijat ovat huomanneet tulijat ("izändäzet ja emändäzet tiijussettais sto rahvas tuldih kylyh"). kylvystä on kiitetty sanoin "kiitoz kylyn izändäzillä, kylyn vanhembazilla i nuorembazilla, kiitoz kylyne kylvettämiä, kiitoz löylyne löylyttämiä, kiitoz vedyzeni pezömiä, kiitoz kanzalla kaikella lämmittämiä, yks lähteih, toizet sijah".

33. "mill on sauna lämmitetty, puillako pettäisillä, leppä lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren" (mäntyä, leppää ja koivua on pidetty parhaina löylypuina, viimeinen pesällinen leppähalkoja).

34. löylyä on tervehditty sanoin "terve löyly, terve lämmin, terve kiehuva kivonen, puun löyly, häkärän lämmin, kiven kiukku hengellisen" tai "terve löyly, terve lämmin, terve tervehyttäjälle, löyly orteh, löyly parteh, löyly seinän sammalih, löyly patsahan nenih, löyly kiukahan kivih".

35. selkäkipuja on voitu karkottaa nokkosista sidotulla vihdalla ("ei polta märkää ihoa").

36. mareilla on kylvetty kerran kuussa eli viikossa. raskaiden töiden aikaan saunaa on lämmitetty joka ilta. juhliin on valmistauduttu kylpemällä huolellisesti edellisenä iltana. kylpemisen jälkeen on vaihdettu päälle puhtaat vaatteet. saunassa ei ole tullut pitää meteliä, harrastaa sukupuoliyhteyttä tai muuta poikkeavaa toimintaa (haltijoiden tila). pyykki on pesty tuhkavedessä survomalla ja huuhdeltu joessa tai purossa. hiukset on pesty vedellä johon on sekoitettu kananmunaa tai heraa.

37. udmurteilla saunaa on lämmitetty päivittäin. ensin ovat peseytyneet miehet, sitten naiset ja lapset. vihdat on sidottu koivusta, pihtakuusesta ja tammesta. parantaviin vihtoihin on laitettu yrttejä. pesusienenä on käytetty niinenkuorta.

38. savo-karjalassa lauteet on rakennettu u-muotoon, pohjanmaalla korkeiksi suoralauteiksi. laudepuina on käytetty kuusta ja haapaa.

39. saunomista edeltävässä pesällisessä on poltettu lepän lisäksi mäntyä ja kuusta (pihkan tuoksu). koivuhalot on kuorittu ennen polttamista (tuohi arvokasta). pajun on tiedetty antavan kitkerät löylyt, haavan huonolämpöiset. vanhaa kuusta on pidetty parempana löylypuuna kuin nuorta. löylyvetenä on käytetty lähdevettä, sadevettä ja sameaa suovettä (maan tuoksu).

40. udmurttien saunanhaltijaa on kutsuttu nimin muntso-murt (sauna-ihminen), muntso-kuzo (saunan isäntä) ja tedi-murt (valkoinen ihminen). haltijan on uskottu asuvan saunan pimeässä loukossa ja pukeutuvan valkoiseen paitaan ja virsuihin. saunanhaltijan on uskottu olevan muita haltijoita ilkikurisempi miksi saunaan ei olla menty yksin. saunassa on vältelty kovaan ääneen puhumista.

41. udmurttien saunoissa (muntso) on ollut kahdet lauteet. kylpemässä on käyty 2-3 kertaa viikossa, miehet ja naiset erikseen.

42. marien saunat ovat sijainneet jokien, lähteiden ja järvien rannoilla. alkujaan perheenjäsenet ovat kylpeneet yhdessä, myöhemmin on siirrytty kylpemään miehet ja naiset omina ryhminään. saunassa on uskottu asustavan saunan isännän ja emännän (montsa kuva, montsa kugyza) joilta on pyydetty lupaa kylpemiseen. saunomalla puhdistautuminen on suoritettu ennen jokaista vuotuisjuhlaa ja esivanhempien muistojuhlaa.

43. volgalla vihdat on sidottu koivusta, tammesta ja pihtakuusesta. marit ovat laittaneet sekaan nokkosia tai koiruohoa, udmurtit minttua. poikalasta on kylvetetty tammivihdalla, tyttöä koivuisella. lapselle on voitu valmistaa erityinen pihlajavihta jolla on karkotettu vahingollisia henkiä. udmurtit ovat valmistaneet talven vihdat heinä-elokuussa. jokaiselle perheenjäsenelle on sidottu 10 vihtaa.

44. "terve sauna, terve löyly, ei uo löylyn löytämiist, eikä veen vertämiist, vesi kiukaan kivvii, löyly saunan sammalii, kivvii kivistäkköö, paasii pakottakkoo, anna miule terveyys" ja "terve löyly, terve lämmin, ei oo löylyn löytämist, ei vetoisen velkomist, löyly kiukaan kiville, löyly saunan sammaliin, vetoi voitehiks, löyly hautehiks, meillen terveheksi, vetoi viruttakoon, löylyn tamoittakoon, vetoi on vanhin velloloist, nuoriin on nuoriist pojist" ja "terve löyly, terve lämmin, mie terve saunahe tulin, sen terveemmäks tervehin" (parantavia sanoja, loihdittaessa on kaadettu vettä kipeä paikan päälle).

45. "maan matikoillen, ilman itikoillen, tulen tuiskajallen" (löylyä lyötäessä kolme ensimmäistä kauhallista on heitetty kourilla maalle, ilmalle ja tulelle).

46. uuden saunan (motsa) valmistuttua ovat marit asettaneet lauteille voita motsa kuguzalle eli saunan ukolle ("saunan ukko, syö voi"). saunominen on suoritettu päiväsaikaan (yö henkien aikaa).

47. "terve löyly, terve lämmin, ei oo löylyn löytämistä, ei vetosen velkomista, ves kiukaan kiville, löyly sauna sammalille, ves voiteeks, löyly rasvaks, tervehiks tervehtiäll, päällen kuulun kurk hirs, pitempiin korkuus, lähe rasvanen raaosta, itranen immeisestä, tervasiks taivasiin, savusiks sammaliin" (parantavia sanoja).

48. "ulos, savvu, saunasta, sijaan mettoin löyly" (saunaa tuuletettaessa ennen kylpemistä).

49. "terve, löyly, terve, lämmin, terve, löylyyn tulija, ei oo löylyn löytämistä, ei vetoisen velkomista, löylyt kiukuvan kiville, veet saunan sammalille" (parantavia sanoja loihdittaessa on poltettu lehtiä ja sammalia kiukaassa).

50. "ilta saunan saapuessa, veet vetele, vastat katso, hauvo vastat valmiiksi" ja "jo on sauna joatununna, veet vejetty, vastat saatu, kaikki lautaset laaistu" (kylvyn valmistamista).

51. "puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kiukoan kivistä, läpi saunan sammalista, puhki puista tervaksista, puhki lautojen lijoista, ei ole löylyn löytämistä, lämpösen lähenemistä" (löylyä pidetty vesi-jumala Väinämöisen hikenä).

52. "puu löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, läpi reppänän rehuisen, läpi taivosen yheksän, läpi kuuen kirjakannen" (löylyn on uskottu yhdistävän kylpijää aliseen saunan maalattian kautta ja yliseen räppänästä kulkeutuvana höyrynä).

53. "mistäs olet vastasi varustanun, pajustako vaim pihlajasta" (vastoja valmistettu kaikista lehtipuista).

54. parantavan saunan lämmitykseen on valittu kuivia puita jokaista puulajia mitä parannettavan kotipaikalla on kasvanut. pesuveteen on laitettu ukkosen repimiä ja myrskyn murtamia puita. vasta on taiteltu eri puulajien tuoreista oksista.

55. "puun löyly, kipusen lämmin, monista hyvistä tehty, tehty puist on tervahista, honkista havuseoista" ja "puun löyly, kivosen lämmin, piukkahista pihlajoista, paukkajista pajuista, hongista havusaoista" (saunapuiksi kelpuutettu mäntyä, pihlajaa ja pajua).

56. "löylöni, lämpöni, kipeillä voitieksi, vaivoilla valivesiksi, voija alta, voija piältä, voija keskeltä kipuja, alta tuntumattomaksi, piältä nuurumattomaksi, keskeltä kivuttomaksi, kivun tuntomattomaksi" (parantavia sanoja).

57. "puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, monest on hyvästä tehty, sekä puusta, jotta veestä, jotta kiukoan kivistä" (löylyn synty eli alkuperä).

58. "vassan lehet vartalolla, löyly liat lattialla" (puhdistavia sanoja).

59. "katkoan vassan toatollani, toisen katkoan moamollani, kolmannen vellollani, nellännen tsikollani" (vastojen sitominen=rakkauden osoitus).

60. "miepä kylyn lämmittäisin, halkosilla hoapasilla, tikkusilla pikkusilla" (halkoja pilkottu pieniksi tikuiksi, tai laitettu sekaan pienempiä oksia).

61. "lämmitä, muamoi, kylytkö, huabasile halgosile, koivusile lastusile, leppäsile kaluisile" (haapa, koivu ja leppähalkoja).

62. "käskin kaunoni lämmittää, metosen kylyn, miepä lämmitin ägisen kylyn" (metoinen ja äkäinen kylpy, metoista suosittu).

63. "kobuo kossesta kivet, puita muurehettomia, kiviä kivuttomia, saussuta simainen sauna, lämmitä medinen kyly, medisillä halgosilla, taitas on medi vasta, medisestä metsäsestä, kanna vettä läigöttele, lähisestä lähtiestä, puhtahalla puisiolla, luo löyly, lähetä lämmin, kivisellä kiukuvalla" (saunan lämmittämisen rituaali, kivetkin kerätty erikseen).

64. "juoksoo medine jogi, läbi kiukuon kivistä, läbi saunan sammalista" (vedestä ajateltu sen paikan mukaan mistä tuotu).

65. "löylyseni, lämböseni, higi vanhan Väinämöisen, mäne meeksi mieleheni, simaksi seämeheni" (kylpemisestä mielen ja sydämen rauhaa).

66. "tuolla näkky miun kotin, isän ikkunat näkky, kujan katto kyhmottä, emoi sauna lämpijä" (emon sauna, saunan alkuperästä).

67. löylyä on lyöty lipiksi ja lipoksi (lyydin lipits, vatjan lipittsa) kutsutulla tuohesta valmistetulla äyskärillä eli lipillä.

68. sana löyly on tarkoittanut henkeä (viron leil, liivin läul), höyryä (saamen liwla, levli), elävää (hantin lält, läl), elämää (komin lol, lov, vov), henkäystä (udmurtin lul), hengitystä (hantin lil, lili) ja henkisielua (mansin lil, tit). löylystä lähtevää höyryä on pidetty elämän ja elävän olennon merkkinä ja sitä on rinnastettu ihmisten ja eläinten suusta lähtevään huuruun.

69. "lämmitän metosen kylyn, metosilla halkosilla, tuon metoista vettä, Veen emännän valmissettua" (kylpyvesi Veen emännältä saatua).

70. "kylyn lämmitämmö, leiko puida leppäsiä, pilko puida pilmuloikse, murendele muruloikse, kylvettelen, leyhkyttelen, nivelile voidijoiksi, suonile on tervehyökse, pakoile parandehikse" ja "kylvettelen, löylyttelen, kultasilla kämmenillä, hopioilla sormiloilla, lehen kultasen kuvoan, varvat vaskiset valitshen, käsin piälle käytänöhö, suu suin puhelmoin, hengein huokaelmoin" ja "terve löyly, terve lämmin, tervehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan, puu löyly, kivonen löyly, löylysessä on lämpömiä, saunassa on sanoja sulia, terhehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan" ja "tules, löylyne jumala, iso ilman lämpömäine, terveyttä tekemään, rauhoa rakentamaan, puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen" ja "kylyseni, moamoseni, elik on sisarueni, ei oo sinun tsomuutta, eik oo sinun armahutta, ota oma hyvä, anna oma paha, puhu puhtahaksi, kessel on kivuttomaks, päällä, alla terveheksi" ja "kyly, toatto, löyly, moamo, tuo mettä meitolasta, simaista tapiolasta, kibeille voitehiks, pahoille parantehiks" (parantavia sanoja).

71. löylyä lyötäessä on lausuttu "lyön löylyn, lähene lämmä, näillä kuumilla kivillä, palavoilla puaderoilla".

72. saunaa on tervehditty sanoin "terveh, löyly, terveh, lämmin, terveh, seinämät siniset, terveh, kaikki saunakansa, tähä saunah suapujessa, tätä löylyö lyötäjessä".

73. sauna-sanan saamelainen vastine suowdnje on tarkoittanut eläinten talvikäyttäytymistä jäljittelevää lumeen kaivettua kuoppaa jota on saatettu käyttää lämmittelyyn (iglujen tapaan). saunan vanhempi kantasuomalainen nimi on joko unohtunut, sekoittunut (syntymähaltijan tai syntymäkodan nimi kuten volgallakin) tai sitä ei ole koskaan ollutkaan.

74. "Annikki sisäryehen, lämmitti metisen saunan, metisellä mättähällä, puilla tuulen tuittamilla, uon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla, saatto saunan lämpymäksi, puilla tuulen tuittamilla, uon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla, kivet koskesta kokosi, kanto vettä lähtehestä, käski veikon kylpemähän" (koskesta kootut kivet veden lämmittämiseen käytettyjä).

75. "täss on pitkät pirtin seinät, sekä laajat saunan lauat" ja "oma kotoni näkyypi, savon saunat lämpiääpi" ja "noin sanopi saunallinen, tuvallinen tuumoapi" (sauna-sanan alkuperästä, sisäänlämpiävän hirsimökin kotoperäinen nimitys).

76. "saunassa savun seassa, kylän kylpihuonehessa" (kylien yhteisistä saunoista eli kylpy-huoneista).

77. "ei ole sitä sisarta jolle mie sanan sanosin, haastan mieli hautani, lausun saunan lautasille, nuot ej kerro kellenkään, itken saunassa saloa, ylisellä yksinäin, kyllin kylpi huoneessa" (saunalle on käyty kertomassa murheita, vanhemman tavan mukaan kuuntelijoina metsän puut).

78. viimeisen kylpijän lähtiessä saunasta on tämä viskannut vettä kiukaaan päälle sanoin "valvo, vesi, nuku, tuli".

79. vieraaseen saunaan mentäessä on lausuttu "löylyseni, lämpöseni, tule, meri, mielelliseks, simoseks, seämelliseks".

80. ennen kylpemistä on (savu) sauna tuuletettu sanoin "luote pois on, liiga löyly, painat on, paha ägiä, hyv on tänne tullaksesi, pah on teällä ollaksesi".

81. "joka löylyjä hyvii, kipeillev voiteiks, vammoillep parannukseks, joka löylyjä pahoja, ne suakaan saunan sammaliin" ja "tuoppa vasta varjossasi, helmassasi hieno lehti, hautele halusin vastoin, simavastoin siivoele" ja "löyly muahan löyhähtyy, lämmin muahan läyhähtyy, kivut kivien rakoon, häkä saunan sammaleen" (parantavia sanoja).

82. saunaa on pidetty savu-sanan johdoksena (savune, savuna->sauna). savu-sanan muotoja ovat olleet inkerin savvu, viron sau, liivin sou, saamen souvva ja mordvan suvtams, savuttaa (volgalta tulleen savupirtin kotoperäinen nimi).

83. taikomiseen tarkoitettu vasta on taiteltu käsin rajapaikalla sijainneesta koivusta, kolmesta eri lehtipuusta tai koivusta ja katajasta. vastan valmistuksessa ei ole saanut käyttää apuvälineitä.

84. marien parantavaan kylpyyn on kerätty tarveaineet vähenevän kuun aikaan. sairasta on kylvetetty pihtakuusen oksista ja nokkosista sidotulla vihdalla ja parantavista kasveista sekoitetulla vedellä. lopuksi kylvetettävän hiukset on pesty hiilivedellä.

85. vepsäläistä saunanhaltijaa on kutsuttu nimellä Kilbetin emäga (kylvyn emäntä).

86. saunasta poistuttaessa on loihdittu "vesj vanha valvomoa, tuloine makkoamoa".

87. viskattaessa vettä ensimmäisen kerran uuvelle kiukaal on sanottu "mi anna vettä, si anna mettä".

88. "vihta männöö akankäille", "akanköynnös o vasenkätiseksi viännetty vihta" (vihtojen kätisyydestä).

89. "löylykivet nyrkinkokoosia, suurempaa alaj ja piänempää päälle" (kiukaan latomisesta).

90. "sinä ei viititellä eikä ujostella sekasim miehet ja naeset, apposen alasti" (tarkoittaa sukulaisten kanssa kylpemistä).

91. "alastonna meillä ruukataan saunasta juostap pirttiin kesäsät talvesa" (luonnollinen asia, kunnes tulee vilu).

92. "silmäkivet sitte oheni alespäin" (kiukaassa).

93. "alkukuu vihta ja loppukuu kerpu ova hyvii" (vihtojen sitomisen ajankohdasta).

94. "kun arveltiin että lehti on täys ettei oo enää pihkanen ni tehtiiv vihta" (kesän ensimmäinen vihta).

95. "kivi nimes, moa moamos, taivas toattos, vesi vanhin vellesi" (luetaan veden lämmittämistä varten kuumennetulle kivelle, ettei särkisi puuastiaa).

96. "no askartupa, siäl se pyykki pestii, ei sit saunas, ei saunas koskaa mitää tommost tehty" (pyhä paikka).

97. "ei löyly toisellep päivälle auta, sen saa ottaas siältä kaikki mitä tullee" (kylpemisen vaikutuksista).

98. "niis oli avokiuvvas, hirmunen kasa semmosia pyäreitä kiviä" (kiuaskivistä).

99. "olis ny huammen nii elettävä ilma että panis saunan lämpiäh" (kylpemisen ajankohdasta).

100. "saona ol se missä enimmästääl lapset suatii" (ennen saunaa synnytystä varten pystytetty kota).

101. "ensi löyly pittää ottaak kova" (kiukaan pyhittäminen).

102. "puualtaat tuota pitkät ja leviät" (saunassa peseytymistä varten).

103. "istu tänne alalavolle, täälä ei oo varsin niin kuuma" (alalauteille).

104. "ensimältä se on liika kirpakkata" (ensimmäiset löylyt).    

105. "yhesä akat ja ukot kylypi", "miehet käivät eistäi, siit vast naiset männiit lapsii kans", "ensinnä lapse käivät" (kolme tapaa kylpeä).

106. "joka päevä pit lämmitteäs sitä saunoa" (kylpemisen tärkeydestä, kotoperäinen tapa rukoilla).

107. "kiukaassa tuli sitte sitä lämmintä vettä" (pesuveden lämmittäminen talvisin).

108. "hoapapuiset lavihtat on parraat, ne ei tulen nii järi kuumakskaa" (haapaiset lauteet, alunperin istuttiin maassa, kivillä tai tuohen päällä).

107. "ne tytöt sielt saunast naimaonnea hajeksel" (sauna=kaiken hyvän lähde).

108. "min ole täs vähä hahamotellu että minkämoisen saunan rakentasin" (maan päällisen vai alisen).

109. "ei männä ensimmäisek saonaa, siel käöp haikuu" (häkää tai sähkökiukaista nousevia myrkyllisiä höyryjä, tuulettamisen tärkeydestä).

110. "se o kaek muakivistä teht, siinä ei ou yhtää halaspuoleista kivvee" (kiukaassa yhtään halkaistua kiveä).

111. "haudottii vihdat ja sitte ne pantii semmottee ämpärii jos oli halonev vesi" (vihtojen hauduttaminen).

112. "ku alethiin sitä harjaa tekheen ni sittem menthiim pyöreväksi" (kiuasta ladottaessa).

113. "harmoista kivistä" (ladotaan kiuas).

114. "hauvoskeli vihtat vielä siinä kiukaam päällä" (toinen tapa valmistaa vihdat).

115. "se hettiistä kylypyvettä nouti ja havuvastalla kylyvetti" (taikoja tehtäessä).

116. "sihe pantti vähäv verrän kadaja sisse ja janinkukkia ja tervakukkia ja kaikkia" (taikomiseen käytetyn vihdan sisään katajaa, metsämaitikkaa ja muita kesäkukkia).

117. "ken kylpiz ni jokaisella oli oma vihta" (oma=itse tehty).

118. "mö illal kylpizimma saunaz" (ehtoosauna).

119. "löylyä vizatti, vettä kivilöim päle ja sittä kylpisti" (kylpemisen rituaali).

120. "siz otti vassan, vassal läbi vettä kylvetti" (saunassa parantaessaan).

121. "lavalla käyti kylpimässä, ei meillä lavalla pessisty" (lauteilla).

122. "olipa tänäpä makkia sauna, nin hyvä löyly" (jokainen löyly erilainen).

123. "vasta panti seläm pälle migä paikka oli nurjahtud" (saunassa parantamista).

124. "miä män taittelen koivust yhev vassan" (vasta kerrallaan).

125. "olim miä pitkiv vai poigin omassa saunassa" (oma sauna).

126. "vinga mäni pähä, miä pörryin" (pyörryin saunassa, vinka=häkä).

127. "oliba tänä bä makkia sauna, nin hyvä löyly" (makeat löylyt).

128. "kus talloja käi yhes saunaz" (yhteissaunat kyläasumisen aikakaudelta).

129. "vihtoita tehti sata parria vovveks" (kylvimme joka kolmas päivä).

130. "tulka kylbömä, sauna ov valmiz" (kylpyyn kutsuminen).

131. "vihaga viheldakse" (vihta vihisee / vihkuu, vrt. vast-äänen selkään lyötäessä päästävä vasta).