Tulijaiset

KOTI PYHÄNÄ TILANA

1. udmurteilla perheen tai suvun vanhimman (töro) paikka on ollut uunia vastapäätä olleessa nurkassa.

2. sadetta ja ukkosta on pidetty suotuisina aikoina kotona (sisällä) suoritettuihin rituaaleihin (henget kuulolla).

3. ruuanlaittajan ja tulen (Tulen emon) välistä ei ole saanut kulkea.

4. tupa on jaettu miesten ja naisten puoleen (kodasta jatkunutta perinnettä).

5. kynnyksen ja kynnysmaton alle on laitettu suojelevia taikakaluja (rituaalinen tila sisällä olevan ja ulkona olevan välillä).

6. talon katto ja vintti ovat kuvastaneet ylistä, lattiataso keskistä ja lattianalus ja kellari alista (olevaisuuden kolme tasoa).

7. ikkunoita ja räppänöitä on pidetty väkevinä rajapaikkoina (sisämaailman ja ulkomaailman välissä).

8. kotipiirin on muodostanut koti, piha ja lähimetsässä sijaitsevat pyhät paikat.

9. vieraiden käyttämä asunto on puhdistettu vahingollisista voimista nukkumalla asunnossa kolme yötä, kaivamalla talon nurkan alle kolo, laittamalla koloon kolme rahaa, leivänpala ja puuta, lyömällä kirves asunnon seinään ja loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan".

10. volgalla pihakota on ollut perheen ja suvun hengellisen elämän keskus. kota on rakennettu keskelle pihaa. kodassa on pidetty kaikki tärkeimmät hengelliset menot. kodan peränurkassa sijaitsevalla hyllyllä on ollut perheen suojelushaltian puinen idoli tai tuohinen vakka. kotaan ovat saaneet tulla vain omaan sukuun kuuluvat. suurempia sukujuhlia varten on kokoonnuttu pyhissä lehdoissa.

11. udmurteilla pihakodan eli kualan tilalla on voinut olla siistinä pidetty tyhjä tila eli "puhdas paikka".

12. talon kynnyksen eli kynnyshirren yli on joko astuttu tai kannettu. kynnyksen päälle astumisen on uskottu tietävän onnettomuutta.

13. pihakodassa on laitettu ruokaa, toimitettu uskonnollisia menoja ja säilytetty suvun onnea suojelevaa esivanhempien koppaa.

14. talon laipioon eli orsille on kohotettu lehmuksesta tehty lankku jolle on nostettu rituaaleissa käytettyjä leipiä ja muita tärkeitä esineitä ("ylös kohotettaviksi").

15. karjalaisessa pirtissä naisten ja lasten puolena (tsupu, tsuppu) on toiminut kiukaan eli uunin puoleinen osa taloa. tsupussa on säilytetty naisen vanhempiensa kodista tuomaa heimotunnusta tai idolia. uunia vastapäätä on sijainnut miesten puoli eli perinurkka (perätsuppu) jossa on säilytetty miehen suvun taikakaluja ja haltijoiden idoleita. päätyseinään ulottuva pöytä on jakanut puolet toisistaan (pöydät myöhäistä perinnettä).

16. hirsitalon sisäseinät on koristeltu poronsarvilla ja värikkäillä lintuveistoksilla. hirsien päät on muotoiltu linnuiksi. ulkopuolen koristeluissa on suosittu aurinko ja ympyräkuvioita.

17. hirsitalon keskihirsi on jakanut pirtin miehen (pyhän nurkan) ja naisen (uunin) puoliin. talon sisäänkäynti on rakennettu lähelle uunia. kellari on edustanut maan henkien sijaa (sana kellari=cellar, myöhäistä lainaa). ovien, räppänöiden ja savupiipun karmeihin on ripustettu hauenleukoja, katajanoksia ja muita suojelevia taikakaluja.

18. kodan pyhä peräpuoli (posio) on sijainnut kodan perällä oviaukkoa vastapäätä. posiossa on säilytetty perheen arvokkaimpia tavaroita ja haltioiden ja esivanhempien palvontaan liittyviä esineitä. tulisijan reunoitse kulkeneet puut (loitot) ovat jakaneet kodan miehen ja naisen puoleen tai kahden eri perheen tiloihin.

19. vepsäläiset ovat kutsuneet talon pyhää nurkkaa jumoukodaksi.

20. jos esikoisesta on toivottu poikaa on talon kynnyshirreksi valittu lyhytoksainen puu, jos tyttöä pitkäoksainen.

21. jos on muutettu taloon jolla on uskottu olevan epäilyttävä menneisyys on asuintila puhdistettu loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan" ja lyömällä kirves peräseinään. toisen tavan mukaan on aukaistu rivakasti talon ovi ja loihdittu "pois entiset eläjät, vasta tullehet sijah, jotta me rauhan saisimme maata".

22. jos talossa on sattunut kuolemantapaus on pidetty hyvänä vaihtaa asuinpaikkaa tai asua jonkin aikaa muualla (jatkumoa tavalle vaihtaa leirinpaikkaa ja jättää kuolleen kotapuut pystyyn vanhalle leiripaikalle).

23. vanhempien kotoa lähdettäessä on isä leikannut leivästä kannikan jonka poika tai tyttö on vienyt uuteen kotiinsa ja haudannut kynnyksen alle (hirsitalojen kynnykset kohollaan maasta). samalla on valittu perheelle oma puumerkki vanhempien puumerkin tilalle.

24. talon kynnystä on pidetty esivanhempien sijana. kynnykselle on tuotu ruokalahjoja eli paloja (ozyndym-pal) muistellen samalla esivanhempien nimiä ja pyytäen talolle onnea ja suojelusta.

25. yösijaa pyytäville on vastattu "onhan talossa lämmintä".

26. volgalaisen pirtin pyhässä nurkassa on sijainnut hylly jolla on pidetty tuoreita lehviä, valkoista liinaa ja liinan päällä ruoka ja juomalahjoja. hyllyn yläpuolella on roikutettu niinenkuoresta punottua kotelomaista vakkaa jossa on säilytetty esivanhempien idoleja eli puista ukkoa ja akkaa (sukuonnen varmistajia). vanhemman tavan mukaan esivanhempien nurkka on sijainnut pihakodan (udmurtin kwala) vasemmassa peränurkassa. suvun suojelushaltijoita on säilytetty yhteisissä sukukodissa joita on kutsuttu "suuriksi kodiksi".

27. tuvan pyhässä nurkassa eli kolkassa (koloizoo kolkka) olevaa hyllyä on kutsuttu koloksi. hyllyllä on pidetty esivanhempien ja kodinhaltioiden idoleja, vitsoja, urpia, kuivattuja taikayrttejä, juhlia varten leivottuja leipiä, koivunoksia, viljalyhteitä, kananmunia ja muita taikakaluja.

28. vieras ei ole saanut astua eteistä (kynnystä) pidemmälle ilman lupaa. jos vieras on ollut omaa sukua tai muuten mieleinen on tämä toivotettu peremmälle eli parhaille penkeille eli peräpenkeille.

29. vatjalaisilla vieraat on toivotettu peremmälle eli ylemmälle sanoin "tuo ylempää, tuo ylempäs issumaa, issu lavosoloo".

30. toinen näkymätön rajapyykki on ollut tuvan lakiorsi (soonirsi) jonka kahtia jakavaa voimaa on käytetty eri juhlallisuuksissa (vieras suku on voinut edetä vain hirrelle asti).

31. hirsitalon seinäpenkin ympärystä on pidetty miehen alueena ja makuulavan ympärystä naisen. suurperheissä miehet, naiset ja lapset ovat ruokailleet eri aikoihin. pienemmissä perheissä naiset ovat istuneet pöydän toisessa päässä ja miehet toisessa (alkujaan pöytiä ei ole ollut ja on ruokailtu tulen ympärillä). juhlien aikana isännän paikalla pöydän toisessa päässä on istunut suvun vanhin (sukupuoleen katsomatta).  

32. talon ullakolla tai kattohirren välissä on pidetty katajaa tai katajanoksaa suojelemassa ukkoselta.

33. kodan peräpuoli eli pohjoispuoli (boassu, posio) on ollut miehen aluetta josta tämä on lähtenyt metsälle ja kalaan. kodan etupuoli eli eteläpuoli (lieden ja oviaukon väli) on ollut naisen aluetta jota ovat hallinneet naispuoliset ahkka-haltijat. posiotakin on uskottu hallitsevan naispuolisen haltijan (boasso-ahkka).

34. kodan nukkumiseen eli loikoiluun käytettyjä tulisijan viereisiä makuutiloja on kutsuttu loaiduiksi eli loitoiksi.

35. volgalla kodan (kuda) pyhänä pidetylle pohjoispuolelle on varastoitu perheen uskonnollisissa toimituksissa käytettyjä puita ja astioita. kodan etuovi on kohdistettu etelään päin (turkkilaisilla kansoilla itään). kodan pohjoispuolella on pidetty pientä pöytää jonka päälle on ripustettu hopeakuusen oksia ja yrttejä. pyhää puolta on pidetty erityisen puhtaana (henkien sija).

36. savupirttien ovet on rakennettu etelään päin jotta on voitu katsoa ja rukoilla aurinkoa suoraan ovesta. talveksi pirtteihin on tehty oven yläpuolelle läpi mistä on näkynyt päivällä aurinko ja yöllä kuu (kodan keskiaukon tapaan). pirtin puulattian alla on uskottu asustavan Maan emon. vanhemman tavan mukaan pirttien lattiat on tehty savesta tai luonnonkivistä.

37. marien pihoja ovat koristaneet suuret koivut joita on rakastettu suuresti. koivujen on uskottu rauhoittavan huminallaan ja vartioitsevan allensa asettuneita. pihamaata on lakaistu usein ja pidetty pyhänä (pihoista tuli haisevia sikolättejä vasta etelänkansoilta omaksutun karjanhoidon myötä).

38. marien pihapuut (koivut ja kuuset) ovat rajanneet pihapiiriä niin että talot ovat näkyneet puusaarekkeina muuten avoimessa maastossa.

39. virossa tuvan (maja) nurkkia on kutsuttu nimin lie esine nurk (oikea etunurkka ovesta sisään tullessa), reieukse körvanurk (vastapäätä kiuasta), taka nurk (vastapäätä oikeaa etunurkkaa), ahikörvanurk (samalla puolella kuin taka nurk, kiukaan takana) ja ahinurk (vasen etunurkka, lähinnä liettä). keskellä lattiaa on sijainnut suuri paasi eli pörmkivi (alkuperäinen tulisijan paikka).

40. "se ovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (ulko-oven suunnasta).

41. "se oavoa autioks huonetta" (muurahaisten eli maan väen häviämistä pidetty huonona enteenä).

42. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (ulko-oven päälle kaiverrettu perheenjäsenten puumerkit).

43. hirsitalon oviaukon yläpuolelle tai ympärille on ripustettu suojelevia hauenleukoja ja pihlajan tai katajanoksia. toisen tavan mukaan oveen on isketty veitsi tai kirves.

44. marit ovat pitäneet talon pyhällä hyllyllä kynttilöitä, leipää, kananmunia ja puiden oksia. udmurteilla hyllyllä on pidetty vorsudin eli sukuhaltijan koria, uhrimenoissa käytettyjä astioita ja uhrilahjoja. rukousten ajaksi hylly on peitetty valkoisella liinalla.

45. marit ovat voineet eristää kodan (kudo) pyhän takaosan väliseinällä (izi kudo). joka perheellä on ollut oma pihakotansa jossa on uskottu asuvan kotionnen vartijan eli kodinhaltijan.

46. udmurteilla on ollut perhekotien lisäksi suurempia sukukotia (baddzym kua, suuri kota) joista ovat huolehtineet erikseen nimetyt hoitajat.

47. marit ovat käyttäneet pihakotaa perheen ja suvun pyhien rituaalien lisäksi ruuan valmistukseen (elämisen keskus).

48. marilaisessa pihassa on ollut lehmuksia, koivuja, tuomia ja pihlajia. puut ovat kasvaneet ryhmissä muodostaen pieniä lehtoja joissa on suoritettu perheen arkeen kuuluvia rituaaleja ja menoja.

49. udmurttien kualan eli pihakodan sisustukseen on kuulunut tulisija, pöytä, honkainen penkki, kaksi ortta joista on roikkunut pata ja peräseinällä pään korkeudella nurkasta nurkkaan ulottuva kaksilautainen hylly eli dzadzi (toisaalla kulmahylly). hyllyllä orsien molemmin puolin on pidetty kahta pienehköä tuohiastiaa joihin on uhrattu olutta ja kumyshkaa. astioiden vieressä on säilytetty vihreitä oksia joiden päällä on pidetty valkeaa liinaa. liinan päälle on laitettu haltijoille tuodut ruokalahjat ja leivät. kodan sivuseinällä on pidetty tuohivakkaa uhrirahoja varten ja maassa niinenkuoresta valmistettua vakkaa jossa on säilytetty uhrattujen eli haltijoiden kunniaksi syötyjen lintujen höyheniä. rituaaleissa käytettyjä esineitä ei ole saanut tuoda kodasta ulos. esineiden tullessa tiensä päähän on ne poltettu. vorsud-vakkaa jossa kodanhaltijoiden eli suvun onnen suojelijoiden on uskottu asustavan ei olla poltettu. jos vakka on kulunut ovat suvunvanhimmat tulleet korjaamaan sen. vakkaa korjattaessa on laulettu rukouksia ja loitsuja. uudelle perheelle tulevan vorsud-vakan (sud vordis, onnen suojelija) valmistaminen on ollut pyhänä pidetty toimitus. vakat ovat olleet pyöreitä, soikeita ja nelikulmaisia (halkaisija 110cm, korkeus 30cm). vakoissa on pidetty puisia, savisia ja hopeisia haltijoiden idoleja, eläinhahmoisia (hanhi) idoleja, rahoja, lintujen luita, höyheniä ja muita rituaaliesineitä. vakan alla on tullut olla vihreitä oksia vuodenajasta riippumatta. talvella vakan alla on pidetty hopeakuusen, kesällä koivunoksia (toisen tiedon mukaan kuusenoksia tai voimakkailta tuoksuvia suoruohoja). tuoreiden oksien vaihtaminen on ollut kualan hoitajan tehtävä. oksia on voitu pitää myös vakassa.

50. udmurteilla pirtin lattia on pesty kerran kuussa eli viikossa ja juhlien aattoina. pesuun on käytetty yrttivettä ja pihtakuusen, katajan ja seljan oksia.

51. udmurttien pihakodan eli kualan perähyllyllä pitämät hopeakuusen oksat on otettu aina samasta puusta. puuta on kutsuttu samalla nimellä (mudor) kuin hyllyäkin (jäänteitä vanhemmasta tavasta uhrata puun alla).

52. metsäsuomalaiset ovat kiinnittäneet talon peräseinän puoleiselle räystäälle pystypuun jonka liikkeistä on tulkittu kodin onnea ja esivanhempien tahtoa (jos kallistunut etelään myötäistä, jos pohjoiseen vastaista). merkkipuuksi kelpaava oksa on otettu pihapiiristä talosta pohjoiseen. merkkipuun lisäksi peräseinän oven päällä on sijainnut "lykkylauta" jolla on pidetty metson siipeä.

53. inarin saamelaiset ovat pyhittäneet vanhat kotasijat (tulisijat). sijoille ei olla rakennettu uudestaan. sijoilta ei olla myöskään kerätty marjoja, leikattu ruohoa tai kaadettu puita.

54. hirsitalon pyhä nurkka on sijainnut etelään suuntautuvalta ovelta katsottuna vasemmassa peränurkassa.

55. hirsitalon kurkihirttä eli harjakaton keskellä olevaa paksua hirttä on kutsuttu haltijahirreksi (syömärihirsi, selkähirsi).

56. marilaisen talon etuovi on rakennettu itää eli auringonnousua kohti. ulko-oven kautta on tervehditty ja rukoiltu nousevaa aurinkoa.

57. nenetsien kota on jaettu miehen puoleen eli sihin (kaukana sisäänkäynnistä) ja naisen puoleen eli niohon (lähellä sisäänkäyntiä). naisen puolella on säilytetty naisen rekeä (siabu) ja reessä naisen saappaita (naisen jalat tabuja). miehen puolella on säilytetty miehen rekeä (haehae han). miehen reessä on pidetty esivanhempien (haehae) idoleita ja jousta. kodanpaikkaa hylättäessä on paikalle valutettu verta. verta (haem) on pidetty tulen (tu) sukulaisena. oven suussa elävää naista (ne) on pidetty vahingollisten voimien karkottajana. kodan savuaukosta on uskottu nousevan korkeuksiin "taivaantulen" ja ohitseen virtaavan "tähtiajan". aukosta näyttäytyvän otavan on tiedetty merkitsevän aamun tuloa. syntymän ja kuoleman jälkeen kota on siirretty eri paikkaan, vanhassa paikassa ei olla asuttu vuosiin. tulisijan ympärystä on pidetty naisen alueena. naisen tilaan on yhdistetty sanat "lämmin" ja "täällä", miehen tilaan "kylmä" ja "tuolla".

58. vieraassa paikassa yövyttäessä on lausuttu "maata pyyvän maatakseni ja lemmettä levätäkseni". autiotupaan tai metsäkotaan on saavuttu sanoin "vanhat ulos, uuet sisälle, en min ole ikkää, kun aikani".

59. "muut kulkevat kotihin, matkaavat isän majoihin, alas laskevat levolle, vaipat villaiset vetävät, peitteheksi pehmiähät, ehtosen emon kutomat, oman äitin ompelemat" (isän maja ja emon peitteet).

60. useamman kodan muodostamaa leiriä on kutsuttu obilla nimellä "tyttöinen kylä, poikainen kylä".

61. "ulos meiät uks viepi, pois porstua vettää, otsa ei orteen kolaja, käy ei piä tuvan lakkeen, jalka ei sillan liitokseen" (ovesta (uksi) käymistä on pidetty rituaalisena toimituksena).

62. marilaista pirttiä (pört) on pidetty elävänä olentona. jos pirttiä on kohdeltu hyvin on tämän uskottu tuovan asujilleen menestystä. jokaisella pirtillä on uskottu olevan oma henkensä eli sielunsa (pört-ört, pirtin-sielu) jonka on pelätty poistuvan jos pirtissä on riidelty tai sotkettu. jos sielu on poistunut ei pirtti ole ollut enää "iloinen" ja elämän on uskottu muuttuvan raskaaksi. jos pirtti on pitänyt ääniä on tiedetty "örtin liikuttavan". autiotaloissa ei olla uskottu olevan sielua. pirtin sielua ei olla pidetty ihmisenkaltaisena vaan asumuksena itse tai asumuksen henkenä ("pirtin ilo"). kesäkotaan muutettaessa on sielua pyydetty mukaan. sielu on saanut lahjansa jokaisessa vuotuisjuhlassa. arkena sielulle tarkoitetut lahjat on laskettu lieden tuleen. sielua on kutsuttu myös kodan sieluksi (kud-ört) ja kodan jumalaksi (kudo-jumo).

63. "terve tupa tultuvoni, pere kaikki kasvunensa" (tervehdyssanoja toisten tupaan tultaessa).

64. "oviseinä on osmonluini, periseinä petran luini, sivuseinä sirkun luini, tsuppuseinä tsurkan luini" (hirsitalon neljän seinän nimet).

65. "kun läksit ison elolta, eli emosi koista" (eloa eli ruokaa on pidetty isältä saatuna, kotia äidiltä, suomen elo=elämä, omaisuus, porotokka, viron elu=asuinpaikka, talon henki, liivin jel=rakennus, talo, saamen aello=poro tai peuralauma).

66. "terve, piha täysinese, ulkoni urohinese, lastupiha lapsinese" (pihan tärkeydestä, suuri osa perheen ajasta vietetty pihamaalla).

67. "ukko on kontio tsupussa, akka karhu kiukoalla" (pirtin jakautumisesta miehen ja naisen puoleen, kumpikin hallinnut omaansa).

68. hantien kodan päälle laittamien tuohilevyjen on uskottu suojelevan säältä ja metsänhaltijan katseelta. korvaukseksi asumisen aiheuttamista häiriöistä on haltijalle jätetty lihaa jokaisen kalutun luun päähän.

69. "kun hyvänä vierahan tulit, niin parempana mäne" (vieraiden hyvästelyä).

70. "tuttuhan meistäkin tuleepi, kuin on jouvuin syöminkihe, yksihin on yön sijoihe" (koti=paikka missä syödään ja nukutaan yhdessä).

71. talon pitämyspuuksi on valittu puu jonka kohdalla maanhaltija on ilmestynyt unessa. haltijalle tarkoitetut lahjat on viety puun juurelle.

72. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla ropeeseen lähteen vettä, kiertämällä talo kolmasti veden kanssa auringonlaskun aikaan, kaivamalla talon alle kuoppa ja laittamalla vesi kuoppaan sanoin "vesi vanhin valvokoon, tuli nuorin nukkukoon".

73. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla pakkulaa elävästä puusta, pälkäre veden päälle kaatuneen puun alta, kuivaamalla tarveaineet uunissa, laittamalla pakkulaan tuli pälkäreellä, polttamalla katajanoksia, pyytämällä "entisiä" poistumaan savun mukana, kiertämällä talo tulen kanssa, laittamalla pakkulasta tuli uuniin ja pitämällä tulta yllä kolme päivää.

74. "toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahis, ei niinkuin emoisin kois" (emon koti, emon säännöt).

75. "seizattihi oven suuhu, oven suuhu, orren alla, kahen kattilan välihi, kolmen koukun kiändimillä" ja "mustah seinäh seisomah, kolmen koukun koskovalla, kattilan pitotiloilla" (oven suussa sijaitsevan naisen työtilan kuvauksia).

76."tuokaha sia tsupulle, vierahalle tullehelle" (vieraat majoitettu tsuppuun eli peränurkkaan).

77. "se mäni missä puolessa oli kiukoa, tsupukse sanottih sitä" (naispuoliset vieraat majoitettu kiukaan eli uunin puoleiseen nurkkaan).

78. "no se oli perätsuppu, soppitsuppu, ovensuutsuppu, sivutsuppu" (kaikkia neljää nurkkaa kutsuttu tsupuiksi).

79. "ka nouze sie kälyseni tänne tsuppuh, elägö issu ovensuussa" (mieluisat vieraat kutsuttu peremmälle eli peränurkkaan eli tsuppuun, ovensuussa seisottaminen merkinnyt ettei vieras ole erityisen toivottu).

80. "izon koissa istuossa, emon koissa astuossa" (ison ja emon koti).

81. "kuhun myö hänen istutamme, suureen tsuppuun, päivän kohtaan" (kohtaa mihin auringonvalo käynyt pidetty pirtin parhaana).

82. "kun minä menen tupahan, oven suuhun seisatame, ei tultu likistämähän, käyty ei kättä antamahan" (likistäminen eli halaaminen ja käden antaminen tapoja toivottaa vieraat tervetulleeksi).

83. sana kenttä (saamen giedde) on tarkoittanut kodan ympärillä olevaa tasaista aluetta ja joen tai järven rantaa missä on ollut luontaisia tasamaita.

84. sana kiekerö (saamen ciegar) on tarkoittanut tasaiseksi tallautunutta talvikenttää kodan ympärillä, porojen tallomaa lunta, pihaa ja talvitietä.

85. "pimiä isoton pirtti, vaikk on täynnä ikkunoita, löylytön emoton sauna, vaikka löyly lyötäneh" (kodin tekee rakkaat ihmiset).

86. kota on ugrilaisille kansoille yhteinen sana ja asumismuoto (vatjan keta, viron koda, liivin kuoda, saamen goatte, mordvan kudo, kud, marin kudo, udmurtin kwala, kowa, korka, komin kola, ke, kev, ke, ko, ku, hantin kat, xot, xat, unkarin haz). asumuksen lisäksi sana on tarkoittanut emää, kohtua ja sikiökalvoa (kodan muoto ja elämää suojeleva olemus).

87. sana kynnys tulee uralilaisesta sanasta kynsi. sana on tarkoittanut elävän olennon jäsentä, sormea, hammasta tai jalkaa (kotaa ja tupaa pidetty elävinä olentoina).

88. kodan pystypuiden päälle asetettuja peittoja ja katteita on kutsuttu louteiksi (saamen loawda).

89. sanalla mantere (saamen maaddere) on ymmärretty kodan seinän alaosaa, maakaistaa tai pengertä jolle kodan seinämät on tuettu ja maassa asuvia maan ja esivanhempien henkiä (maddar-aggja=kantaisä, maddar-akko=kantaäiti). udmurteilla sana (mudor) on tarkoittanut kesäkodan haltijaa ja uhrikodan pyhää nurkkaa, komeilla (mudör) talon pohjaa.

90. sana permanto (viron perm=maa, tomu) tulee saamen baerbmek-sanasta ja tarkoittaa kodan lattiapölkkyjä tai maalattiaa (permalaiset=maata pyhänä pitävät).

91. sana räppänä (saamen raeppen, viron räpna-auk) on tarkoittanut kodan ja myöhemmin hirsituvan savuaukkoa. udmurteilla sama sana (dzopi) on tarkoittanut saunan savuaukkoa ja komeilla (reped) metsämajan savuaukkoa.

92. kodan takaosaa (samojedin si, sin), etuosaa (samojedin se, san, syn), etunurkkaa (samojedin sit), oviaukkoa vastapäistä seinää (samojedin sin) ja oven poikkipuuta (saamen cagna, kantasuomen cini) on kutsuttu samalla kantauralilaisella sanalla. myöhemmin sanalla on tarkoitettu hirsitalon kattotuolia, sivuseinien ylintä hirttä ja räystäs eli siihirttä.

93. sana soppi on tarkoittanut uunin nurkkaa, uunin ja seinän välistä tilaa, uunin puoleista peränurkkaa ja kodan sisänurkkaa. mordvalaisilla sana (sopo) on tarkoittanut piilopaikkaa ja paikkaa missä on säilytetty arvokkaita ja pyhinä pidettyjä esineitä.

94. kodan pystyttämiseen käytettyjä riukuja, salkoja ja poikkipuita on kutsuttu ulkuiksi (saamen holga, olga, kanta-uralin ule).

95. kodassa pidetyn kätkyen ja makuutilojen suojaamiseen käytettyjä kankaita ja nahkoja on kutsuttu uutimiksi (inkerin uin, karjalan uuvin).

96. sana vuoli (karjalan vuoliainen, saamen vuli) on tarkoittanut tuohikodan ruoteita, kodan katon kannatinpylvästä ja myöhemmin hirsituvan vuoliaishirttä.

97. sanoilla elo ja elämä (saamen aellem) on ymmärretty asumusta, asuinpaikkaa ja rakennusta (elämän edellytys).

98. sana laavu (saamen lavvo) on tarkoittanut puolikotaa, havuista kyhättyä makuusuojaa ja kotaa jonka kaikki salot ovat olleet suoria.

99. sana ponka (saamen puogge) on tarkoittanut kodan muotoista kuusen kuorilla tai oksilla katettua maasta kohotettua majaa.

100. mansien taloissa on ollut keskisen haltijalle syntymänjumalatar Kaltas-ekwalle osoitettuja paikkoja ja esineitä (liinoja, helmiä). Kaltasin on uskottu olevan vastuussa kodin rauhasta ja elämästä seinien sisäpuolella. jumalattaren on tiedetty antavan merkkejä kodin elämään liittyvissä asioissa. sisään lentäneen perhosen on uskottu olevan Kaltasin lähettämä tai jumalatar itse ja tuovan perheelle onnea.

101. mansien taloissa on pidetty alisen haltijaa Samsaj-ojkaa (näkymätön-vanha-mies). haltijan paikka on ollut tulisijan ja takaseinän välisessä raossa. haltijaa on pidetty toisaalta vahingollisena, toisaalta uskottu suojelevan perhettä vahingoilta ja sairauksilta. haltijalle tarkoitetut lahjat on kaivettu kuoppaan lattian alle. haltijan on uskottu vartioivan talon sisäänkäyntiä.

102. mansien taloja on suojellut ylisen haltija Maailmaa-katsova-mies jolle annetut ruokalahjat on asetettu mulin eli talon pyhänä pidetyn eteläseinän viereen. talon ylemmät rakenteet (yliset) ovat olleet Maailmaa-katsovalle-miehelle pyhitettyjä. haltijan on uskottu luovan perheelle vakautta ja terveyttä joka on ruumiillistunut haltijalle kirjailluissa pyhissä liinoissa (jalpin ulam).

103. mansit ovat säilyttäneet kuolleiden eli uudestisyntymistä odottavien esivanhempien sielujen idoleita (ittorma) sisällä talossa (eläväisten tilassa). kodinhaltijoiden tavoin ittormat ovat olleet osa perheen arkielämää (eivät etäisiä tai pelättyjä).

104. mansinaiset eivät ole saaneet mennä miesten pyhänä pitämän talon eteläseinän mulin lähelle. eteläseinällä on sijainnut miesten käyttämä uloskäynti. mulin ulkopuolella on sijainnut uhriseiväs (ankwal). pyhinä pidettyjen saaliseläinten päät ja käpälät on asetettu mulin hyllylle (muli pal). mulin vieressä sijainnutta lankkupetiä on pidetty miesvieraiden paikkana (peräpenkki). vieraspaikan vieressä on sijainnut lox pal eli isännän ja emännän kulmalankkupeti ja siitä ulko-ovelle päin muiden perheenjäsenten makuupaikat.

105. mansien kotipyhäköissä pitämien valkoisten kurkien (wojkon tariy) on uskottu liittyvän onnea tarkoittavaan sot-sanaan. jos talo on menettänyt onnensa (kol sot) on samalla pelätty menevän kala ja metsäonnen. sisätiloihin lentävän perhosen on uskottu voivan tuoda onnen takaisin.

106. mansien talviasuntojen etuovea vastapäätä sijainnutta takaseinää (mul) on pidetty pyhänä ulko ja sisäpuolelta. seinän ulkopuolelle on kiinnitetty kauniisti kirjailtuja uhriliinoja. perheen suojelushaltijoiden (pupi) hylly on ulottunut mulin läpi talon ulkopuolelle. hyllyn sisään jäävällä puolella on säilytetty pupien vakkaa. haltijoille lahjoitetut vaatteet on ripustettu takaseinälle. mulin viereiselle sängylle tai penkille on istutettu kunniavieraita. juhlissa penkillä on pidetty eläintoteemin tunnusmerkkejä (karhuheimon juhlissa karhun päätä ja taljaa).

107. taloja on nimetty sijainnin (salmi->salmela) ja ensimmäisten asukkaiden mukaan (juho->juhola). joka talolla on ollut oma puumerkkinsä joka on kaiverrettu taloon, astioihin, työkaluihin ja pyydyksiin (kodilla ei nimiä->talojen nimeäminen myöhäinen tapa tai laina, puu-merkit vanhempaa perinnettä).

108. "paistaa päivä muuallakin, ei isosen ikkunalla, on maata muualla, ei taaton tanterilla, ompa maata muuallaki, ilmoa etempänäki, ei emon elin tilalla" (oman kodin perustamisesta).

109. "panipa koiran haukkumahan, kotihinsa saatuahan" (kodan ulkopuolella asustaneiden perheen koirien haukunta (ks. kuvat) määrittänyt kotipiiriä).

110. "kovin haukkuu koira konnun" (kontu=koti, maa, talo, asumus).

111. "ite vanha Väinämöinen, soittoa somasti alko, kuulu kuuteen kylään, pitäjään seihtemään" (pitäjä-sanalla vanhoja kotoperäisiä asumiseen liittyviä merkityksiä, samat tavat ja uskomukset (pitämykset) omaavat, samoissa juhlissa (pidoissa) käyvät, samoja juhlia (pitoja) järjestävät, samoille asumisen (pidättymisen) paikoille pysähtyvät, samoja eläimiä paimentavat (pitelevät), samoja eläimiä omistavat (pitävät), samoja vastuksia torjuvat (pidättelevät), samoihin hankkeisiin alkavat (mansin pät, pat), saman laskevan joen (hantin pit) varrella asuvat, samoilla porojen vasomispaikoilla (saamen battet) asuvat).

112. "ennen kuin turun tuvassa, savon sammal huoneessa" (sammalhuone ja huone vanhoja hirsimökin nimiä, inkerin hone=rakennus, talo, vepsän honuz=iso talo, viron hoone=rakennus, karjalan huonus=pieni talo).

113. "onkos teillä, niinkuin meillä, porokellot portin päällä, kulkuset kujan katolla, ilo-pillit ikkunoilla" (porokellojen ja kulkusten ääniä pidetty kotoisina).

114. "Marjatta, koria neito, viikon viipy, kauan kasvo, istuvi ison majalla, peripenkin notkumalla" (maja=havumaja, suoja, asuinrakennus, öömaja=yömaja, liivin moi=majapaikka, ie-moi=yömaja, maja sanan alkuperä maata-sanassa, voi liittyä tervehdykseen moi).

115. "suki peädä lähtiessäh, sito suvan naulah seinällä" ja "tuol om miun ison tilani tuola suurella tsupulla, naulat on kirjakintahilla" (irtain kiinnitetty seinille sopivan muotoisilla oksilla ja nauloilla).

116. "virkki lieto Lemminkäinen, kurja kutsuhun tulevi, hyvä ilman hyppeleksen" ja "uotan veikon vieraiksi, siskoni käviämeksi" (kylään kutsuminen myöhäistä perinnettä, sukuloimassa käynti arkielämää, tapahtunut kutsumatta).

117. "virkki lieto Lemminkäinen, olisko tulo tsupulla, tulevalle vierahalle, saavalle käkeävälle" (peremmälle pääsyä odoteltu sisäänkäynnin lähellä, Lemminkäinen joutuu kysymään asiasta koska ei ole toivottu vieras).

118. "kenen oot tyttö tyyretyinen, mi merkki sinun kotona, risti riihen ikkunalla, lähe läävän ikkunalla, petäjikkö päällä pertin" (perheiden ja sukujen puumerkit
luonnon ja puiden kuvioista jäljiteltyjä).

119. mehtimajaan eli autiotupaan mentäessä on loihdittu "anna maata maan luvalla, puun luvalla, pois entiset eläjät, vasta-olevat sijaan".

120. koti-ikävää on torjuttu painamalla pientä kiveä paljasta syänalaa (rintaa) vasten sanoin "nuoin kylmä olkoon mie".

121. ennen talven tuloa (kekrin aikoihin) on tuvan seinäsammalia hosuttu sanoin "vilu ulos, lämmin sisään".

122. "oikialle tuvan nurkassa oli uuni, josta lähtein oli pitkä lauta seinään asti. lähinnä uunia seiso sanotulla lautalla korkia tuohesta kutottu suppusuinen kopsa joka oli aivan täys paljaita taikakaluja. kopsan kohtalla seinän rakoon oli lyöty kaksi pitkää puunaulaa. nauloja likinnä oli kuudesta tuohilevystä tehty nelikulmainen astia eli vakka joka tuokin sisälsi taikakaluja" (kotipyhäkön kuvaus).

123. kotipyhäkön taikakaluina on pidetty veden jättämiä, tuulen kantamia, erikoisia kiviä, ukon talttoja, karhun hampaita, lintujen siipiä, kokoin kynsiä, suvun vanhimmalta jääneitä tuluksia. joka esineellä on uskottu olevan oma omituinen voimansa ja vaikutus talon onnellisuuteen.

124. "honkasee huoneesee, petäjäisee pessää" ja "huonehesen honkasehen, petäjäisehen pesähän" (pesä yksi kotoperäisistä kotia, saunaa ja uunin eli tulen pesää (pesällinen) tarkoittavista sanoista, karjalan pesä=eläimen pesä, perheen omaisuus, syntyperä, pesäkkö=pieni kuoppa, pesue, pesoveh=poikue, perhe, saamen baesse=linnunpesä, udmurtin pus-kar=linnunpesä, hantin pel=saukon tai linnun pesä).

125. "älä mää kyllää, älä mää kyllää, kylä antaa kylmä mielen" (kylminä pidetty vieraiden asuttamia ja hallitsemia kylä-kyliä (nyk. kaupungit), mieluisina "omia kyliä" eli sukulaisten ja ystävien muodostamia taloryppäitä).

126. "lensin moaalle vierahalle, tulin tuntemattomalle, miss ei muut minuva tunne, mie voaa muita tunnustelen" (maassa maan tavalla).

127. "äsken sitt lienet miun vävvyi, äsken lempi-vierahai" (vieraat ja lempi-vieraat).

128. "ajon saaren niemen päähän, saaren neiot sotkemassa, kysyin saaren neitosilta, onko saaressa tiloa, mihin vetävi venettä, neiot vasten vastaelit, kyll on saaressa tiloa, mihin vetävi venettä" (toisten kotiin saavuttu luvan kanssa).

129. "jos mie tuvan tekisin uuven, saunan uuven sammaltaisin" (tupa=sauna).

130. "ei mun kuulu kullastani, ei kuulu kujassa käyvän, alla ikkunan ajavan, pilkkovan pinolla puita, koan eessä kolkehtivan" (karjalaisten pihakota).

131. "olin piennä paimenessa, kuulin kotona kolke, mie koaaloin katsomaa, veikko vesti lastun maalla" (pihamaata kutsuttu veistomaaksi ja lastumaaksi).

132. "muil mie kiitän maita muita, omijain itsellein" (kiitetty omaa ja vierasta, vrt. omaansa haukkuvat ja vierasta kiittävät väärässä maassa asujat).

133. mansien pyhinä pitämien kirjailtujen kankaiden (jalpin ulam) on uskottu tuovan taloon turvaa, vakautta ja terveyttä. ihmiselämän joka vaiheella on ollut oma kankaansa. häiden jälkeen on ommeltu pieni pyhä kangas (man jalpin), elämän keskivaiheilla seuraava ja vanhuuden koittaessa kolmas (janiy jalpin sat lomt, seitsenosainen iso pyhä). kolmas kangas on ommeltu lasten-lasten syntyessä. kankaiden kulmat on koristeltu kirjailuin, kelloin ja "hännin".

134. hantien sukulointiin on kuulunut lahjanvaihto. lahjoja on annettu puolin ja toisin (naiset naisille, miehet miehille, lapset lapsille). lahjat on otettu käyttöön heti (ruuat syöty, vaatteet puettu päälle). lahjoista ei ole saanut kieltäytyä, lahjaan on kuulunut vastata lahjalla ja lahjan on tullut olla itse valmistettu. lahjojen on uskottu sisältävän tekijänsä ominaisuuksia ja yhdistävän antajaa ja saajaa.

135. aunuksen karjalassa on tervehditty vieraita hieromalla neniä yhteen ("nokkoa annettih").

136. "kävitkö tiesi tervehenä, matkasi ani hyvänä" (kysytty tien päältä tulijalta).

137. "ei syyttä syville mennä, asietta aivan kauas" (koti=lähellä).

138. "kumma kutsuttu vieras, kummempi on kutsumatoin" ja "komia on kutsuvieras, komiampi kutsumatoin" (kutsumisesta oltu montaa mieltä).

139. "mipä lienet miehiähe, ja kupa urohiaha" (kysytty kotia lähestyvältä vieraalta mieheltä).

140. obilla on pidetty epäkohteliaana kulkea asumuksen ohi ilman että on käyty tervehtimässä. etenkin talvisin ohikulkemisen on uskottu tuottavan epäonnea.

141. hanteilla ja udmurteilla ei olla lukittu ulko-ovia (varastaminen tuntematonta vielä 1800-luvulla).

142. tverin-karjalainen tervehdys on kuulunut "tjerveenägö elättä" johon on vastattu "ka tjerveenä tjerveenä". naiset ovat suudelleet, miehet kätelleet.

143. kolttasaamelaiset ovat tervehtineet toisiaan laittamalla oikean kätensä toisen vasemmalle olkapäälle ja hieromalla poskia ja nenänpäitä yhteen. vieraita on tervehditty juoksemalla vastaan ja kilpailemalla siitä kuka on ehtinyt tulijan luokse ensimmäisenä. ensimmäisenä ehtineelle on kuulunut vieraan kestitysoikeus. jos vieraita ei olla haluttu ottaa vastaan on kodan vieraspaikalle asetettu tavaroita tai rutussa oleva talja.

144. karjalaiset ovat tervehtineet toisiaan reippaasti ja hyväntuulisesti silmiin katsoen. tervehdittäessä on sanottu "terveh" tai "terve teille" johon on vastattu "tule terveh". taloon käytäessä on sanottu "terve taloh" johon on vastattu "paina puuta". lähdettäessä on sanottu "jäämme terveeks" tai "käy haastamassa". ruuasta on kiitetty sanoin "kulda emändy, päiväh paistelua". läheisiä on tervehditty tarttumalla hartioista, vieraita on kätelty. naiset ovat tervehtineet toisiaan likistelemällä eli halaamalla. ihmisiä on sinuteltu ensi näkemältä.

145. pirtin lattiaa on tervehditty sanoin "terve moaa, terve manoine, terve maihen tervehtijä". lattiasta on ajateltu "moaaha se on sekkii, yhtä moaatahan se on".

146. sukulaisperheen luokse mentäessä on esitetty tulolaulu jonka vastineeksi on laulettu tervetuliaislaulu. lähdettäessä on laulettu kiitos ja hyvästelylaulut (vierailu=rituaali).

147. vieraat on hyvästelty viheltämällä taitetuilla puunlehdillä (vanhinta tunnettua hyvästelyperinnettä).

148. "kolkkoo tätä kotaa, kuka tään koan sisässä" (vieraalle kodalle saavuttaessa).

149. selkuppien tärkeimpiin tapoihin on kuulunut "syöttää kaikki jotka tulevat kotiisi".

150. selkupit ovat asettaneet oviaukolle yöksi kirveen (estämään pääsyn vahingollisilta hengiltä).

151. kodan itäisellä puolella on pidetty suojelevaa kotkansulkaa (tu).

152. selkupit ovat suojelleet kotia haavan oksilla (asetetaan asunnon ympärille, uskotaan pitävän vahingolliset henget poissa).

153. kotia lähimpänä oleviin koivuihin on sidottu valkoisia kankaita (uskotaan suojelevan kotia).

154. kodan lattia on peitetty koivuntuohella juhlien ajaksi (sytytetään tuli, tuodaan esille parhaat ruuat).

155. selkuppien ruokatapoihin on kuulunut antaa vanhempien syödä ensin (jumalperheillä sama tapa).

156. miehen alue on sijainnut majan peräosassa oviaukkoa vastapäätä (selkupin sitqi, vrt. sydän sici). peräseinustalla on säilytetty taikakaluja, juhlavaatteita ja kotia vartioivien haltijoiden koria (peräseinän sisä ja ulkopuoli pyhiä). naisten on ollut kiellettyä liikkua peräseinän lähellä.

157. selkupit ovat säilyttäneet ruokia majan itäpuolella (auringonnousun puoli).

158. tulisijan ympärystän (naiselle kuuluvan tilan) on erottanut muusta majasta pyhänä pidetty (tulen ominaisuudet omaava) tolppa (selkupin tinti).

159. hantit ripustavat asuinpaikkaa lähimpänä olevaan puuhun suojelevan hirven kallon.

160. hantit kutsuvat pyhin kuvioin kirjailtuja esineitä "onnellisiksi pesiksi" (korit, vyöt, päähineet, käsineet).

161. talojen seinät, oviaukot ja ikkunat puhdistetaan katajan ja haavanoksilla ja katajansavulla.

162. marit säilyttävät uskonnollisissa menoissa käytettyjä eläinkuvioisia (hanhi, kala) kauhoja ja astioita suvun kodassa (kua, astioiden pohjassa suvun merkki, pus).

163. makuulle käytäessä sanotaan "maahiainen maanalainen, maata pyyän maatakseni, ajakseni, en ijäkseni".

164. nganasanit valmistavat astioita jäästä, porojen nahoista, kurkkutorvista ja vatsalaukuista ja kalannahoista.

165. hantit tuovat kesäkotaan hyttysiä karkottavia kukkia (helleaikana jolloin liian kuuma polttaa tulta).

166. "alhaaltakos sie olet poissa" (alhaalta=alajuoksulta, poissa=kotoisin).

167. "mie oti oikei asijaksein ja läksi teitä katsomaa", "tein tikusta asian ettämä pääsin suakin kurkistaan", "tulin teittii kattomaan oikein asjan erest" (sukuloinnista).

168. "istutaan nyt ja haastellaan" (vieraiden kanssa istumista).

169. "johan sitä passaa assiituva syömään iltasta ja siittä muata", "sit ko ol kaik askarat tehty sit vast syätti" (ilta ruoka-ajoista vanhin).

170. "ei enne ollu lukkoja, ol vain salapa" (ennen salpoja kodan ovinahkojen suojelevat kuvioinnit).

171. "tässähän tuota oon pihasalla askaroinna, mitäpähän millonnii oon käpsehtinnä, rekiä ja ajuvehkeitä korjaillunna" (tanner=työtila).

172. "kukas siält niir raskahast astelee" (kotia lähestyvät tunnistetaan askelista).

173. "pajuh halkasvat, sellasen astijavantehem paksusej ja pavvat ovem päällek" (suojelevia taikoja).

174. "sitä kuusta kuuleminej jonka juurella asumma" (kotipuut luotettuja ystäviä).

175. "suapha sitä omassa asunnossaa ollam mite hyvvää" (oma tila).

176. "jos mul ei ole asuntoa mie olen taivhaan alla" (asua taivaan alla).

177. "se oavoa autioks huonetta" (jos muurahaiset muuttavat pois).

178. "noip pikkuavvaimet n oli kaikki emännäv vyätärän alla täsä", "emäntä seun talossa avvaenten isäntä" (emon kota, emännän talo).

179. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (eloaitta=ruoka-aitta, karsikko=puumerkki).

180. "lunta pani niin paljon että pieniimät huonhet jouvuit kerrashan lumen alle" (lumitöiden vieraudesta).

181. "emännätön talo on ko veräjätön pelto", "isännän talo ja emännän tavat" (emännän tärkeydestä).

182. "sitte ko saathiin kalut rekheen lähethiin kotio kohti" (ihmisen paras paikka).

183. "kyl se niin oli et ei saanu ihmisii käskee syömää, vaan ruval tai suurustal, päivälisel tai ehtolisel" (pöytätapoja).

184. "min on eleltäjäi olleht ihlam paljasjalkasii ku näillet tanhuville ovat tulleht" (ensimmäiset asujat).

185. "s on ollu avoonna jokahittelle, niim mullen kun akallenki" (talon rahavakka).

186. "ensimmäisen aterjam mairot mää annoiv vasikoil" (ensin niille keiltä ruoka saatiin).

187. "siellä söevät kaks arriata, uamijaesej ja päevällise" (ruoka-aikojen nimityksiä).

188. "see on simmone asetus et lak otetam pois pääst ku syämä ruveta" (ruuan kunnioittaminen).

189. "miähet tekiväs sit taas tosa ovesuus puutyät, rekki tehti ja anturoitti" (pihamaa=työtila).

190. "juhula alasviikolla oli kiirus kur rustattihim, paistettihij ja pestihi" (pyhiin valmistautuminen).

192. "jos et syö iltasta ni siit tulloo surma peän ala" (iltasen tärkeydestä).

193. "ei ajattomal ajal sovi kyllää men" (yö pyhitetty levolle).

104. "minä kans tän aamuna aivastin kaks kertaa, taitaa tyttäreni tullam mua kattoo"  (vieraiden tuloon liittyviä uskomuksia).

105. "ennen aekaan oli semmonem erotus pirttilöessä että miestem puoli ja naestem puoli" (ennen pirttejä kodissa).

106. "ja se ol nii hyvä haju sielä tuvassa" (kun pantiin katajia lattialle).

107. "istuttii ja nautittii jokahine hoasto mitä mukavata ties", "istuivat ympär tuvan ja hoastoiva" (koti-on-siellä-missä-haastellaan).

108. "haikii ol mielestä ku pit lähtii pois kottuu" (kodin tärkeydestä).

109. "ikää meitill ei ovia hajas piretty" (ei tuntemattomia, ei varkaita).

110. "mie koitteli peukalo hankaa", "myö pistettii hankaa" (tervehtiä painamalla peukalon ja etusormen välit yhteen).

111. "niin kauvan huane laskee ko harjahirsi maahaan tullee" (luonnonmukainen asuminen).

112. "harijahirrem päället tuli vielä varespuu kaikkeim päällimmäiseksi, vareksee istumapuuksi" (perinteiset asumukset rakennetaan kaikille paikan asukeille).

113. "mein tupa on niin hatara, se pelkäjää tuulta" (elävä tupa).

114. "heldiä sanal ottiad vasta meidä" (hellin sanoin vastaanottaminen).

115. "hä ni kovast suri ku joudui koist poiz" (oman kodin tärkeydestä).

116. "peremez istui kannen otsaz, emännain kannen nurkaz" (omat paikat).

117. "miä odin kaglast kin" (tervehtiessäni).

118. "rankka oli lähtiä kodonda poiz" (oma koti).

119. "harvoim mö hanoid yhez, kodityttäret kooz" (kodin tyttäret).

120. "kust tö otta kodoizin" (olla kotoisin).

121. "andoi kättä kaigille sugulaizille, a viras tuli siz ei annettu kättä" (vieraiden kättelemisen vieraudesta).

122. "ämmä istu toisessa pole lavvan otsassa" (ämmän paikka, perheen vanhin nainen).

123. "siz jo tijetti ed nämä olla Laukalaisija ko olla patapämyssy pässä" (jokaisella kylällä eli suvulla oma kuosi eli muoti).

124. "eihä venehiä meil pietty lugus" (lukitsemisen vieraudesta).

125. "ken näkkö enzimäizeks marjakönkörän, sit pittä tsuratta, tsur tämä miun" (hyvän marjapaikan nähdessään).

126. "maugaz ruga", "om makkuiza kala" (ruuasta kiittäminen, vrt. vieraalta ja muodolliselta tuntuva "kiitos").

127. "nihe lebän oksa tehti taloim merkki" (taikomiseen käytettyihin lepänoksiin).

128. "pittä mildä kotti" (pitää mieltä kotiin päin).

129. "meill oli ni monellaista laitettu adrialla" (pyhäksi monellaista ruokaa).

130. "tystä ku tullo ni murginoijja" (aamiaisen ajankohdasta).

131. "se on emänain kuga pittä talloja mydyz" (emänainen taloa järjestyksessä).

132. "napurin naizen kera omma yht perrä rijjoiz" (sukuun kuulumattomien naapureiden vieraudesta).

133. "koloinnurga, peränurga, kiukannurga, ovensunurga" (hirsitalon neljä nurkkaa).

134. "tere tuttuhe tuppaha, kolmet kolgad, neljät nurgad" (hirsitaloon astuttaessa).

135. "on hyvä kommia kodi päld nähej ja sizest on kaik hyväs kunnoz" (hyvä koti).

136. "piti nitä otella parve sömä" (parvessa syöminen).

137. "miä un koissa, omassa saunassa" (sauna=savuna=savupirtti).

138. "miä pyhidin itsellen istumapaigan" (maassa istumisen pyhyydestä).

139. "ain röyhkelöittä hyvän jäleld", "ku tullo lika södyks, ni sid rögähyttä" (ruuan jälkeen röyhtääminen).

140. "ku tullo vene ranta, nir rudetti männä vasta" (vieraiden vastaanottaminen).

141. "täz om miun sijjan, miz miä issuin" (oma paikka).

142. "muisseda händ jälest sto hä pittäiz ain mildä kotti" (pitää mieltä kotiin).

143. "siz andoi kättä kaigille sugulaizille" (sukulaisten kätteleminen).

144. "kel oli sukkua net tullit sugulaizille" (sukuloimassa käyminen).

145. "sökki on kannel, istuska sömä" (istua syömään).

146. "virad vijjä tagapertti, sil om paremb olla" (vieraan varaisuus).

147. "kaigil olti pinet koid" (pieni koti).

148. "tere tuttuhe tuppahe, kolmet kolgat, neljäd nurgad" (kolkat ja nurkat).

149. "hän teretti ko tuli pertti" (tervehti).

150. "pehmiäl tilal oh hyvä mada" (makuurauha).

151. "ko tullo ken veraissa top tomasi" (vieraat tuovat tuomisia).

152. "joz ei tunnettu änest, meil ei avattu ovvia" (vieraille yöllä).

153. "vanhad ämmäd etsid kivviä" (kotona tehtäviä taikoja varten).

154. "miä tulih hänelle vasta" (tulla vastaan).

155. "ädin koiz joivad ja söiväd ja oltti ydä" (olla yhtä).

156. "ei meil virahia pyvvetty, va se sugu" (vieraiden vieraudesta).

157. "mämmä väljä" (menemme ulos).

KOTATYÖT

1. "vesvastalla allaettaen kul lakasoo niin tulloo niinkum pyihityks tupa" (tupa vihdotaan eli puhdistetaan ihmisten tapaan).

2. "jos halkopinolla on huano alunen ni se kaatuu", "aluspuut jot ei puu mähisty" (aluset, aluspuut).

3. "ulukona seinäv vieressä oli astiankuivuulaota" (jolle astiat nostetaan kuivumaan).

4. "astijasantaa tuatiin tualta Houlajärver rannalta ja sitä oli astijapunkasa misä astijoita sannattiij ja hassattiin kauheest", "astiatiinu oli semmonej josa pestiin astiat" (puuastioiden pesemisestä).

5. "asteevihol pestii asteita" (tuohesta tai niinestä tehty tukkomainen pesin).

6. "niin kauvan kum puu eli" (tarvepuita ei oteta kesäaikaan jolloin puiden uskotaan elävän).

7. "ensin pyäritettihin taikinasta emooset ja pantihin nousohon" (emoset=mistä leivonnaiset syntyvät).

8. "kivekarpeita, niil enne värjäsiit lankaa" (kivijäkälillä).

9. "avonaisii piirait tehtii iha jokkaisen lauvvantain ja enemmä niit syötii ko kukkopiirait, niit ko ol nii mukava kastoa lihapotis" (piiraiden suosiosta).

10. "joista meilläeh hajetaan astiampesuvesi" (joesta).

11. "teiv vanhast takistai hameh, askarehhameks meinasim", "Hilima vähä hävälteli että kus sattu tulla askaresvaattehissa ja mulla oli vierahia" (askarvaatteet ja pyhävaatteet).

12. "mitä askareesta kerkisi niin sitten oli kehräys" (ei lasketa työksi).

13. "ja ko sarvella tehtiin leipään reikä ni jos se sarviainen sattu puttoomaan leiväm päälle niin sitte tuli asialeipä, sai panna asian miälees sit jonkun et toteutuuks se, ja jos se sarviainen otti uunisa kiini leipään ni se oli merkki sit et se asia mennee totteen" (leivottaessa ennustamista).

14. "minä pani vuatteet arolle kuivamaa ku ol nin korea ilma" (vaatteiden kuivaaminen).

15. "pyhäpaijat ja arkipaijat ol eriksee, pyhäpaijois olliit kaulukset, arkipaijois ol vaa semmone kantti laijas", "niitäkin oli sit kaks et oli arkeimekko ja pyhämekko" (arki ja pyhävaatteet).

16. "tavallisessa arkipäiväsessä syönnissä olt puulusikko ja kivikuppi" (itse valmistetut).

17. "niist kaavikkehist tehtii lapsile se arinakaakku, paistettii tuos arinal, siin iha ies", "lapsiist olliit arinakakkarat nii hyyvvii jot", "se arinakakku voijeltiin hyväsestähäv voilla ja syötiim maijon kansa", "saa ottii arinavehnäsii, arinal tehtii vaa niitä mitä sai sukkelaa syyvvä" (uunin päällä paistetut leivonnaiset).

18. "nypittiin ne apilanuput vaaj ja tehtiin apilapuuroo", "amppaan nys suun täyveltä sitä marijapuurua" (luomupuurot).

19. "ko käivät nuotal ja saivat pienijä ahvenija ni tehtii apposija, pantii suolasie vettie kiehumoa, sit voa voita sekkoa ja ne ol mainojo hyvijä" (kalaruokia).

20. "syksyin keväin leivottiin suuret annokset" (ruisleipää).

21. "amme o suur hirmunen tiin", "enne snootti stääki ammeks kot vet veretti mut nyy snoota vesisaaviks taik tiinuks" (astioiden nimiä).

22. "suure ammesse nee ens sualatti suvel ja syksyl larotti nelikoisse" (suolaaminen säilöntätavoista myöhäisin, vierain ja epäterveellisin).

23. "pyykki pantiin ammeeseej ja haurottii hyvin" (ennen huuhtelua).

24. "suurija ammeita kannettiin lunta ja sulatettiin" (luomuvesi).

25. "alustettaa nii kauvva ko taikina alkaa haastaa vastaa", "alusta hyväks tahas, ettei jiä hiire pessii", "jos huonost alustaa ni siit se laskijaa ja tulloo sellasta matalaa rääppänää", "nii kavva pittää alustaa kunis taikin lähtee käest pois, siis on hyvä leipä" (taikinan alustaminen).

26. "alustynyt ol joskus oloktyynyjä ja kaorahhelepeillä täötettyjä ja on toiset kerännä nihil luikkijae" (tyynyihin olkia, helpeitä ja höyheniä).

27. "aluvaatteet ne pijettiim puhii orrella ja päälyvaatteet naulasa" (vaatteiden säilytyspaikat).

28. "aluset kulottii valkehist riavuist ja ne pantii vuateesee potuskan päälle", "nuissa alusissa mitä ol ku sinnep pantii olet sinnes sissään nii se onnih hyvä voan siinä moatas sitte" (aluspatjat).

29. "tehtii ruisjauhokuor se alus ja keännettii reunat ettei se mänt pitki arinoa", "piiraihe alus tehtii meil ruisjauhoist, eikä miu issäi muuta suvaintkaa", "se tehtii pyörie, avonaine, ei siin ole ko aluskuor vaa" (piiraiden valmistusta).

30. "altaaks sanottiin sitä jossa lihat paestettiin" (lihanpaistoon käytetty puinen kaukalo).

31. "jätettiin sitte kyllä sitä taikinaa sinnep pohojaan että saatiin uutta alakua" (taikinan juuri=alku).

32. "alakuinem pyykki ja yläkuinen taikina" (askareiden ajoituksesta).

33. "aisoje ylitte ei varsinka naine saant astua" (miesten työt tabuja naisille, naisten miehille).

34. "pualiyähön astin ne naise enne keheräs takkavalakian ympärillä" (iltojen ilo).

35. "ensim paistettii etuleivät ja toiset leivät nii sitte jäläkiuunileivät" (yhdellä uunin lämmityksellä).

36. "ämmä hoi joks pata on haahlas, mie sain suure hauven", "kylei parempua ruokua ei sua mistiä ko o huahlapuun nenäs keitetty kalakeitti" (perinneruuan eli oman ruuan määrittää ainekset ja tekotapa).

37. "talvel myö tehtii haapatassil altaita ku ol paljo aikaa" (veistämiseen tarkoitettu lyhyt haapavarsinen kirves).

38. "mie ko panin sen kattilaa ja tahoin saaha sorjaa mut siint tulkii näi haapia" (kankaiden värjäystä).

39. "kylä kaikki lähtee ko haapii kuusenoksil" (noet savupiipusta).

40. "haarukkakepillä uitetaan se salako tännet toiselle avennolle" (talviverkkojen laskemista).

41. "ne oli aika hahtuvia ne kaislan päät, ne sai äkkiä karttuun" (kotimaista villaa).

42. "haisuheinää otettihir rannalta kesällä, niitä kuivattihij ja pantihil lapehittujen vaattehijev väliin" (simake, maarianheinä, hajuheinä).

43. "pärepuu otettii syksylä ja liotettii" (jottei savuta liikaa).

44. "hajuheinist saap nii hyvvää saijjuu" (kotimaisia teelajeja).

45. "kyllä tul puhasta astijoesta kuh hakahoskalla ja oekeeh hienolla hiekalla niitä jynssäs" (kuusenoksista tehdyllä harjalla ja hiekalla).

46. "ensim pyhiithin katto, seinät ja nurkap puhtahiksi pitkävarsisella hakoluuralla" (havuluudalla).

47. "puuastijap pit katajaveen kansap pestä" (keitetty katajavesi hävittää sivumaut).

48. "hakosutia käytettiij jolla sysättiil laattijoita" (kuusen tai katajanhavuista valmistettuja luutia).

49. "ne pit ne juuret halakoja" (juurista köyttä tehtäessä).

50. "keiteten enemmän kanervia" (vihreää väriä valmistettaessa).

51. "halakopinossa pannaan korvastimet, korvastimpuut pystyyj ja hammaspuu päällej ja allen niskaspuut" (halkopinon rakenne).

52. "porstuva seinässä ol hammaspuu joho kirveet lavottii terästää" (kirveiden säilytyspaikka).

53. "s oli hankepyykkii, mikä valkuutettii hankem päällä" (hankipyykki).

54. "mänkee lapset hakemaan kuivia puita hankiisen aikaan" (kantavan hangen aikaan).

55. "ilima ja aorinko kuivasi" (pestyt puuastiat).

56. "vanha kansa ei ollenkam pannus sokeriakan siähe" (puolukkapuuroon).

57. "haurottiin katajoil, ihran kiahuvan kuumal vetel, vei happamuurem pois" (puuastioista).

58. "vähä munt kertta rävitti mammal haporuaho ja hän keit niist puuro" (suolaheinäpuuroa).

59. "kukkasit tehtii pintelillöi, sellasist ku kestiit, etekii ruiskukist ja harakahattuloist", "harakankelloiks vai variksenkelloiks vai kissankelloiksko ne niitä sanoovat", "harakankukass on keltai pampula keskel ja valkejat siivet lailois", "myö tehtii harakakukist pintelit ja pantii ne päähee" (seppeleiden sitomista).

60. "ristipiste ja harakavarppa ja linnusilme" (koristeompeleita).

61. "se tehlään semmosista kun kassuu sualla, sanotaah harakavvarpaiks kun kassuu piäniä marjojakin" (luuta variksenmarjan varvuista).

62. "harkit oli lohelaki semmoset rasvaset, niist on ennen keitettyr rasvaaki" (rasvaa kalojen evistä ja kiduksista, kaikki käytetään).

63. "kyllä myö talaveks hanattiin jos mitä, sienestä lähtiin" (talvivarastojen teko).

64. "lattie tuli häklällek kun hiekalla oekein lykättiin" (puulattian kiillottaminen).

65. "se lusikka piti hyvvi kalia jet sitä ei pesty" (nuolla oma puulusikka).

66. "hän kedräz kedräpul i värttänäl" (kehräpuulla ja värttinällä).

67. "ne olti ni hyvijä ko jäkkäinnä söti" (karpalot syödään jäisenä).

68. "talvel oli verkkotöidä paljo" (talvisin kunnostetaan ja valmistetaan pyydyksiä).

69. "hö männit karbalo tänä pä" (karpaloita keräämään).

70. "oli meil karvassendä, oli meil maidosendä" (kerättiin karvasieniä ja maitosieniä).

71. "sis hiudetti, se tuli perdim ma ihan niv valkkia" (hangattiin puulattia valkoiseksi hiekalla).

72. "mamoi siä itsellez valmissa kenkkiä" (omat kengät).

73. "miä on kezränt henoa lanka", "sis lanka kezrätti kogo talvi" (kehrääminen naisten talvityötä).

74. "a miun ämmä ei mahtand kedrädä vogil, hän kedräz ain kedräpul i värttinäl" (rukkien vieraasta alkuperästä).

75. "se valeda pytty kivilöim pälle, siz ne nin kihud, kived va purbattat" (veden lämmittäminen).

76. "kinnaz meil kaik koiz ommeldi" (omat kintaat).

77. "se tizi kohad mihel lovva vergod" (verkkojen lyöminen eli laskeminen).

78. "männid emannaizen kera marja" (marjastaminen rakkaimpia askareita).

79. "selgäpole tein kuvvia, a kämmenesse em mittä" (kirjailuja kintaisiin).

80. "leiväd alkat kiukas kärttyä" (leipien paistaminen).

81. "illad pidät käzitöidä tehti, a päre paloi" (puhdetyöt).

82. "sidä meil joti ku kovast köhimmä" (kylmänkukkaheinäteetä köhään).

83. "la miä klibin perdim man" (lakaisin pirtin lattian).

84. "kirjaval langal oli lapikkat tehty" (lapikas=lapanen).

85. "humuksel mamoi noizi yllä, siz leiboi taikina" (aamulla leipominen).

86. "tohilevyt panti vastatikko" (tuohilevyt vastakkain kenkiä tehtäessä).

87. "rannassa ain liotatti kaig astiad" (astioiden liottaminen).

88. "mämmä nyt symä lippoima" (lusikalla syöminen=lipomista).

89. "miä lohkosin sylen puita" (polttopuiden tekeminen).

90. "ennen söti pu-maljoist" (omat astiat).

91. "marjoita tullatti" (puhdistettiin marjoja tuulen avulla).

92. "mattara kivem pält korjatti, panti kiukasse hauduma, siz segla valuma, siz vezi valetti jälle patta", "madarast nist tuligi semmoist kellakkoa, oikki kellakkoa" (ruskean ja keltaisen värin valmistamista matarasta eli kivijäkälästä).

93. "mie tänäpän pezen ma i eukset" (lattian ja eteisen).

94. "siz lutzikkaizille lasti morrua sinne" (karkotettiin lutikoita suopursuilla).

95. "mussigaist mö keidetti i panti pudeli" (mustikoiden säilömistä).

96. "hä käi ommahe emännän kera" (verkkoja laskemassa).

97. "meil ätti ompeli kaik kengät" (ätti=isä).

98. "olkod ne sappad ni onnekkad jet tokod siut takas" (itse valmistettujen vaatteiden suojelevasta voimasta).

99. "selkä, ielus, hartet, hiat, sepalus, pilut, alaset, yliset, miehusta ja manskit" (paidan osia, manskit=hihan suiden värikkäät koristeet).

100. "leivät paissetti ymbyrläist" (ympyränmuotoiset).

101. "velli oli vettelä, a pudro oli paksu" (viljaruokia).

102. "sis sidä keväest palvatti päivyez ja tules" (kuivattiin kalaa päivän ja tuulen avulla).

103. "lihasapsot panti päivyesse palvahumma" (lihasuikaleet päivän valoon kuivumaan).

104. "pittä perada marjad" (marjojen perkaaminen).

105. "käyti metsäs pulamarja perkamaz" (puolukoita poimimassa).

106. "tänä pän noizem pezömä vatteida" (yksi työ / päivä).

107. "kaiki tydöid mahtat piludella" (osaavat ommella koruompeleita).

108. "kogo korviluz on täym piludoksia" (huivi täynnä koristeompeleita).

109. "poldigaist meil ei södy" (ei syöty nokkosta, kotoperäinen kuitukasvi).

110. "pulamarja ku oli paljo, sidä korjatti" (puolukan korjaaminen).

111. "ai mi siul om puhaz ombeluz" (puhas=kaunis, virheetön).

112. "mihed lukkid verkkoloja ja pulluttid ja pagloittid, kaig verkkoty oli mihille illoite" (pyydysten valmistaminen miesten työtä).

113. "rokka söti pumaljast" (oma ruoka, oma astia).

114. "sidä palvatti päivyez ja tules, siz ne tullit hyväd" (kalan kuivaamista).

115. "punnaist ja mussat sestaraist kazvad ripsuitte" (viinimarjat kerätään tertuissa).

116. "pittä männä marjoja ripsuma" (keräämään).

117. "puhas sinnin savi sodetti livan kera" (rakentamiseen käytetty savi).

118. "savest tehti pattoja ja latkoja" (saviastiat).

119. "panti koretta sekka" (suolaheinäkeittoon kermaa, kotoperäisiä keittoja).

120. "seläldhä se käyti kalla pydämäz" (kalan pyytäminen).

121. "sit ku oli sotkend, sil purzutteli vel" (pyykin pesemistä).

122. "toine souzi ja toine loi nidä verkkoja vette" (verkkojen laskeminen).

123. "äret kisotti a se syän visatti" (pärepuun kiskominen).

124. "kulagal tehti viz uttua taigina, sis paremmast kohhoiz" (nyrkillä reikiä taikinaan).

125. "sis kogo talvia keidettigi karbalost kisseliä" (marjojen säilöminen talveksi).

126. "hyvä langa tuli, tassail langa" (langan kehräämistä).

127. "vennen nukka panti sis tervaksita ja ne palovit" (tervaspäreiden valossa tuulastaminen).

128. "veitsel leigatti sihe tohe kolmikolkkaine nurkka" (tuoheen mahlaa laskettaessa).

129. "tohikived ne eiväd repined verkkoa" (tuohella päällystetyt verkonpainot).

130. "ko mänid metsä ja ei jollud mittä keralla ni tehti tohkone" (tuokkonen).

131. "oda tura kätte ja mä lömä jädä" (avantojen auki pitäminen).

132. "käzi tydä meil kezäl ei tehty" (käsitöitä).

133. "joz mist kohta pytty vuzi, händ urtiloisse valetti" (pihkaa astioiden tiivisteeksi).

134. "vagallizem saim marja" (marjavakat).

135. "emändä vali leipiä" (vaalia=tehdä jotakin rakkaudella).

136. "nenätammez, perätammez, porttapu, pitta, tullid, tullin uttu, kili, emäpu" (veneen osia).

137. "verkkopud ollid mis kuotti verkkoa" (verkkojen kutominen).

138. "hyvvä paikka, hyvä vezi" (sanotaan ennen verkkojen laskemista).

139. "kalloi panti kiukasse kuivama" (kalojen kuivaaminen).

140. "viritteidä tehti" (päreiden eli viritteiden tekeminen).

141. "sis ku kezrätti, sis vipsitti vipsipulle, sind tuli vyhti", "vipsitti kaig langa vyhtilöille, siz vyhtit käretti kerälle ja siz alettigi sukka" (langan valmistusta).

142. "hy om mailman hyväm makkuist" (ruoholaukat, kotoperäisiä mausteita).

143. "vihallehed otetti ja panti rihmoinka kehuma" (koivunlehdillä värjäämistä).

144. "voian yldä, voian alda, voian keskeldä kera" (leivontaloitsuja).

145. "ain kougum päl ruskedetti kalad" (ennen koukkuja oksilla ja kivillä).

146. "toine emä tural lyti rikki" (emä=avanto).