Tulijaiset

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KOTAPERINNE

1. vanhimpia tunnettuja asumiseen eli säältä suojautumiseen käytettyjä paikkoja ovat olleet puiden ja kallioiden muodostamat harjanteet, onkalot, kielekkeet ja luolat (susiluola).

2. uralilaisten kansojen vanhinta tunnettua asumisperinnettä edustavat erilaiset puoliksi maahan kaivetut majat ja kevyemmät maan päälle pystytetyt rakennelmat eli kodat.

3. kodan suureen suosioon on vaikuttanut asumismuodon keveys, kuljetettavuus ja soveltuvuus pohjoisen vaativissa elinoloissa harjoitettuun ruuan perässä liikkumiseen eli jutaamiseen (kantasamojedin joto).

4. kodan eri osien nimiä on johdettu uralilaisten kielten alkumuotoon kantauraliin asti mikä tekee asumistavasta tuhansia vuosia vanhan. voidaan sanoa ettei uralilaista asumista ole olemassa ilman kotaa.

5. kota on ymmärretty elämää suojelevana kohtuna (marin kudo) ja sikiökalvona (viron koda). kodan oviaukosta on "synnytty" yhdestä olevaisuudesta toiseen, levosta liikkeeseen, pimeästä valoon.

6. toista vanhaa uralilaisten kansojen alueilta tavattua asumismuotoa puoliksi maahan tai rinteeseen kaivettua, katon kautta sisään käytyä majaa voidaan pitää lainana uralilaisia kansoja edeltäneeltä kivikauden väestöltä. maahan kaivettujen asumusten paikallaan pysyvä luonne ja maata "haavoittava" olemus on ristiriidassa monien uralilaisten uskomusten kanssa (majat kivikautisen väestönosan käyttämiä tai heiltä omaksuttuja talviasumuksia).

7. kota-asuminen on ollut harva-asutusta. perheet ovat kiertäneet elinaluettaan vuotuiskierron mukaan 1-3 kodan kunnissa. talviksi on voitu kokoontua yhteen suuremmiksi "kyliksi" (myöhäistä alkuperää oleva kylä-sana tarkoittaa vieraiden muodostamaa yhteisöä eli toisilleen läheistä sukua olevien kotakuntien vastakohtaa).

8. liikkuvan elämäntavan ja maanpäällisen hautausperinteen (rekihautauksen) vuoksi on uralilaisilta kansoilta jäänyt paikallaan asuvia kansoja vähemmän "elämisen jälkiä". pelkästään maata kaivelemalla eli arkeologian tuloksia seuraamalla saa uralilaisista helposti väärän tai "näkymättömän" kuvan.

9. hyvinä asumisen eli kodan paikkoina on pidetty hiekkarantoja, vesistöjen varsia, jokien pohjois-rantoja, päivänpuoleisia rinteitä, kuivia kangasmaita, sulia virtapaikkoja, tasaisia mäkiä ja kenttiä ja paikkoja joissa eläimet viihtyvät ja pysähtyvät.

10. kodanpaikkaa valittaessa on pidetty tärkeänä että maan ja mantereen haltijat ovat hyväksyneet tulijat. ihmisten ja haltijoiden välisten suhteiden lisäksi on tarkkailtu haltijoiden keskinäisiä välejä (kodan ja maan haltijoiden). vaivaa on nähty myös veden ja etenkin tulen haltijoiden lepyttelyyn (elämän ehtoja).

11. kotipiiriin on katsottu kuuluvan kodan, tulisijan, kotaa ympäröivän pihan eli kentän, vedenhakupaikan, kotaa ympäröivien puiden ja kauempana metsässä sijainneen perheen ja suvun haltijoille omistetun pyhäkön. koska suuri osa valoisan ajasta on vietytty pihamaalla (ks. kuvat) on se tehnyt pihasta kotaakin tärkeämmän.

12. tuhansien vuosien pystyttäminen, purkaminen ja lukemattomat arjen toistot ovat tehneet kodan eri osista vahvasti ritualisoituneita. jokaisella osalla ja kodassa pidetyllä esineellä on ollut oma tarkoin määrätty paikkansa ja tehtävänsä (kota=asumisen pyhäkkö).

13. kodan muodostamaa rituaalista tilaa voidaan hahmottaa "vaakasuorasti" (edessä, takana, eteläpuoli, pohjoispuoli), "pystysuorasti" (alinen, keskinen, ylinen), tulen ja valon mukaan (valoisaa, pimeää, lämmintä, kylmää), sukupuolen mukaan (miehen tila, naisen tila), sukulaisuuden mukaan (sukulaisen paikka, vieraan paikka) ja erilaisten arvostusten mukaan (paras nukkumapaikka, paras työtila).

14. taigalla asuvilla sukulaiskansoilla kota-asuminen on jatkunut meidän päiviimme asti (ks. kuvat). itä-merellä ja volgalla perinteisen asumismuodon lopetti vieraisiin elinkeinoihin (maanviljelys) ja asumuksiin (hirsitalot) siirtyminen. hirsiasumisen vieraasta alkuperästä kertovat talojen myöhäiset lainanimet (tupa=saksan stub, lämmitettävä huone, pirtti=venäjän pirti, sauna).

15. suurin osa hirsitaloihin liittyvistä tavoista ja uskomuksista on lainaa etelän maatalouskansoilta, pieni osa kota-asumisesta siirtynyttä omaa (uralilaista) uskomusperinnettä.

16. hirsiasumiseen siirtyminen muutti asuinkodan pihakodaksi. asumisen ja yöpymisen paikasta tuli ruuanvalmistuksen ja perheen hengellisen elämän keskus eli kotipyhäkkö (udmurtin kuala). pihakodan mallisia rakennelmia löytyy nykyistenkin "omakotitalojen" takapihoilta.

17. hirsirakentamisen ja vieraiden elinkeinojen myötä kehittyi pihapiiriin pikkuhiljaa joukko pienempiä rakennuksia (aitta, navetta) joista rakkaimmaksi muodostui sauna.

18. peseytymiseen käytetyn saunan alkuperä lienee volgalla missä uralilaisten kansojen naapureina on elellyt omasta saunaperinteestään tunnettuja turkkilaisia kansoja. keksintönä tulisijan eli kiukaan kivien päälle kaadettu höyrystyvä vesi on huomattavasti vanhempaa perua (varhaiskivikaudelta).

19. saunan alkuperää ja vanhempia käyttötarkoituksia voidaan hakea kansanrunoudesta löytyvistä kuvauksista seinättömistä saunoista ("lämmitä, kylytkö, laittomatko, seinättömät, lämmittää kylyt laittomat, seinättömät"), sauna-sanan saamelaisesta vastineesta suowdnje (lumeen kaivettu kuoppa) ja saunassa tapahtuneesta parantamisen ja synnyttämisen perinteestä (synnytyskodan muuttuminen synnytyssaunaksi).

20. hirsisaunojen edeltäjinä voidaan pitää synnyttämiseen ja parantamiseen käytettyjä "kotasaunoja" joissa harjoitetuista tavoista useimmat nykyisistä saunaperinteistä (kivien kuumentaminen, veden lämmittäminen, vastominen) ovat saaneet alkunsa.

21. kotasaunaa voidaan pitää aitona uralilaisena asiana (parantamisen ja parantumisen paikka).

JUTAAMINEN JA KODANPAIKKA

1. kodanpaikoiksi valitaan suojaisia aukeita ja tasaisia jokien ja järvien rantoja.

2. kodanpaikkaa valittaessa suoritetaan uhri Maan emolle.

3. talonpaikkaa tiedustellaan vuolemalla ilmaan ohuita lastuja (rakennus lastujen laskeutumispaikkaan).

4. talonpaikalla nukutaan yö ennen rakentamisen aloittamista (maanhaltijoiden toivotaan kertovan tahtonsa unessa).

5. talonpaikkaa etsitään kääntelemällä ympäri pihakiviä (jos alla muurahaisia tai muita eläväisiä paikka suotuisa).

6. talonpaikan soveltuvuutta päätellään muurahaisten väristä (mustat=voi rakentaa, keltaiset ja punaiset=ei sovellu rakentamiseen).

7. talojen alla olevia vesisuonia pidetään terveydelle vaarallisina (rakennukset kuiville paikoille).

8. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään nukkumalla yö maan tasalla (nopea unen tulo=hyvä enne, "nukuttaa talossakin").

9. talvimajat rakennetaan jokien varsilla oleviin suojaisiin poukamiin (15-35 hengen talvikyliä).

10. kesäkodat pystytetään hiekkaisille rannoille ja päivänpuoleisiin rinteisiin hyvien pyyntimaiden lähelle (1-4 kodan ryhmiä).

11. kodan oviaukko suunnataan etelää ja perä eli pohja pohjoista kohti (etelä=kodan edessä oleva, pohjoinen=kodan pohjan suuntainen).

12. kodanpaikoiksi valitaan jäkälämaita ja jokien ja järvien päivänpuoleisia rantoja.

13. vanhoja asuinpaikkoja pidetään rakentamiseen soveltuvina eli maanhaltijoiden hyväksyminä (palaneet ja tuhoutuneet rakennukset jätetään rauhaan).

14. talonpaikkaa selvitetään jättämällä maahan rasiallinen muurahaisia ja ennustamalla seurauksista (jos pysyvät rasiassa tai tuovat paikalle lisää neulasia suotuisa, jos häviävät yön aikana asumiseen sopimaton).

15. talonpaikkaa tiedustellaan jättämällä maahan kolme tuohirasiaa ja toivomalla muurahaisten tuovan paikalle neulasia (hyvä enne).

16. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään leipomalla kolme pientä ruisleipää, lyömällä maahan puinen keppi, lausumalla rukous ja heittämällä leivät vasemman olkapään yli (jos laskeutuvat oikein päin hyvä enne).

17. talon suuntaa arvotaan pystyttämällä maahan neljä keppiä ja heittämällä pään yli emännän leipoma leipä.

18. marit valitsevat asuinpaikoiksi eläinten levähdyspaikkoja (lepoon ja nukkumiseen soveltuvia).

19. talonpaikkaa tiedustellaan kaivamalla maahan kuoppa ja lakaisemalla maa takaisin kuoppaan (jos sopii paikka rakentamiseen sopimaton).

20. talonpaikkaa selvitetään laskemalla maahan puun palanen ja ennustamalla seurauksista (jos alle tulee eläväisiä paikka sopiva asumiseen).

21. kotaa ei pystytetä hylätyn kodan paikalle (kodan kehikko jätetään pystyyn syntymän ja kuoleman kunniaksi).

22. kodan oviaukko suunnataan itää tai kaakkoa kohti (päivännousu).

23. talonpaikkaa voidaan tiedustella päivältä maahan polvistumalla (uskotaan luovan paikalle kirkkaimmat säteensä).

24. udmurtit uskovat eläinten ja lintujen paljastavan talonpaikan liikkeillään (tarkkaillaan mihin pysähtyvät).

25. "pantu on paikoille hyville, asetettu armaille, suin pantu sulajokkee, päin tuo päivän noissentaa" (talonpaikan kuvaus).

26. "mikä veikon olka-päällä, kirves veikon olka-päällä, mikä kirvehen kasassa, lastu kirvehen kasassa, mihin lastu sinkahtaa, siihen tupa tehtäköön, kuka seinät veistelöö, setä seinät veistelöö, kuka ikkunat koloopi, isä ikkunat koloopi, kuka pöyän pyhkäsöö, äiti pöyän pyhkäsöö, kuka lattian lakasee, siso lattian lakasee" (talonpaikan arpomista, rakentaminen yhteistyötä).

27. udmurtit selvittävät talonpaikkaa katsomalla enteitä palavista oljista.

28. "maahiainen maanlainen, vaarain ja vetten haltia, pyytäisin maata maatakseni, en ijäkseni vaan ajakseni", "izandaizet emändaizet, laskekat uöd magatta, suured i piened, i keskikiertahized" (makuupaikan pyytäminen).

29. talonpaikkaa tiedustellaan makaamalla yö sen puun juurella jonka ääreen halutaan rakentaa (haltijoiden vastaus unessa).

30. maanhaltijoiden tahtoa selvitetään nukkumalla yö ensimmäisen hirsikerran muodostamassa kehässä.

31. saamelaiset uskovat maan-alla-eläjien (mad-vuolas-jielli) viestivän tahtonsa asumisesta unissa (jos kielteinen siirrytään toisaalle).

32. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla kuusesta veistetty lastu joen vietäväksi (talo lastun pysähdyspaikkaan).

33. lempiporojen levähdyspaikkoja pidetään suopeina kodan pystyttämiseen.

34. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla jokeen hirrenpalanen, lastu tai puu-ukko (talo pysähdyspaikalle).

35. kodinpaikkaa etsitään hiihtämällä tai kävelemällä päivän matka (koti paikalle missä päivä alkaa laskea).

36. talonpaikka varataan eli suojataan iskemällä tuli elävän puun taulaan ja kulkemalla tulen kanssa alueen ympäri (toisen tavan mukaan heitetään paikan yli kivi tai kirves).

37. talonpaikkaa tervehditään laskemalla maahan lahja sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

38. asuinpaikan kelpoisuutta selvitetään maassa pyörivien hyönteisten väristä (mustat=hyvä enne).

39. talonpaikkaa etsitään heittämällä maahan kivi ja tarkkailemalla minkä värisiä hyönteisiä kiven päälle nousee.

40. talonpaikkaa tiedustellaan hautaamalla maahan kolme kiveä ja katsomalla tuleeko kivien alle muurahaisia (maan väki).

41. karjalainen pirtti pystytetään aukean pohjoisreunaan tai rinteen etelään antavalle puolelle (päivänvalo). 

42. koivuista mäkeä pidetään haluttuna talonpaikkana.

43. järven läheisyyttä pidetään tärkeänä talonpaikkaa valittaessa (vesi, kala).

44. järvenrantaan rakennetun talon ikkunat suunnataan järveä kohti ("jotta on somempi kahtoo").

45. mäen päivänpuoleista rinnettä pidetään suopeana asuinpaikkana ("ei halla niin syvek").

46. pirtin peräikkuna suunnataan puolipäivää kohti (muut ikkunat niin "jotta päivä käyp ympär").

47. pirtti rakennetaan "päivään perin, suvea kohti, pitkin maata ja otshin suveh päin".

48. talonpaikkaa voidaan etsiä kääntelemällä kiviä (jos alla mustia muurahaisia munineen paikka "osakkahemp" eli onnekkaampi).

49. punaisia muurahaisia pidetään huonona enteenä asumiselle.

50. talonpaikkaa tiedustellaan pystyttämällä hankeen pitkä oksa tai keppi (jos kaatuu itsekseen hyvä enne).

51. lähteen läheisyyttä pidetään tärkeänä asuinpaikkaa valittaessa (veden tiedetään löytyvän sieltä "mis on paju", "mis utu pyssyy kauemman kesäl", "mis kohas kaste heinässä on kauemman").

52. hyvän talonpaikan uskotaan höyrähtävän lämpimälle öisin.

53. mäkiä pidetään haluttuina talonpaikkoina koska ohjaavat sade ja sulamisvedet rakennuksista poispäin.

54. mäkien pohjoisrinteitä vältellään kylmyyden vuoksi ("täs o halla vierahan").

55. mäkien etelärinteitä pidetään lämpiminä ja valoisina ("sulat päivärinnat").

56. notkelmia ja sammalmaita vierastetaan kosteuden ja hallan vuoksi.

57. järven läheisyyttä arvostetaan talonpaikkaa valittaessa ("järvi ko huoltaa lämmint").

58. mustia muurahaisia pidetään hyvänä enteenä asumiselle, mauriaisia huonona ("mauriaine majan muuttaa, muurahaine kokovaa").

59. kusiaisten uskotaan tuovan taloon riitaa eli toraa ("vihasii elävii").

60. talon lähellä sijaitsevaa muurahaispesää pidetään hyvänä enteenä.

61. talonpaikkaa etsitään nukkumalla maassa yö täysissä vaatteissa (jos haltija saapuu yön aikana istutetaan paikalle talon uhripuu).

62. vanhan isännän tai emännän kuollessa nukutaan yö talon uhripuun juurella ja kuulostellaan maanhaltijan tahtoa asumisen jatkamisesta.

63. talonpaikkaa etsitään heittämällä keppiä (jos kepin pää osoittaa pohjoiseen maanhaltija vastustaa rakentamista).

64. kolmea ensimmäistä talonpaikalla vietettyä yötä pidetään vaarallisina (haltijan ei uskota saapuneen paikalle).

65. "läks on höyhen höytämää, kukon sulka suljamaa, höyhen lens sille moaalle, millä maall on puut punaset, puut punaset, maat siniset" (talonpaikan etsintää).

66. "suven suurilla jälillä, karhun kämmenpeän sijoilla, pohjais-puolella jokio, päivä puolella mäkie" (talonpaikan kuvaus).

67. "pohjoispuolella jokia, päiväpuolella mäkeä" (ihmisasutus joen pohjoispuolelle, eteläpuoli eläinten ja haltijoiden aluetta).

68. talonpaikka pyhitetään kiertämällä alue elävän puun taulaan sytytetyn tulen kanssa ja polttamalla paikalla tulta kolme päivää (haltijan uskotaan saapuvan unessa kolmantena yönä).

69. naispuolisen maanhaltijan uskotaan tuovan taloon kodinonnea, miespuolisen metsäonnea ja pariskunnan iloa ja hupaa.

70. talonpaikka pyhitetään nukkumalla maassa yö, odottamalla maanhaltijan ilmestymistä ja suorittamalla uhri ilmestymisen kunniaksi (haltijaa pyydetään vastaanottamaan lahjansa sanoin "Mannun ukko, Mannun eukko, Mainio manuen emäntä, Maan ehtoisat eläjät, Maan vartijat vakaiset, tullos nyt kullan muuttelohon, hopean vaehtelohon").

71. maanhaltijan ilmestymispaikka pyhitetään haltijalle (ei kuljeta, ei rakenneta).

72. hantit suuntaavat asuinmajan oviaukon jokea kohti (perheiden käyttämät metsäpyhäköt majoista yläjuoksulle päin).

73. "pertti on petäjikössä, kodini koivikossa" (haluttuja talonpaikkoja).

74. "heitän suoni, heitän maani, heitän hiekka rantaseni, vaihan valkehet veteni, muihin mustihin vesihin" (hiekkarannat ja kirkasvetiset järvet).

75. sanalla nummi (samojedin num) tarkoitetaan kodanpaikaksi soveltuvaa tasaista ja hiekkapohjaista kukkulaa tai mäenlakea (lähellä Numia eli Numalaa).

76. maanhaltijan hyväksyntää pyydetään sanoin "nyt olen minä tullu, uusi vieras tähän, Maan emä, manteren haltie, anna yön rauhus, päivän terveys, anna syyä syöntä-aikana, anna juua juonta-aikana, anna maata makoanta-aikana".

77. maata tervehditään sanoin "terve, Moaemä, Moaemä, kallis kandajani, ruskie moa i musta moa, terve, valgie moa, anna rauha tervehysi, anna rauha tervehysi uusill tulokkahill, ota omaksi, suvaitse i luubi".

78. saamelaiset pitävät päivänpuoleista rinnettä (baeive-radda) hyvänä kodanpaikkana (valo, lämpö).

79. mansiperheiden suojelushaltijat (pupit) ottavat osaa asuinpaikan haltijalle järjestettyihin menoihin (osa uhratusta ruuasta perheen suojelushaltijoille, osa paikan haltijalle).

80. "terveh, moa, terveh, mantu, terveh, moa, manteren haltie, anna rauhaa, tervehyttä, elää moanpaikalla" (lausutaan "vereksil paikoil" asetuttaessa).

81. talonpaikka lainataan Maan emolta lahjoin ja lupaamalla olla maalle hyvä.

82. helposti sydäntyvää Maan emäntää voidaan lepytellä sanoin "terveh moa, terveh manto, terveh tervehyttäjälle" (rakentaessa koetut ongelmat=haltijan tyytymättömyyttä).

83. hantit selvittävät leirin suuntaa heittämällä nuolenkärkeä.

84. hantit eivät leiriydy eläinten asuinalueiden tai pesien lähelle (tilaa molemmille).

85. selkupit rakentavat talvikylät pää ja sivujokien risteyksiin (vastapäätä eli suin sivujoen suuta).

86. selkupit nimeävät talvikylät sivujokien mukaan (kyliin muutetaan ensilumen aikaan).

87. nenetsit kutsuvat yhdessä jutaavien sukulaisperheiden muodostamaa leiriä nimellä nesy (suku=yerkar).

88. nenetsit kutsuvat rekikulkuetta nimellä argish (reki=khan, kulkuetta johtaa nuori tyttö miesten ajaessa sivuilla).

89. samojedien rekikulkuetta johtaa perheen emänainen (lapsi matkustaa toisessa reessä, naisten rekien selkänojissa pyhiä kuun ja päivän kuvia).

90. nganasanien rekiletkaan kuuluu 2-3 poron vetämiä miesten rekiä (iryanka), 3-5 poron vetämiä naisten rekiä (insyudakonto), poronnahoin (fantuy) peitettyjä tavararekiä (kunsyby´e), kotapuita kuljettava reki (ngyuyusya), kotapeitteitä kuljettava reki (diye) ja petitarvikkeita kuljettava reki (tobo).

91. "vaimot ja lapset ensimmäisissä ahkiois, kotapiljaset venyvät viimi ahkiosta" (kotapiljaset=kotapuut, ahkioiden järjestys sama kuin sukulaiskansoilla).

92. "taloja seihtemää asti yhessä kihelmässä" (kotoperäisten kylien koosta, kihelmä=ryhmä, rykelmä).

93. "se on oikein emäkyläläisiä" (emäkylä ja sivukylät, emäjoki ja sivujoet).

94. "käivät tarpomassa vähä ettäämmäl emämaast" (emämaa=kotiseutu, vrt. vierasperäinen isänmaa).

95. "tää Iitti ol ennen emäpitäjä" (pitäjät ja emäpitäjät).

96. "veli kerto et häl löysi semmosen hiijen syväm mäjen johon hän aiko laittaat talonsa" (haluttuja talonpaikkoja).

97. "nyt ne talot on taas erillään ninku ne on alumperinkin ollu erillään" (vieri viereen eli katujen varsille rakennettujen talojen vieraasta alkuperästä).

98. "se on suorah eteläh päij ja perä sit pohjasii" (talon suunta).

99. "tuo koskenalusta on jäätynny aivan umpehen ko nuin uhkuu kovasti" (sulana pysyvät koskenalat haluttuja asuinpaikkoja).

100. "ed nä päiväl laskua, ed päivän noisua" (huonosti valitulla talonpaikalla).

101. "mäen gukkula on godi tehty" (outona pidetty talonpaikka inkerissä).

102. "meijer rannal ov valkia liva" (rannat haluttuja asuinpaikkoja).

103. "meil oli ikkunad merre" (rantalaisilla meri päivää tärkeämpi).

104. "meil om mäem päl koid" (koti mäen päällä).

105. "meil om paljo pedäjäist metsä" (kankaat haluttuja asuinpaikkoja).

106. "kodi on tehty kuivalle pengerelle" (kodinpaikka).

107. "teijeh honehed on käbiäs paikka, kuivam pugram päl" (kaunis huone kuivalla kummulla).

108. "tehti kodi mäer rinta" (rintamäkeläiset).

109. "meil on taza randa, livapohja" (tasainen ja hiekkapohjainen ranta).

110. "meijjen kodi ov surem metsän sizäz" (rantalaiset ja metsäläiset).

111. "a ku meil ollid vesseläd rannad" (hyvän rannan tärkeydestä).

112. "se ellä ärez" (syrjässä joesta, syrjälät).