Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

"Näin ennen isot elliit, varsin vanhemmat elliit, käivät toinen toisissaan, toinen toiseen kotonn, toinen toiseen lämpömäss, eikös näi hyvä olis, eikös näi soma sopis, sylikkäisin meiän syyvä, käsikkäisin meiän käyvä, toinen toisen kotonn, toinen toisen lämpömässä".

Arkisto

"Aina muistan murheellaini, ikävöitsen itkusuulla, iloista ison kotia, eukon lempiää elovaa, siel mie lassa leikittelin, juoksentelin joutilasna, siel mie poimin puolukkoita, mäkimailta mantsikkoita, peuralla ajelin aina, reessä hirven hieno karvan".

"Kenk käyp kylän kattuu, kuuntelee kylän kuttuu, tavoittelee tappelun, sielt saavat sinisen silmän, kolahuksen korvalleen".

"Häkäine vieroa sauna, vaikka löyly luotakoo, lämpöine emoise sauna, ilma löyly luomattakin".

"En ois tänne tullutkaa, kui ei ois kuomat kutsuneet, lankot sannoi laittaneet, tulin kuoman kutsuntaa, lankon sanan laitantaa".

"Näin ennen isot elliit, tuatot maita tallasiit, hyö tunsiit tutun tulost, astunnast on arvasiit, virstan hyö vastua männiit, veräjii purkamua, aitoi alentammua, nyt on niä nykyiset miehet, niä ei tunne tuttujua, vaikk ois tuvassa tuttu, ei selitä seukkojua, vaikk seukko ois selän takana".

"Paremp ois omilla mailla, paremp ois pajulla muota, kuin mualla vierahalla, muata villavuotehella".

"Onha pyyllä pesonen, tetrilöill on tiitty paikka, miul ei kurjal o kottii, katalall ei kartanoo, miul on korvessa kottiin, marja varsill on majani".

"Kojin heitti miun issoin, mihin tuuvitut tulluot, illantulless tuppua, muatakäyvess on maijua, tuulestakkii tultuvain, vilustakkii viertyväin".

"Hyvä ilta vierahaille, terve teille tulleheille, kun tulit tutuille maille, käit maille käyneheille, täällä tuttu tunnetahan".

"Terve miesi tultuasi, terve tultuaan tupahan, keännäs kättä kämmenelle, yhten ajan ystävälle".

"Kolme hyvviä jäi kottiine, päiväielliset unoset, mamman mairaset sanaset, ja suuret suuruspalaset".

"Talo seisoi tantereella, järven rannalla jämerä, seisoi seiniltä lujana, isäniltä ylvähänä, lainehet liki lipisi, lähellä kumisi kuusi metsät".

"Nii meijä hyvillä mailla, käjet kukkuut kuuluisast, linnut lauloat loatusast,
nii meijä hyvillä mailla, esin puut, esin petäjät, esin ihmiset ilossa, esin naiset naurusuuna".

"Nii on moalla vierahalla, selin puut, selin petäjät, selin ihmiset ilossa, selin naiset naurusuuna".

"Moat on muihe mustikkaist, oma moa on mantsikkaine".

"Paremp on omalla puolla, käyä suurta suota myöten, kuin on maalla vierahalla, käyä hiekkatietä myöten".

"Sikäli itken meiän maita, mikäli meiän maat näkyvät, meiän puita pullottelen, mikäli meiän puut näkyvät, itken näitä ihmisiä, kuin nää ihmiset elävät".

"Kuin katsoin omille maille, tuolla suo sinelle paistoi, suo sinelle, maa punalle, kellalle petäjän kerkät, hopialle hongan oksat, kuuset meille kullat tuovat, hongat huohtavat hopiat, tina tilkkuvi kivestä, vaski varvoista valuvi".

"Kui määt toisehen talohon, toisehen emon alahan, toisin on siellä, toisin on täällä, toisin toisessa talossa".

"Tuo on Anni aino neiti, näki purjehen merellä, punamaston purjehtivan, itse noin sanoiksi virkki, kuin olet minun sukuja, laske näihin valkamoihin, näihin rantoihin lähene, vaan jos et ole minun sukuja, niin käännän päälle pohjon purren, alasnenin keikahutan".

"Ei sillo hyvin eletä, ku sisot sivun käyvvyyt, vellot vieriit aijaat, suku suurta tietä myöte".

"Näin enne isot elliit, käivät toine toisissaan, toine toiseen koton, toine toiseen lämpimissä, suku syötti, heimo juotti, suku syötti suupaloilla, heimo herkkuruokasilla".

"Nyt on tuttavat tukussa, sukulaiset suutasuuksin, vanhat ystävät yhessä".

"Hyv on meiällä eleä, meri meiällä näkyvi, meri meiän ikkunoille, meri syötti, meri saattoi, meri mieheksi elätti".

"Kui tiiet talloo tulla, niin tiie talossa olla".

"Terve terviet emännät, terve on terviet isännät, anna kättä, käy tuppaa".

"Eikös näi hyvä olis, eikös näi soma sopis, näin kätösi kelpajais, sylityste meijä syyvvä, käsityste meijä käyvä, käyvä toine toisissoa, toine toisee koton, toine toise lämpömäs, nyt on ystävät yhes, nyt on tuttavat tukus, nyt on seukut suutasuksi".

"Hyvä ilta, terve tänne, terve teijä lämpömeää".

"Ei meillä surulla syyvä, ei eletä huolen kanssa, meillä syyvveä ilolla, remun kanssa reistatoa, näin meill on ikä eletty, polvi kaikki ponkaeltu".

"Yhestä kohun väestä, yhelle vesikivelle, yhen saunan saapuville, yhen löylyn lyöpyville".

"Katso tulta tuhkasista, valkiata vakkasesta, kun ei tulta tuhkasissa, valkiata vakkasesta, kutkuttele kullastasi, maanittele marjastasi, ota piitä pikkaraisen,
takloa anivähäsen, iske valkia varahin".

"Löylyzeni, lämbözeni, higi vanhan Väinämöizen, mäne meiksi mielelläni, simazeksi seämelläni, vassan löyly lönzäbytä".

"Itkin saunassa sallaa, itkin ilman tietämätä, olin oven takana, seinä hirsille selitin, lausuin kiukuvan kiville".

"Laski päivän merivesiä, toisen on enovesiä, kolmannen koti vesiä".

"La mä laulan lik kottii, lik mä salvanta sanelen, lik mä usta ullittelen, kuin mun kuulis emmoin, kohta kottii tulis, lapsuve se laululoihe".

"Ennempä mie olisin, kotonani koivusessa, matalaisessa majassa, ennenkui huolella hovissa, murehella moisiossa".

"Lämmin on emoisen sauna, ilman löylyn lyömättäkin, kylmä on kyläinen sauna, vaikka löyly lyötäköhön".

"Parempi omalla muaalla, vetoinenki virsun alta, kuin on muaalta vierahalta, kulta maljasta metoinen".

"Terve löyly, terve lämmin, terve kiukua kiville, terve sauna sammalille, omat löylyt, omat lämpimät, vie tuojal, löylt luojal, sauna lämmittäjäl".

"Pois lähen talosta tästä, hyv on toiste tullaksein, ja toiste käeteksein".

"Ko tunsit taloon tulla, ni tunne taloss olla".

"Jos ei sitten miestä miussa, nouskohon merestä miesi tämän löylyn löyhköjäksi, tämän vastan käyttäjäksi".

"Nii meijjä hyvillä mailla, esin puut, esin petäjät, esin ihmiset ilossa, esin naiset naurusuulla, nii meijjä hyvillä mailla, linnut laulaat loatusast, kiät kukkuut kuulusast".

"Tunne kaik talosi tavat, ole aina hyvillä mielin".

"Kuin miun tuttuin tulisi, ylimäme ystävä, virsta vastaa mie mänisi, veräjii purkamaa, aitoi voa alentammaa".

"Raukat rannaal elläät, vaivaset veen varois, sua ei yksin öisin moata, ilman linnuilt levätä, kajaviin kiljunnaalt".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Näin meill on ikä eletty, näin ikenet irvistetty, ijän määrä tietämätöin".

"Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".

 

"Muille kiitän muita maita, itselleen ommia maita, meijen maita mairehia, ilmoja ikihyvviä, meijen maat meoille haisoot, kalliot kanan munille, la miä laulan näille maille, näille ilmoille iloitsen, näille maille miä hyville, näille ilmoille ikihyville".

"Siumpa ehtoisa emmois, siumpa maire maammises, siun tarkka taattises, toi puut pyhäjoelt, halot haabakangahalt, siumpa ehtoisa emmois, toiba vettä kolmialt, yhestä merestä vettä, toist toi lähestä vettä, kolmannest ojasta vettä".

"Mingän laulan tähä talloo, sen miä laulan tähä talloo, kasvakaa onni odra, kasvakaa kiitoskagra, tämän talon oven ettee, purnun puut lisäykkööt, kirrat kiissoin kasvakoot, siiytkää miun sijain, paretkaa paikkaiseen, mihe toisin tullakseen, ja toisin käetäkseen, tulevaksi vuotueksi, täksi ajaksi armahaksi".

"Terve tultuu tuppaa, enne nähtyy maijaa, enne saatuu sallii, terve tupa neljäsnurkka, kiukaa meron kivine, arina hanen munista, laki lahnan suomuksista, kylkiseinä kynnepuine, oviseinä ounatpuine".

"Hyvä iltaa, terve tänne, terve tänne teijelää, täältä meijelä tulloo, anna tuppaa tullakseen, lavvat lahti lyyvväkseen".

"Kylvekä kypenyveni, valaele vaahtueni, kylve kolmella veoilla, kolmell koivun oksaisella, viielle vitsa varbuisell, pese pää valgeaks, itsesi imanteheks".

"Kylähäni, linnahani, maan parasta paikkahani, pantu paikoille hyville, aseteltu armahille, suin pantu suli merroo, päin on päivän noissukkia, ku määmmä uksesta ulos, käöt kukkuut kuusikossa, linnut laulaat lehtilöissä, sisovat pajussa pannoot".

"Kylpikö kypäjyveeni, vallaa vaahtoraisueeni, kylpi kymmene lehellä, viiellä vitsan varpasella, kolmella koivun oksaisella, vallaa löylysse makkies, vallaa vaahturaisueni, vallaa veellä ojaveellä, vallaa veellä jokiveellä, vallaa veellä meriveellä, vallaa veellä lavvazveellä, vallaa veellä kaivoveellä, jokivesi joutusempa, lavvazvezi laatusempa, merivezi meeluisempa, kaivovesi kainoisempa".

"Kjylve, kjylve, velvyeni, kolmat vihtaa lavalla, ys on vihta voine vihta, toine vihta on visitö vihta, kolmas onni kasvo vihta, kjylve, kjylve, velvyeni, virre on veenä kaukalosa, pyhä tsjölu kjylvettelep, nätil päiväl tulta näytäp, viies päivä vettä visvop, kjylve, kjylve, velvyeni, mehet toi meressä vettä, naiset vettä laukaassa, tyttäret jugga jogessa, enne kanto kaivo vettä, lätsjyttelep lähevettä, meriveellä meelevässi, laugasveellä laaskavassi, kaivoveellä kauniisse, ojaveellä onnevassi, laugasveellä laaskavassi".

"Tänän vieraat tulevat, hyvä ilta vierahille, terve tänne tullehille, kuin tulit tutuille maille, tulit maille tunnetuille, täällä tuttu tunnetahan".

"La laulan omas kylässä, nää talot omat taloini, tää kylä oma kyläni, kylä meill on kyll soria, väki meill on viljoin viekas, jo mie käin kyliä paljon, paljon marja maita talloin, en löytänt kyläistä meien, enkä meien rahvukaista, kuin tehtiin kyläistä meien, suin pantiin sulin meroihin, päin on päivän nousentohon, sata miest ol salvamella, tuhat hirren tutjamella, et löyä kyläistä meien, jos etsit eväs selässä, tahi kaakku kainalossa, meroi alla, metsä päällä, kylä keskellä väliä".

"Muille kiitän muita maita, itsellein omia maita, muien maat mualle haisoit, kalliot kanan pasoille, meien maat meolle haisoit, kalliot kanan munille".

"Ulos sauvu saunastanne, kipunoilla kiihkehillä, olo löyly onnekseisi, viisahin elelläkseisi, kylve kolmella lehellä, yhellä lepän lehellä, toisella koivun lehellä, kolmannell haavan lehellä, kylve kolmella veellä, yhellä maa veellä, toisella tieveellä, kolmannella suoveellä, soreaksi suoveellä, tieveellä tietäväksi, maaveellä mahtavaksi, lepän lehti lemmekseisi, lemmehin elelläkseisi, haavan lehti haltiakseisi, haltehin elelläkseisi, koivun lehti korkikseisi, korkehin elelläkseisi".

"Lämmittiit sanata saunan, veen toivat virkkamata, veen toivat, löylyn loivat, se siulle sanatoin sauna, se sanatoin, se manatoin".

"Ohoh näitä meiän maita, suoss on meilä suolapuoti, lepikoss on leipäpuoti, hamepuoti haavikossa, meillä kiitämm meiän maita, itselein omii  maita, kun on pantu paikolleen, pantu paikolle hyville, asettu ankaroille, kaikk on uusia tuppii, kaikk on lauoilla katettu, suin pantu suli jokeen, päin on päivän nousentoon, ilo katsoo ikkunasta, remu suuri reppänästä".

"Kylästäni kyllin kiitän, kylästä miun kultaseni, maan on parasta paikasta, yli otsan ylpiäksi, ala otsan ankaraksi, keskelt on kylä sorea, kylä suuri, kansa kaunis".

"Oho noita meiän maita, soreia meiän soita, jos on meiän maat matalat, niin on meiän maat makiat, hot on meiän suot vesiset, niin on meiän suot mesiset, meill on suot moni solukat, meill on soihin sillat tehty, sipulist on sillat tehty, uni-laukust laottu, sokurill on sorvajeltu, suo kasvaa sorean koivun, aho ankaran petäjän, meill on soreat sotku nurmet, noiss ei kastu kaita kenkä, ei liotu liina-sukka, ei purska punainen kenkä".

"Kylästäni, kullaistani, maan parasta paikastani, pantu on paikalle hyvälle, asetettu ankaralle, korotettu kukkulalle, ikkunat on päin illoo, reppänät on päin remmuu, ilo katsoo ikkunasta, remu suuri reppänästä, kaiv on keskellä katua, hopiakansi kaivon päällä, kultakuppi kannen päällä, tuosta veikot vettä juovat, sisot silmiä pesevät, mie huuhon hurstiani, puhastelen polleani, tammi kaivon tanhualla, tuossa linnut lauleloot, pyylinnut pyräjellööt, la laulan tähän talloon, puut pitkät pinon sialle, läävät täyteen lähtemiä, kujan täyteen kukka-päitä, seinän vieren villa-päitä".

"Hyvä meiällä elellä, tämän mannun maan selällä, kuin tulee tuiki tuska, kuin tulee iki ikävä, menet rannoille meroille, meren kaislot kannoittaat, meren ruohot rooskuttaat, sanoin laatii laukkahinen, menet metsähän kesolle, meill on kuuset kulta-latvat, petäjät hopialatvat, meill on metsät mettä täynnä, puujuuret puna-oloi".

"Muille kiitän muihen maita, itselleni omia maita, muihen maat on mustikat, meidän maat on mansikaist".

"Venäläine vertajaa, mäköläiset noin sannoot, raukat rannassa ellää, vaivaiset vetoja vasten, ei uo totta ensinkää, rakas rannassa ellää, rauhalline rannan mailla, varraakas vetoja vasten, hyvä on rannassa elellä, rapaella rantoi mailla, kun meille kesoi tulloo, niin meiltä meri sullaa, meri hiiat heltiäät, sullaat meroin someret, viemmä verkoit vettee, satasilmät saarehelle, siiat siivistä siomma, havvet paamma hampaista, siit uomma koiritsilta korreet, ahvenilta armahaist, silakoilta siiveäist".

"Hyvä on rannassa elellä, kun tulloo pyhhäine päivä, astuu aika armas päivä, määmmä rannalle merille, rantaa liki vettoja, liki vettä valkeaista".

"Muut ain kiittäät muihen maita, mie vua aroaani kiitän, hotj on meijän metsät pienet, niin on niissä puut hyviä, hotj on meijän suot vesiset, niin on meijän soissa sillat".

"Terve löyly, terve lämmin, ei löylyn löytämistä, lämpöisen lähenemistä, löyly kiukoe kivihin, lämmin saunan sammalihin".

"Löylynen lämpöinen, mäne kiukoe kivvee, savun saunan sammalee, siel o hyvä ollakseis, paha sieltä tullakseis".

"Löylyseni lämpöiseni, tuli mesi mielliseks, simoseksi seämelliseks".

"Kylve löyly kyllikseis, hautele halusikseis, kylve kolmell lehell, koivun lehti kohtahais, lepän lehti lemmikseis".

"Hyvä iltain talloon, hyvä ilta, terve teilen, tänne meijälä tulloo, hyvä heimo heutajaa".

"Ikävä on issäin maita, veikon maita mairehii, nuo oil maat kuin mansikkaiset, lehot kuin leipäkannikkaiset, kotihein on korvet suuret, majoillein on pitkät matkat, isä koikkuu kotonna, emo majoilla mainitsoo, paremp ois omilla mailla, ropehesta vettä juua, kuin on mailla vierahilla, juua tuopista olutta".

"Kotiheini koikutoaan, majoilleini mainitoaan, korvessa on miun kotiin, kangahalla kartanoin, marja-varsilla majani, tuuli usta turjottoaa, lähe liellä läikytteää, suvet ulvoot uksen alla, karhut kaljuut kangahella".

"Kuin ois miull kurjasell, kuin ois pelto pienonekkii, tupa ois kolme kolkkanekkii, omassainhaa mie olisin, tuvassain tuikuttaisin, tuhma on olla miun poloisen, tuhma on tuvassa toisen, läyl on toisen lämpymäss, outo on toisen orren all, toine on puistaan purai, pärehist pärsähtää, tikkuloist tirsahtaa".

"Voi näitä hyviä maita, näitä maita mairesia, maita maireteltavia, tääl ei suo kiviä kasva, kasva ei kangas karpaloo, suo kasvaa sorian koivun, kangas kauniin petäjän, korp on kuusen kukkalatva, voi näitä hyvii maita, kuin on soriat sotkurannat, ja heliät hiekkarannat, kauniit kalavetoset, sivullain on siiat uivat, luonnai lohet kuttoot, uivat ukkonieriäiset, päällä peuhaavat pehurit".

"Voi tuota herttaista kyläistä, kähymääen kukkulaista, tuo on pantu paikan päälle, pantu paikalle hyvälle, asetettu ankaralle, meill on ihmiset iloset, meill on rahvas rakkahampi, meill on lillikat lihavat, meill on mustikat mukavat, meill on mantsikat makiat".

"Oi niitä omia maita, omii maita maireiita, omii kazvi-kallaiita, kuin on kesällä lakiat, ku lakiat, nii tasaiset, ei uo pientä pengerääki, kui määmmä uksesta ulosi, käöt kukkuut kuusikossa, linnud laulaad lehtikossa, sisavat pannoot pajussa, myö laulamma Laukaan kallaalla, tantsima Laukaan partahalla, pieni pitkien seassa, matala takanna muijen".

"Paremp on omilla mailla, juua vettä virsun alta, kun moaalla vierahalla, juua tuopista olutta, paremp on omilla mailla, juossa suurta suota myöten, kun on maalla vierahalla, käyvä kivi-kattoo, kivi-vuorta vonkutella, paremp on omalla maalla, maata saunan kiukualla, kun maalla vierahalla, maata villa vuotehessa, pehmoisen perinnan peäälle, paremp on omilla mailla, tupa kolme kolkkanenki, kun maalla vierahalla, olla saksoin salissa, kelta-kostolin kesessä".

"Oma maa omenan kukka, vieras maa veri punanen, kun katson omille maille, katson maille mairehille, maille mairoteltaville, tuhat tuohusta näkkyy, tuhannen tuvan ovella, katson maille vierahille, sata savvuu näkkyy, saan saunan ikkunasta, sinis itken näitä maita, kunis moaat nämä näkkyyt, kuusen oksat kuumottaat, sinis itken ilmisii, kunis ilmiset elävät, sinis vettä vierettelen, kunis virtaavat vetoset".

"Terve tänne tullehille, kuin tulit tutuille maille, kyll teäll tuttu tunnetaan, sekä tarkka tarvitaan".

"Mänin toisiee talluoo, yli kynnyksen kylleää, yli pellon noaapurii, kolm hyyvveää jäi kottii, emon ehtoiset sanaset, päivän ieellinen unonen, varahaine murkinainen".

"Kuin tulee talohon vieras, ellös vierasta vihatko, käske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti, syötä vierasta sanalla, kunnes keitto kerkiääpi, taas kuin lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi".

"Kuin sinun halu tulevi, käyvä toisessa talossa, kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahassa, sitten sinne tultaasi, pijä taitavat tarinat, eläkä kotia moiti".

"Läksisin omille maille, pois mailta vierahilta, siellä vuottais mun isoni, valkuttelis vanhempani, ikkunalla kaksinkerroin, kynnyksellä poikkipuolin, lähes, kuu, kulettajaksi, lähes, päivä, päästäjäksi, otava, matkan osaksi".

"Männähän saloa saunahan, lyös löyly, lähätäs lämmin, läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, kivillä kivuttomilla, puilla nuurumattomilla, nyt on liijan liikeaika, lähe liijan liikkuossa, vassa löylyn vaipuossa".

"Tule saunahan saloa, kepeillä kenkäsillä, suorioilla sukkasilla, lämmitä kyly metinen, puilla muurehettomilla, risuilla rikottomilla".

"Ei ole löylyn löytämistä, lämpösen lähenemistä, puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, löyly kiukoan kiviin, savu saunan sammaliin".

"Anna onni ollakseni, rauha rakas asuakseni, tässä koissa kultaisessa, petäjäisessä pesässä, huonehessa honkaisessa".

"Vezi vanhin velleksistä, puu-löyly puhelijista, elä kibeih kirbuoile, elägä vigoih vierettele, puu-löyly, kivoizen lämmin, higi vanhan Väinämöizen, hengi nuoren Jougahaizen".

"Joga löylyn löytänöö, lämbösen lähentänöö, tekkömäs tervehys, ravakkos iginen rauha, rauha rauvankarvallinen".

"Puhozen löylö, kibozen lämmä, higi vanhan Väinämözen, kus on tulit, sinn on mäne, miun käzin käydyö, miun kynzin kossettahuo, ennen päivän nouzemista, auringon avaudumista, varbazen värähtämistä, mussan linnun liikkumista, koillizen koittamist".

"Terve, pirtti, täysinesi, tupakunta, tultuani, lauta katto, kansoinesi, pirtti, vierahuisinesi".

"Tuntuvi hyvän tulenta, tulta iski turkin helmat, sääri varret valkiata, silta kultanen kumisi, laki vaskinen vapisi, tullessa hyvän tupahan, aimolinnun astuessa".

"Pimiä on isoton pirtti, vaik on äjä ikkunoita, löylytön emoton sauna, vaik on löyly lyötäisiin".

"Kotakokko, lietten vanhin, annas maasta miehiäsi, mannusta urohiasi, kerallani keikkumahan, kanssani kavehtimahan".

"Mero on alla, metsä päällä, keskellä kylä sorea, kylän alla kylmä kaivo, maan alla vesi makia, hyvä meiällä elää, kaunoi meiän kankahalla, kuin meille kesä tuleepi, niin meille meroi sulaapi, meroin hiekat heltiävät, lasemma venot vesille, niillä saahaan satoja".

"Saaress on hyvä elellä, kaunis on saaren kallahalla, hiekka on ranta, päiväpaiste".

"Hyvä iltaa, terve teille, tähän täytehen talohon, emännäinen, naisukkeni, nouse ylös uutimesta, valu vaipasta hyvästä".

"Vie minnuu venneessäis, lase minnuu laivahais, souva tuolle rantaselle, miss tuikkaa tulonen, valkeainen vaikuttaa, tul on ison tulonen".

"Lämmitin sulosen saunan, suloiselle sulhollein".

"Kun ois mulla niinkuin muilla, tupa kolme-kolkkainenkin, en mie läksis ensinkänä, toisen koiraksi kotoa, eholtani etsimähän".

"Oha miull koti koton, kot on muihen konnulline, maja muihe verralline".

"Siian tiijän kussa synnyn, ajan kaiken kussa kasvon, en tiiä sitä siia, kuhun kuoleman pittää, kun mä kuolisin kottii, pätkättäisin pöyän päähän".

"A mie laulan lapsi laiha, piik on kurja kuikuttelen, a laulan liki kottii, liki usta ullottelen, liki vettä vierettelen, jost on kuuluisi kottiin, eukollein jo ensittäin, taatollein sen perästä, panis tuo paan tulelle, parasta paan sissään".

"Laulasin liki kotia, liki vettä vierettäisin, kun se kuulusi kotihin, isolleni ikkunoihin, emolleni ensimäissä, jott ei tuota emo surisi, kantajain ei kaikertelisi".

"Meill on hoaatta hauvuloist, sekä turpeess tuppaini, seinät on hoaavasta hajettu, katajainen katto peäällä, meiän lapset lauleloot, vaikk on hoaatta havuloista, ei noita vilu vihoita, eikä pakkanen palenna, ei ne laula teiän lapset, vaikka saavat varissa olla, pehmiässä piehtaroia".

"Hyvä ilta, täss o siltaa, hyvä päivä tänne pääsi".

"Näillä mailla, manderilla, näillä harhoilla saloilla, näm on muat mielushat, näm on ilmat ihalat, näm on veit vuolushat".

 

Tulijaiset

26.07.2011 - 11:09 / Kategoriat: kodinhaltijat, koti, sauna, tupaantulijaiset

TULIJAISET (tulkeah tulille)

1. vanhasta kodista tuodaan uuteen kekäleitä ja tuhkaa.

2. uuden kodin pihalle rakennetaan lumimaja jonka kohtalosta ennustetaan talon ja perheen onnea.

3. ensimmäistä uuteen kotiin noudettua vettä pidetään pyhänä (haettaessa kiitetään joen, kaivon, lähteen tai järven haltijaa ja jätetään haltijalle lahja).

4. tupaantulijaisiin tuodaan ruisleipä, suolaa ja koivuhalko (tärkein halko).

5. tulijaisiin tuodut lahjat ojennetaan sanoin "onnea uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahiksi, koivuhalko poltettavaksi, ruisleipä syötäväksi".

6. tulijaistapoihin kuuluu talon ympäri juokseminen ja perheen onnen ennustaminen vahasta, äänistä tai talon yli heitetyistä esineistä.

7. uuteen kotiin astuttaessa kumarretaan maan neljälle äärelle (toisaalla päivän kolmelle suunnalle).

8. tulijaisia vietetään täysikuun aikaan (ensimmäinen talon valmistumisen jälkeinen täysikuu).

9. tulijaisiin kuuluu kynnyksen taakse asettuminen, kukon tai kissan nostaminen taloon (kiekuminen / naukuminen hyvä enne) ja taloon astuminen lahjojen ja vanhasta kodista tuotujen koivuhalkojen kanssa (ensimmäisinä emäntä ja isäntä).

10. tulijaistapoihin kuuluu talon koristeleminen koivunoksin, kiukaan lämmittäminen ensimmäistä kertaa, ensimmäisen leivän leipominen, leivän kääriminen valkoiseen kankaaseen ja käärön kantaminen talon nurkkaan (kodinhaltijalle).

11. tulijaisiin tuodaan samana päivänä veistettyjä lastuja ("onni tulee lastussa").

12. tupaantulijaisia vietetään öiseen aikaan (toisen tiedon mukaan aamulla).

13. tulijaistapoihin kuuluu kynttilän sytyttäminen vanhan talon pyhään nurkkaan, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, puisen haltijakuvan vieminen vanhan talon karsinaan eli maakuoppaan (vanhan emännän toimesta), kuvan painaminen rintaa vasten, maanhaltijan kutsuminen, kuvan ojentaminen muuttavalle lapselle, uuteen taloon matkaaminen (mukana musta kukko, hanhi tai kissa, nuoren emännän leipoma leipä, astioita ja pöytäliinoja), eläimen nostaminen kynnyksen yli, eläimen äänen odottaminen, taloon käyminen äännähdyksen jälkeen, haltijan kuvan asettaminen talon pyhään nurkkaan, karsinan luukun avaaminen, haltijan maanitteleminen uuteen kuoppaansa, uunin luukkujen avaaminen, liinan ja leivän asettaminen talon pöydälle, perheen suojelushaltijoiden rukoileminen ja ensimmäisen tulen sytyttäminen (nuoren emännän toimesta).

14. vepsäläiset järjestävät tulijaiset täydenkuun aikaan (taloon muutetaan seuraavana aamuna).

15. vepsäläiset uskovat ensimmäisenä taloon astuvan häiritsevän maanhaltijan rauhaa (haltijan tahtoa tiedustellaan laittamalla taloon kissa).

16. vepsäläiset matkaavat uudelle talolle leivän, koivuhalkojen, esivanhempien kuvan ja kukon kanssa (kukko laitetaan sisään kynnykseltä, kiekuminen onnea).

17. tulijaistapoihin kuuluu kuumien hiilien tuominen vanhasta talosta virsussa tai ruukussa.

18. vepsäläiset pyytävät maanhaltijoiden (maizand, maemag) hyväksyntää ennen uuteen taloon astumista ("isäntä, emäntä, tytöt, pojat, päästäkää yöpymään, auttakaa elämään vauraasti, helpottakaa elämää, antakaa onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää").

19. uuteen taloon muutetaan uuden kuun ilmestyessä (vanhan talon haltija käydään kutsumassa muuttoa edeltävänä iltana).

20. uuteen taloon tuodaan kekäleitä ja tuhkaa vanhan talon tulisijasta.

21. tulijaisiin valmistetut ruuat lasketaan vanhan talon lattialle, nostetaan ylös, kuljetetaan uuteen taloon, asetetaan kiukaan ääreen ja pyydetään kodinhaltijaa ottamaan osansa ("käymään kylläisenä uuteen kotiinsa").

22. uuden talon lattialle lasketaan sulkia ja höyheniä ("haltijan sijaksi").

23. kodinhaltija saatetaan uuteen taloon isännän paitaan käärittynä (puinen käsivarren mittainen ukko, kasvot hiilletty mustaksi).

24. uuteen kotiin ensimmäistä kertaa astuttaessa lausutaan "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret otettu koivupuista, pihlajaiset peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista".

25. uuteen kotiin tuodaan hyppysellinen "onnellista maata" vanhan talon alta (otetaan mukaan myös matkoille).

26. vanhemmat ja sukulaiset lahjoittavat omilleen muuttavalle nuorelle parille astioita ja vaatetarpeita.

27. tulijaisiin saavuttaessa lausutaan "onni uutehe tuppaa, lapse lykky lattial, ikä pitkä salvames", "onni uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahaksi, isännälle itramaha, emännälle leviä perä" tai "onni uutehe tuppaa, hyvä vuosi vieraaksi, rukeinen leipä, koivunen halko, toukonen leipä, haapanen halko".

28. uuden talon haltijaa tervehditään asettumalla maahan vatsalleen, halaamalla maata, hautaamalla maahan lahja ja lausumalla "terve maalle, terve maan haltijalle".

29. maanhaltijaa tervehditään polvistumalla veräjän kohdalla, laittamalla lakki maahan ja pyytämällä haltijalta lupaa asumiseen.

30. uuden talon haltijaa lepytellään jättämällä talo hetkeksi omaan rauhaansa, palaamalla taloon, kättelemällä uuninkoukkua ja tervehtimällä haltijaa sanoin "terve maa, terve tanner, terve manteren eläjä".

31. uuteen taloon saavuttaessa pudotetaan maahan neula ja lausutaan "olkoon mun niin hyvä kun sunkin".

32. uutta taloa varataan lämmittelemällä käsiä hiilloksella sanoin "olkoon tämä talo niin lämmin kuin tämä hiilus".

33. uuden talon tulta tervehditään kouhimalla varovasti hiillosta, katsomalla tuleen ja istumalla kevyesti uunin päälle.

34. tulijaistapoihin kuuluu "kyynelehtivän kynttilän" sytyttäminen talon pyhään nurkkaan eli koloon.

35. vanhasta talosta otetaan mukaan kourallinen multaa (perheen onni eli osa).

36. tulijaisiin tultaessa lausutaan "onnea uuteen tupaan, ruisleipä syömisiksi, koivuhalko lämpimiksi".

37. ensimmäisen talossa nukutun yön unista ennustetaan (naispuolisen maanhaltijan ilmestyminen=onnea, miespuolisen haltijan ilmestyminen=unet levottomia, unettomuus=parempi vaihtaa paikkaa).

38. uutta taloa tervehditään koivuhalon tai pihalta otetun oksan kanssa.

39. uuteen taloon astuttaessa lausutaan "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiksi, tuulen kuivata ta vein vanhantoa, ruisleipä syötäväksi, koivuni halko poltettavaksi", "terveh tänne, onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahikse" tai "halko ta onnie".

40. mari-isä rakentaa kotoa muuttavalle pojalleen talon ja aitan (opettaa pojan rakentamaan).

41. marit rukoilevat perheen kodinhaltijaa lapsen muuttaessa omilleen (menot perheen pihakodassa).

42. komit rakentavat talot vanhoille asuinpaikoille ("vanhojen hyvinä pitämille paikoille").

43. komit muistelevat vanhassa paikassa asuneita ja vanhan kotipaikan haltijoita uudelle alueelle siirtyessään.

44. udmurtit ottavat uuden talon pihakodan (kuala) käyttöön kesällä (tilaisuuteen kutsutaan lähimmät sukulaiset ja kanteleen eli guslin soittaja).

45. udmurttien kualamenoihin kuuluu suvunvanhimman eli sukupyhäkön hoitajan luokse matkaaminen ruokalahjojen kanssa (omilleen muuttava pari), perillä ruokaileminen ja hääsävelien (mudor-suan) laulaminen (parin haltijoiden häiden merkiksi), puuron keittäminen, sukukualassa vieraileminen, tuhkan ottaminen ja kääriminen valkoiseen liinaan ("pienemmän otan, suuremman jätän"), käärön nostaminen kualan pyhälle hyllylle (mudor), taloon palaaminen, yhdessä syöminen, tuhkakäärön hakeminen kualasta, uuteen taloon matkaaminen laulun ja guslin säestyksellä, nuoren emännän suorittama tanssi matkan varrella (suussaan vaskiraha), käärön asettaminen uuden talon kualan hyllylle ("minä sinun isäntäsi toin sinut tänne kunniakkailla menoilla, älä siis vihastu, ja kun me sinua joko ymmärtäen tai ymmärtämättä rukoilemme, ota vastaan rukouksemme") ja myöhään yöhön asti jatkuva iloitseminen ja laulaminen.

30. udmurtit ovat lähteneet vanhasta kodista sanoin "oste vorsud, lähde kerallamme uuteen paikkaan, älkää vihastuko vanhukset". omilleen muuttava on veistänyt vanhan kualan katosta lastun, ottanut vanhasta tulisijasta kolme kiveä ja tuhkaa ja kuljettanut nämä uuteen kotiin. kuljettajan jalat eivät ole saaneet koskettaa maata matkan aikana.

31. udmurtit ovat kutsuneet uuteen tupaan muuttamista nimellä korka-suan (koti-häät).

32. uutta kotia perustettaessa on otettu multaa vanhempien talon alta ja tulta vanhan kodin liedestä.

33. komit ovat ottaneet uuteen kotiin lähtiessään multaa vanhan kodin pihalta.

34. udmurteilla omilleen muuttava poika on saanut mukaansa osan suvun pyhän uhrivakan sisällöstä. toisen tiedon mukaan omilleen lähtijä on saanut yhden vakassa pidetyistä haltijoiden idoleista. uuden kodin vakka on valmistettu vanhempien pihakodassa eli kualassa. vakan on annettu olla suvun kualassa jonkin aikaa ennen muuttoa.

35. udmurteilla tupaantuliaisia on kutsuttu korka-murtin eli kodin-ihmisen juhlaksi. tapahtuman (korka-suan) kunniaksi on keitetty puuro tai teurastettu musta lammas kuusenoksien päällä. tilaisuuteen on saapunut sukulaisia ja ystäviä lahjojen kanssa. menoihin on kuulunut kuusen tai pihtakuusen taimen istuttaminen pihaan ja oksa kädessä rukoileminen. rukouksissa on pyydetty hyvää asumista vanhuuteen asti. muuttaminen on tapahtunut uuden kodin uunin valmistumispäivänä.

36. ensi kertaa uuteen taloon tultaessa on kumarrettu soppea eli uunin nurkkaa ja tervehditty maanalaisia.

37. uuteen taloon muutettaessa on otettu vanhan kodin uunin suusta kivi ja asetettu kivi tarkalleen samalle paikalle uuden kodin uuniin.

38. uuteen kotiin muutettaessa on otettu tuhkaa vanhan kodin tulisijasta ja viety tuhkat uuden kodin kynnyksen alle. toisen tavan mukaan on otettu hehkuvia kekäleitä vanhasta tulisijasta ja sytytetty niistä tuli uuteen kotiin (tuli ei ole saanut sammua muuton aikana).

39. udmurteilla on pidetty tärkeänä että uuteen taloon muutettaessa on ollut mukana veitsi.

40. nenetseillä uutta leiriä perustettaessa on perheen nainen (ne) laskenut kodan paikalle ensimmäisen esineen, tulisijan ensimmäisen kiven tai tulisijan raudan (kivi vanhempaa perinnettä).

41. savossa kodinhaltija on kutsuttu uuteen kotiin sanoin "jot olkee hyvä ja tulkee uutee paikkaa". jos haltijaa ei olla muistettu kutsua on tämän uskottu jäävän itkemään ja huono onnen on tiedetty seuraavan.

42. vanhasta talosta on tuotu uuteen tuhkaa ja hirrenpätkä. tuojana on ollut perheen vanhin. kodinhaltijan on uskottu seuraavan perässä kolmen yön jälkeen tai kun on tehty kolmasti tuli uudessa kodissa.

43. uuden kodin ensimmäistä tulta on poltettu kolme yötä sammuttamatta. talon halkovarantoja ei ole saanut polttaa koskaan loppuun (epäonnea).

44. jos talon ensimmäisen tulen on sytyttänyt "hyväluontoinen ja armelias vaimoihminen" on haltijastakin uskottu tulevan hyväluontoinen. asiaa on voitu yrittää varmistaa nukuttamalla talossa hyväluontoisia ihmisiä.

45. uuteen tupaan käytäessä on sanottu "onni uutehen tupahan, hyvä vuosi vierahiksi, anna tuulen kuivata, vejen vanhantua" tai "terveh mualla, manterella, terveh tervehyttäjällä, tämän ihmisen iholla, emon tuoman ruumihilla, elämäh asettamah, elä vihua kuuna piänä, eläkä sinä ikänä" tai "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiks, rukihini syötäväks, koivuini poltettavaks" tai "terveh pirtti täysines, lautakatto kansones, terveh tervehyttäjällä, terveh mua, terveh manner, terveh manteren emäntä, terveh tervehyttäjällä".

46. hantit ovat tuoneet tulen vanhasta kodasta uuteen. vanhasta kodasta tuotua tulta on kutsuttu "vieraaksi tuleksi" (paxat tut).

47. uuteen taloon tultaessa on lausuttu "terveh mail, manderill, endisill eläjill, uusill tulokkahill, siks ilmoiks igeä, rauhoa rakentamaa, kuuks kuldaseks päivyä, rauhua, tervehyttä".

48. uuteen tupaan tultaessa on lausuttu "onnea uuteen tupah, uusi vuosi vieraaks" tai "onni uudeh tubah, koivunj halgo poltettavanna, rugehinj leibä syödävännä, hyvä juoma juodavanna, rauhaa tervehytt eläjill".

49. saapuessaan uuteen asuinpaikkaan tai uudelle joelle on mansinainen laskenut jokeen (veden haltijalle) ruokalahjan ennen kuin on ottanut vettä ensimmäistä kertaa.

50. mansit ovat uhranneet uutta asumusta pystyttäessään miespuoliselle tulen haltijalle (Lowja-xum) liinaan käärittyjä kolikoita. lahjojen on uskottu houkuttelevan haltijaa taloon.

51. "peräss om perisopessa, virkki seppä mäntyysäk, terveh, terveh tähän tupahan, ukon uutehen tupaha" (vieras tervehtinyt uutta tupaa istumaan päästyään).

52. "tuolla pyysin kunniata, tulen vienillä kotaan" (uuteen taloon muuttaessaan miniä kuljettanut tulen talon pihakotaan).

53. vanhan talon tuli on tuotu uuden talon kynnyksen yli takaperin astuen. tuli on sytytetty uuniin sanoin "toin tulen tullessani, valkean lämmitelläkseni" tai "tupa tullaksesi, huone asuaksesi". tuli on nostettu uuniin leipälapiolla.

54. "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret on otettu koivupuista, pihlajaiset on peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista" (lausuttu uuden talon valmistettua, sekä myöskin ken ensi kertaa tupahan tuli).

55. uuteen paikkaan muutettaessa (ja lähteen ehtyessä) on vedenhaltija siirretty vanhasta lähteestä uuteen viimeisen otetun veden mukana.

56. mansit ovat laskeneet uuden kodin eli leiripaikan ensimmäistä tulta tehdessään tuleen punaisia kankaanpaloja.

57. marit ovat käyneet tervehtimässä vettä uuteen paikkaan muuttaessaan. vedelle on ilmoitettu uudesta tulokkaasta. vedellä on käyty sellaisen ihmisen seurassa jonka vesi tuntee ennestään.

58. vanhan kodin vedenhaltijaa on pyydetty muuttamaan uuteen vesistöön sanoin "nouse neitinen norosta, hieno helma hettehestä, puhasmuotonen purosta, somerosta kaita sormi, lähe majan muutantahan, sijojen siirräntähän, isommille istumille, avarammille aloille". haltija on nostettu lähteestä pahkaisella kauhalla ja kuljetettu uuden kodin lähteeseen tai puroon puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena.

59. nenetsit ovat kuljettaneet kuolleen sukulaisen pääkalloa mukanaan uuteen asuinpaikkaan (suvun perustaja, ensimmäinen asuja).

60. "kun oli kolomena yönä perätystem pietty samassa paekassa tulta niin siihen asettu jo haltie" (tulijaiset).

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
MAINOS