Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

"Näin ennen isot elliit, varsin vanhemmat elliit, käivät toinen toisissaan, toinen toiseen kotonn, toinen toiseen lämpömäss, eikös näi hyvä olis, eikös näi soma sopis, sylikkäisin meiän syyvä, käsikkäisin meiän käyvä, toinen toisen kotonn, toinen toisen lämpömässä".

Arkisto

"Aina muistan murheellaini, ikävöitsen itkusuulla, iloista ison kotia, eukon lempiää elovaa, siel mie lassa leikittelin, juoksentelin joutilasna, siel mie poimin puolukkoita, mäkimailta mantsikkoita, peuralla ajelin aina, reessä hirven hieno karvan".

"Kenk käyp kylän kattuu, kuuntelee kylän kuttuu, tavoittelee tappelun, sielt saavat sinisen silmän, kolahuksen korvalleen".

"Häkäine vieroa sauna, vaikka löyly luotakoo, lämpöine emoise sauna, ilma löyly luomattakin".

"En ois tänne tullutkaa, kui ei ois kuomat kutsuneet, lankot sannoi laittaneet, tulin kuoman kutsuntaa, lankon sanan laitantaa".

"Näin ennen isot elliit, tuatot maita tallasiit, hyö tunsiit tutun tulost, astunnast on arvasiit, virstan hyö vastua männiit, veräjii purkamua, aitoi alentammua, nyt on niä nykyiset miehet, niä ei tunne tuttujua, vaikk ois tuvassa tuttu, ei selitä seukkojua, vaikk seukko ois selän takana".

"Paremp ois omilla mailla, paremp ois pajulla muota, kuin mualla vierahalla, muata villavuotehella".

"Onha pyyllä pesonen, tetrilöill on tiitty paikka, miul ei kurjal o kottii, katalall ei kartanoo, miul on korvessa kottiin, marja varsill on majani".

"Kojin heitti miun issoin, mihin tuuvitut tulluot, illantulless tuppua, muatakäyvess on maijua, tuulestakkii tultuvain, vilustakkii viertyväin".

"Hyvä ilta vierahaille, terve teille tulleheille, kun tulit tutuille maille, käit maille käyneheille, täällä tuttu tunnetahan".

"Terve miesi tultuasi, terve tultuaan tupahan, keännäs kättä kämmenelle, yhten ajan ystävälle".

"Kolme hyvviä jäi kottiine, päiväielliset unoset, mamman mairaset sanaset, ja suuret suuruspalaset".

"Talo seisoi tantereella, järven rannalla jämerä, seisoi seiniltä lujana, isäniltä ylvähänä, lainehet liki lipisi, lähellä kumisi kuusi metsät".

"Nii meijä hyvillä mailla, käjet kukkuut kuuluisast, linnut lauloat loatusast,
nii meijä hyvillä mailla, esin puut, esin petäjät, esin ihmiset ilossa, esin naiset naurusuuna".

"Nii on moalla vierahalla, selin puut, selin petäjät, selin ihmiset ilossa, selin naiset naurusuuna".

"Moat on muihe mustikkaist, oma moa on mantsikkaine".

"Paremp on omalla puolla, käyä suurta suota myöten, kuin on maalla vierahalla, käyä hiekkatietä myöten".

"Sikäli itken meiän maita, mikäli meiän maat näkyvät, meiän puita pullottelen, mikäli meiän puut näkyvät, itken näitä ihmisiä, kuin nää ihmiset elävät".

"Kuin katsoin omille maille, tuolla suo sinelle paistoi, suo sinelle, maa punalle, kellalle petäjän kerkät, hopialle hongan oksat, kuuset meille kullat tuovat, hongat huohtavat hopiat, tina tilkkuvi kivestä, vaski varvoista valuvi".

"Kui määt toisehen talohon, toisehen emon alahan, toisin on siellä, toisin on täällä, toisin toisessa talossa".

"Tuo on Anni aino neiti, näki purjehen merellä, punamaston purjehtivan, itse noin sanoiksi virkki, kuin olet minun sukuja, laske näihin valkamoihin, näihin rantoihin lähene, vaan jos et ole minun sukuja, niin käännän päälle pohjon purren, alasnenin keikahutan".

"Ei sillo hyvin eletä, ku sisot sivun käyvvyyt, vellot vieriit aijaat, suku suurta tietä myöte".

"Näin enne isot elliit, käivät toine toisissaan, toine toiseen koton, toine toiseen lämpimissä, suku syötti, heimo juotti, suku syötti suupaloilla, heimo herkkuruokasilla".

"Nyt on tuttavat tukussa, sukulaiset suutasuuksin, vanhat ystävät yhessä".

"Hyv on meiällä eleä, meri meiällä näkyvi, meri meiän ikkunoille, meri syötti, meri saattoi, meri mieheksi elätti".

"Kui tiiet talloo tulla, niin tiie talossa olla".

"Terve terviet emännät, terve on terviet isännät, anna kättä, käy tuppaa".

"Eikös näi hyvä olis, eikös näi soma sopis, näin kätösi kelpajais, sylityste meijä syyvvä, käsityste meijä käyvä, käyvä toine toisissoa, toine toisee koton, toine toise lämpömäs, nyt on ystävät yhes, nyt on tuttavat tukus, nyt on seukut suutasuksi".

"Hyvä ilta, terve tänne, terve teijä lämpömeää".

"Ei meillä surulla syyvä, ei eletä huolen kanssa, meillä syyvveä ilolla, remun kanssa reistatoa, näin meill on ikä eletty, polvi kaikki ponkaeltu".

"Yhestä kohun väestä, yhelle vesikivelle, yhen saunan saapuville, yhen löylyn lyöpyville".

"Katso tulta tuhkasista, valkiata vakkasesta, kun ei tulta tuhkasissa, valkiata vakkasesta, kutkuttele kullastasi, maanittele marjastasi, ota piitä pikkaraisen,
takloa anivähäsen, iske valkia varahin".

"Löylyzeni, lämbözeni, higi vanhan Väinämöizen, mäne meiksi mielelläni, simazeksi seämelläni, vassan löyly lönzäbytä".

"Itkin saunassa sallaa, itkin ilman tietämätä, olin oven takana, seinä hirsille selitin, lausuin kiukuvan kiville".

"Laski päivän merivesiä, toisen on enovesiä, kolmannen koti vesiä".

"La mä laulan lik kottii, lik mä salvanta sanelen, lik mä usta ullittelen, kuin mun kuulis emmoin, kohta kottii tulis, lapsuve se laululoihe".

"Ennempä mie olisin, kotonani koivusessa, matalaisessa majassa, ennenkui huolella hovissa, murehella moisiossa".

"Lämmin on emoisen sauna, ilman löylyn lyömättäkin, kylmä on kyläinen sauna, vaikka löyly lyötäköhön".

"Parempi omalla muaalla, vetoinenki virsun alta, kuin on muaalta vierahalta, kulta maljasta metoinen".

"Terve löyly, terve lämmin, terve kiukua kiville, terve sauna sammalille, omat löylyt, omat lämpimät, vie tuojal, löylt luojal, sauna lämmittäjäl".

"Pois lähen talosta tästä, hyv on toiste tullaksein, ja toiste käeteksein".

"Ko tunsit taloon tulla, ni tunne taloss olla".

"Jos ei sitten miestä miussa, nouskohon merestä miesi tämän löylyn löyhköjäksi, tämän vastan käyttäjäksi".

"Nii meijjä hyvillä mailla, esin puut, esin petäjät, esin ihmiset ilossa, esin naiset naurusuulla, nii meijjä hyvillä mailla, linnut laulaat loatusast, kiät kukkuut kuulusast".

"Tunne kaik talosi tavat, ole aina hyvillä mielin".

"Kuin miun tuttuin tulisi, ylimäme ystävä, virsta vastaa mie mänisi, veräjii purkamaa, aitoi voa alentammaa".

"Raukat rannaal elläät, vaivaset veen varois, sua ei yksin öisin moata, ilman linnuilt levätä, kajaviin kiljunnaalt".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Näin meill on ikä eletty, näin ikenet irvistetty, ijän määrä tietämätöin".

"Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".

 

"Muille kiitän muita maita, itselleen ommia maita, meijen maita mairehia, ilmoja ikihyvviä, meijen maat meoille haisoot, kalliot kanan munille, la miä laulan näille maille, näille ilmoille iloitsen, näille maille miä hyville, näille ilmoille ikihyville".

"Siumpa ehtoisa emmois, siumpa maire maammises, siun tarkka taattises, toi puut pyhäjoelt, halot haabakangahalt, siumpa ehtoisa emmois, toiba vettä kolmialt, yhestä merestä vettä, toist toi lähestä vettä, kolmannest ojasta vettä".

"Mingän laulan tähä talloo, sen miä laulan tähä talloo, kasvakaa onni odra, kasvakaa kiitoskagra, tämän talon oven ettee, purnun puut lisäykkööt, kirrat kiissoin kasvakoot, siiytkää miun sijain, paretkaa paikkaiseen, mihe toisin tullakseen, ja toisin käetäkseen, tulevaksi vuotueksi, täksi ajaksi armahaksi".

"Terve tultuu tuppaa, enne nähtyy maijaa, enne saatuu sallii, terve tupa neljäsnurkka, kiukaa meron kivine, arina hanen munista, laki lahnan suomuksista, kylkiseinä kynnepuine, oviseinä ounatpuine".

"Hyvä iltaa, terve tänne, terve tänne teijelää, täältä meijelä tulloo, anna tuppaa tullakseen, lavvat lahti lyyvväkseen".

"Kylvekä kypenyveni, valaele vaahtueni, kylve kolmella veoilla, kolmell koivun oksaisella, viielle vitsa varbuisell, pese pää valgeaks, itsesi imanteheks".

"Kylähäni, linnahani, maan parasta paikkahani, pantu paikoille hyville, aseteltu armahille, suin pantu suli merroo, päin on päivän noissukkia, ku määmmä uksesta ulos, käöt kukkuut kuusikossa, linnut laulaat lehtilöissä, sisovat pajussa pannoot".

"Kylpikö kypäjyveeni, vallaa vaahtoraisueeni, kylpi kymmene lehellä, viiellä vitsan varpasella, kolmella koivun oksaisella, vallaa löylysse makkies, vallaa vaahturaisueni, vallaa veellä ojaveellä, vallaa veellä jokiveellä, vallaa veellä meriveellä, vallaa veellä lavvazveellä, vallaa veellä kaivoveellä, jokivesi joutusempa, lavvazvezi laatusempa, merivezi meeluisempa, kaivovesi kainoisempa".

"Kjylve, kjylve, velvyeni, kolmat vihtaa lavalla, ys on vihta voine vihta, toine vihta on visitö vihta, kolmas onni kasvo vihta, kjylve, kjylve, velvyeni, virre on veenä kaukalosa, pyhä tsjölu kjylvettelep, nätil päiväl tulta näytäp, viies päivä vettä visvop, kjylve, kjylve, velvyeni, mehet toi meressä vettä, naiset vettä laukaassa, tyttäret jugga jogessa, enne kanto kaivo vettä, lätsjyttelep lähevettä, meriveellä meelevässi, laugasveellä laaskavassi, kaivoveellä kauniisse, ojaveellä onnevassi, laugasveellä laaskavassi".

"Tänän vieraat tulevat, hyvä ilta vierahille, terve tänne tullehille, kuin tulit tutuille maille, tulit maille tunnetuille, täällä tuttu tunnetahan".

"La laulan omas kylässä, nää talot omat taloini, tää kylä oma kyläni, kylä meill on kyll soria, väki meill on viljoin viekas, jo mie käin kyliä paljon, paljon marja maita talloin, en löytänt kyläistä meien, enkä meien rahvukaista, kuin tehtiin kyläistä meien, suin pantiin sulin meroihin, päin on päivän nousentohon, sata miest ol salvamella, tuhat hirren tutjamella, et löyä kyläistä meien, jos etsit eväs selässä, tahi kaakku kainalossa, meroi alla, metsä päällä, kylä keskellä väliä".

"Muille kiitän muita maita, itsellein omia maita, muien maat mualle haisoit, kalliot kanan pasoille, meien maat meolle haisoit, kalliot kanan munille".

"Ulos sauvu saunastanne, kipunoilla kiihkehillä, olo löyly onnekseisi, viisahin elelläkseisi, kylve kolmella lehellä, yhellä lepän lehellä, toisella koivun lehellä, kolmannell haavan lehellä, kylve kolmella veellä, yhellä maa veellä, toisella tieveellä, kolmannella suoveellä, soreaksi suoveellä, tieveellä tietäväksi, maaveellä mahtavaksi, lepän lehti lemmekseisi, lemmehin elelläkseisi, haavan lehti haltiakseisi, haltehin elelläkseisi, koivun lehti korkikseisi, korkehin elelläkseisi".

"Lämmittiit sanata saunan, veen toivat virkkamata, veen toivat, löylyn loivat, se siulle sanatoin sauna, se sanatoin, se manatoin".

"Ohoh näitä meiän maita, suoss on meilä suolapuoti, lepikoss on leipäpuoti, hamepuoti haavikossa, meillä kiitämm meiän maita, itselein omii  maita, kun on pantu paikolleen, pantu paikolle hyville, asettu ankaroille, kaikk on uusia tuppii, kaikk on lauoilla katettu, suin pantu suli jokeen, päin on päivän nousentoon, ilo katsoo ikkunasta, remu suuri reppänästä".

"Kylästäni kyllin kiitän, kylästä miun kultaseni, maan on parasta paikasta, yli otsan ylpiäksi, ala otsan ankaraksi, keskelt on kylä sorea, kylä suuri, kansa kaunis".

"Oho noita meiän maita, soreia meiän soita, jos on meiän maat matalat, niin on meiän maat makiat, hot on meiän suot vesiset, niin on meiän suot mesiset, meill on suot moni solukat, meill on soihin sillat tehty, sipulist on sillat tehty, uni-laukust laottu, sokurill on sorvajeltu, suo kasvaa sorean koivun, aho ankaran petäjän, meill on soreat sotku nurmet, noiss ei kastu kaita kenkä, ei liotu liina-sukka, ei purska punainen kenkä".

"Kylästäni, kullaistani, maan parasta paikastani, pantu on paikalle hyvälle, asetettu ankaralle, korotettu kukkulalle, ikkunat on päin illoo, reppänät on päin remmuu, ilo katsoo ikkunasta, remu suuri reppänästä, kaiv on keskellä katua, hopiakansi kaivon päällä, kultakuppi kannen päällä, tuosta veikot vettä juovat, sisot silmiä pesevät, mie huuhon hurstiani, puhastelen polleani, tammi kaivon tanhualla, tuossa linnut lauleloot, pyylinnut pyräjellööt, la laulan tähän talloon, puut pitkät pinon sialle, läävät täyteen lähtemiä, kujan täyteen kukka-päitä, seinän vieren villa-päitä".

"Hyvä meiällä elellä, tämän mannun maan selällä, kuin tulee tuiki tuska, kuin tulee iki ikävä, menet rannoille meroille, meren kaislot kannoittaat, meren ruohot rooskuttaat, sanoin laatii laukkahinen, menet metsähän kesolle, meill on kuuset kulta-latvat, petäjät hopialatvat, meill on metsät mettä täynnä, puujuuret puna-oloi".

"Muille kiitän muihen maita, itselleni omia maita, muihen maat on mustikat, meidän maat on mansikaist".

"Venäläine vertajaa, mäköläiset noin sannoot, raukat rannassa ellää, vaivaiset vetoja vasten, ei uo totta ensinkää, rakas rannassa ellää, rauhalline rannan mailla, varraakas vetoja vasten, hyvä on rannassa elellä, rapaella rantoi mailla, kun meille kesoi tulloo, niin meiltä meri sullaa, meri hiiat heltiäät, sullaat meroin someret, viemmä verkoit vettee, satasilmät saarehelle, siiat siivistä siomma, havvet paamma hampaista, siit uomma koiritsilta korreet, ahvenilta armahaist, silakoilta siiveäist".

"Hyvä on rannassa elellä, kun tulloo pyhhäine päivä, astuu aika armas päivä, määmmä rannalle merille, rantaa liki vettoja, liki vettä valkeaista".

"Muut ain kiittäät muihen maita, mie vua aroaani kiitän, hotj on meijän metsät pienet, niin on niissä puut hyviä, hotj on meijän suot vesiset, niin on meijän soissa sillat".

"Terve löyly, terve lämmin, ei löylyn löytämistä, lämpöisen lähenemistä, löyly kiukoe kivihin, lämmin saunan sammalihin".

"Löylynen lämpöinen, mäne kiukoe kivvee, savun saunan sammalee, siel o hyvä ollakseis, paha sieltä tullakseis".

"Löylyseni lämpöiseni, tuli mesi mielliseks, simoseksi seämelliseks".

"Kylve löyly kyllikseis, hautele halusikseis, kylve kolmell lehell, koivun lehti kohtahais, lepän lehti lemmikseis".

"Hyvä iltain talloon, hyvä ilta, terve teilen, tänne meijälä tulloo, hyvä heimo heutajaa".

"Ikävä on issäin maita, veikon maita mairehii, nuo oil maat kuin mansikkaiset, lehot kuin leipäkannikkaiset, kotihein on korvet suuret, majoillein on pitkät matkat, isä koikkuu kotonna, emo majoilla mainitsoo, paremp ois omilla mailla, ropehesta vettä juua, kuin on mailla vierahilla, juua tuopista olutta".

"Kotiheini koikutoaan, majoilleini mainitoaan, korvessa on miun kotiin, kangahalla kartanoin, marja-varsilla majani, tuuli usta turjottoaa, lähe liellä läikytteää, suvet ulvoot uksen alla, karhut kaljuut kangahella".

"Kuin ois miull kurjasell, kuin ois pelto pienonekkii, tupa ois kolme kolkkanekkii, omassainhaa mie olisin, tuvassain tuikuttaisin, tuhma on olla miun poloisen, tuhma on tuvassa toisen, läyl on toisen lämpymäss, outo on toisen orren all, toine on puistaan purai, pärehist pärsähtää, tikkuloist tirsahtaa".

"Voi näitä hyviä maita, näitä maita mairesia, maita maireteltavia, tääl ei suo kiviä kasva, kasva ei kangas karpaloo, suo kasvaa sorian koivun, kangas kauniin petäjän, korp on kuusen kukkalatva, voi näitä hyvii maita, kuin on soriat sotkurannat, ja heliät hiekkarannat, kauniit kalavetoset, sivullain on siiat uivat, luonnai lohet kuttoot, uivat ukkonieriäiset, päällä peuhaavat pehurit".

"Voi tuota herttaista kyläistä, kähymääen kukkulaista, tuo on pantu paikan päälle, pantu paikalle hyvälle, asetettu ankaralle, meill on ihmiset iloset, meill on rahvas rakkahampi, meill on lillikat lihavat, meill on mustikat mukavat, meill on mantsikat makiat".

"Oi niitä omia maita, omii maita maireiita, omii kazvi-kallaiita, kuin on kesällä lakiat, ku lakiat, nii tasaiset, ei uo pientä pengerääki, kui määmmä uksesta ulosi, käöt kukkuut kuusikossa, linnud laulaad lehtikossa, sisavat pannoot pajussa, myö laulamma Laukaan kallaalla, tantsima Laukaan partahalla, pieni pitkien seassa, matala takanna muijen".

"Paremp on omilla mailla, juua vettä virsun alta, kun moaalla vierahalla, juua tuopista olutta, paremp on omilla mailla, juossa suurta suota myöten, kun on maalla vierahalla, käyvä kivi-kattoo, kivi-vuorta vonkutella, paremp on omalla maalla, maata saunan kiukualla, kun maalla vierahalla, maata villa vuotehessa, pehmoisen perinnan peäälle, paremp on omilla mailla, tupa kolme kolkkanenki, kun maalla vierahalla, olla saksoin salissa, kelta-kostolin kesessä".

"Oma maa omenan kukka, vieras maa veri punanen, kun katson omille maille, katson maille mairehille, maille mairoteltaville, tuhat tuohusta näkkyy, tuhannen tuvan ovella, katson maille vierahille, sata savvuu näkkyy, saan saunan ikkunasta, sinis itken näitä maita, kunis moaat nämä näkkyyt, kuusen oksat kuumottaat, sinis itken ilmisii, kunis ilmiset elävät, sinis vettä vierettelen, kunis virtaavat vetoset".

"Terve tänne tullehille, kuin tulit tutuille maille, kyll teäll tuttu tunnetaan, sekä tarkka tarvitaan".

"Mänin toisiee talluoo, yli kynnyksen kylleää, yli pellon noaapurii, kolm hyyvveää jäi kottii, emon ehtoiset sanaset, päivän ieellinen unonen, varahaine murkinainen".

"Kuin tulee talohon vieras, ellös vierasta vihatko, käske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti, syötä vierasta sanalla, kunnes keitto kerkiääpi, taas kuin lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi".

"Kuin sinun halu tulevi, käyvä toisessa talossa, kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahassa, sitten sinne tultaasi, pijä taitavat tarinat, eläkä kotia moiti".

"Läksisin omille maille, pois mailta vierahilta, siellä vuottais mun isoni, valkuttelis vanhempani, ikkunalla kaksinkerroin, kynnyksellä poikkipuolin, lähes, kuu, kulettajaksi, lähes, päivä, päästäjäksi, otava, matkan osaksi".

"Männähän saloa saunahan, lyös löyly, lähätäs lämmin, läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, kivillä kivuttomilla, puilla nuurumattomilla, nyt on liijan liikeaika, lähe liijan liikkuossa, vassa löylyn vaipuossa".

"Tule saunahan saloa, kepeillä kenkäsillä, suorioilla sukkasilla, lämmitä kyly metinen, puilla muurehettomilla, risuilla rikottomilla".

"Ei ole löylyn löytämistä, lämpösen lähenemistä, puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, löyly kiukoan kiviin, savu saunan sammaliin".

"Anna onni ollakseni, rauha rakas asuakseni, tässä koissa kultaisessa, petäjäisessä pesässä, huonehessa honkaisessa".

"Vezi vanhin velleksistä, puu-löyly puhelijista, elä kibeih kirbuoile, elägä vigoih vierettele, puu-löyly, kivoizen lämmin, higi vanhan Väinämöizen, hengi nuoren Jougahaizen".

"Joga löylyn löytänöö, lämbösen lähentänöö, tekkömäs tervehys, ravakkos iginen rauha, rauha rauvankarvallinen".

"Puhozen löylö, kibozen lämmä, higi vanhan Väinämözen, kus on tulit, sinn on mäne, miun käzin käydyö, miun kynzin kossettahuo, ennen päivän nouzemista, auringon avaudumista, varbazen värähtämistä, mussan linnun liikkumista, koillizen koittamist".

"Terve, pirtti, täysinesi, tupakunta, tultuani, lauta katto, kansoinesi, pirtti, vierahuisinesi".

"Tuntuvi hyvän tulenta, tulta iski turkin helmat, sääri varret valkiata, silta kultanen kumisi, laki vaskinen vapisi, tullessa hyvän tupahan, aimolinnun astuessa".

"Pimiä on isoton pirtti, vaik on äjä ikkunoita, löylytön emoton sauna, vaik on löyly lyötäisiin".

"Kotakokko, lietten vanhin, annas maasta miehiäsi, mannusta urohiasi, kerallani keikkumahan, kanssani kavehtimahan".

"Mero on alla, metsä päällä, keskellä kylä sorea, kylän alla kylmä kaivo, maan alla vesi makia, hyvä meiällä elää, kaunoi meiän kankahalla, kuin meille kesä tuleepi, niin meille meroi sulaapi, meroin hiekat heltiävät, lasemma venot vesille, niillä saahaan satoja".

"Saaress on hyvä elellä, kaunis on saaren kallahalla, hiekka on ranta, päiväpaiste".

"Hyvä iltaa, terve teille, tähän täytehen talohon, emännäinen, naisukkeni, nouse ylös uutimesta, valu vaipasta hyvästä".

"Vie minnuu venneessäis, lase minnuu laivahais, souva tuolle rantaselle, miss tuikkaa tulonen, valkeainen vaikuttaa, tul on ison tulonen".

"Lämmitin sulosen saunan, suloiselle sulhollein".

"Kun ois mulla niinkuin muilla, tupa kolme-kolkkainenkin, en mie läksis ensinkänä, toisen koiraksi kotoa, eholtani etsimähän".

"Oha miull koti koton, kot on muihen konnulline, maja muihe verralline".

"Siian tiijän kussa synnyn, ajan kaiken kussa kasvon, en tiiä sitä siia, kuhun kuoleman pittää, kun mä kuolisin kottii, pätkättäisin pöyän päähän".

"A mie laulan lapsi laiha, piik on kurja kuikuttelen, a laulan liki kottii, liki usta ullottelen, liki vettä vierettelen, jost on kuuluisi kottiin, eukollein jo ensittäin, taatollein sen perästä, panis tuo paan tulelle, parasta paan sissään".

"Laulasin liki kotia, liki vettä vierettäisin, kun se kuulusi kotihin, isolleni ikkunoihin, emolleni ensimäissä, jott ei tuota emo surisi, kantajain ei kaikertelisi".

"Meill on hoaatta hauvuloist, sekä turpeess tuppaini, seinät on hoaavasta hajettu, katajainen katto peäällä, meiän lapset lauleloot, vaikk on hoaatta havuloista, ei noita vilu vihoita, eikä pakkanen palenna, ei ne laula teiän lapset, vaikka saavat varissa olla, pehmiässä piehtaroia".

"Hyvä ilta, täss o siltaa, hyvä päivä tänne pääsi".

"Näillä mailla, manderilla, näillä harhoilla saloilla, näm on muat mielushat, näm on ilmat ihalat, näm on veit vuolushat".

 

Tulijaiset

26.07.2011 - 11:33 / Kategoriat: kodinhaltijat, koti, sauna, tupaantulijaiset

KODAN PYSTYTTÄMINEN

1. kodan oviaukko suunnataan itää tai etelää kohti (päivännousu, keskipäivä).

2. taloon rakennetaan räppänä tai ikkuna henkien kulkureitiksi (vastaa kodan savuaukkoa).

3. hirsitaloihin rakennetaan kaksi sisäänkäyntiä joista toisesta käydään arkena ja toisesta tärkeisiin tilaisuuksiin lähdettäessä (kotaperinteen jatkumoa).

4. talon rakentaminen aloitetaan kiertämällä piha tulen kanssa, heittämällä talonpaikan yli valkoinen ukonkivi ja kumartamalla maalle sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

5. talon peruskivien, nurkkien ja ensimmäisen hirren alle laitetaan suojeleva taikakalu (kiviä, rahoja, heiniä).

6. kota pystytetään päiväsaikaan (yö henkien aikaa).

7. taloja ei rakenneta ihmisten tai eläinten poluille (varattuja).

8. taloa rakennettaessa vältellään turhaa puiden kaatamista (puut valikoidaan tarkkaan / rakennetaan puuttomille paikoille).

9. talojen alla olevat maakuopat ja kylmätilat kaivetaan hanhen tai joutsenen hahmoisiksi.

10. ensimmäisestä hirrestä veistetyt lastut kasataan kannon nokkaan sanoin "tuosta teen lapsilleni pirtin".

11. talon ensimmäisen nurkkakiven asettaa perheen vanhin (jäänne leirinpaikan valitsijan tehtävästä).

12. talon kurkihirren päälle laitetaan ukkosen murtaman puun sälöjä ("jotta ukkonen jättäisi rauhaan").

13. hirsitalon rakentamiseen tarvitut puut kaadetaan tammi-helmikuussa pohjantuulen aikaan (puu kuivimmillaan).

14. talon rakentaminen aloitetaan huhtikuussa maan paljastuessa ("muurahaisten alkaessa rakentaa").

15. talon ovet ja ikkunat ummistetaan yläkuulla.

16. talojen katot pyritään rakentamaan poudan aikaan (kuivaa).

17. rakentamiseen käytetyillä puilla tulee olla sielu (sielullisen puun (lovja pu) tunnistaa myötäpäivään kiertävistä vuosirenkaista eli syistä).

18. rakentamiseen ei kelpuuteta puita joissa on paksuja kuivuneita oksia, rengas tai pahka rungon ympärillä, oksat rungon myötäisesti, koloja oksien lähellä tai kaksi latvaa.

19. hirsien ottamista voidaan tiedustella kaatamalla kolme koepuuta (jos puiden latva irtoaa kaadettaessa tai jää rungon alle lykätään ottoa vuodella).

20. rakentamiseen käytetyt puut kaadetaan laskevan kuun aikaan.

21. komit aloittavat rakentamisen maaliskuussa lumien sulettua ("maan alkaessa rakentaa").

22. katto ja kynnyshirret sovitetaan parittomien hirsikerrosten kohdalle.

23. ensimmäistä veistettäessä putoavaa lastua pidetään tärkeänä (kätketään ensimmäisen hirsikerroksen alle).

24. talon etunurkkien alle kätketään sulkia ja kolikoita.

25. ensimmäisestä hirrestä lyödään lastu talon punaisen nurkan alle (esivanhempien nurkka).

26. kuistin alle tuodaan mustia muurahaisia ("onnea tuomaan").

27. talon eteen istutetaan lehtikuusen tai pihlajan taimi (juurtuminen=onnea).

28. hirsitalon kehikon keskelle lasketaan pihlajanoksa rakentamisen ajaksi.

29. kahden ensimmäisen hirsikerroksen valmistumisen kunniaksi syödään ateria (kehikon keskelle nahka tarjoiluja varten).

30. talon keskihirren nostoon kuuluu aterian nauttiminen kehikon sisälle asetetun nahan päältä, hirren nostaminen hiljaisuuden vallitessa, kehikon päälle kiipeäminen ja villan ja kolikoiden laittaminen hirren koloihin.

31. keskihirren nostajaisia vietetään käärimällä hirteen kalapiiras valkoisessa kankaassa, nostamalla hirsi ylös, kävelemällä kehikon ympäri (myötäpäivään, punaisen nurkan kautta), rukoilemalla taivashaltijoita nurkkien kohdilla, kiipeämällä keskihirrelle, irrottamalla piiras vasemmalla kädellä, palaamalla punaisen nurkan kautta ja jakamalla piiras rakentajien kesken (hakijalle kangas ja nauhat).

32. vepsäläinen pirtti rakennetaan joen tai järven rantaan maakivien tai paalujen päälle (paalujen päät hiillytetään tai eristetään tuohella, oviaukko asetetaan vettä kohti tai vedestä poispäin, korkeus 17-19 hirsikertaa, päädyn pituus 7-9m, etuseinälle 2-4 ikkunaa).

33. vepsäläisen pirtin katto rakennetaan ohuista laudoista, oljista tai päreistä (kattolautojen päälle nostetaan painava malkahirsi).

34. vepsäläiset koristelevat ikkunanympärykset, vuorilaudat ja räystäslaudat ihmisten, eläinten ja lintujen kuvilla.

35. vepsäläiset kaivavat lattian alle maakellarin ja yhdistävät asuinrakennuksen läävään katetulla sillalla tai porstualla (läävän yläpuolelle vintti eli sara).

36. perinteiseen savupirttiin (korkeus 12-14 hirsikertaa) kuuluu savuaukko eli räppänä, olkikatto, pieni ikkuna, matala ovi ja hirsisalvoksen päälle muurattu kiuas (kiukaan ympärillä nukutaan ja peseydytään).

37. taloa suojaaviin taikoihin kuuluu pienten kivien laittaminen nurkkien alle, leivänpalan laskeminen perustuskuoppaan, piirakan nostaminen kurkihirren päälle ja kiukaan pyhittäminen lahjoin. 

38. hirsitalon nurkkijaisia vietetään ensimmäisen hirsikerran ollessa nurkkakivien varassa ("rakennus kehällä").

39. harjannostajaisiin kuuluu harjahirren nostaminen äänekkäästi huutaen, hirrelle istuminen ja emännän valmistaman harjakaispuuron syöminen.

40. katon valmistumista juhlistetaan juomalla kattajaisia.

41. kodan nostamiseen kuuluu matalan sijan kaivaminen, kotapuiden pystyttäminen, tulikivien latominen ja louteiden eli peitteiden levittäminen puiden päälle (loude=saamen loawda).

42. kotapuiden uskotaan kantavan mukanaan perheen onnea (mitä vanhempia sitä arvokkaampia).

43. kotatarpeet valmistetaan perheen yhteisvoimin (mies veistää kehikon, nainen ompelee louteet).

44. udmurtit rakentavat "suotuisilta tuntuviin" paikkoihin (ilman järjestystä, riviin rakentaminen venäläistä vaikutusta).

45. udmurtit pystyttävät talon eteen asumisen keskuksena toimivan kodan eli kualan (hirsitalo koetaan vieraana asuinpaikkana).

46. udmurtit siirtävät kualan polttamalla, keräämällä tuhkat vakkaan ja sirottelemalla tuhkat uuden kodan pystypuiden reikiin ja kodan alla olevaan maahan.

47. vepsäläiskylät pystytetään kumpareille ja mäille vesistöjen läheisyyteen (harakanmäki, voimäki).

48. vepsäläiset rakentavat talot hajalleen ilman järjestystä (suotuisille paikoille).

49. hirsitalojen seinät tilkitään valkeilla suosammalilla.

50. tuohikatot valmistetaan useasta kerroksesta tuohilevyjä (ladotaan limittäin, painoiksi puita).

51. hirsitalon rakentaminen aloitetaan keväällä lumien lähdettyä (hirret vedetään kevättalvella).

52. hirsitalon rakentamiseen kuuluu alimpien hirsien mittaaminen nuoralla (pitkittäin, nurkista ristiin), sopivien hirsien valikoiminen (sivuseinille suorimmat, pääseinille selkävimmät), hirsien nostaminen nurkkakivien päälle (paksuimmat alle), hirsien veistäminen sopivan muotoisiksi (selkäpuoli päällepäin), hirsien sovittaminen salvoksiin (sivuhirret perää kohti, päähirret päivää kohti), hirsien lyöminen paikoilleen, viimeisen hirsikerran ympäri käveleminen ja lastujen nostaminen kehikon päälle.  

53. talon kurkihirren asettamista juhlistetaan keittämällä puuro.

54. hirsiseinien sisäpuolet, laki ja orret höylätään valkeiksi (toisen tavan mukaan piilutaan kirveellä).

55. hirsitalon lattia valmistetaan suurista keskeltä halkaistuista hongista.

56. mordvalaiset käyttävät rakentamiseen petäjää, haapaa, lehmusta ja tammea.

57. taloon pyrkiville syöpäläisille kyhätään "oma pirtti" ensimmäisen seinähirren lastuista ("jotta pysyisivät ulkona").

58. taloa suojeleviin taikoihin kuuluu kynnyshirren kolisteleminen kirveellä ja luiden hautaaminen kiukaan perustuksiin.

59. talon peruskivien, nurkkien, maahirren ja harjahirren alle asetetaan lahjoja sanoin "moamoni maahinen, haltia huonehen, ota hopia, anna onnea".

60. inarinsaamelaisen turvemajan lattia ladotaan koivunoksista (sisätilaa jakaa suuremmat maahan asetetut puunrungot). 

61. karjalaisen pirtin hirret otetaan "talvisyämmellä" eli helmi-maaliskuussa.

62. ensimmäinen puu kaadetaan "suveh lipo päivännousuh" (etelää tai itää kohti, kannolle kyhätään lastuista "mökki metsäh").

63. ensimmäinen talohirsistä singahtanut lastu (arpalastu) lyödään kannon päähän ("etteivät hirret halkeilisi").

64. hirsitalon mittaukset tehdään silmämäärällä eli nokkamäärällä (suuntaa otetaan ilmanrannasta eli mehtänrannasta).

65. ensimmäistä hirsikertaa nostettaessa lausutaan "kunis huone seisoo, ei piä tuleman liikoi elävii" (syöpäläisten karkotus).

66. pohjahirsien ja nurkkakivien alle uhrataan hauki ja taikakaluja (kodinhaltijasta uskotaan tulevan uhraajan näköinen).

67. ensimmäisen hirsikerran valmistumista juhlistetaan nukkumalla paikalla yö (unista ennustetaan).

68. hirsitalon seinään kaiverretaan parin sormen levyinen puoleen hirteen asti ulottuva kolo joka sullotaan täyteen sammalta (haltijan sija).

69. hirsitalon tilkkeeksi käytetään hukansammalta eli suvensammalta eli lempsammalta (sammaleen puuttuessa voidaan käyttää niitty, kangas, kivi tai leväsammalta).

70. seinäsammaleet kuivataan ja savustetaan ennen käyttöä.

71. harjahirren nostoon kuuluu piiraiden ja juomisten vieminen harjalla olijoille ja astioiden heittäminen harjalta alas (kummin päin laskeutuvat).

72. hirsitaloihin rakennetaan koskutkattoja, havukattoja, tuohikattoja, turvekattoja, olkikattoja, kiskolautakattoja ja liistekattoja.

73. koskutkatto rakennetaan sitomalla koskuset eli kuusenkuoret ruodepuiden päälle ja nostamalla painoiksi pyöreitä riukuja ("se on uhti kestämään sen pihkan nojalla").

74. kattotarpeiden kiinnittämiseen käytetään limittämistä, vitsaksia ja kuivia pihlajanauloja.

75. taloa suojellaan laittamalla lattian alle rahoja, punaisiin lankoihin kiedottuja lehtiä, savea, savustettua hiekkaa tai eläimen pääluu.

76. talon ikkunat suunnataan lounasta tai merta kohti ("jot päivä käyp ympäri").

77. kiuas rakennetaan pohjoista kohti.

78. talopuut kaadetaan syänkuus eli tammi-helmikuussa (puu kuivimmillaan).

79. obinugrilaiset rakentavat joen pohjois tai itäpuolelle, vanhoista asumuksista ylävirtaan (joen toinen puoli jätetään eläimille).

80. obinugrilaiset pystyttävät kodan niin että joki tulee eteen, päivännousu vasemmalle ja lasku oikealla puolelle (oviaukko etelää kohti).

81. hirsitalo rakennetaan kaltevalle, poluttomalle ja valoisalle paikalle (loiva päivänpuoleinen rinne).

82. talon rakentamisen aikana paikalle saapuvia vieraita pidetään maanhaltijan lähettäminä.

83. marit kutsuvat talon kurkihirttä emohirreksi eli awa-kastaksi (nostetaan hiljaa "jottei taloon tulisi melua ja jyskettä").

84. marit ripustavat emohirteen ja talon nurkkiin suojelevia taikakaluja.

85. "kun tehtiin tätä tuvaista, iso seiso salvamella, miel loin suolla sammalii, kaikk oli kynnet kylmänneet, hallass ol hammeen helmat" (rakentaminen yhteistyötä, sammaleet kerätään heti lumen sulettua).

86. "kempä täh on suojat soanun, suojat soanun, salmot salvan, sammalet sulilta soilta, hirret hirmulta mejältä, malot marja-kankahalta, tuohet tuomi-voaram peältä", "sammalet sulilta soilta, malot marjakankahilta, lauvat loamakuusiloista, laki kultana kuloista, late vasen valuteltu, kiukuva meren kivilöistä, savet on kosen korvilta" (rakennustarpeita).

87. "ukon soamassa suojassa, on ainai akan apuja, akan on soamat sammalete" (työnjaosta).

88. hantit päällystävät kodat nahoilla ja koivuntuohella (tuohi=kesäpeite).

89. hantit asuvat talvet puoliksi maahan kaivetuissa majoissa joihin käydään katon kautta (lämmön antajana kiuas eli chuval, ruoka valmistetaan ulkona).

90. hantit pehmustavat nukkumasijat nahoilla ja punotuilla matoilla.

91. hantien sisustukseen kuuluu kalannahasta ommellut verhot (jakavat tilaa, suojaavat kylmältä ja sääskiltä).

92. hantit pitävät tavaroita orsilla, seinillä ja hyllyillä (joka esineellä oma paikkansa).

93. hirsitalon ensimmäinen kerta pyhitetään nostamalla kynnyshirttä kolme kertaa, laittamalla alimmaisen perihirren alle kolikko, laskemalla kehikon sisään kolme lepänoksaa, vuolemalla parsille hopeaa ja lausumalla "suovos maa, suvaitse mantu".

94. taloa suojataan laittamalla pilveä ja hetteestä haettua vettä perinurkkaan ja kurkihirren salvoksiin.

95. valmista lattiaa tervehditään sanoin "terve maa, terve mantu, terve jalka tällä maalla".

96. talon ensimmäinen hirsi haetaan "kaukaa syvänmaalta rauhallisesta paikasta" ja asetetaan ensimmäisen huoneen periseinään ("niin sittä ei asu luteet eikä mitkään syöpäläiset").

97. hantit rakentavat ihmisten majoihin parillisen määrän kerroksia, haltijoiden majoihin parittoman.

98. hantien tarinoissa kerrotaan pajuisista majoista joihin käytiin majan takana sijaitsevasta pyhästä nurkkauksesta (tarkoittaa joko hikimajaa eli alkuperäistä saunaa tai pajuista taivutettua kupolimaista asuinmajaa joista säilynyt kuvia keteiltä ja pohjois-amerikan kansoilta).

 

99. mansit asuvat talvet jokien varsille pystytetyissä lankkuisissa, harjakattoisissa, matalissa, yksihuoneisissa majoissa joissa on jäästä tai läpikuultavasta nahasta tehdyt pienet ikkunat, matalat ovet, eteinen ja avokiuas jonka savupiippu muurataan pajusta ja savesta.

100. mansien rakennuksiin kuuluu kiinteä talvimaja, useita tolppien varassa seisovia aittoja ja 4-6 koivun tai lepän tuohella päällystettyä kesäkotaa (kodat metsästys ja kalastusreittien varrella).

101. mansit asuvat keväät, kesät ja syksyt kevytrakenteisessa kodassa ja palaavat talveksi järeään 7 vuoden välein rakennettuun talvimajaan.

102. mansit laittavat rakentaessaan lahjoja majan pyhänä pidetyn eteläseinän (mul) nurkkaan (uskotaan houkuttelevan "talon onnea", kol sot).

103. mansit pyhittävät talvimajan laittamalla majan nurkkiin rahoja, kankaita ja rasvaa sisältäviä kuppeja ja sitomalla majan ulokkeisiin nauhoja ja liinoja ("talon hyväksi onneksi").

104. mansien talvimajan rakentamiseen kuuluu värikkäiden uhriliinojen ripustaminen majan pyhänä pidettyyn takaseinään (toisen tavan mukaan laitetaan kulhollinen rasvaa seinää vasten nojaavalle tukille).

105. mansien pitkillä jalaksilla seisovia haltija-aittoja pidetään jäänteinä ihmisasumuksista (keskellä aittaa tolppa johon ripustetaan haltijoiden kuvat).

106. harjakaton viimeistä lautaa lyötäessä loihditaan "sivu tuulet tuulkoot, sivu saakohot satehet, kohti päivä paistakohon, kohti kuu kumottakohon".

107. "tupa uusi turvekatto, vanha sauna sammalmatto", "saunan lattia savinen, riihen kiukao kivinen" (turvekatot ja maalattiat).

108. marien sukukylät (ilem) rakennetaan hajalleen ilman järjestystä (kahta puolta tietä pystytetyt raittikylät venäläistä vaikutusta).

109. vatjalaiset jakavat kylät osiin eli otsiin (pieni otsa ja suuri otsa, otsien välissä pyhä koivu ja kylän uhriaitaus, toisaalla joki).

110. vatjalaiset kutsuvat kyliä asutusta tai paikkaa kuvaavin nimin (kattila, lempola, jököperä).

111. hirsitaloihin ei kelpuuteta karantapuita, oksaisia puita tai puita joiden oksat ovat kasvaneet hirren läpi ("hyytää kylmää").

112. selkupit peittävät majan (mot) koivuntuohella tai poronnahoilla vuodenajan mukaan (talvimaja kaivetaan puoliksi maahan).

113. selkupit kaivavat jokien varsille puoliksi maahan upotettuja turvemajoja (karamo).

114. selkuppien turvemajaan kuuluu kehikon päälle ladottu kumpumainen turvekatto, jokea kohti rakennettu oviaukko, kalannahkaiset ikkunat ja kiuas eli chuval.

115. hirsitalojen pohjahirsinä käytetään tammea ja lehtikuusta.

116. hirsien ulkomuodon uskotaan vaikuttavan asukkaiden terveyteen (valitaan tarkkaan).

117. enetsien kotaan kuuluu kaksi paksua toisiinsa tukeutuvaa keskisalkoa (toisessa 2-3 reikää johon toisen teroitettu pää), oviaukkoa tukevat kaksi salkoa, ohuemmat salot (chi), neljä peitettä (nyuks) ja erityinen oviaukon päälle tuleva peite.

118. enetsit pystyttävät kodan itää tai kaakkoa kohti (oviaukon suunta).

119. nenetsimajaan (mya) kuuluu 25-30 salon muodostama kartiomainen kehys, käsitellystä koivuntuohesta ladottu kesäkatto, poronnahoista (nyuks) valmistettu kaksikerroksinen talvikatto, kodan keskellä sijaitseva tulisija, tulisijan yläpuolelle viritetty keppi koukkuineen (kattilaa varten), tulisijan molemmin puolin sijaitsevat makuusijat ja majan peräseinällä säilytetyt pyhät esineet (suojelushaltijoiden ja esivanhempien kuvat).

120. nenetsit pitävät majan pystyttämistä naisten työnä (kalusteet ja kotatarvikkeet kuljetetaan omassa reessä).

121. nganasanien leiriin kuuluu 6-7 yhdessä jutaavaa toisilleen sukua olevaa perhettä joilla on yhteiset pyyntimaat.

122. nganasanien majan (ma) koko vaihtelee asujien määrän mukaan (majassa voi asua 1-5 perhettä, halkaisija 3-9m).

123. nganasanien majaan (ma) kuuluu 20-60 salkoa (koosta riippuen), poronnahoista ommellut peitteet (nyuk, kesällä yksi, talvella kaksi kerrosta), kahdesta poronnahasta ommeltu oviaukon peite (takaseinällä toinen oviaukko josta miehet käyvät metsälle), seinustoille talvisin ladottu maakerros (tokeda), majan keskellä sijaitseva tulisija (tori) koukkuineen (talvisin kahden pölkyn päälle laitetun levyn tai laakakiven päällä), tulisijan takana sijaitseva miesten tila (sieng), oviaukon ja tulisijan välissä sijaitseva naisten tila (batu), oviaukon oikealla puolella sijaitseva olintila, oviaukon vasemmalla puolella sijaitseva tavara / vierastila, lattiaa peittävät lankut (lata), lankkujen päällä pidetyt punapajusta punotut matot (tola) ja käsittelemättömistä ja käsitellyistä nahoista (khonsu) kasatut nukkumasijat peitteineen (ravistellaan ja rullataan käytön jälkeen, säilytetään katonraossa).

124. saamelaiset kutsuvat talvikylää nimellä tallv-siyyt (talvi-siita, 60-250 asukasta.).

125. saamelaiset asuvat talvikylissä joulukuusta huhtikuuhun (kylä siirretään 15-20 vuoden välein).

126. saamelaisiin rakennuksiin kuuluu kevyemmät (koavas) ja raskaammat (kuaedt) kodat, kiinteät turvemajat (paerrt), aitat (ayyt, nyall), porojen suojat (lekhk) ja läpi vuoden asutut hirsirakennukset (sattk).

127. saamelaiseen kotaan (kuaedt) kuuluu 4 suoraa tai kaarevaa salkoa (tuulensuunnat) jotka yhdistetään latvasta vaakapuilla (suvv-murr, tyvet maan sisään tai lattiapuihin), kehyksen peittävät ohuemmat salot (tsen´ken), lankut, koivuntuohet (kesä), poronnahat (talvi) tai turpeet, savuaukko (rekhpen, räppänä), etelää kohti asetettu oviaukko (ukks), peräseinällä sijaitseva pyhä ovi (pass-ukks), keskelle kotaa ladottu tulisija (toll-sayy) ripustimineen (avv´l), tulisijan ja oviaukon väliin jäävä naisten tila, kodan etuosassa sijaitseva "puhdas tila" (lupps) ja kodan reunoille havuista tai koivunoksista ladotut makuusijat (loayyt).

128. selkuppien kyliin kuuluu 2-10 asuinmajaa, aittoja, ulkouuneja, kalastusvälinevarastoja ja kalan ja lihankuivaustelineitä (kylät rakennetaan jokien varsille).

129. mansien talvikylä koostuu 2-10 asuinmajasta, suuremmasta kokoontumisiin käytetystä rakennuksesta ja aitoista.

130. mansit rakentavat kylät joentörmille päivän matkan päähän toisistaan.

131. mansit suuntaavat matalien ja tasakattoisten talvimajojen oviaukot jokea kohti.

132. hantien talvimajaan kuuluu maahan upotettu (0.5-1m) kartiomainen puukehikko, katon päälle asetetut poronsarvet, orsien ja tolppien päihin veistetyt linnunkuvat, savesta muurattu avonainen tulisija, seinämille rakennetut lankkupedit (1-3), oviaukon lähellä sijaitseva naisten tila, majan perällä sijaitseva miesten tila ja peräseinällä pidetyt suojelushaltijoiden vakat.

133. hantikylään kuuluu talvimajoja, kesäkotia, tolppien eli kantojen päälle rakennettuja aittoja, savesta ja pajukepeistä valettuja savupiiputtomia ulkouuneja (nyan kor), pyöreistä kivistä ladottuja tulisijoja, verkkojen, vaatteiden ja kalojen kuivattamiseen rakennettuja telineitä ja saunarakennus.

134. hantien kylät sijaitsevat jokien varsilla (asuinmajat rakennetaan riittävän kauaksi toisistaan, ei aitoja).

135. "ennen ol mettimajoi sylämmailla, hirsist tehtii alustin kolmesseinäi ja yks seinä jäi aukki, missä tulii poltettii" (laavu=mettimaja).

136. "arvijom peältä minä sen tein" (silmän mukaan rakentaminen).

137. "entine asento o olluk kota, yhtääl leppäen koatuva katto ja siinä o asuttu" (suomalaisten alkuperäinen asunto).

138. "ja siittä sittel lährettiin niitä tuahia asettelleen lomittail lomittai" (tuohikaton valmistusta).

139. "joka ainoa kerta ku asehtuvas se koan tekevä" (saamelaiset).

140. "se riihenovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (päivän mukaan rakentaminen).

141. "pärekatto on nii arka kuivanna aikanna et se ei tarvii ko nähhä tulen ni jo syttyy", "se ei laho ikkääm mutta se on arka palamaan" (pärekatoista).

142. "oli alushirsi ja käpälä ja sitte pinninkihirsi ku aittaa tehtii" (hirsien nimiä).

143. "ko alikuusa hakkaat niin sillon ei seinähirret halakeile" (hirsienoton ajankohta).

144. "ja paljo havuloi panniit alasiiks ja siin makasiit" (vanhimmat tunnetut vuodevaatteet).

145. "haapahirs kierovaa seinässä" (puiden eroista).

146. "hakattii metsäst hirret, veettii talvel kottii omas väjes", "oltti sammalii repimäs et kuivava siks ko ne seinärakko hakata" (hirsitalon valmistusta).

147. "tuohikaton malat ol ailaksempaksusii halkonaisii puita", "pantus se halkopuali alaspäin" (malkakaton valmistusta).

148. "kesäkaovven ku ovat läjässä ni eivät sitte halakeile" (hirsien kuivattaminen).

149. "halkasemalha ne tekiit" (lattiapalkit halkaistuista hirsistä).

150. "aina pittää jäähäp puukkohamarav verran enemmän puuta siihen salavoon" (jotta hirret voidaan painaa tiukasti paikoilleen).

151. "ovilaovat pantiih hampaalle että siitä tuli visu" (toisen tavan mukaan sahataan sivuihin urat ja painetaan laudat toisiinsa ohuella rimalla).

152. "hankkantosilla voa ol veetty hirret rekkiiv varassa miesvoemmalla" (hirsien vetäminen).

153. "aljetti räystält, harjal päi" (pärekaton valmistus).

154. "harjan ylittev vielä yks kerros", "painavat puut siihe harvolleen tuohiem peälle" (tuohikaton vaiheita).

155. "makankad olti massa" (lattialla maakankaat eli matot).

156. "rihem ma" (riihen savilattia).

157. "enne ei olt kappiloja, se oliki parvi tehty lavvoist", "sur parvi seinä möd" (seinillä laudat astioita varten).

158. "laem pälyz", "perdim pälyz" (päällys=ullakko, orsien ja katon välinen tila).

159. "euksez ollid pydyd, lihapytty, marjapydyd" (eus=eteinen).

160. "nyd noissa utta kottia nostama" (kodin nostaminen).

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
MAINOS