Tulijaiset

KODINHALTIJAT

1. kodinhaltijan on uskottu viihtyvän parhaiten tuvan vasemmassa peränurkassa (ulko-ovelta katsoen).

2. vieraaseen tai uuteen taloon mentäessä on kumarrettu neljälle äärelle (neliskulmaiset talot) ja tarjottu kodinhaltijalle syötävää ja juotavaa.

3. kodinhaltijalle on istutettu oma puu talon pihalle. toisen tavan mukaan on valittu joku pihapuista. haltijan puun juurelle on viety lahjoja ja ensimmäinen talossa valmistettu ruoka. jokainen talossa asuva ja taloon syntynyt on kierrätetty puun ympäri. haltijan puun on tullut olla perheen vanhinta nuorempi. puun elämästä on ennustettu perheen ja talon onnea.

4. kodin ja saunanhaltijoita on varoitettu ennen uunin tai kiukaan lämmittämistä ("etteivät polta itseään").

5. kodinhaltijoiden on uskottu pitävän kissoista. uuden kodin kynnyksen yli on laitettu ensimmäisenä kissa. haltijoiden on tiedetty voivan ottaa kissan hahmon.

6. kodinhaltijan eli perheen suojelushaltijan puusta veistettyä idolia on pidetty hyllyllä tuvan tai kodan pyhässä nurkassa (mul sun). haltijan ympärille on puettu vaatteita ja huiveja niin että lopulta päällään on ollut kymmeniä eri värisiä vaateparsia (kasvanut koossa). vaatteiden ympärille on kiedottu värikkäitä nauhoja. haltijan sydämeksi on laitettu harvinainen kivi tai vuorikristalli. haltijan lahjat (osa) on viety tämän hyllylle (ruokaa, juomaa). haltija on otettu mukaan suvun pyhäköissä vierailtaessa.

7. kodinhaltijan on uskottu lyövän ensimmäisen iskun talon hirsikehikkoon (rakentajan hahmossa).

8. vepsäläisen kodinhaltijan (pertiisand) on uskottu asustelevan uunin alla.

9. vepsäläisten kodinhaltijoiden pirtinisännän (pertin-izand) ja pirtinemännän (pertin-emag) lapsineen on uskottu majailevan uunin luona, kellarissa tai pirtin pyhässä nurkassa.

10. kodinhaltijan kattaus on asetettu tuvan kynnykselle valkoisen liinan päälle. toisen tavan mukaan haltijan uhripaikka on sijainnut pihalla, keskellä pihaa tai pihapiirin kulmassa, kiven alla.

11. kodinhaltija on kuljetettu uuteen kotiin vanhassa lehmuksen niinestä punotussa kengässä tai vanhan talon hiekkaa sisältävässä vakassa johon haltija on kutsuttu kohteliaasti. uudessa talossa vakka on asetettu maahan tai kellarin oven eteen mistä haltija on päässyt uuteen kotiinsa.

12. lapissa kodanhaltijaa (koade-jielli, kodan-eläjäinen) on lepytelty sytyttämällä kotaan tuli ennen muiden tavaroiden sisään tuomista ja jättämällä illalla nukkumaan käytäessä tulisijaan lämmin hiillos. kodanhaltijan on uskottu asustelevan tulessa ja kuljeskelevan välillä porojen mukana tokanhaltijana. suvun suojelushaltijoita ja sukupyhäköitä on kutsuttu seidoiksi ja siidoiksi (saamen sieide, siida´h).

13. kodinhaltijoiden on uskottu viihtyvän puusta veistetyissä ukoissa ja akoissa, tuohisissa vakoissa, metsästä tuoduissa erikoisen muotoisissa kepeissä, vanhoissa esivanhempien palvomissa puissa ja näistä pudonneissa oksissa.

14. ihmisten tavoin kodinhaltijoidenkin on uskottu asustavan sisällä vain talvisin. kesällä haltijoiden menot on suoritettu ulkona.

15. ihmiskasvoisten puu-ukkojen ja akkojen lisäksi kodinhaltijoiden sijoina on pidetty erikoisen muotoisia luonnonkiviä.

16. kodinhaltijoille on veistetty suipot päät, kasvot, laitettu helmistä silmät ja puettu haltijat perheen ja suvun väreihin sukupuolen mukaan. vaatteita on voinut olla monta kerrosta. joka haltijalla on ollut oma perheen hyvinvointiin ja toimeentuloon liittyvä tehtävänsä (terveys, lapset, pyynti-onni). haltijoita on säilytetty tuohisessa vakassa tai reessä. 

17. "haltijan sanovat joka talos ollehen että se mikä asunnosta ensin kuoli nin se oli talon haltija" (talon ensimmäisistä asujista uskottu tulevan kodinhaltijoita, vanhemman tavan mukaan suvun perustajista).

18. obilla kodinhaltijoiden (tuohivakassa pidetyn ukon ja akan) vaatteet on vaihdettu joka seitsemäs vuosi. toisen tavan mukaan vaatteita on lisätty uusi kerros seitsemän vuoden välein.

19. nenetseillä kodinhaltijat on puettu joka vuosi. haltijoiden pukeminen on ollut pyhä toimitus. vaatteet on kiedottu suurella hartaudella ja tarkkuudella. kiinnittämiseen ei olla käytetty neuloja eikä lankaa.

20. kodinhaltijoiden ympärillä on voitu pitää kaikkia perheen palvomia haltijoita (sairauksia torjuvia alisen haltijoita, eläinhahmoisia apuhenkiä). heimon eläintoteemin pyhäkkö (sukupyhäkkö) on sijainnut metsässä mistä tämän on uskottu valvovan ja varjelevan perheiden hyvinvointia.

21. nenetsien perhe, suku ja kodanhaltijoita on kutsuttu haheiksi. haheille on esitetty toivomuksia ja pyyntöjä elinkeinon ja sukupuolen mukaan. hahien sijoina on pidetty erikoisen muotoisia kiviä ja puita. hahen kiveen tai puuhun törmättäessä on esine kiedottu villaiseen kankaaseen ja kirjaviin nauhoihin ja pidetty mukana siitä lähtien. liikkeellä oltaessa ja kodan paikkaa vaihdettaessa on perheen haheja säilytetty näille varatussa reessä (hahen gan). suurikokoisista haheista on voinut tulla koko heimon palvomia usein saarilla sijaitsevia kiviä ja kallioita joita on kutsuttu nimellä ja jieru hahe (maan valtias hahe). kivien lisäksi hahien sija on voitu muotoilla puusta, maasta tai lumesta (tilapäisiä). puusta veistettyjä haltijoita (sjadai) on asetettu pyyntipaikoille kasvot länteen päin (pyyntionnen tuojia). hahien tahtoa on voitu tiedustella pystyttämällä eteensä tai nojaansa keppi jonka yläpäähän on sidottu punainen nauha, istumalla kepin taakse kasvot haltijaan päin, alkamalla lyödä rumpua ja laulaa hahelle. haltijan vastaus on tulkittu punaisen nauhan liikkeistä. vastalahjaksi haltijan palveluista on tämän kasvoihin sivelty verta, poltettu tulessa uhrieläimen rasvaa ja syöty eläimestä saadut lihat.

22. kodinhaltijat on otettu mukaan sukuloimaan mentäessä niin että haltijatkin ovat saaneet viettää aikaa toistensa seurassa. perillä haltijat on asetettu vierekkäin perheen tai suvun pyhäkköön.

23. hanteilla perheiden ja suvun haltijat on koottu yhteen syksyisin pidetyssä heimojuhlassa.

24. saamelaisilla kodan pyhää peränurkkaa boassua (posio) on hallinnut naispuolinen kodanhaltija Boasso-ahkka.

25. hanteilla on ollut erikseen perheen eli kodan ja suvun eli toteemin haltijat. suvunhaltijoiden idolit ovat olleet lehtikuusesta veistettyjä, soikeapäisiä, punaiseen tai siniseen kankaaseen puettuja, 60-80cm pitkiä ukkoja ja akkoja. haltijoita on säilytetty metsässä suvun (toteemin) pyhäkössä, pyhän puun juurella, kasvot puuta kohti, eläinhahmoisten henkien seurassa. pienempiä (15-20cm) kodanhaltijoita on säilytetty kodan peräseinällä tuohikontissa. kodanhaltijat on puettu punaiseen kankaaseen. vaatteita on voinut olla monta kerrosta, vyön paikalla on ollut nyöri.

26. saamelaisten kodanhaltijoiden alla on pidetty koivun ja kuusenoksia (vuodenajan mukaan).

27. udmurteilla kodinhaltijaa on kutsuttu nimin korka-murt (koti-ihminen), korka-kuzo (koti-isäntä), viz-ul (lattianalainen) ja vuz-murt (vanha ihminen). kodinhaltijan on uskottu oleskelevan talon lattian alla jonne myös haltijan lahjat on viety. haltijan on tiedetty voivan vaikuttaa talon asioihin sekä suotuisasti että haitallisesti ja saattavan ilmestyä unien ja painajaisten hahmossa. miehelle mentyään ei perheen tytär ole saanut enää ottaa osaa vanhan kodinhaltijan rituaaleihin (eri perhettä). haltijalta on pyydetty perheelle rauhaa ja onnea. 

28. kodinhaltijan on uskottu ilmestyvän ensimmäisen tai kolmen ensimmäisen hirsikerran pystytyksen jälkeen. haltija on voinut näyttäytyä sen ihmisen hahmossa joka on saapunut paikalle perustuksia rakennettaessa tai joka on laskenut talon peruskiven.

29. kodinhaltijan sukupuolen on uskottu määräävän minkä tyypin onnea on taloon tuonut (lapsionni, pyyntionni).

30. kodinhaltijan on uskottu olevan sen ihmisen näköinen joka on virittänyt talon ensimmäisen tulen.

31. kodinhaltija on kuljetettu uuden talon lattian tai peränurkan alle vanhan talon mullalla täytetyllä tuohivirsulla.

32. kodinhaltijaksi on uskottu tulevan ensimmäisen talossa kuolleen henkilön.

33. udmurttien pirtin vasemman peränurkan lattiassa on ollut aukko mistä on laskettu lahjat kodinhaltijalle.

34. kodinhaltijalle rakennetun hyllyn sijasta on pirtin pöydän toinen pää voinut ylettyä pyhään nurkkaan asti. haltijalle osoitetut lahjat on jätetty pöydän päässä olevalle huovalle tai penkin alle. pyhässä nurkassa sijainneella penkillä ei olla istuttu ("haltija heitti pois").

35. pirtin pyhässä nurkassa pidettyjen kodinhaltijoiden suita on voideltu kermalla, rasvalla ja voilla.

36. kodinhaltijan on uskottu asustavan uunin päällä tai sen takana. uunin päällä ei ole saanut maata tai haltijan on uskottu heittävän pois.

37. volgalla kodinhaltijan on tiedetty voivan ottaa talon hahmon (olevan läsnä talon jokaisessa kolkassa). talonhahmoista haltijaa on kutsuttu nimellä pört-ört (pirtin sielu) ja kudo-jurt-ava (kodan-emo). haltijaa on puhuteltu sanoin "ylhäällä on kuoresi (niinenkuoret) ja alhaalla hirtesi" (voi liittyä käsityksiin puiden sieluista).

38. obilla kodinhaltijat on jaettu perhe ja kodanhaltijoihin ja laajempaa aluetta suojeleviin suku ja aluehaltijoihin (joka joella ja sivujoella omansa). haltijoiden idolit on valmistettu puusta, kivestä tai luusta. haltijaa syöttämällä ja vaatettamalla on uskottu voitavan varmistaa perheen hyvinvointia ja terveyttä. kodanhaltijoita on säilytetty tuohivakassa kodan perällä (takaseinällä tai oikeassa nurkassa). omaan käyttöön tulevaa haltijankuvaa eli idolia ei ole saanut valmistaa itse. idolin on valmistanut joko perheenvanhin tai tuntematon. joka perheellä on ollut oma metsäpyhäkkönsä jonka puista haltijoiden idolit on valmistettu ja minne haltijat on palautettu kuoleman lähestyessä (sen puun juurelle mistä oksa otettu).

39. ihmishahmoisten haltijoiden lisäksi obinugrilaisilla perheillä on ollut eläinhahmoisia apuhenkiä (1-7 perhettä kohti, yleensä yksi). eläinhahmoisia haltijoita ovat olleet karhu, majava, sisilisko, sammakko, käärme, kovakuoriainen ja monet eri linnut. apuhenkien idolit on valmistettu metallista tai puusta. ihmishahmoisten haltijoiden tavoin idolit on voitu pukea vaatteisiin.

40. kodassa pidettyjä eläinhahmoisia apuhenkiä (kor) on pidetty joko kodanhaltijan hahmoina (noitien tavoin voinut ottaa eläinhahmon), tämän apuhenkinä tai itsenäisinä henkinä. eläimistä suosituin on ollut sisilisko. muita haltijaeläimiä ovat olleet kuikat, pöllöt, joutsenet, perhoset, vesikuoriaiset, tiirat, hanhet, hauet, jänikset ja hirvet. joukossa on ollut sukupuuttoon kuolleita lajeja (mammutti, ves). eläinhaltijat on asetettu suuremman kodanhaltijan ympärille tai alle, toisen tavan mukaan rinnakkain.

41. obilla kodinhaltijat on puettu sinisiin, mustiin, keltaisiin ja punaisiin kankaisiin (punainen hallitseva väri). haltijat on puettu uuteen vaatekerrokseen seitsemän vuoden välein, toisen tiedon mukaan suurempien rituaalien ja juhlien yhteydessä. kaikkia haltijoita ei olla puettu. haltijoiden idolit ovat voineet olla tarkasti veistettyjä tai vain sopivan muotoisia oksia. haltijan on kutsunut sijaansa najt eli noita. haltijan idoli on pyhitetty käyttöön pihtapuun savulla. kodan takanurkan (mul) lisäksi haltijoita on säilytetty hyllyillä, orsilla, reessä ja puissa kodan ulkopuolella. kodanpaikkaa vaihdettaessa ovat haltijoiden rekeä vetäneet erityiset näille pyhitetyt valkoiset porot. haltijoita on ravittu perheen ruokaillessa ja jokaisen juhlan ja rituaalin yhteydessä. ruokkiminen on tapahtunut hieromalla ruokaa haltijan suun kohdalle tai asettamalla ruoka tämän eteen. haltijaa muistettaessa on seisottu päät painettuina ja päästetty vihelteleviä ääniä (alkujaan kenties toteemieläimen ääniä). toisen tiedon mukaan on kohotettu kädet ylös ja laulettu äänekkäästi. kolmannen tiedon mukaan on laskeuduttu polvilleen ruoka-antimet kädessä ja huudettu "syö, syö". kestityksen jälkeen haltijoilta on voitu pyytää vastapalveluksia ("kumarru alas lähelle padan höyryä, pyydä minulle elettävä-ikäistä oloa, kulutettava-ikäistä oloa, suo minulle metsäneläin jonka aika on loppuun-kulunut, kala jonka aika on loppuun-kulunut"). jos haltijat eivät ole suosineet perhettä on näitä voitu rangaista vitsomalla tai heittämällä veteen ("ui minne tahdot"). 

42. kevään ensimmäisestä kalansaaliista ja kaikista talossa laitetuista ruuista on annettu ensimmäisenä kodinhaltijalle. haltijan lahjat on laitettu talon pitämyspuun juurelle tai maalattian alle.

43. kodinhaltijan eli maanpitävän on uskottu olevan erityisen arka perheen sisäisille riidoille ja lialle.

44. kodinhaltijaksi on uskottu tulevan sen joka on sytyttänyt taloon ensimmäisen tulen, suvun vanhimman tai ensimmäisenä kuolleen isännän tai emännän.

45. kodinhaltijaa on tervehditty huoneeseen astuttaessa. huoneen rasahtamista on pidetty merkkinä haltijan tyytyväisyydestä ja myönteisenä vastauksena esitettyyn kysymykseen.

46. kodinhaltijan on uskottu elävän hirsitalon selkähirressä ja saapuvan uuteen taloon kolmannen hirsikerroksen latomisen jälkeen.

47. saamelaisten kodanhaltijoita ovat olleet kodan peräoven alla maassa asustava Posso-akka, Kiode-jielle (kota-eläjä) ja lieden alla asustava Pört-hozjin (pirtti-isäntä).

48. marit ovat kutsuneet kodan (kude) pyhää peräosaa pikku kodaksi (izi kude). pikku kodassa on uskottu majailevan kodanhaltijan halkaistuun koivunoksaan kiinnitetyssä tuohivakassa, ympärillään koivunlehviä. vakan lisäksi pikku kodassa on säilytetty perheen uhriesineitä ja miehen aseita ja pyydyksiä. kodanhaltijaa on kutsuttu nimellä kude-wodez. haltijalle on uhrattu vakkaan tai nurkkahyllylle. vieraiden läsnäolo ei ole ollut sallittua haltijaa muistettaessa. mennessään miehelle on perheen tytär käynyt kunnioittamassa vanhoja haltijoita kunnes on alkanut palvoa uuden kodin haltijoita. jos kodanhaltijan kunniaksi on uhrattu eli syöty eläin on eläimen luut haudattu kodan alle. vuorimareilla haltijan on uskottu asustavan vanhojen kotien sijoissa. kodanhaltijan vakassa on sijainnut vaaksan mittainen puunoksista kyhätty idoli joka on puettu kankaisiin. iltaisin mariäiti on huoannut kodanhaltijalle rukouksen pyytäen tältä terveyttä ja menestystä. haltijoita on ollut mies (pört-kuguza, pirtin-ukko) ja naispuolisia (pört-kuwa, pirtin-akka). kotipyhäkön lisäksi haltijoita on puhuteltu perheen pyhässä lehdossa (onnea, terveyttä, lapsia).

49. hantien kodanhaltijan (kot lunk) idoli on valmistettu kankaasta, puusta ja nahkoista. haltijaa on pidetty kodassa tai talvitalon ullakolla (ylisillä). haltijan vieressä on pidetty tämän apulaisia, koivuntuohesta ja puusta väsättyjä pieniä eläimiä (kor) joiden hahmon haltijan on uskottu voivan ottaa.

50. hantit ovat puhutelleet kodanhaltijaa kuiskaamalla.

51. mansit ovat pitäneet perheen suojelushaltijoita (pupeja) erityisissä näille varatuissa tiloissa. pupeihin on saanut koskea vain haltijoiden hoitaja. haltijoille on annettu veriuhreja (jir), ruokauhreja (pori) ja esinelahjoja (vaatteita). haltijoiden kunniaksi syödyt eläimet on valittu vuotuiskierron eli saatavilla olevan ravinnon mukaan.

52. manseilla kodinhaltijaa (pupi) on voitu vaihtaa jos tähän ei olla oltu tyytyväisiä. uudelle haltijalle on annettu vanhan haltijan nimi (ihmisten tavoin haltijan on uskottu syntyvän uudestaan uuteen kehoonsa).

53. mansiperheiden suojelushaltijoita (pupeja) on säilytetty talvitalon ullakolla. ullakko on sijainnut talon eteläpäädyssä etuovea vastapäätä. ennen ullakoita eli harjakattoja on mansien talvitaloissa ollut tasakatot. tasakattoisissa taloissa pupeja on pidetty pyhänä pidettyyn eteläseinään (mul) kiinnitetyllä hyllyllä (pupi norma). ennen hyllyjä on pupien pyhäkkö sijainnut talon tai kodan ulkopuolella eteläseinän kohdalla.

54. mansien kotipyhäkkö on sijainnut talvitalon takaseinällä (man-kan, "pieni pyhä paikka"). pyhäkön sijainnin johdosta on talon ympäri kiertäminen ollut kiellettyä. kotipyhäkön ovat muodostaneet tulisija, lahjojen ripustamiseen tarkoitetut tolpat, pöytä ja ankwal eli rakennuksen ulkopuolella sijainnut eläinten kiinnittämiseen tarkoitettu pylväs (pylväät kaiverrettu "seitsemän-polvisiksi-seitsemän-jäsenisiksi"). perheen suojelushaltijoiden pupien idoleita on pidetty hyllyllä (pupi-norma), reessä, pöydällä tai erillisellä korokkeella (reki vanhin). pupien idolit on valmistettu puiden oksista (koivu, pihta, lehtikuusi) ja kääritty kangasliinoihin. pöydän lähellä on sijainnut koivusta veistetty "jumalten keihäs" jonka teroitettuun päähän on ripustettu uhrilihoja. vanhemman tyypin kotipyhäkköä ovat edustaneet lähipuiden oksille ripustetut koivuntuohesta punotut korit ja niihin laitetut lahjat (alkujaan kaikki uhraaminen eli ruuan varastoiminen suoritettu puihin).

55. nenetsien kodanhaltijoiden on uskottu asuvan kodassa ja maassa. haltijoita ovat palvoneet etenkin naiset.

56. pohjois-karjalassa kodin hyvää haltijaa on kestitetty öisin. haltijaa on muistettu etenkin juhlien aikaan. mitä parasta talossa on ollut se on tuotu haltijan nautittavaksi sanoin "koin hyvie haltie, käy syömäh, juomah, nukkumah".

57. saamelaisten seita-kivien alus on pidetty vehreänä läpi vuoden, kesäisin koivun talvisin havupuiden lehvillä (vrt. kotipyhäkön koristelu volgalla). seitaa puhuteltaessa on pidetty pientä kiveä kädessä. haltijoiden vastaus on saatu nostelemalla isompaa kiveä. toisen tavan mukaan on painettu käsi seita-kiveä vasten ja tulkittu vastaus siitä kuinka lujaa käsi on tarttunut kiveen. veriuhrien sijasta on voitu liikutella aiemmin uhrattujen eläinten luita. uusi seita-kivi on otettu käyttöön voitelemalla kivi rasvalla tai verellä. seidaksi on voitu valita joka päivä uusi kivi tai puu. tällaiseksi seidaksi on valittu kivi tai puu joka on sattunut kodasta tullessa ensimmäisenä silmään. suurimmat seidat ovat olleet pitempiaikaisia ja kauempana asumuksista. seidan on tiedetty liikuskelevan ympäriinsä korpin hahmossa ja alas tullessaan muuttuvan linnunmuotoiseksi kiveksi. inarin saamelaisilla on seitoja tiedetty olleen kokonainen kiviperhe (seidat saamelaisten sukuhaltijoita ja perhepyhäköitä joista osasta kehittyi paikallisia jumalia).

58. hantien kodinhaltijoina on ollut tuohivakasta kurkistava, värikkäästi puettu puusta veistetty pari. kodinhaltijoilla on ollut omat eläinhahmoiset apuhenkensä (lintuja) joita on roikutettu vakan yläpuolella ukon ja akan vieressä.

59. mordvalaiset ovat kutsuneet kodinhaltijaa kud-avaksi (kota-emo) ja tulenhaltijaa tol-avaksi (tuli-emo).

60. mansien kodinhaltijoiden pupien idoleita on valmistettu puusta, kankaasta ja kivestä. pupeina on voitu pitää puiden runkoihin ja pyhäköiden tolppiin veistettyjä kasvoja, maasta löydettyjä erikoisia esineitä ja nippuihin sidottuja metsästysnuolia jotka ovat muodostaneet haltijan kehon. karhua palvoneen por-heimon pupit on veistetty setripuusta ja hanhea esivanhempanaan pitäneen mos-heimon koivusta. pupeille ei olla veistetty jalkoja eikä näiden alaruumista olla vaatetettu. kooltaan pupit ovat olleet 30-120cm pitkiä. miespuolisilla pupeilla on ollut päässään lakit, naispuolisilla huivit tai päähineet. kankaasta valmistettuja pupeja on pidetty iältään puisia nuorempina. pupeille on puettu vaatteita 5-7 kerrosta. vaatteet ovat jäljittelleet mansien omaa pukeutumista (koristeltu värikkäästi). miespuolisten pupien lakit on valmistettu suipoiksi tai pyöreiksi. kivenhahmoista pupia on kutsuttu nimellä Axwtas-ojka (kiven-ukko).

61. mansiperheiden suojelushaltijat (man-pupi, pieni pupi) ovat olleet periytyviä. uutta perhettä perustettaessa on haltijoille voitu valmistuttaa uudet sijat joille on annettu vanhojen nimet. kuoleman jälkeen pupit on jaettu perillisille. jos ihmisellä ei ole ollut lapsia on tämän pupit viety syrjäiseen paikkaan tai suvun pyhäkköön. uusia pupeja on voitu valmistuttaa erityistä suojelusta vaativiin tilanteisiin tai haltijoiden ottaessa yhteyttä (unet, erikoiset tapahtumat). pupia on voitu vaihtaa silloinkin jos haltijan itsensä on uskottu tulleen vanhaksi ja heikoksi (annettu vanha nimi).

62. hantien kodinhaltijoita on säilytetty naisten valmistamissa koreissa ("onnellinen pesä"). miehet ovat pitäneet korien ja kodinhaltijoiden puhdistavaa voimaa talossa tärkeänä. korit ja haltijoiden vaatteet on kirjailtu värikkäin kuvioin (siksakki=elävä eläin, suora viiva=kuusipuu).

63. mordvalaisia kodinhaltijoita on muistettu kattamalla pöytä esivanhempien nurkkaan, kaatamalla mesijuomaa läsnäolijoille (vanhimmasta aloittaen), avaamalla talon ovi, lausumalla "esivanhemmat, oveni iloitsee ja aukenee teille" (vanhin nainen), kaatamalla juomaa oven saranoille ja liedelle, laskemalla lihan tai leivän palasia uuniin (kiittäen uunin haltijaa), kumartamalla pohjoiseen, kaatamalla mesijuomaa pöydällä olevaan astiaan, lausumalla "esivanhemmat ovat tulleet", tyhjentämällä maljat ja istumalla esivanhempien nurkkaan (vanhin nainen).

64. moksalaiseen kodinhaltijoiden palvontaan on kuulunut sukukynttilän saattaminen talosta taloon (jokainen perhe säilyttää vuorollaan), kynttilän edessä rukoileminen ("elättäjä, anna meille terveyttä"), esivanhempien muisteleminen (muistellessa puuroa lusikkaan), vanhemmille akoille kumartaminen, nuorikoiden (naineet naiset, suvun jatkajat) nostaminen ylös, nuorikoiden kasteleminen joessa (hedelmällisyys), nuorten miesten kiusaaminen, laulaminen, tanssiminen, saunominen, esivanhempien syöttäminen (kattaus kylpemisen ajaksi), hiekan sirotteleminen tuvan lattialle (nähdään onko käyty) ja ruokailu saunan jälkeen.

65. selkupit ovat kutsuneet kodinhaltijaa keteiltä lainatulla sanalla aqlalta (veistetään puusta, silmiksi helmet).

66. selkuppien pyhäköistä on löydetty 75-110cm pitkiä haltijoiden kuvia (kwettargu). ihmishahmoisten (perheellisten) haltijoiden joukossa on ollut kotkanhahmoisia ja seitsenpäisiä henkiä.

67. selkupit ovat säilyttäneet kodinhaltijaa (mirik, esivanhemman henki) metsäpyhäkössä tai kotona koivuntuohivakassa. haltijaa on syötetty ja tälle on vaihdettu uudet vaatteet kerran vuodessa.

68. selkuppien metsään rakennetuissa perhepyhäköissä on sijainnut puisia varastorakennuksia (lohol pori, henkien aitta) ja tolppien päihin laitettuja karhunkalloja. aitoissa on säilytetty ihmisten (puisia) kaksoisolentoja, henkien kuvia ja näille tuotuja lahjoja.

69. kodinhaltijoille (porkä) on veistetty suut ja nenät (silmiksi kuparia, korviin renkaat). haltijat on puettu kankaisiin ja rääsyihin. haltijoita on syötetty säännöllisesti. haltijoita ei ole saanut antaa vieraiden käsiin.

70. selkuppien kodinhaltijoiden (qawa losi, perheen-jäsen-henki) kuvat on valmistettu puusta (30-120cm pitkiä), viereensä asetetut pienemmät apuhenget metallista. kuville on veistetty tuttuja piirteitä ja ilmeitä (sukulaisia), pyöreät päät, suuret nenät ja suut. silmiksi on laitettu suuret helmet. haltijat on kiedottu useaan kerrokseen kankaita ja liinoja. kuvia on säilytetty haltija-aittojen (losi pori) perällä (kunniapaikka) tai kotipuihin ripustetuissa koreissa. haltijoille on lahjoitettu ruokaa ja vaatteita vastapalveluksia toivoen. kodinhaltijat ovat kuvastaneet oikeita sukulaisia (veistetään perheiksi, oikeiden perheiden mukaan).

71. selkupeilla on ollut erikseen kotipuissa ja aitoissa asustavat kodinhaltijat (sukulaisten henkiä) ja elävien ihmisten henkilökohtaiset suojelushaltijat. henkilökohtaisia suojelushaltijoita on säilytetty kotona olevissa koreissa. haltijoiden lahjoiksi on annettu nahkoja, nauhoja, liinoja, riipuksia ja helmiä (haltijan koria saa koskettaa vain ihminen jolla ei ole vielä omaa suojelushaltijaa).

72. selkupeilla on ollut erikseen miesten ja naisten käyttämät kotipyhäköt (saram, haltija-aitta). pyhäköissä on säilytetty perheenjäsenten kaksoisolentoja (kwettargu) ja sukuhaltijoita (qowlo loz, mies ja nainen eri suvuista).

73. mansit valmistavat perheen suojelushaltijan kuvan hirven rintaluusta.

74. nenetsit uskovat jurtan suojelushaltijoiden asuvan kelopuissa (jätetään rauhaan).

75. enetsit säilyttävät puisia haltijakuvia kodan takaosassa (esivanhempien henkiä, leiripaikkaa vaihdettaessa siirretään pyhänä pidettyyn haltijarekeen).

76. nganasanit kutsuvat perheiden ja sukujen suojelushenkiä nimellä koika (sijoina kiviä, puita, puisia kuvia, haltijoilta pyydetään hyvinvointia ja onnea elinkeinoihin).

77. hantit tuovat lahjoja kodin haltijoille sukulaistaloissa vieraillessaan (perheen suojelushaltijat).

78. "hyvät huoneeh haltiat varjelvatten lapsii kun aikaväki oli töis" (kodinhaltijat).

79. "haltija ajelee ylös jos tulipalo tullee" (kodinhaltija=suojelushaltija).

80. "haltijan sanovat joka talos ollehen että se mikä asunnosta ensin kuoli nin se oli talon haltija" (kodinhaltija=ensimmäisenä kuollut).

81. "jos jäi autiomeksi niin se näytteli sivukulukijoille itteensä" (kodinhaltija ohikulkijoille).

82. "siel se talon haltija entovelee, kyl sielt kohta tulee isäntä tupah" (kodinhaltijan yhteydestä talonväkeen).

83. "haltiankiv" (keskellä pihaa oleva kivi jolle uhrataan ja jonka uskotaan suojaavan ukkoselta).

84. "haltija ol kammana piätää ja itkenä että kum minu vielä vanhollai pittää muuttoo" (ilmentää asukkaiden tuntemuksia).

85. "vanahat ihmiset sano että joka talossa on oma haltiesaj ja se on sen näkönen joka sillep paekalle on ensi kerran tulen sytyttännä" (ensimmäisen tulen tekijä).

86. "siinä koassa on hyät haltiat, siinä nukkuu ninku vetheen aina" (kodanhaltijoiden vaikutuksesta uneen).

87. "jos kerrod ni ei o mahaltiaska koiz" (kiroilun uskotaan häiritsevän haltijoiden rauhaa).

88. "kodi paloi i mahaltiaz itki" (kodinhaltija=maanhaltija).