Tulijaiset

"Lämmin on kesäni päivä, oma koti lämpimämpi, vilu on olla pakkasessa, vilump on vieraan katon alla".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta kotiin, asumiseen, saunaan, kodinhaltijoihin, kotipyhäköihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Näillä mailla, manderilla, näillä harhoilla saloilla, näm on muat mielushat, näm on ilmat ihalat, näm on veit vuolushat".

 

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KOTAPERINNE

1. vanhimpia tunnettuja asumiseen eli säältä suojautumiseen käytettyjä paikkoja ovat olleet puiden ja kallioiden muodostamat harjanteet, onkalot, kielekkeet ja luolat (susiluola).

2. uralilaisten kansojen vanhinta tunnettua asumisperinnettä edustavat erilaiset puoliksi maahan kaivetut majat ja kevyemmät maan päälle pystytetyt rakennelmat eli kodat.

3. kodan suureen suosioon on vaikuttanut asumismuodon keveys, kuljetettavuus ja soveltuvuus pohjoisen vaativissa elinoloissa harjoitettuun ruuan perässä liikkumiseen eli jutaamiseen (kantasamojedin joto).

4. kodan eri osien nimiä on johdettu uralilaisten kielten alkumuotoon kantauraliin asti mikä tekee asumistavasta tuhansia vuosia vanhan. voidaan sanoa ettei uralilaista asumista ole olemassa ilman kotaa.

5. kota on ymmärretty elämää suojelevana kohtuna (marin kudo) ja sikiökalvona (viron koda). kodan oviaukosta on "synnytty" yhdestä olevaisuudesta toiseen, levosta liikkeeseen, pimeästä valoon.

6. toista vanhaa uralilaisten kansojen alueilta tavattua asumismuotoa puoliksi maahan tai rinteeseen kaivettua, katon kautta sisään käytyä majaa voidaan pitää lainana uralilaisia kansoja edeltäneeltä kivikauden väestöltä. maahan kaivettujen asumusten paikallaan pysyvä luonne ja maata "haavoittava" olemus on ristiriidassa monien uralilaisten uskomusten kanssa (majat kivikautisen väestönosan käyttämiä tai heiltä omaksuttuja talviasumuksia).

7. kota-asuminen on ollut harva-asutusta. perheet ovat kiertäneet elinaluettaan vuotuiskierron mukaan 1-3 kodan kunnissa. talviksi on voitu kokoontua yhteen suuremmiksi "kyliksi" (myöhäistä alkuperää oleva kylä-sana tarkoittaa vieraiden muodostamaa yhteisöä eli toisilleen läheistä sukua olevien kotakuntien vastakohtaa).

8. liikkuvan elämäntavan ja maanpäällisen hautausperinteen (rekihautauksen) vuoksi on uralilaisilta kansoilta jäänyt paikallaan asuvia kansoja vähemmän "elämisen jälkiä". pelkästään maata kaivelemalla eli arkeologian tuloksia seuraamalla saa uralilaisista helposti väärän tai "näkymättömän" kuvan.

9. hyvinä asumisen eli kodan paikkoina on pidetty hiekkarantoja, vesistöjen varsia, jokien pohjois-rantoja, päivänpuoleisia rinteitä, kuivia kangasmaita, sulia virtapaikkoja, tasaisia mäkiä ja kenttiä ja paikkoja joissa eläimet viihtyvät ja pysähtyvät.

10. kodanpaikkaa valittaessa on pidetty tärkeänä että maan ja mantereen haltijat ovat hyväksyneet tulijat. ihmisten ja haltijoiden välisten suhteiden lisäksi on tarkkailtu haltijoiden keskinäisiä välejä (kodan ja maan haltijoiden). vaivaa on nähty myös veden ja etenkin tulen haltijoiden lepyttelyyn (elämän ehtoja).

11. kotipiiriin on katsottu kuuluvan kodan, tulisijan, kotaa ympäröivän pihan eli kentän, vedenhakupaikan, kotaa ympäröivien puiden ja kauempana metsässä sijainneen perheen ja suvun haltijoille omistetun pyhäkön. koska suuri osa valoisan ajasta on vietytty pihamaalla (ks. kuvat) on se tehnyt pihasta kotaakin tärkeämmän.

12. tuhansien vuosien pystyttäminen, purkaminen ja lukemattomat arjen toistot ovat tehneet kodan eri osista vahvasti ritualisoituneita. jokaisella osalla ja kodassa pidetyllä esineellä on ollut oma tarkoin määrätty paikkansa ja tehtävänsä (kota=asumisen pyhäkkö).

13. kodan muodostamaa rituaalista tilaa voidaan hahmottaa "vaakasuorasti" (edessä, takana, eteläpuoli, pohjoispuoli), "pystysuorasti" (alinen, keskinen, ylinen), tulen ja valon mukaan (valoisaa, pimeää, lämmintä, kylmää), sukupuolen mukaan (miehen tila, naisen tila), sukulaisuuden mukaan (sukulaisen paikka, vieraan paikka) ja erilaisten arvostusten mukaan (paras nukkumapaikka, paras työtila).

14. taigalla asuvilla sukulaiskansoilla kota-asuminen on jatkunut meidän päiviimme asti (ks. kuvat). itä-merellä ja volgalla perinteisen asumismuodon lopetti vieraisiin elinkeinoihin (maanviljelys) ja asumuksiin (hirsitalot) siirtyminen. hirsiasumisen vieraasta alkuperästä kertovat talojen myöhäiset lainanimet (tupa=saksan stub, lämmitettävä huone, pirtti=venäjän pirti, sauna).

15. suurin osa hirsitaloihin liittyvistä tavoista ja uskomuksista on lainaa etelän maatalouskansoilta, pieni osa kota-asumisesta siirtynyttä omaa (uralilaista) uskomusperinnettä.

16. hirsiasumiseen siirtyminen muutti asuinkodan pihakodaksi. asumisen ja yöpymisen paikasta tuli ruuanvalmistuksen ja perheen hengellisen elämän keskus eli kotipyhäkkö (udmurtin kuala). pihakodan mallisia rakennelmia löytyy nykyistenkin "omakotitalojen" takapihoilta.

17. hirsirakentamisen ja vieraiden elinkeinojen myötä kehittyi pihapiiriin pikkuhiljaa joukko pienempiä rakennuksia (aitta, navetta) joista rakkaimmaksi muodostui sauna.

18. peseytymiseen käytetyn saunan alkuperä lienee volgalla missä uralilaisten kansojen naapureina on elellyt omasta saunaperinteestään tunnettuja turkkilaisia kansoja. keksintönä tulisijan eli kiukaan kivien päälle kaadettu höyrystyvä vesi on huomattavasti vanhempaa perua (varhaiskivikaudelta).

19. saunan alkuperää ja vanhempia käyttötarkoituksia voidaan hakea kansanrunoudesta löytyvistä kuvauksista seinättömistä saunoista ("lämmitä, kylytkö, laittomatko, seinättömät, lämmittää kylyt laittomat, seinättömät"), sauna-sanan saamelaisesta vastineesta suowdnje (lumeen kaivettu kuoppa) ja saunassa tapahtuneesta parantamisen ja synnyttämisen perinteestä (synnytyskodan muuttuminen synnytyssaunaksi).

20. hirsisaunojen edeltäjinä voidaan pitää synnyttämiseen ja parantamiseen käytettyjä "kotasaunoja" joissa harjoitetuista tavoista useimmat nykyisistä saunaperinteistä (kivien kuumentaminen, veden lämmittäminen, vastominen) ovat saaneet alkunsa.

21. kotasaunaa voidaan pitää aitona uralilaisena asiana (parantamisen ja parantumisen paikka).

KODAN PAIKKA

1. kodanpaikkaa valittaessa on suoritettu uhri Maan emolle.

2. kota on pystytetty mahdollisimman lähelle vettä ja ruuanlähteitä (joen varteen).

3. talonpaikkaa valittaessa on veistetty kepistä ohuita lastuja ilmaan. talo on rakennettu lastujen laskeutumispaikkaan.

4. ennen talon rakentamista on valitulla paikalla nukuttu yö (taivasalla). vastauksen paikan soveltuvuudesta on uskottu tulevan unessa.

5. talonpaikkaa on etsitty kääntelemällä pihakiviä. jos kivien alla on ollut muurahaisia tai muuta elämää on paikkaa pidetty suotuisana (elämää ylläpitävänä).

6. jos tontilta on löytynyt mustia muurahaisia on paikalle voitu rakentaa, jos keltaisia tai punaisia on aikeista pitänyt luopua.

7. rakennuspaikan alla olevia vesisuonia on pidetty terveydelle vaarallisina (valittu kuivia paikkoja).

8. ennen rakentamisen aloittamista on tontilla nukuttu yö. nopeaa unen tuloa on pidetty hyvänä merkkinä (nukuttaisi myös valmiissa talossa).

9. talvella on asuttu 15-35 hengen kotakylissä. kodat ovat sijainneet kylki kyljessä ja olleet sammalin ja tuohin katettuja. kesällä kotia on pystytetty pienempiin ryhmiin jokien varsille, hiekkarannoille ja päivänpuoleisiin rinteisiin, hyvien kalavesien ja pyyntimaiden lähelle. kodan oviaukko on suunnattu etelää kohti (etelä=edessä oleva) ja perä eli pohja pohjoista kohti (pohjoinen=pohjan suuntainen).

10. kota on pystytetty joen tai järven päivänpuoleiselle rannalle jäkäläiselle maalle (vettä, valoa, kuivaa).

11. paikkaa missä on ollut ennestään rakennus on pidetty rakentamiselle suosiollisena (maan haltijoiden hyväksymä). jos vanha rakennus on palanut tai muuten tuhoutunut on paikka tullut jättää omaan rauhaansa.

12. suotuisaa talonpaikkaa on etsitty tuomalla tontille tuohirasiassa muurahaisia ja pesänaineksia, jättämällä nämä maahan yöksi ja ennustamalla seurauksista. jos muurahaiset ovat pysyneet rasiassa tai tuoneet paikalle lisää neulasia on paikkaa pidetty suosiollisena, jos hävinneet yön aikana on paikka tullut hylätä.

13. talonpaikkaa on selvitetty jättämällä tontille yöksi kolme tyhjää tuohirasiaa toivoen muurahaisten tuovan näihin neulasia (suotuisa merkki).

14. talonpaikkaa on selvitetty leipomalla kolme pientä ruisleipää, lyömällä valitulle paikalle puinen keppi, lausumalla rukous ja heittämällä leivät vasemman olkapään yli (jos jääneet oikein päin hyvä merkki).

15. ulko-oven suuntaa on arvottu pystyttämällä tontille neljä keppiä neljään ilmansuuntaan ja heittämällä emännän leipoma leipä pään yli (mitä keppiä lähimmäs).

16. mareilla taloille on valittu paikkoja joissa eläimet ovat pysähtyneet lepäämään (levolle ja unelle suotuisia).

17. talonpaikkaa tiedusteltaessa on kaivettu maahan pieni kuoppa ja pantu sitten kaivettu multa takaisin. jos multa on sopinut takaisin kuoppaan on paikkaa pidetty sopimattomana. toisen tavan mukaan on kaivettu maahan puun palanen ja annettu olla siellä kolme päivää. jos puun alla on ollut eläväisiä ylös kaivettaessa on paikkaa pidetty sopivana elämiseen.

18. kotaa ei olla pystytetty koskaan vanhan kodan paikalle (pystyyn jätetyt kotapuut syntyneiden ja kuolleiden sijoja). kodan oviaukko on suunnattu itää tai kaakkoa kohti.

19. talonpaikkaa valittaessa on käännytty auringon eli päivän puoleen. polvillaan suoritetun pyynnön jälkeen on päivän uskottu paljastavan paikan luomalla kirkkaimmat säteensä sinne.

20. udmurteilla suotuisan talonpaikan merkkinä ja enteenä on pidetty eläinten ja lintujen liikkeitä (tarkkailtu missä viihtyvät ja mihin pysähtyvät).

21. "pantu on paikoille hyville, asetettu armaille, suin pantu sulajokkee, päin tuo päivän noissentaa" (talot rakennettu jokien varsille, virtapaikoille, kohti päivän eli auringon nousua).

22. "mikä veikon olka-päällä, kirves veikon olka-päällä, mikä kirvehen kasassa, lastu kirvehen kasassa, mihin lastu sinkahtaa, siihen tupa tehtäköön, kuka seinät veistelöö, setä seinät veistelöö, kuka ikkunat koloopi, isä ikkunat koloopi, kuka pöyän pyhkäsöö, äiti pöyän pyhkäsöö, kuka lattian lakasee, siso lattian lakasee" (talon paikan arpomista, rakentaminen sukulaisten yhteistyötä).

23. udmurtit ovat polttaneet harkitulla talonpaikalla olkia (palamisesta katsottu enteitä).

24. laavun tai kodanpaikkaa on pyydetty maan haltijoilta sanoin "maahiainen maanlainen, vaarain ja vetten haltia, pyytäisin maata maatakseni, en ijäkseni vaan ajakseni" tai "izandaizet emändaizet, laskekat uöd magatta, suured i piened, i keskikiertahized".

25. uutta kotia perustettaessa on tullut maata yö sen puun juurella jonka ääreen halutaan rakentaa. toisen tavan mukaan ensimmäinen yö on nukuttu ensimmäisen hirsikerran muodostamassa kehässä. vastauksen paikan soveltuvuudesta on uskottu tulevan unessa.

26. kolttasaamelaiset ovat uskoneet maan-alla-eläjien (mad-vuolas-jielli) viestivän tahtonsa asumisesta unessa.

27. metsäsuomalaiset ovat veistäneet talonpaikkaa valitessaan kuusisen lastun jokeen. talo on rakennettu paikkaan mihin lastu on pysähtynyt. suotuisan paikan löydyttyä on tontilla nukuttu yö lastu pään alla.

28. talonpaikkaa on valittu sen mukaan mihin lempiporo tai muu kotieläin on pysähtynyt. toisen tavan mukaan on laitettu jokeen hirrenpalanen, lastu tai puu-ukko ja rakennettu paikalle minne esine (haltija) on pysähtynyt. kolmannen tiedon mukaan on rakennettu paikkaan minne asti on jaksettu kävellä tai hiihtää päivässä.

29. vienan karjalassa on isketty tuli elävän puun taulaan ja kuljettu tulen kanssa sen alueen ympäri mille on haluttu rakentaa. toisen tavan mukaan rakennuspaikka on varattu heittämällä maa-alan yli kivi tai kirves.

30. uutta asuinpaikkaa valittaessa on laskettu maahan lahja ja sanottu "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

31. talonpaikkaa on tiedusteltu tarkkailemalla minkä värisiä hyönteisiä tontilla pyörii (mustat hyvä merkki). toisen tavan mukaan on heitetty maahan puunoksa tai kivi ja odotettu minkä värinen hyönteinen esineen päälle nousee.

32. suotuisaa talonpaikkaa on arvottu hautaamalla maahan kolme kiveä ja katsomalla tietyn ajan päästä onko kivien alle tullut muurahaisia eli maan väkeä.

33. karjalainen pirtti on sijoitettu pihamaan etelään antavalle puolelle tai pohjoisreunalle. lepikkoista tai koivuista mäkeä on pidetty haluttuna paikkana ja järven läheisyyttä tärkeänä. parhaana paikkana on pidetty korkeaa päivän puoleista mäkeä ("ei halla niin syvek"). peräikkuna on kohdistettu puolipäivää kohti ja ikkunat etelään käsin. ikkunat on suunnattu niin että "päivä käyp ympär" ja että järvi näkyy ikkunasta ("jotta on somempi kahtoo"). pirtti on suunnattu "päivään perin, suvea kohti, pitkin maata ja otshin suveh päin".

 

34. karjalassa pirtin paikkaa on katsottu kääntelemällä kiviä. jos kiven alta on löytynyt mustia muurahaisia munineen on paikka ollut "osakkahemp" eli onnekkaampi. punaisia muurahaisia on pidetty huonona merkkinä. toisen konstin mukaan on kaivettu pieni kuoppa ja ladottu sitten maa takaisin (jos mahtunut onnekas paikka).

35. talvella paikkaa on voitu etsiä pystyttämällä hankeen pitkä oksa tai keppi (jos kaatunut itsekseen hyvä enne).

36. lähteen tai kaivon läheisyyttä on pidetty tärkeänä. veden on uskottu löytyvän sieltä "mis on paju" tai "mis utu pyssyy kauemman kesäl" tai "mis kohas kaste heinässä on kauemman".

37. talonpaikan lämpö on tarkastettu yöllä. elämiseen soveltuvan paikan on uskottu höyrähtävän lämpimälle öisin.

38. mäkiä on pidetty tavoiteltuina paikkoina koska ohjaavat veden talosta poispäin. pohjoisrinteitä on vältelty kylmyyden vuoksi ("täs o halla vierahan"). etelärinteissä on tiedetty olevan sulat eli lämpimät paikat ("päivärinnat"). notkelmia ja sammalmaita on vierastettu kosteuden ja hallan vuoksi. järven läheisyyttä on arvostettu ("järvi ko huoltaa lämmint").

39. mustia muurahaisia on pidetty hyvänä enteenä, mauriaisia ja kusiaisia huonona ("mauriaine majan muuttaa, muurahaine kokovaa"). kusiaisten on uskottu tuovan taloon riitaa eli toraa ("vihasii elävii"). tontin rajojen sisäpuolella sijaitsevaa muurahaispesää on pidetty hyvänä merkkinä.

40. sopivaa talonpaikkaa valittaessa on tontilla nukuttu yö. jos haltija on saapunut yön aikana (unessa) on ilmestymispaikalle istutettu talon uhripuu. haltijan hyväksyntää odoteltaessa on ensimmäinen yö nukuttu täysissä vaatteissa.

41. jos talon vanha isäntä tai emäntä on kuollut on nuoren isännän tai emännän tullut mennä nukkumaan yöksi talon uhripuun juurelle ja kuulostella siellä haltijan tahtoa (asumisen jatkamista).

42. talonpaikkaa on arvottu heittämällä keppiä. jos kepin pää on osoittanut pohjoiseen on haltijan uskottu vastustavan paikkaa.

43. kolmea ensimmäistä tontilla vietettyä yötä on pidetty vaarallisina koska haltijan ei olla uskottu vielä saapuneen paikalle.

44. "läks on höyhen höytämää, kukon sulka suljamaa, höyhen lens sille moaalle, millä maall on puut punaset, puut punaset, maat siniset" (suotuisaa paikkaa on etsitty lennättämällä höyheniä).

45. "suven suurilla jälillä, karhun kämmenpeän sijoilla, pohjais-puolella jokio, päivä puolella mäkie" (perinteisen asuinpaikan kuvaus).

46. "pohjoispuolella jokia, päiväpuolella mäkeä" (ihmisasutusta vain jokien toisella puolella, toinen puoli eläinten ja haltijoiden aluetta).

47. suotuisaa talonpaikkaa valittaessa on kierretty pihaa elävän puun taulaan sytytetyn tulen kanssa (niin laajalta kuin on luultu tarvitsevan maata). kiertämisen jälkeen paikalla on poltettu tulta kolme päivää ja yötä. maan haltijan on uskottu saapuvan unessa kolmantena yönä (jos nainen kodin onnea, jos mies metsäonnea, jos mies ja nainen iloa eli hupaa).

48. talonpaikalla on nukuttu yö, suoritettu ruokauhri maanhaltijan ilmestymisen kunniaksi (saapunut unessa), pyydetty haltijaa vastaanottamaan lahjansa sanoin "mannun ukko, mannun eukko, mainio manuen emäntä, maan ehtoisat eläjät, maan vartijat vakaiset, tullos nyt kullan muuttelohon, hopean vaehtelohon" ja pyhitetty paikka ja kaikki paikalla kasvava (marjat, puut) haltijalle (haltijan ilmestymisen paikalle ei olla rakennettu).

49. hantien asumuksen julkisivu (oviaukko) on suunnattu jokea kohti. kotipiiriin kuuluneet perheen käyttämät metsäpyhäköt ovat sijainneet asuinpaikasta yläjuoksulle päin.

50. "pertti on petäjikössä, kodini koivikossa" (kuivat männiköt ja koivikot haluttuja pertin eli pirtin paikkoja).

51. "heitän suoni, heitän maani, heitän hiekka rantaseni, vaihan valkehet veteni, muihin mustihin vesihin" (soiden lähellä sijainneita hiekkaisia rantoja ja kirkkaita vesiä pidetty haluttuina asuinpaikkoina).

52. samojedeilla sana num on tarkoittanut tasaista mäen lakea jolle on ollut helppoa pystyttää kota (suomen nummi, hiekkapohjainen maa).

53. sopivan paikan löydyttyä on maan haltijan hyväksyntää pyydetty sanoin "nyt olen minä tullu, uusi vieras tähän, Maan emä, manteren haltie, anna yön rauhus, päivän terveys, anna syyä syöntä-aikana, anna juua juonta-aikana, anna maata makoanta-aikana".

54. ennen uudelle paikalle rakentamista on Maan emoa tervehditty sanoin "terve, Moaemä, Moaemä, kallis kandajani, ruskie moa i musta moa, terve, valgie moa, anna rauha tervehysi, anna rauha tervehysi uusill tulokkahill, ota omaksi, suvaitse i luubi".

55. saamen sana baeive-radda tarkoittaa päivärinnettä eli valon ja lämmönpuoleista rinnettä (parasta paikkaa kodan pystytystä varten).

56. manseilla on pidetty tärkeänä että perheen suojelushaltijat (pupit) ovat ottaneet osaa valitun paikan suojelushaltijalle (maanhaltijalle) järjestettyihin menoihin. osa uhratusta ruuasta on annettu perheen suojelushaltijoille ja osa paikan haltijalle.

57. uudelle asuinpaikalle (vereksil paikoil) asetuttaessa (elämäh ruvettih) on maata tervehditty sanoin "terveh, moa, terveh, mantu, terveh, moa, manteren haltie, anna rauhaa, tervehyttä, elää moanpaikalla".

58. ennen rakentamisen aloittamista on tarvittava maa-ala lainattu Maan emolta tarjoamalla tälle vastalahjoja ja lupaamalla olla maalle hyvä.

59. jos valittu paikka ei ole suvainnut asujaa on helposti sydäntyvää Maan emäntää tervehytetty loihtumalla "terveh moa, terveh manto, terveh tervehyttäjälle".

60. hantit ovat heittäneet nuolenkärkeä ennustamaan suuntaa johon leiri pystytetään.

61. hantit eivät ole rakentaneet ihmisasutusta eläinten pesintä tai asuinmaille (tilaa molemmille).

62. selkuppien kylät on pystytetty pää ja sivujokien risteyksiin (vastapäätä sivujoen suuta). kylät on nimetty sivujokien mukaan. talvikyliin on muutettu ensilumen aikaan.

63. nenetsit kutsuvat yhdessä jutaavien toisilleen sukua olevien miesten perheiden muodostavaa leiriä nimellä nesy (klaanin yleisnimi yerkar).

64. nenetsit kutsuvat rekien (khan) muodostamaa kulkuetta nimellä argish (kulkuetta johtaa nuori tyttö miesten ajaessa sivuilla, toisilla samojedeilla johtajana perheen nainen (lapsi toisessa reessä), naisten rekien selkänojissa pyhiä kuviointeja).

65. nganasanien rekiletkaan kuuluu 2-3 poron vetämiä miesten rekiä (iryanka), 3-5 poron vetämiä naisten rekiä (insyudakonto), poronnahoin (fantuy) peitettyjä tavararekiä (kunsyby´e), kotapuita kuljettava reki (ngyuyusya), kotapeitteitä kuljettava reki (diye) ja petitarvikkeita kuljettava reki (tobo).

66. "vaimot ja lapset ensimmäisissä ahkiois, kotapiljaset (kotapuut) venyvät viimi ahkiosta" (ahkioiden järjestys sama kuin sukulaiskansoilla).

67. "taloja seihtemää asti yhessä kihelmässä" (kihelmä kotoperäisiä kylän nimiä, tarkoittaa rykelmää, ryhmää, joukkoa).

68. "se on oikein emäkyläläisiä" (emäkylä ja sivukylät, emäjoki ja sivujoet).

69. "käivät tarpomassa vähä ettäämmäl emämaast" (emämaa=kotiseutu, vrt. vierasperäinen isänmaa).

70. "tää Iitti ol ennen emäpitäjä" (pitäjät ja emäpitäjät).

71. "veli kerto et häl löysi semmosen hiijen syväm mäjen johon hän aiko laittaat talonsa" (mäet haluttuja talonpaikkoja).

72. "nyt ne talot on taas erillään ninku ne on alumperinkin ollu erillään" (vieri viereen rakennetun kyläasutuksen vieraasta alkuperästä).

73. "se on suorah eteläh päij ja perä sit pohjasii" (etuseinä keskipäivää kohti).

74. "tuo koskenalusta on jäätynny aivan umpehen ko nuin uhkuu kovasti" (läpi talven auki pysyvät koskenalat haluttuja asuinpaikkoja).

KODAN PYSTYTTÄMINEN

1. kodan oviaukko on suunnattu kohti auringonnousua tai päiväaurinkoa.

2. hirsitupaan on rakennettu erillinen räppänä tai ikkuna henkien kulkureitiksi (vastaa kodan savuaukkoa).

3. hirsitaloihin on rakennettu kaksi sisäänkäyntiä joista toisesta on käyty arkena ja toisesta tärkeisiin tilaisuuksiin lähdettäessä (kotaperinteen jatkumoa).

4. ennen rakentamisen aloittamista on kuljettu tulen kanssa pihapiirin ympäri, heitetty ukonkivi (kvartsinpalanen) pihan yli ja kumarrettu maalle sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

5. talon peruskivien, nurkkien ja ensimmäisen hirren alle on laitettu suojelevat taikakalut (kiviä, rahoja, yrttejä).

6. yöllä eli auringon laskettua ei olla pidetty järkevänä rakentaa (yö=henkien aikaa, ihminen=päiväeläin).

7. taloja ei olla rakennettu ihmisten eikä eläinten käyttämille poluille (varattuja).

8. taloa rakennettaessa on vältetty liikaa puiden kaatamista. kaadettavat puut on valikoitu tarkkaan ja talo on pyritty rakentamaan puuttomaan kohtaan.

9. kellareita eli lattian alla sijaitsevia kylmätiloja (maakuoppa) on kaivettu hanhen ja joutsenen muotoisiksi.

10. ensimmäisestä taloa varten kaadetusta hirrestä tulleet lastut on kasattu kannon nokkaan ja sanottu "tuosta teen lapsilleni pirtin". talon rakentamiseen käytetyt hirret on otettu keväällä.

11. hirsitalon ensimmäisen nurkkakiven on asettanut perheen tai suvun vanhin (jäänne kodan tai leirin paikan valitsijan tehtävästä).

12. tuvan otsahirteen on lyöty reikä ja kurkihirren päälle on laitettu ukkosen murtaman puun sälöjä ("jotta ukkonen jättäisi rauhaan").

13. hirsitalon rakentamiseen käytetty puuaines on kaadettu tammi-helmikuussa pohjantuulen aikaan (puu kuivimmillaan). talon rakentaminen on aloitettu huhtikuussa maan paljastuessa. ikkunat ja ovet on ummistettu yläkuulla. talon katto on rakennettu poudan aikaan (kuivaa).

14. rakennuspuiksi valituilla hirsillä on tullut olla sielu (lovja pu). sielullisen puun on tunnistanut myötäpäivään kiertävistä vuosirenkaista. hirsiksi ei olla kelpuutettu puita joilla on ollut rengas tai pahka rungon ympärillä, oksat rungon myötäisesti, koloja oksien lähellä, kaksi latvaa tai kuivuneita paksuja oksia. seiniksi tarkoitetut hirret on valittu suurella huolella ennen kaatamista.

15. ennen rakentamiseen käytettyjen hirsien ottoa on kaadettu kolme koepuuta joiden kohtalosta on päätelty onko oikea aika ottaa talopuut. jos puiden latva on irronnut kaadettaessa tai jäänyt makaamaan rungon alle on puunottoa lykätty vuodella. talopuiden hakkuu on suoritettu laskevan kuun aikaan.

16. komit ovat aloittaneet rakentamisen maaliskuussa lumien sulettua ja maan alkaessa "rakentaa" (vuodenvaihde).

17. hirsitalon kynnys ja kattohirret on asetettu parittomien hirsikerrosten kohdalle.

18. ensimmäinen veistetty lastu on otettu talteen ja laitettu piiloon ensimmäisen hirsikerroksen alle talon "punaisen nurkan" eli haltijoiden nurkan kohdalle.

19. kahden ensimmäisen hirsikerroksen rakentamista on pidetty tärkeänä (maataso). etunurkkien alle on laitettu sulkia tai kolikoita. ensimmäisestä veistetystä hirrestä on lyöty lastu "punaisen nurkan" alle. kuistin alle on laitettu jauhoja tai muurahaisia. talon eteen on tuotu metsästä pieni lehtikuusi tai pihlaja (jos juurtuu onnea). hirsikehikon keskelle on asetettu pihlajanoksa (rakentamisen ajaksi). kahden ensimmäisen hirsikerroksen valmistuttua on kehikon sisään tuotu nahka jonka päältä on syöty ateria.

20. harjakaton keskihirsi on nostettu paikalle suurella hartaudella. ennen nostoa on nautittu ateria hirsikehikon sisälle asetetun nahan päällä. aterian jälkeen on kiivetty kehikon päälle, laitettu villaa ja kolikoita päähirren koloihin ja jatkettu katon rakentamista.

21. talon keskihirren keskelle on kääritty kalapiiras valkoisessa kankaassa ja nostettu hirsi varovasti ylös. nostamisen jälkeen joku rakentajista on kiivennyt "punaisen nurkan" kautta myötäpäivään kehikon ympäri pysähtyen nurkkien kohdilla ja rukoillut taivaanhaltijoita. lopuksi on kiivetty keskihirrelle, otettu hirreltä piiras ja tuotu se vasemmalla kädellä punaisen nurkan kautta alas. maassa piiras on jaettu rakentajien kesken ja kiipeäjä on saanut kankaan ja nauhat.

22. vepsäläisten kylien pirtit on rakennettu riviin joen tai järven rantaan niin että asuttu puoli ja ovi on ollut veteen päin tai vedestä poispäin. pirteissä on ollut 17-19 hirsikertaa. päädyn pituus on ollut 7-9m. julkisivuun on rakennettu 2-4 ikkunaa (hirsikerrat 5-11). ensimmäinen hirsikerros on asetettu maakiville tai paaluille. paalujen päät on hiillytetty tai eristetty tuohella. hirret on veistetty petäjistä. harjakatot on rakennettu ohuista laudoista, oljista tai päreistä. kattolautojen päälle on nostettu painava malkahirsi. ikkunanympärykset, vuorilaudat ja räystäslaudat on koristeltu ihmis, eläin ja lintukoristuksin. pirtin alle on kaivettu maakellari. pirtti on yhdistetty karjasuojaan eli läävään katetulla sillalla tai porstualla. läävän yläpuolella on sijainnut vintti eli sara.

23. ennen uudenmallisia hirsitaloja on asuttu pienemmissä savupirteissä joiden korkeus on ollut 12-14 hirsikertaa. savupirteissä on ollut olkikatto, pieni ikkuna, matala ovi ja savesta muurattu uuni jonka alla on ollut hirsisalvos. uunin ympärillä on nukuttu ja peseydytty. katossa on ollut savuaukko eli räppänä (ei piippua).

24. talon nurkkien alle on laitettu pienet kivet, perustuskuoppaan leivänpala, kurkihirrelle piirakka ja uunille oma uhrinsa.

25. nurkkijaisia on vietetty kun talon ensimmäinen hirsikerta on saatu nurkkakivien varaan, kun rakennus on saatu kehälle, tasakertaan tai kun kaikki neljä nurkkaa on saatu asetetuksi (sama asia).

26. talon harjahirttä nostettaessa (harjannostajaiset) on huudettu suoraa huutoa minkä jälkeen on istuttu hirrelle nuoren emännän tarjotessa puuroa (ohraryyni). katon valmistuttua on juotu kattajaisia.

27. kota on rakennettu kaivamalla sija, pystyttämällä seinäpuut, latomalla tulikivet ja laittamalla louteet (saamen loawda) eli kodanpeitteet paikoilleen. kotapuiden on uskottu kantavan mukanaan perheen onnea (mitä vanhemmat sitä arvokkaammat).

28. uuden kodan rakentaminen on suoritettu yhdessä niin että mies on valmistanut kehikon ja nainen louteet eli peitteet.

29. volgalla talot on rakennettu ilman järjestystä paikkoihin jotka ovat tuntuneet suotuisilla. pihoja ei olla aidattu (riviin rakentaminen ja aitaaminen venäläistä vaikutusta). pihan keskelle on rakennettu kota joka on toiminut asumisen keskuksena (hirsitalo koettiin pitkään vieraana).

30. jos perheen pihakota eli kuala on pitänyt siirtää on se poltettu, kerätty tuhkat vakkaan ja siroteltu ne uuden kualan pystypuiden reikiin ja maahan sille alueelle mihin pihakota on rakennettu.

31. vepsäläisillä kylät on rakennettu korkeille paikoille ja mäille (harakanmäki, voimäki) ja vesistöjen läheisyyteen. talot on rakennettu hajalleen ilman sen kummempaa järjestystä.

32. hirsitalon seinät on tilkitty valkeilla suosammalilla. katto on tehty useasta kerroksesta tuohilevyjä. rakentaminen on aloitettu keväällä lumien lähdettyä. hirret on vedetty metsästä aikaisemmin talvella. alimmat hirret on mitattu nuoralla ja nurkista ristiin (ettei tule vino). mittaamisen jälkeen hirret on asetettu nurkkakivien päälle. alimmiksi hirsiksi on valittu paksuimmat. sivuhirsien tyvet on suunnattu perää kohti, päähirsien päivää kohti. töiden päätteeksi on kävelty viimeisen hirsikerran ympäri ja laitettu päälleen lastuja. hirsien selkäpuoli on sovitettu päälle, kaksiselkäisistä tyviselkä. sivuseinille on valittu suorimmat hirret, pääseinille väärimmät eli selkävimmät. kurkihirren eli putrohirren asettamisen jälkeen on keitetty puuro. hirsien sisäpuolet on höylätty valkeiksi, samoin tuvan laki ja orret. lattia on valmistettu keskeltä halkaistuista suurista hongista.

33. mordvalaisten pirtit on rakennettu männystä, haavasta, lehmuksesta ja tammesta.

34. ensimmäisen seinähirren lastuista on rakennettu oma "tupa" syöpäläisille (jotta pysyisivät ulkona).

35. hirsikehikkoa rakennettaessa on kolisteltu kirveellä kynnyshirttä ja laitettu uunin perustuksiin lahjoja (luita).

36. lahjoja talon peruskiven, nurkkien, alimman hirren ja harjahirren alle laitettaessa on lausuttu "moamoni maahinen, haltia huonehen, ota hopia, anna onnea".

37. inarinsaamelaisen turvemajan lattia on ladottu koivunoksista. tilaa ovat jakaneet suuremmat lattialle asetetut puun rungot. 

38. karjalaisen pirtin hirret on kaadettu helmi-maaliskuulla ("talvisyämellä"). ensimmäinen puu on kaadettu etelään tai itään päin ("suveh lipo päivännousuh"). puun kannolle on laadittu lastuista pirttiä muistuttava kuvatus ("mökki metsäh"). ensimmäisen singahtaneen lastun päällä on seisottu (etteivät hirret halkeilisi). toisen tavan mukaan ensimmäinen lastu eli arpalastu on lyöty pystyyn kannon päähän. rakennuksen mittaukset on tehty silmämäärällä eli nokkamäärällä. suuntaa on otettu ilmanrannasta eli mehtänrannasta. ensimmäistä hirsikertaa tehtäessä on lausuttu "kunis huone seisoo, ei piä tuleman liikoi elävii". nurkkakivien ja pohjahirsien alle on laitettu taikakalut tai hauki. kodinhaltijasta on uskottu tulevan lahjojen laittajan näköinen. ensimmäisen hirsikerran jälkeen on paikalla nukuttu yö (unista ennustettu). hirsiseinään on hakattu parin sormen levyinen puoleen hirteen asti ulottuva "sammalkolo" joka on sullottu täyteen sammalta (haltijan sija). seinien tilkkeeksi on käytetty hukan eli suvensammalta eli lempsammalta. oikean sammalen puuttuessa on voitu käyttää niitty, kangas, kivi ja leväsammalta. ennen käyttöä sammalet on savustettu. harjahirren noston jälkeen on harjalla olijoille viety piiraat ja juotavaa. talon onnea eli osaa on ennustettu heittämällä astiat harjalta alas. vanhimpana kattotyyppinä on ollut havukatto ja kuusenkuoresta valmistettu koskutkatto. kuusenkuoret (koskuset) on sidottu ruodepuiden päälle. koskusten päälle on kiinnitetty painoiksi pyöreitä riukuja ("se on uhti kestämään sen pihkan nojalla"). koskutkattojen lisäksi on rakennettu tuohikattoja, turvekattoja, olkikattoja, kiskolautakattoja ja liistekattoja. kattojen kiinnittämiseen on käytetty limittämistä ja kuivia pihlajanauloja (kova puu). lattian koloihin on laitettu rahoja ja punaisiin lankoihin kiedottuja lehtiä, lattian alle savea, savustettua hiekkaa ja eläimen pääluu.

39. hirsituvan ikkunat on suunnattu lounasta kohti, uuni pohjoista ("jot päivä käyp ympäri"). rantalaisilla tuvat on laitettu mereen päin. hirret on hakattu kuivumaan syänkuus (tammi-helmi).

40. obilla kota on pystytetty aina samalle puolelle jokea, vanhoista asumuksista ylävirtaan. kota on pystytetty niin että ulos astuttaessa joki on ollut edessä, auringonnousu vasemmalla ja lasku oikealla puolella (oviaukko etelään).

41. talo on rakennettu kaltevalle maalle päivänpuoleiselle paikalle missä ei ole ollut polkuja (ihmisten eikä muurahaisten).

42. taloa ja perustuksia rakennettaessa on paikalle saapuneita vieraita pidetty maanhaltijan lähettiläinä tai ilmentyminä.

43. marit ovat kutsuneet hirsitalon kurkihirttä emohirreksi (awa-kasta). emohirsi on nostettu paikoilleen hiljaa ja rauhallisesti "jottei pirttiin tulisi melua ja jyskettä". hirteen ja pirtin nurkkiin on kiinnitetty taikakaluja.

44. "kun tehtiin tätä tuvaista, iso seiso salvamella, miel loin suolla sammalii, kaikk oli kynnet kylmänneet, hallass ol hammeen helmat" (rakentaminen perheen yhteistyötä, sammaleet otettu heti lumen sulettua).

45. "kempä täh on suojat soanun, suojat soanun, salmot salvan, sammalet sulilta soilta, hirret hirmulta mejältä, malot marja-kankahalta, tuohet tuomi-voaram peältä" ja "sammalet sulilta soilta, malot marjakankahilta, lauvat loamakuusiloista, laki kultana kuloista, late vasen valuteltu, kiukuva meren kivilöistä, savet on kosen korvilta" (hirsitalon rakennusaineksia).

46. "ukon soamassa suojassa, on ainai akan apuja, akan on soamat sammalete" (rakentaminen yhteistyötä).

47. hantien kodat on päällystetty koivuntuohella ja nahoilla. kotien lisäksi on asuttu puoliksi maahan kaivetuissa majoissa joihin on käyty sisään katon kautta. majan sisällä on ollut lämmitykseen käytetty uuni (chuval). ruuanlaitto on tapahtunut pihalla. nukkumapaikat on pehmustettu matoilla ja nahoilla. majoissa on ollut kalannahasta tehdyt verhot jotka ovat karkottaneet kylmää ja sääskiä. tavaroita on pidetty seinillä ja hyllyillä. joka esineellä on ollut oma paikkansa.

48. ensimmäistä hirsikertaa asetettaessa on talon kynnyshirttä nostettu kolme kertaa, pantu vanha raha alimmaisen perihirren alle, asetettu kolme lepänoksaa kehikon sisään, vuoltu hopeaa parsille ja lausuttu "suovos maa, suvaitse mantu".

49. hirsitaloa rakennettaessa on pantu pilveä ja hetteestä otettua vettä perinurkan alle ja kurkihirren salvoksiin.

50. vasta rakennettua siltaa eli lattiaa on tervehditty sanoin "terve maa, terve mantu, terve jalka tällä maalla".

51. pirtin ensimmäinen hirsi on haettu kaukaa syvänmaalta paikasta joka ei ole ollut kulkureittien varrella. hirsi on laitettu ensimmäisen huoneen periseinään alimmaiseksi ("niin sittä ei asu luteet eikä mitkään syöpäläiset").

52. hanteilla ihmisten rakennuksiin on käytetty parillinen määrä hirsikerroksia, haltijoiden majoihin pariton.

53. hantien tarinoissa kerrotaan pajupuiden rungoista rakennetuista majoista joihin on käyty sisään asumuksen takana sijainneesta pyhänä pidetystä nurkkauksesta.

54. mansien talviasumukset ovat olleet jokien varsille rakennettuja, hirsistä tehtyjä, harjakattoisia, matalia, yksihuoneisia majoja joissa on ollut jäästä tai läpikuultavasta nahasta tehdyt pienet ikkunat, matalat ovet, eteinen ja avotakka jonka savupiippu on muurattu pajusta ja savesta. talvimajan lisäksi perheellä on ollut useita tolppien varassa seisovia varastorakennuksia ja 4-6 koivun tai lepäntuohella päällystettyä kotaa metsästys ja kalastusreittiensä varrella.

55. mansit ovat asuneet kevään, kesän ja syksyn kevytrakenteisissa kota-rakennuksissa. talveksi on palattu järeämpään 7 vuoden välein uusiksi rakennettuun talvimajaan.

56. mansien talvitaloa rakennettaessa on toiseen talon pyhänä pidetyn eteläseinän (mul) kulmista asetettu lahjoja joiden on uskottu houkuttelevan talon onnea (kol sot).

57. uutta talviasuntoa rakentaessaan ovat mansit laittaneet talon nurkkiin rahoja, kankaita ja rasvaa sisältäviä kuppeja ja sitoneet talon ulokkeisiin nauhoja ja liinoja ("talon hyväksi onneksi").

58. mansilaista talvitaloa rakennettaessa on talon pyhänä pidettyyn takaseinään ripustettu värikkäitä uhriliinoja. toisen tavan mukaan seinää vasten on laitettu nojaamaan tukki jolle on laitettu kulhollinen rasvaa.

59. mansien pitkillä jalaksilla seisovien eli kantojen päälle rakentamien haltija-aittojen on uskottu muistuttavan vanhoja ihmisasumuksia. keskellä aittaa on ollut kattoon asti ulottuva tolppa johon on kiinnitetty haltijoiden puiset idolit.

60. harjakaton viimeistä harjalautaa lyötäessä on loihdittu "sivu tuulet tuulkoot, sivu saakohot satehet, kohti päivä paistakohon, kohti kuu kumottakohon".

61. "tupa uusi turvekatto, vanha sauna sammalmatto" (turvekatoista).

62. "saunan lattia savinen, riihen kiukao kivinen" (maa ja savilattioista).

63. marien sukukylien (ilem) rakennuksilla ei ole ollut erityistä järjestystä. myöhemmin asutus muutettiin kahta puolta tietä rakennetuiksi raittikyliksi venäläisten toimesta.

64. harvaan rakennetut vatjalaiskylät on jaettu osiin eli otsiin (pieni otsa, suuri otsa). otsien välisellä alueella on sijainnut pyhä koivu ja kylän uhriaitaus, toisissa kylissä joki. kyliä on kutsuttu asutusta kuvaavin nimin (kattila, lempola, jököperä).

65. puutalon hirret on kaadettu talvella syvänkuiden aikaan. rakentamiseen ei olla kelpuutettu karantapuita eli sellaisia joissa on ollut paljon oksia, eikä poikapuita eli sellaisia joiden oksat ovat kasvaneet puun läpi ("hyytää kylmää").

66. selkuppien kota (mot) on peitetty koivuntuohella (kesä) tai poronnahoilla (talvi). talvikodat on kaivettu puoliksi maahan.

67. selkuppien asumuksina on ollut jokien rannoille pystytettyjä puoliksi maahan upotettuja majoja (karamo). majojen katot on rakennettu kumpumaisiksi kehikoiksi ja päällystetty turpeella. majaan on kuulunut ovi (jokea kohti), kalannahasta tehdyt ikkunat ja tulisija (chuval).

68. hirsitalojen alimpina hirsinä käytetään lehtikuusta.

69. hirsien ulkomuodon uskotaan vaikuttavan talossa asuvien terveyteen (valitaan tarkasti).

70. enetsien kotaan kuuluu kaksi paksumpaa toisiinsa tukeutuvaa salkoa (toisen päässä 2-3 reikää joihin toisen teroitettu pää), oviaukkoa tukevat kaksi salkoa, pienemmät salot (chi), neljä peitettä (nyuks) ja erityinen oviaukon peittävä peite.

71. enetsit pystyttävät kodan itää tai kaakkoa kohti (oviaukon suunta).

72. nenetsikotaan eli majaan (mya) kuuluu 25-30 salon muodostama kartiomainen katon kehys, käsitellystä koivuntuohesta ladottu kesäkatto, poronnahoista (nyuks) valmistettu kaksikerroksinen talvikatto, kodan keskellä sijaitseva tulisija, tulisijan yläpuolelle viritetty keppi koukkuineen (kattilaa varten), tulen molemmin puolin sijaitsevat makuusijat ja peräseinällä pidetyt esivanhempien kuvat ja muut pyhät esineet.

73. nenetsit pitävät kodan pystyttämistä naisten työnä ("naisen kota", leiriä siirrettäessä kalusteet ja kodan tarvikkeet omassa reessään).

74. nganasanien leiriin kuuluu 6-7 yhdessä jutaavaa toisilleen sukua olevaa perhettä joilla yhteiset pyyntimaat.

75. nganasanien kodan koko vaihtelee asujien määrän mukaan (halkaisija 3-9m, samassa kodassa voi asua 1-5 perhettä).

76. nganasanien kotaan (ma) kuuluu 20-60 salkoa (koosta riippuen), poronnahoista ommellut peitteet (nyuk, kesällä yksi, talvella kaksi kerrosta), kahdesta poronnahasta ommeltu oviaukon peite (takaseinällä toinen oviaukko josta miehet käyvät metsälle), seinien ulkoreunoille talvisin ladottu maakerros (tokeda), kodan keskellä sijaitseva tulisija (tori) koukkuineen (talvisin tuli kahden pölkyn päälle laitetun levyn tai laakakiven päälle), tulisijan takana oleva miesten tila (sieng), oviaukon ja tulisijan välissä sijaitseva naisten tila (batu), oviaukon oikealla puolella sijaitseva olintila, oviaukon vasemmalla puolella sijaitseva tavara / vierastila, lattiaa peittävät lankut (lata), punapajusta punotut matot (tola), käsittelemättömistä ja käsitellyistä nahoista (khonsu) kasatut nukkumasijat peitteineen (peitteet ravistellaan, rullataan ja laitetaan katonrakoon päiviksi).

77. saamelaiset kutsuvat talvikylää nimellä tallv-siyyt (60-250 asukasta, asutaan joulukuusta huhtikuuhun, siirretään 15-20 vuoden välein).

78. saamelaisiin rakennuksiin kuuluu kevyemmät (koavas) ja raskaammat kodat (kuaedt), kiinteät turvemajat (paerrt), aitat (ayyt, nyall), porojen suojat (lekhk) ja läpi vuoden asutut hirsirakennukset (sattk).

79. saamelaisten kotaan (kuaedt) kuuluu 4 suoraa tai kaarevaa salkoa (yhdistetään latvasta vaakapuilla (suvv-murr), toinen pää maan sisään tai lattiapuihin), kehyksen peittävät ohuemmat salot (tsen´ken), lankut, koivuntuohet (kesä), poronnahat (talvi) tai turpeet, savuaukko (rekhpen=räppänä), etelään päin aukeava oviaukko (ukks), peräseinällä sijaitseva toinen "pyhä ovi" (pass-ukks), keskelle kotaa rakennettu tulisija (toll-sayy) ripustimineen (avv´l), tulisijan ja oviaukon väliin jäävä naisten tila, kodan etuosassa sijaitseva "puhdas tila" (lupps) ja kodan reunoille rakennetut makuupaikat (loayyt, alle kuusenhavuja tai koivunoksia).

80. selkuppien jokivarsikylään kuuluu 2-10 majaa (asuinrakennusten lisäksi aittoja, ulkouuneja, kalastusvälinevarastoja ja kalan ja lihankuivaustelineitä).

81. mansien talvikylä koostuu 2-10 asuinmajasta, suuremmasta kokoontumisiin käytetystä rakennuksesta ja varastorakennuksista (kylät joentörmillä päivän matkan päässä toisistaan).

82. mansit suuntaavat tasakattoisten talvimajojensa matalat oviaukot jokea kohti.

83. hantien talvimajoihin kuuluu 0.5-1m syvälle maahan upotettu kartionmallinen puukehikko, katolle kiinnitetyt poronsarvet, orsien ja tolppien päihin veistetyt linnunkuvat, savesta muovattu avonainen tulisija, seinämille (1-3) rakennetut lankkupedit, oviaukon lähellä sijaitseva naisten tila ja majan perällä sijaitseva miesten tila suojelushaltijoiden kuvia sisältävine vakkoineen.

84. hantikylään kuuluu kiinteitä talvimajoja, kesäkotia, tolppien päälle rakennettuja aittoja, savesta ja taivutetuista kepeistä (kehikko) valettuja savupiiputtomia ulkouuneja (nyan kor), tavallisia kivistä muokattuja tulisijoja, verkkojen, vaatteiden ja kalojen kuivattamiseen rakennettuja telineitä ja saunarakennus.

85. hantien kylät sijaitsevat jokien varsilla (ei aitoja, asuinmajat riittävän kaukana toisistaan).

86. "ennen ol mettimajoi sylämmailla, hirsist tehtii alustin kolmesseinäi ja yks seinä jäi aukki, missä tulii poltettii" (laavu=mettimaja).

87. "arvijom peältä minä sen tein" (silmän mukaan rakentaminen).

88. "entine asento o olluk kota, yhtääl leppäen koatuva katto ja siinä o asuttu" (kota säilyy kansan muistissa).

89. "ja siittä sittel lährettiin niitä tuahia asettelleen lomittail lomittai" (tuohikaton valmistusta).

90. "joka ainoa kerta ku asehtuvas se koan tekevä" (saamelaiset).

91. "se riihenovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (päivän mukaan rakentaminen).

92. "pärekatto on nii arka kuivanna aikanna et se ei tarvii ko nähhä tulen ni jo syttyy", "se ei laho ikkääm mutta se on arka palamaan" (pärekatoista).

93. "oli alushirsi ja käpälä ja sitte pinninkihirsi ku aittaa tehtii" (hirsien nimiä).

94. "ko alikuusa hakkaat niin sillon ei seinähirret halakeile" (ottamisen ajankohta).

95. "ja paljo havuloi panniit alasiiks ja siin makasiit" (vanhimmat tunnetut vuodevaatteet).

96. "haapahirs kierovaa seinässä" (puiden eroista).

97. "hakattii metsäst hirret, veettii talvel kottii omas väjes", "oltti sammalii repimäs et kuivava siks ko ne seinärakko hakata" (hirsitalon valmistusta).

98. "tuohikaton malat ol ailaksempaksusii halkonaisii puita", "pantus se halkopuali alaspäin" (malkakaton tekeminen).

99. "kesäkaovven ku ovat läjässä ni eivät sitte halakeile" (hirsien kuivattaminen).

100. "halkasemalha ne tekiit" (lattiapalkit halkaistuista hirsistä).

101. "aina pittää jäähäp puukkohamarav verran enemmän puuta siihen salavoon" (jotta hirret voidaan painaa tiukasti paikoilleen).

102. "ovilaovat pantiih hampaalle että siitä tuli visu" (toisaalla sahataan sivuihin urat ja painetaan laudat toisiinsa ohuella rimalla).

103. "hankkantosilla voa ol veetty hirret rekkiiv varassa miesvoemmalla" (hirsien ottaminen).

104. "aljetti räystält, harjal päi" (pärekaton tekeminen).

105. "harjan ylittev vielä yks kerros", "painavat puut siihe harvolleen tuohiem peälle" (tuohikaton valmistusta).

TULIJAISET (tulkeah tulille)

1. vanhasta kodista on siirretty uuteen kekäleitä ja tuhkaa.

2. talvella muutettaessa on uuden kodin pihalle rakennettu lumimaja jonka kohtalosta on ennustettu talon ja perheen onnea.

3. ensimmäistä uuteen kotiin haettua vettä on pidetty pyhänä. vettä haettaessa on kiitetty joen, kaivon, lähteen tai järven haltijaa ja jätetty haltijalle vastalahja.

4. tupaantuliaisiin on viety ruisleipä, suolaa ja halko. tärkein tulijaisista on ollut halko. lahjat on ojennettu sanoin "onnea uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahiksi, koivuhalko poltettavaksi, ruisleipä syötäväksi".

5. tupaantuliaisiin on kuulunut talon ympäri juokseminen 12 kertaa (vaatteissa tai ilman) ja talon ja perheen onnen ennustaminen vahasta, äänistä ja talon yli heitetyistä esineistä.

6. ensimmäistä kertaa uuteen kotiin mentäessä on kumarrettu maan neljälle äärelle tai päivän kolmelle suunnalle.

7. tupaantuliaisia on vietetty täysikuun aikaan. tapahtumaan on kuulunut rituaalinen kynnyksen yli astuminen lahjojen kanssa ja kukon tai kissan päästäminen taloon (kiekuminen / naukuminen hyvä enne). eläimen jälkeen sisään ovat astuneet emäntä ja isäntä mukanaan koivuhalkoja edellisestä kodista ("olla lämmössä ja rikkaudessa").

8. tupaantuliaisiin on kuulunut uunin lämmittäminen ensimmäistä kertaa ja ensimmäisen leivän leipominen. paistamisen jälkeen leipä on kääritty valkoiseen kankaaseen ja viety tuvan nurkkaan kodinhaltijalle. jos tapahtumaa on vietetty kesällä on tupa koristeltu koivunoksin.

9. tupaantuliaisiin on tuotu samana päivänä veistettyjä lastuja ("onni tulee lastussa").

10. tupaantuliaisia on vietetty öiseen aikaan. juhlallisuudet on aloitettu vanhassa talossa missä on sytytetty kynttilä esivanhempien nurkkaan ja rukoiltu haltijoiden ja esivanhempien hyväksyntää muutolle. vanha emäntä on vienyt puisen idolin rintaansa painettuna kellariin (maan lähelle) ja pyytänyt kodinhaltijaa astumaan siihen. idoli on ojennettu muuttavalle perheenjäsenelle joka on painanut sen rintaansa vasten. haltijan lisäksi uuteen taloon on viety musta kukko, hanhi tai kissa jota on kantanut nuori emäntä. toisen tavan mukaan nuori emäntä on kantanut samana iltana leipomaansa leipää muiden perheenjäsenten kantaessa astioita, pöytäliinoja ja muita tarvikkeita. uuden kodin kynnyksellä kotieläin on laskettu taloon muun joukon seuratessa eläimen päästettyä äänen. rintaa vasten kannettu haltijan idoli on asetettu uuden kodin pyhään nurkkaan, avattu kellarin ovi ja pyydetty haltijaa tutustumaan uuteen kotiinsa. samoin on toimittu uunin kanssa (avattu luukut). nuori emäntä on asettanut pöydälle vanhasta kodista tuomansa liinan ja leipomansa leivän jonka jälkeen on rukoiltu yhdessä haltijoita. lopuksi nuori emäntä on sytyttänyt uuniin ensimmäisen tulen. seuraavana päivänä on ajettu parille kuulunut karja vanhalta talolta uuteen.

11. vepsäläiset tupaantuliaiset on pidetty täydenkuun aikaan. ensimmäisenä taloon astuvan on uskottu häiritsevän maanhaltijaa. haltijan tahdon selvittämiseksi on taloon laitettu yöksi kissa. varsinainen muuttaminen on tapahtunut seuraavana aamuna. talolle tultaessa on isännällä ollut kädessään esivanhempien idoli ja leipä ja emännällä kukko. kukko on laitettu sisään kynnykseltä. kiekuminen on tietänyt onnea. eläinten lisäksi mukana on tuotu koivuhalkoja.

12. vepsäläisten tupaantuliaisiin on kuulunut palavien hiilten kantaminen virsussa tai ruukussa vanhasta kodista uuteen. ennen sisään astumista on pyydetty hyväksyntää maanhaltijoilta (maizand, maemag) sanoin "isäntä, emäntä, tytöt, pojat, päästäkää yöpymään, auttakaa elämään vauraasti, helpottakaa elämää, antakaa onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää".

13. muutto uuteen kotiin on suoritettu uuden kuun ilmestyessä. vanhan kodin haltijaa on pyydetty seuraamaan muuttoa edeltävänä iltana. vanhan kodin uunista on otettu mukaan kekäleitä ja tuhkaa. tupaantuliaisruuat on asetettu vanhan kodin lattialle mistä ne on kuljetettu uuteen kotiin uunin viereen. haltijaa on pyydetty aterioimaan ja käymään sitten kylläisenä uuteen kotiinsa. uuden kodin lattialle tai lattian alle on laitettu sulkia ja höyheniä kodinhaltijan sijaksi. toisen tavan mukaan haltija on tuotu uuteen taloon yöllä isännän paitaan käärittynä. kodinhaltijan puinen idoli on ollut käsivarren mittainen. haltijan kasvot on hiilletty mustaksi.

14. uuteen tupaan ensimmäistä kertaa astuttaessa on lausuttu "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret otettu koivupuista, pihlajaiset peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista".

15. uuteen kotiin on tuotu hyppysellinen "onnellista maata" vanhan kodin alta tai kellarista. kotitalon "iloista maata" on otettu mukaan myös matkoille.

16. nuoren parin muuttaessa omaan kotiinsa on näille kierrätetty astioita ja vaatetarpeita vanhemmilta ja sukulaisilta.

17. tupaantuliaisiin on saavuttu sanoin "onni uutehe tuppaa, lapse lykky lattial, ikä pitkä salvames" tai "onni uuteen tupaan, hyvä vuosi vierahaksi, isännälle itramaha, emännälle leviä perä" tai "onni uutehe tuppaa, hyvä vuosi vieraaksi, rukeinen leipä, koivunen halko, toukonen leipä, haapanen halko".

18. uuteen taloon muutettaessa on käyty vatsalleen maahan, halattu maata, haudattu maahan lahja ja sanottu "terve maalle, terve maan haltijalle". toisen tavan mukaan on polvistuttu talon veräjän kohdalla, laitettu lakki maahan ja pyydetty haltijalta lupaa asumiseen.

19. jos uuden talon haltijan on arveltu loukkaantuneen on talo jätetty tyhjäksi vähäksi aikaa. palattaessa on kätelty uuninkoukkua ja tervehditty haltijaa sanoin "terve maa, terve tanner, terve manteren eläjä".

20. uuteen taloon tultaessa on pudotettu maahan neula ja sanottu "olkoon mun niin hyvä kun sunkin". toisen tavan mukaan on lämmitelty käsiä hiilloksella sanoin "olkoon tämä talo niin lämmin kuin tämä hiilus".

21. uuteen taloon saavuttaessa on tervehditty tulta kouhimalla hiillosta, katsomalla uuniin (tuleen) ja istumalla varovasti uunin päälle.

22. tupaantuliaisissa tuvan pyhän nurkan eli kolon eteen on sytytetty "kyynelehtivä" kynttilä.

23. joka talolla eli perheellä on uskottu olevan oma onnensa eli osansa joka on siirretty vanhasta talosta uuteen kourallisessa multaa. kotitalon multaa on voitu kantaa myös pidemmillä matkoilla.

24. tupaantuliaisiin tultaessa on sanottu "onnea uuteen tupaan, ruisleipä syömisiksi, koivuhalko lämpimiksi".

25. ensimmäistä yötä uudessa kodissa nukuttaessa on tullut maata hiljaa jolloin on voinut nähdä unessa maanhaltijan (naispuolinen=onnea). jos haltija on ollut miespuolinen, unet levottomia tai jos on kärsitty unettomuudesta on pidetty parempana vaihtaa paikkaa.

26. uutta tupaa on tultu katsomaan halon tai talon pihalta otetun oksan kanssa. sisään astuttaessa on tervehytetty tupaa sanoin "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiksi, tuulen kuivata ta vein vanhantoa, ruisleipä syötäväksi, koivuni halko poltettavaksi" tai "terveh tänne, onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahikse" tai "halko ta onnie".

27. mareilla isän on tullut rakentaa pojalleen talo ja aitta. uuteen kotiin siirryttäessä on rukoiltu perheen kodinhaltijaa vanhempien pihakodassa.

28. komeilla talot on rakennettu vanhojen rakennusten sijoille eli esivanhempien oleskelupaikoille. uuteen paikkaan siirryttäessä on muisteltu vanhassa kotipaikassa asuneita ja vanhan kotipaikan haltijoita.

29. udmurteilla uuden perheen pihakota eli kuala on otettu käyttöön kesällä. tilaisuuteen on kutsuttu muutama vieras ja kanteleen eli guslin soittaja. menot on aloitettu omilleen muuttavan parin matkalla suvunvanhimman ja sukukualan hoitajan luokse ruokalahjojen kanssa. perillä on syöty, juotu ja laulettu hääsäveliä (mudor-suan, mudor-häät) haltijoiden häiden merkiksi. kualan hoitaja on keittänyt puuron jonka aikana omilleen muuttava poika on mennyt suvun kualaan, ottanut tulisijasta tuhkaa, käärinyt tuhkan valkoiseen liinaan, lausunut "pienemmän otan, suuremman jätän", asettanut käärön kualan pyhälle hyllylle (mudor) ja palannut toisten luokse. aterian jälkeen on haettu tuhkakäärö kualasta ja lähdetty kohti uutta kotia laulujen ja soiton säestyksellä. matkan aikana nuori emäntä on tanssahdellut kanteleen soiton tahtiin. toisen tavan mukaan nuori emäntä on pitänyt suussaan vaskista rahaa. tuhkakäärö on asetettu uuden kualan hyllylle sanoin "minä sinun isäntäsi toin sinut tänne kunniakkailla menoilla, älä siis vihastu, ja kun me sinua joko ymmärtäen tai ymmärtämättä rukoilemme, ota vastaan rukouksemme". juhlinta on jatkunut myöhään yöhön kestityksen ja laulujen merkeissä.

30. udmurtit ovat lähteneet vanhasta kodista sanoin "oste vorsud, lähde kerallamme uuteen paikkaan, älkää vihastuko vanhukset". omilleen muuttava on veistänyt vanhan kualan katosta lastun, ottanut vanhasta tulisijasta kolme kiveä ja tuhkaa ja kuljettanut nämä uuteen kotiin. kuljettajan jalat eivät ole saaneet koskettaa maata matkan aikana.

31. udmurtit ovat kutsuneet uuteen tupaan muuttamista nimellä korka-suan (koti-häät).

32. uutta kotia perustettaessa on otettu multaa vanhempien talon alta ja tulta vanhan kodin liedestä.

33. komit ovat ottaneet uuteen kotiin lähtiessään multaa vanhan kodin pihalta.

34. udmurteilla omilleen muuttava poika on saanut mukaansa osan suvun pyhän uhrivakan sisällöstä. toisen tiedon mukaan omilleen lähtijä on saanut yhden vakassa pidetyistä haltijoiden idoleista. uuden kodin vakka on valmistettu vanhempien pihakodassa eli kualassa. vakan on annettu olla suvun kualassa jonkin aikaa ennen muuttoa.

35. udmurteilla tupaantuliaisia on kutsuttu korka-murtin eli kodin-ihmisen juhlaksi. tapahtuman (korka-suan) kunniaksi on keitetty puuro tai teurastettu musta lammas kuusenoksien päällä. tilaisuuteen on saapunut sukulaisia ja ystäviä lahjojen kanssa. menoihin on kuulunut kuusen tai pihtakuusen taimen istuttaminen pihaan ja oksa kädessä rukoileminen. rukouksissa on pyydetty hyvää asumista vanhuuteen asti. muuttaminen on tapahtunut uuden kodin uunin valmistumispäivänä.

36. ensi kertaa uuteen taloon tultaessa on kumarrettu soppea eli uunin nurkkaa ja tervehditty maanalaisia.

37. uuteen taloon muutettaessa on otettu vanhan kodin uunin suusta kivi ja asetettu kivi tarkalleen samalle paikalle uuden kodin uuniin.

38. uuteen kotiin muutettaessa on otettu tuhkaa vanhan kodin tulisijasta ja viety tuhkat uuden kodin kynnyksen alle. toisen tavan mukaan on otettu hehkuvia kekäleitä vanhasta tulisijasta ja sytytetty niistä tuli uuteen kotiin (tuli ei ole saanut sammua muuton aikana).

39. udmurteilla on pidetty tärkeänä että uuteen taloon muutettaessa on ollut mukana veitsi.

40. nenetseillä uutta leiriä perustettaessa on perheen nainen (ne) laskenut kodan paikalle ensimmäisen esineen, tulisijan ensimmäisen kiven tai tulisijan raudan (kivi vanhempaa perinnettä).

41. savossa kodinhaltija on kutsuttu uuteen kotiin sanoin "jot olkee hyvä ja tulkee uutee paikkaa". jos haltijaa ei olla muistettu kutsua on tämän uskottu jäävän itkemään ja huono onnen on tiedetty seuraavan.

42. vanhasta talosta on tuotu uuteen tuhkaa ja hirrenpätkä. tuojana on ollut perheen vanhin. kodinhaltijan on uskottu seuraavan perässä kolmen yön jälkeen tai kun on tehty kolmasti tuli uudessa kodissa.

43. uuden kodin ensimmäistä tulta on poltettu kolme yötä sammuttamatta. talon halkovarantoja ei ole saanut polttaa koskaan loppuun (epäonnea).

44. jos talon ensimmäisen tulen on sytyttänyt "hyväluontoinen ja armelias vaimoihminen" on haltijastakin uskottu tulevan hyväluontoinen. asiaa on voitu yrittää varmistaa nukuttamalla talossa hyväluontoisia ihmisiä.

45. uuteen tupaan käytäessä on sanottu "onni uutehen tupahan, hyvä vuosi vierahiksi, anna tuulen kuivata, vejen vanhantua" tai "terveh mualla, manterella, terveh tervehyttäjällä, tämän ihmisen iholla, emon tuoman ruumihilla, elämäh asettamah, elä vihua kuuna piänä, eläkä sinä ikänä" tai "onni uuteh tupah, hyvä vuosi vierahiks, rukihini syötäväks, koivuini poltettavaks" tai "terveh pirtti täysines, lautakatto kansones, terveh tervehyttäjällä, terveh mua, terveh manner, terveh manteren emäntä, terveh tervehyttäjällä".

46. hantit ovat tuoneet tulen vanhasta kodasta uuteen. vanhasta kodasta tuotua tulta on kutsuttu "vieraaksi tuleksi" (paxat tut).

47. uuteen taloon tultaessa on lausuttu "terveh mail, manderill, endisill eläjill, uusill tulokkahill, siks ilmoiks igeä, rauhoa rakentamaa, kuuks kuldaseks päivyä, rauhua, tervehyttä".

48. uuteen tupaan tultaessa on lausuttu "onnea uuteen tupah, uusi vuosi vieraaks" tai "onni uudeh tubah, koivunj halgo poltettavanna, rugehinj leibä syödävännä, hyvä juoma juodavanna, rauhaa tervehytt eläjill".

49. saapuessaan uuteen asuinpaikkaan tai uudelle joelle on mansinainen laskenut jokeen (veden haltijalle) ruokalahjan ennen kuin on ottanut vettä ensimmäistä kertaa.

50. mansit ovat uhranneet uutta asumusta pystyttäessään miespuoliselle tulen haltijalle (Lowja-xum) liinaan käärittyjä kolikoita. lahjojen on uskottu houkuttelevan haltijaa taloon.

51. "peräss om perisopessa, virkki seppä mäntyysäk, terveh, terveh tähän tupahan, ukon uutehen tupaha" (vieras tervehtinyt uutta tupaa istumaan päästyään).

52. "tuolla pyysin kunniata, tulen vienillä kotaan" (uuteen taloon muuttaessaan miniä kuljettanut tulen talon pihakotaan).

53. vanhan talon tuli on tuotu uuden talon kynnyksen yli takaperin astuen. tuli on sytytetty uuniin sanoin "toin tulen tullessani, valkean lämmitelläkseni" tai "tupa tullaksesi, huone asuaksesi". tuli on nostettu uuniin leipälapiolla.

54. "voi sie tupa, voi sie talo, voi sie hirsine huone, voi sie vakaine varustus, seinät salvettu salo puista, orret on otettu koivupuista, pihlajaiset on peräpenkit, lavitsat laveat lautapuusta, akkunat aka hongista" (lausuttu uuden talon valmistettua, sekä myöskin ken ensi kertaa tupahan tuli).

55. uuteen paikkaan muutettaessa (ja lähteen ehtyessä) on vedenhaltija siirretty vanhasta lähteestä uuteen viimeisen otetun veden mukana.

56. mansit ovat laskeneet uuden kodin eli leiripaikan ensimmäistä tulta tehdessään tuleen punaisia kankaanpaloja.

57. marit ovat käyneet tervehtimässä vettä uuteen paikkaan muuttaessaan. vedelle on ilmoitettu uudesta tulokkaasta. vedellä on käyty sellaisen ihmisen seurassa jonka vesi tuntee ennestään.

58. vanhan kodin vedenhaltijaa on pyydetty muuttamaan uuteen vesistöön sanoin "nouse neitinen norosta, hieno helma hettehestä, puhasmuotonen purosta, somerosta kaita sormi, lähe majan muutantahan, sijojen siirräntähän, isommille istumille, avarammille aloille". haltija on nostettu lähteestä pahkaisella kauhalla ja kuljetettu uuden kodin lähteeseen tai puroon puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena.

59. nenetsit ovat kuljettaneet kuolleen sukulaisen pääkalloa mukanaan uuteen asuinpaikkaan (suvun perustaja, ensimmäinen asuja).

60. "kun oli kolomena yönä perätystem pietty samassa paekassa tulta niin siihen asettu jo haltie" (tulijaiset).

KOTI RITUAALISENA TILANA

1. udmurteilla perheen tai suvun vanhimman (töro) paikka on ollut uunia vastapäätä olleessa nurkassa.

2. sadetta ja ukkosta on pidetty suotuisina aikoina kotona (sisällä) suoritettuihin rituaaleihin (henget kuulolla).

3. ruuanlaittajan ja tulen (Tulen emon) välistä ei ole saanut kulkea.

4. tupa on jaettu miesten ja naisten puoleen (kodasta jatkunutta perinnettä).

5. kynnyksen ja kynnysmaton alle on laitettu suojelevia taikakaluja (rituaalinen tila sisällä olevan ja ulkona olevan välillä).

6. talon katto ja vintti ovat kuvastaneet ylistä, lattiataso keskistä ja lattianalus ja kellari alista (olevaisuuden kolme tasoa).

7. ikkunoita ja räppänöitä on pidetty väkevinä rajapaikkoina (sisämaailman ja ulkomaailman välissä).

8. kotipiirin on muodostanut koti, piha ja lähimetsässä sijaitsevat pyhät paikat.

9. vieraiden käyttämä asunto on puhdistettu vahingollisista voimista nukkumalla asunnossa kolme yötä, kaivamalla talon nurkan alle kolo, laittamalla koloon kolme rahaa, leivänpala ja puuta, lyömällä kirves asunnon seinään ja loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan".

10. volgalla pihakota on ollut perheen ja suvun hengellisen elämän keskus. kota on rakennettu keskelle pihaa. kodassa on pidetty kaikki tärkeimmät hengelliset menot. kodan peränurkassa sijaitsevalla hyllyllä on ollut perheen suojelushaltian puinen idoli tai tuohinen vakka. kotaan ovat saaneet tulla vain omaan sukuun kuuluvat. suurempia sukujuhlia varten on kokoonnuttu pyhissä lehdoissa.

11. udmurteilla pihakodan eli kualan tilalla on voinut olla siistinä pidetty tyhjä tila eli "puhdas paikka".

12. talon kynnyksen eli kynnyshirren yli on joko astuttu tai kannettu. kynnyksen päälle astumisen on uskottu tietävän onnettomuutta.

13. pihakodassa on laitettu ruokaa, toimitettu uskonnollisia menoja ja säilytetty suvun onnea suojelevaa esivanhempien koppaa.

14. talon laipioon eli orsille on kohotettu lehmuksesta tehty lankku jolle on nostettu rituaaleissa käytettyjä leipiä ja muita tärkeitä esineitä ("ylös kohotettaviksi").

15. karjalaisessa pirtissä naisten ja lasten puolena (tsupu, tsuppu) on toiminut kiukaan eli uunin puoleinen osa taloa. tsupussa on säilytetty naisen vanhempiensa kodista tuomaa heimotunnusta tai idolia. uunia vastapäätä on sijainnut miesten puoli eli perinurkka (perätsuppu) jossa on säilytetty miehen suvun taikakaluja ja haltijoiden idoleita. päätyseinään ulottuva pöytä on jakanut puolet toisistaan (pöydät myöhäistä perinnettä).

16. hirsitalon sisäseinät on koristeltu poronsarvilla ja värikkäillä lintuveistoksilla. hirsien päät on muotoiltu linnuiksi. ulkopuolen koristeluissa on suosittu aurinko ja ympyräkuvioita.

17. hirsitalon keskihirsi on jakanut pirtin miehen (pyhän nurkan) ja naisen (uunin) puoliin. talon sisäänkäynti on rakennettu lähelle uunia. kellari on edustanut maan henkien sijaa (sana kellari=cellar, myöhäistä lainaa). ovien, räppänöiden ja savupiipun karmeihin on ripustettu hauenleukoja, katajanoksia ja muita suojelevia taikakaluja.

  

18. kodan pyhä peräpuoli (posio) on sijainnut kodan perällä oviaukkoa vastapäätä. posiossa on säilytetty perheen arvokkaimpia tavaroita ja haltioiden ja esivanhempien palvontaan liittyviä esineitä. tulisijan reunoitse kulkeneet puut (loitot) ovat jakaneet kodan miehen ja naisen puoleen tai kahden eri perheen tiloihin.

19. vepsäläiset ovat kutsuneet talon pyhää nurkkaa jumoukodaksi.

20. jos esikoisesta on toivottu poikaa on talon kynnyshirreksi valittu lyhytoksainen puu, jos tyttöä pitkäoksainen.

21. jos on muutettu taloon jolla on uskottu olevan epäilyttävä menneisyys on asuintila puhdistettu loihtimalla "pois entiset eläjät, uuvet tulkoot sijaan" ja lyömällä kirves peräseinään. toisen tavan mukaan on aukaistu rivakasti talon ovi ja loihdittu "pois entiset eläjät, vasta tullehet sijah, jotta me rauhan saisimme maata".

22. jos talossa on sattunut kuolemantapaus on pidetty hyvänä vaihtaa asuinpaikkaa tai asua jonkin aikaa muualla (jatkumoa tavalle vaihtaa leirinpaikkaa ja jättää kuolleen kotapuut pystyyn vanhalle leiripaikalle).

23. vanhempien kotoa lähdettäessä on isä leikannut leivästä kannikan jonka poika tai tyttö on vienyt uuteen kotiinsa ja haudannut kynnyksen alle (hirsitalojen kynnykset kohollaan maasta). samalla on valittu perheelle oma puumerkki vanhempien puumerkin tilalle.

24. talon kynnystä on pidetty esivanhempien sijana. kynnykselle on tuotu ruokalahjoja eli paloja (ozyndym-pal) muistellen samalla esivanhempien nimiä ja pyytäen talolle onnea ja suojelusta.

25. yösijaa pyytäville on vastattu "onhan talossa lämmintä".

26. volgalaisen pirtin pyhässä nurkassa on sijainnut hylly jolla on pidetty tuoreita lehviä, valkoista liinaa ja liinan päällä ruoka ja juomalahjoja. hyllyn yläpuolella on roikutettu niinenkuoresta punottua kotelomaista vakkaa jossa on säilytetty esivanhempien idoleja eli puista ukkoa ja akkaa (sukuonnen varmistajia). vanhemman tavan mukaan esivanhempien nurkka on sijainnut pihakodan (udmurtin kwala) vasemmassa peränurkassa. suvun suojelushaltijoita on säilytetty yhteisissä sukukodissa joita on kutsuttu "suuriksi kodiksi".

27. tuvan pyhässä nurkassa eli kolkassa (koloizoo kolkka) olevaa hyllyä on kutsuttu koloksi. hyllyllä on pidetty esivanhempien ja kodinhaltioiden idoleja, vitsoja, urpia, kuivattuja taikayrttejä, juhlia varten leivottuja leipiä, koivunoksia, viljalyhteitä, kananmunia ja muita taikakaluja.

28. vieras ei ole saanut astua eteistä (kynnystä) pidemmälle ilman lupaa. jos vieras on ollut omaa sukua tai muuten mieleinen on tämä toivotettu peremmälle eli parhaille penkeille eli peräpenkeille.

29. vatjalaisilla vieraat on toivotettu peremmälle eli ylemmälle sanoin "tuo ylempää, tuo ylempäs issumaa, issu lavosoloo".

30. toinen näkymätön rajapyykki on ollut tuvan lakiorsi (soonirsi) jonka kahtia jakavaa voimaa on käytetty eri juhlallisuuksissa (vieras suku on voinut edetä vain hirrelle asti).

31. hirsitalon seinäpenkin ympärystä on pidetty miehen alueena ja makuulavan ympärystä naisen. suurperheissä miehet, naiset ja lapset ovat ruokailleet eri aikoihin. pienemmissä perheissä naiset ovat istuneet pöydän toisessa päässä ja miehet toisessa (alkujaan pöytiä ei ole ollut ja on ruokailtu tulen ympärillä). juhlien aikana isännän paikalla pöydän toisessa päässä on istunut suvun vanhin (sukupuoleen katsomatta).  

  

32. talon ullakolla tai kattohirren välissä on pidetty katajaa tai katajanoksaa suojelemassa ukkoselta.

33. kodan peräpuoli eli pohjoispuoli (boassu, posio) on ollut miehen aluetta josta tämä on lähtenyt metsälle ja kalaan. kodan etupuoli eli eteläpuoli (lieden ja oviaukon väli) on ollut naisen aluetta jota ovat hallinneet naispuoliset ahkka-haltijat. posiotakin on uskottu hallitsevan naispuolisen haltijan (boasso-ahkka).

34. kodan nukkumiseen eli loikoiluun käytettyjä tulisijan viereisiä makuutiloja on kutsuttu loaiduiksi eli loitoiksi.

35. volgalla kodan (kuda) pyhänä pidetylle pohjoispuolelle on varastoitu perheen uskonnollisissa toimituksissa käytettyjä puita ja astioita. kodan etuovi on kohdistettu etelään päin (turkkilaisilla kansoilla itään). kodan pohjoispuolella on pidetty pientä pöytää jonka päälle on ripustettu hopeakuusen oksia ja yrttejä. pyhää puolta on pidetty erityisen puhtaana (henkien sija).

36. savupirttien ovet on rakennettu etelään päin jotta on voitu katsoa ja rukoilla aurinkoa suoraan ovesta. talveksi pirtteihin on tehty oven yläpuolelle läpi mistä on näkynyt päivällä aurinko ja yöllä kuu (kodan keskiaukon tapaan). pirtin puulattian alla on uskottu asustavan Maan emon. vanhemman tavan mukaan pirttien lattiat on tehty savesta tai luonnonkivistä.

37. marien pihoja ovat koristaneet suuret koivut joita on rakastettu suuresti. koivujen on uskottu rauhoittavan huminallaan ja vartioitsevan allensa asettuneita. pihamaata on lakaistu usein ja pidetty pyhänä (pihoista tuli haisevia sikolättejä vasta etelänkansoilta omaksutun karjanhoidon myötä).

38. marien pihapuut (koivut ja kuuset) ovat rajanneet pihapiiriä niin että talot ovat näkyneet puusaarekkeina muuten avoimessa maastossa.

39. virossa tuvan (maja) nurkkia on kutsuttu nimin lie esine nurk (oikea etunurkka ovesta sisään tullessa), reieukse körvanurk (vastapäätä kiuasta), taka nurk (vastapäätä oikeaa etunurkkaa), ahikörvanurk (samalla puolella kuin taka nurk, kiukaan takana) ja ahinurk (vasen etunurkka, lähinnä liettä). keskellä lattiaa on sijainnut suuri paasi eli pörmkivi (alkuperäinen tulisijan paikka).

40. "se ovi tarkotettih nyt itää vastah, päin auringonnousuu" (ulko-oven suunnasta).

41. "se oavoa autioks huonetta" (muurahaisten eli maan väen häviämistä pidetty huonona enteenä).

42. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (ulko-oven päälle kaiverrettu perheenjäsenten puumerkit).

43. hirsitalon oviaukon yläpuolelle tai ympärille on ripustettu suojelevia hauenleukoja ja pihlajan tai katajanoksia. toisen tavan mukaan oveen on isketty veitsi tai kirves.

44. marit ovat pitäneet talon pyhällä hyllyllä kynttilöitä, leipää, kananmunia ja puiden oksia. udmurteilla hyllyllä on pidetty vorsudin eli sukuhaltijan koria, uhrimenoissa käytettyjä astioita ja uhrilahjoja. rukousten ajaksi hylly on peitetty valkoisella liinalla.

45. marit ovat voineet eristää kodan (kudo) pyhän takaosan väliseinällä (izi kudo). joka perheellä on ollut oma pihakotansa jossa on uskottu asuvan kotionnen vartijan eli kodinhaltijan.

46. udmurteilla on ollut perhekotien lisäksi suurempia sukukotia (baddzym kua, suuri kota) joista ovat huolehtineet erikseen nimetyt hoitajat.

47. marit ovat käyttäneet pihakotaa perheen ja suvun pyhien rituaalien lisäksi ruuan valmistukseen (elämisen keskus).

48. marilaisessa pihassa on ollut lehmuksia, koivuja, tuomia ja pihlajia. puut ovat kasvaneet ryhmissä muodostaen pieniä lehtoja joissa on suoritettu perheen arkeen kuuluvia rituaaleja ja menoja.

49. udmurttien kualan eli pihakodan sisustukseen on kuulunut tulisija, pöytä, honkainen penkki, kaksi ortta joista on roikkunut pata ja peräseinällä pään korkeudella nurkasta nurkkaan ulottuva kaksilautainen hylly eli dzadzi (toisaalla kulmahylly). hyllyllä orsien molemmin puolin on pidetty kahta pienehköä tuohiastiaa joihin on uhrattu olutta ja kumyshkaa. astioiden vieressä on säilytetty vihreitä oksia joiden päällä on pidetty valkeaa liinaa. liinan päälle on laitettu haltijoille tuodut ruokalahjat ja leivät. kodan sivuseinällä on pidetty tuohivakkaa uhrirahoja varten ja maassa niinenkuoresta valmistettua vakkaa jossa on säilytetty uhrattujen eli haltijoiden kunniaksi syötyjen lintujen höyheniä. rituaaleissa käytettyjä esineitä ei ole saanut tuoda kodasta ulos. esineiden tullessa tiensä päähän on ne poltettu. vorsud-vakkaa jossa kodanhaltijoiden eli suvun onnen suojelijoiden on uskottu asustavan ei olla poltettu. jos vakka on kulunut ovat suvunvanhimmat tulleet korjaamaan sen. vakkaa korjattaessa on laulettu rukouksia ja loitsuja. uudelle perheelle tulevan vorsud-vakan (sud vordis, onnen suojelija) valmistaminen on ollut pyhänä pidetty toimitus. vakat ovat olleet pyöreitä, soikeita ja nelikulmaisia (halkaisija 110cm, korkeus 30cm). vakoissa on pidetty puisia, savisia ja hopeisia haltijoiden idoleja, eläinhahmoisia (hanhi) idoleja, rahoja, lintujen luita, höyheniä ja muita rituaaliesineitä. vakan alla on tullut olla vihreitä oksia vuodenajasta riippumatta. talvella vakan alla on pidetty hopeakuusen, kesällä koivunoksia (toisen tiedon mukaan kuusenoksia tai voimakkailta tuoksuvia suoruohoja). tuoreiden oksien vaihtaminen on ollut kualan hoitajan tehtävä. oksia on voitu pitää myös vakassa.

50. udmurteilla pirtin lattia on pesty kerran kuussa eli viikossa ja juhlien aattoina. pesuun on käytetty yrttivettä ja pihtakuusen, katajan ja seljan oksia.

51. udmurttien pihakodan eli kualan perähyllyllä pitämät hopeakuusen oksat on otettu aina samasta puusta. puuta on kutsuttu samalla nimellä (mudor) kuin hyllyäkin (jäänteitä vanhemmasta tavasta uhrata puun alla).

52. metsäsuomalaiset ovat kiinnittäneet talon peräseinän puoleiselle räystäälle pystypuun jonka liikkeistä on tulkittu kodin onnea ja esivanhempien tahtoa (jos kallistunut etelään myötäistä, jos pohjoiseen vastaista). merkkipuuksi kelpaava oksa on otettu pihapiiristä talosta pohjoiseen. merkkipuun lisäksi peräseinän oven päällä on sijainnut "lykkylauta" jolla on pidetty metson siipeä.

53. inarin saamelaiset ovat pyhittäneet vanhat kotasijat (tulisijat). sijoille ei olla rakennettu uudestaan. sijoilta ei olla myöskään kerätty marjoja, leikattu ruohoa tai kaadettu puita.

54. hirsitalon pyhä nurkka on sijainnut etelään suuntautuvalta ovelta katsottuna vasemmassa peränurkassa.

55. hirsitalon kurkihirttä eli harjakaton keskellä olevaa paksua hirttä on kutsuttu haltijahirreksi (syömärihirsi, selkähirsi).

56. marilaisen talon etuovi on rakennettu itää eli auringonnousua kohti. ulko-oven kautta on tervehditty ja rukoiltu nousevaa aurinkoa.

57. nenetsien kota on jaettu miehen puoleen eli sihin (kaukana sisäänkäynnistä) ja naisen puoleen eli niohon (lähellä sisäänkäyntiä). naisen puolella on säilytetty naisen rekeä (siabu) ja reessä naisen saappaita (naisen jalat tabuja). miehen puolella on säilytetty miehen rekeä (haehae han). miehen reessä on pidetty esivanhempien (haehae) idoleita ja jousta. kodanpaikkaa hylättäessä on paikalle valutettu verta. verta (haem) on pidetty tulen (tu) sukulaisena. oven suussa elävää naista (ne) on pidetty vahingollisten voimien karkottajana. kodan savuaukosta on uskottu nousevan korkeuksiin "taivaantulen" ja ohitseen virtaavan "tähtiajan". aukosta näyttäytyvän otavan on tiedetty merkitsevän aamun tuloa. syntymän ja kuoleman jälkeen kota on siirretty eri paikkaan, vanhassa paikassa ei olla asuttu vuosiin. tulisijan ympärystä on pidetty naisen alueena. naisen tilaan on yhdistetty sanat "lämmin" ja "täällä", miehen tilaan "kylmä" ja "tuolla".

58. vieraassa paikassa yövyttäessä on lausuttu "maata pyyvän maatakseni ja lemmettä levätäkseni". autiotupaan tai metsäkotaan on saavuttu sanoin "vanhat ulos, uuet sisälle, en min ole ikkää, kun aikani".

59. "muut kulkevat kotihin, matkaavat isän majoihin, alas laskevat levolle, vaipat villaiset vetävät, peitteheksi pehmiähät, ehtosen emon kutomat, oman äitin ompelemat" (isän maja ja emon peitteet).

60. useamman kodan muodostamaa leiriä on kutsuttu obilla nimellä "tyttöinen kylä, poikainen kylä".

 

  

61. "ulos meiät uks viepi, pois porstua vettää, otsa ei orteen kolaja, käy ei piä tuvan lakkeen, jalka ei sillan liitokseen" (ovesta (uksi) käymistä on pidetty rituaalisena toimituksena).

62. marilaista pirttiä (pört) on pidetty elävänä olentona. jos pirttiä on kohdeltu hyvin on tämän uskottu tuovan asujilleen menestystä. jokaisella pirtillä on uskottu olevan oma henkensä eli sielunsa (pört-ört, pirtin-sielu) jonka on pelätty poistuvan jos pirtissä on riidelty tai sotkettu. jos sielu on poistunut ei pirtti ole ollut enää "iloinen" ja elämän on uskottu muuttuvan raskaaksi. jos pirtti on pitänyt ääniä on tiedetty "örtin liikuttavan". autiotaloissa ei olla uskottu olevan sielua. pirtin sielua ei olla pidetty ihmisenkaltaisena vaan asumuksena itse tai asumuksen henkenä ("pirtin ilo"). kesäkotaan muutettaessa on sielua pyydetty mukaan. sielu on saanut lahjansa jokaisessa vuotuisjuhlassa. arkena sielulle tarkoitetut lahjat on laskettu lieden tuleen. sielua on kutsuttu myös kodan sieluksi (kud-ört) ja kodan jumalaksi (kudo-jumo).

63. "terve tupa tultuvoni, pere kaikki kasvunensa" (tervehdyssanoja toisten tupaan tultaessa).

64. "oviseinä on osmonluini, periseinä petran luini, sivuseinä sirkun luini, tsuppuseinä tsurkan luini" (hirsitalon neljän seinän nimet).

65. "kun läksit ison elolta, eli emosi koista" (eloa eli ruokaa on pidetty isältä saatuna, kotia äidiltä, suomen elo=elämä, omaisuus, porotokka, viron elu=asuinpaikka, talon henki, liivin jel=rakennus, talo, saamen aello=poro tai peuralauma).

66. "terve, piha täysinese, ulkoni urohinese, lastupiha lapsinese" (pihan tärkeydestä, suuri osa perheen ajasta vietetty pihamaalla).

67. "ukko on kontio tsupussa, akka karhu kiukoalla" (pirtin jakautumisesta miehen ja naisen puoleen, kumpikin hallinnut omaansa).

68. hantien kodan päälle laittamien tuohilevyjen on uskottu suojelevan säältä ja metsänhaltijan katseelta. korvaukseksi asumisen aiheuttamista häiriöistä on haltijalle jätetty lihaa jokaisen kalutun luun päähän.

69. "kun hyvänä vierahan tulit, niin parempana mäne" (vieraiden hyvästelyä).

70. "tuttuhan meistäkin tuleepi, kuin on jouvuin syöminkihe, yksihin on yön sijoihe" (koti=paikka missä syödään ja nukutaan yhdessä).

71. talon pitämyspuuksi on valittu puu jonka kohdalla maanhaltija on ilmestynyt unessa. haltijalle tarkoitetut lahjat on viety puun juurelle.

72. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla ropeeseen lähteen vettä, kiertämällä talo kolmasti veden kanssa auringonlaskun aikaan, kaivamalla talon alle kuoppa ja laittamalla vesi kuoppaan sanoin "vesi vanhin valvokoon, tuli nuorin nukkukoon".

73. toisten asumaa taloa on puhdistettu ottamalla pakkulaa elävästä puusta, pälkäre veden päälle kaatuneen puun alta, kuivaamalla tarveaineet uunissa, laittamalla pakkulaan tuli pälkäreellä, polttamalla katajanoksia, pyytämällä "entisiä" poistumaan savun mukana, kiertämällä talo tulen kanssa, laittamalla pakkulasta tuli uuniin ja pitämällä tulta yllä kolme päivää.

74. "toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahis, ei niinkuin emoisin kois" (emon koti, emon säännöt).

75. "seizattihi oven suuhu, oven suuhu, orren alla, kahen kattilan välihi, kolmen koukun kiändimillä" ja "mustah seinäh seisomah, kolmen koukun koskovalla, kattilan pitotiloilla" (oven suussa sijaitsevan naisen työtilan kuvauksia).

76."tuokaha sia tsupulle, vierahalle tullehelle" (vieraat majoitettu tsuppuun eli peränurkkaan).

77. "se mäni missä puolessa oli kiukoa, tsupukse sanottih sitä" (naispuoliset vieraat majoitettu kiukaan eli uunin puoleiseen nurkkaan).

78. "no se oli perätsuppu, soppitsuppu, ovensuutsuppu, sivutsuppu" (kaikkia neljää nurkkaa kutsuttu tsupuiksi).

79. "ka nouze sie kälyseni tänne tsuppuh, elägö issu ovensuussa" (mieluisat vieraat kutsuttu peremmälle eli peränurkkaan eli tsuppuun, ovensuussa seisottaminen merkinnyt ettei vieras ole erityisen toivottu).

80. "izon koissa istuossa, emon koissa astuossa" (ison ja emon koti).

81. "kuhun myö hänen istutamme, suureen tsuppuun, päivän kohtaan" (kohtaa mihin auringonvalo käynyt pidetty pirtin parhaana).

 

82. "kun minä menen tupahan, oven suuhun seisatame, ei tultu likistämähän, käyty ei kättä antamahan" (likistäminen eli halaaminen ja käden antaminen tapoja toivottaa vieraat tervetulleeksi).

83. sana kenttä (saamen giedde) on tarkoittanut kodan ympärillä olevaa tasaista aluetta ja joen tai järven rantaa missä on ollut luontaisia tasamaita.

84. sana kiekerö (saamen ciegar) on tarkoittanut tasaiseksi tallautunutta talvikenttää kodan ympärillä, porojen tallomaa lunta, pihaa ja talvitietä.

85. "pimiä isoton pirtti, vaikk on täynnä ikkunoita, löylytön emoton sauna, vaikka löyly lyötäneh" (kodin tekee rakkaat ihmiset).

86. kota on ugrilaisille kansoille yhteinen sana ja asumismuoto (vatjan keta, viron koda, liivin kuoda, saamen goatte, mordvan kudo, kud, marin kudo, udmurtin kwala, kowa, korka, komin kola, ke, kev, ke, ko, ku, hantin kat, xot, xat, unkarin haz). asumuksen lisäksi sana on tarkoittanut emää, kohtua ja sikiökalvoa (kodan muoto ja elämää suojeleva olemus).

87. sana kynnys tulee uralilaisesta sanasta kynsi. sana on tarkoittanut elävän olennon jäsentä, sormea, hammasta tai jalkaa (kotaa ja tupaa pidetty elävinä olentoina).

88. kodan pystypuiden päälle asetettuja peittoja ja katteita on kutsuttu louteiksi (saamen loawda).

89. sanalla mantere (saamen maaddere) on ymmärretty kodan seinän alaosaa, maakaistaa tai pengertä jolle kodan seinämät on tuettu ja maassa asuvia maan ja esivanhempien henkiä (maddar-aggja=kantaisä, maddar-akko=kantaäiti). udmurteilla sana (mudor) on tarkoittanut kesäkodan haltijaa ja uhrikodan pyhää nurkkaa, komeilla (mudör) talon pohjaa.

90. sana permanto (viron perm=maa, tomu) tulee saamen baerbmek-sanasta ja tarkoittaa kodan lattiapölkkyjä tai maalattiaa (permalaiset=maata pyhänä pitävät).

91. sana räppänä (saamen raeppen, viron räpna-auk) on tarkoittanut kodan ja myöhemmin hirsituvan savuaukkoa. udmurteilla sama sana (dzopi) on tarkoittanut saunan savuaukkoa ja komeilla (reped) metsämajan savuaukkoa.

92. kodan takaosaa (samojedin si, sin), etuosaa (samojedin se, san, syn), etunurkkaa (samojedin sit), oviaukkoa vastapäistä seinää (samojedin sin) ja oven poikkipuuta (saamen cagna, kantasuomen cini) on kutsuttu samalla kantauralilaisella sanalla. myöhemmin sanalla on tarkoitettu hirsitalon kattotuolia, sivuseinien ylintä hirttä ja räystäs eli siihirttä.

93. sana soppi on tarkoittanut uunin nurkkaa, uunin ja seinän välistä tilaa, uunin puoleista peränurkkaa ja kodan sisänurkkaa. mordvalaisilla sana (sopo) on tarkoittanut piilopaikkaa ja paikkaa missä on säilytetty arvokkaita ja pyhinä pidettyjä esineitä.

94. kodan pystyttämiseen käytettyjä riukuja, salkoja ja poikkipuita on kutsuttu ulkuiksi (saamen holga, olga, kanta-uralin ule).

95. kodassa pidetyn kätkyen ja makuutilojen suojaamiseen käytettyjä kankaita ja nahkoja on kutsuttu uutimiksi (inkerin uin, karjalan uuvin).

96. sana vuoli (karjalan vuoliainen, saamen vuli) on tarkoittanut tuohikodan ruoteita, kodan katon kannatinpylvästä ja myöhemmin hirsituvan vuoliaishirttä.

97. sanoilla elo ja elämä (saamen aellem) on ymmärretty asumusta, asuinpaikkaa ja rakennusta (elämän edellytys).

98. sana laavu (saamen lavvo) on tarkoittanut puolikotaa, havuista kyhättyä makuusuojaa ja kotaa jonka kaikki salot ovat olleet suoria.

99. sana ponka (saamen puogge) on tarkoittanut kodan muotoista kuusen kuorilla tai oksilla katettua maasta kohotettua majaa.

100. mansien taloissa on ollut keskisen haltijalle syntymänjumalatar Kaltas-ekwalle osoitettuja paikkoja ja esineitä (liinoja, helmiä). Kaltasin on uskottu olevan vastuussa kodin rauhasta ja elämästä seinien sisäpuolella. jumalattaren on tiedetty antavan merkkejä kodin elämään liittyvissä asioissa. sisään lentäneen perhosen on uskottu olevan Kaltasin lähettämä tai jumalatar itse ja tuovan perheelle onnea.

101. mansien taloissa on pidetty alisen haltijaa Samsaj-ojkaa (näkymätön-vanha-mies). haltijan paikka on ollut tulisijan ja takaseinän välisessä raossa. haltijaa on pidetty toisaalta vahingollisena, toisaalta uskottu suojelevan perhettä vahingoilta ja sairauksilta. haltijalle tarkoitetut lahjat on kaivettu kuoppaan lattian alle. haltijan on uskottu vartioivan talon sisäänkäyntiä.

102. mansien taloja on suojellut ylisen haltija Maailmaa-katsova-mies jolle annetut ruokalahjat on asetettu mulin eli talon pyhänä pidetyn eteläseinän viereen. talon ylemmät rakenteet (yliset) ovat olleet Maailmaa-katsovalle-miehelle pyhitettyjä. haltijan on uskottu luovan perheelle vakautta ja terveyttä joka on ruumiillistunut haltijalle kirjailluissa pyhissä liinoissa (jalpin ulam).

103. mansit ovat säilyttäneet kuolleiden eli uudestisyntymistä odottavien esivanhempien sielujen idoleita (ittorma) sisällä talossa (eläväisten tilassa). kodinhaltijoiden tavoin ittormat ovat olleet osa perheen arkielämää (eivät etäisiä tai pelättyjä).

104. mansinaiset eivät ole saaneet mennä miesten pyhänä pitämän talon eteläseinän mulin lähelle. eteläseinällä on sijainnut miesten käyttämä uloskäynti. mulin ulkopuolella on sijainnut uhriseiväs (ankwal). pyhinä pidettyjen saaliseläinten päät ja käpälät on asetettu mulin hyllylle (muli pal). mulin vieressä sijainnutta lankkupetiä on pidetty miesvieraiden paikkana (peräpenkki). vieraspaikan vieressä on sijainnut lox pal eli isännän ja emännän kulmalankkupeti ja siitä ulko-ovelle päin muiden perheenjäsenten makuupaikat.

105. mansien kotipyhäköissä pitämien valkoisten kurkien (wojkon tariy) on uskottu liittyvän onnea tarkoittavaan sot-sanaan. jos talo on menettänyt onnensa (kol sot) on samalla pelätty menevän kala ja metsäonnen. sisätiloihin lentävän perhosen on uskottu voivan tuoda onnen takaisin.

106. mansien talviasuntojen etuovea vastapäätä sijainnutta takaseinää (mul) on pidetty pyhänä ulko ja sisäpuolelta. seinän ulkopuolelle on kiinnitetty kauniisti kirjailtuja uhriliinoja. perheen suojelushaltijoiden (pupi) hylly on ulottunut mulin läpi talon ulkopuolelle. hyllyn sisään jäävällä puolella on säilytetty pupien vakkaa. haltijoille lahjoitetut vaatteet on ripustettu takaseinälle. mulin viereiselle sängylle tai penkille on istutettu kunniavieraita. juhlissa penkillä on pidetty eläintoteemin tunnusmerkkejä (karhuheimon juhlissa karhun päätä ja taljaa).

107. taloja on nimetty sijainnin (salmi->salmela) ja ensimmäisten asukkaiden mukaan (juho->juhola). joka talolla on ollut oma puumerkkinsä joka on kaiverrettu taloon, astioihin, työkaluihin ja pyydyksiin (kodilla ei nimiä->talojen nimeäminen myöhäinen tapa tai laina, puu-merkit vanhempaa perinnettä).

108. "paistaa päivä muuallakin, ei isosen ikkunalla, on maata muualla, ei taaton tanterilla, ompa maata muuallaki, ilmoa etempänäki, ei emon elin tilalla" (oman kodin perustamisesta).

109. "panipa koiran haukkumahan, kotihinsa saatuahan" (kodan ulkopuolella asustaneiden perheen koirien haukunta (ks. kuvat) määrittänyt kotipiiriä).

110. "kovin haukkuu koira konnun" (kontu=koti, maa, talo, asumus).

111. "ite vanha Väinämöinen, soittoa somasti alko, kuulu kuuteen kylään, pitäjään seihtemään" (pitäjä-sanalla vanhoja kotoperäisiä asumiseen liittyviä merkityksiä, samat tavat ja uskomukset (pitämykset) omaavat, samoissa juhlissa (pidoissa) käyvät, samoja juhlia (pitoja) järjestävät, samoille asumisen (pidättymisen) paikoille pysähtyvät, samoja eläimiä paimentavat (pitelevät), samoja eläimiä omistavat (pitävät), samoja vastuksia torjuvat (pidättelevät), samoihin hankkeisiin alkavat (mansin pät, pat), saman laskevan joen (hantin pit) varrella asuvat, samoilla porojen vasomispaikoilla (saamen battet) asuvat).

112. "ennen kuin turun tuvassa, savon sammal huoneessa" (sammalhuone ja huone vanhoja hirsimökin nimiä, inkerin hone=rakennus, talo, vepsän honuz=iso talo, viron hoone=rakennus, karjalan huonus=pieni talo).

113. "onkos teillä, niinkuin meillä, porokellot portin päällä, kulkuset kujan katolla, ilo-pillit ikkunoilla" (porokellojen ja kulkusten ääniä pidetty kotoisina).

114. "Marjatta, koria neito, viikon viipy, kauan kasvo, istuvi ison majalla, peripenkin notkumalla" (maja=havumaja, suoja, asuinrakennus, öömaja=yömaja, liivin moi=majapaikka, ie-moi=yömaja, maja sanan alkuperä maata-sanassa, voi liittyä tervehdykseen moi).

115. "suki peädä lähtiessäh, sito suvan naulah seinällä" ja "tuol om miun ison tilani tuola suurella tsupulla, naulat on kirjakintahilla" (irtain kiinnitetty seinille sopivan muotoisilla oksilla ja nauloilla).

116. "virkki lieto Lemminkäinen, kurja kutsuhun tulevi, hyvä ilman hyppeleksen" ja "uotan veikon vieraiksi, siskoni käviämeksi" (kylään kutsuminen myöhäistä perinnettä, sukuloimassa käynti arkielämää, tapahtunut kutsumatta).

117. "virkki lieto Lemminkäinen, olisko tulo tsupulla, tulevalle vierahalle, saavalle käkeävälle" (peremmälle pääsyä odoteltu sisäänkäynnin lähellä, Lemminkäinen joutuu kysymään asiasta koska ei ole toivottu vieras).

118. "kenen oot tyttö tyyretyinen, mi merkki sinun kotona, risti riihen ikkunalla, lähe läävän ikkunalla, petäjikkö päällä pertin" (perheiden ja sukujen puumerkit
luonnon ja puiden kuvioista jäljiteltyjä).

119. mehtimajaan eli autiotupaan mentäessä on loihdittu "anna maata maan luvalla, puun luvalla, pois entiset eläjät, vasta-olevat sijaan".

120. koti-ikävää on torjuttu painamalla pientä kiveä paljasta syänalaa (rintaa) vasten sanoin "nuoin kylmä olkoon mie".

121. ennen talven tuloa (kekrin aikoihin) on tuvan seinäsammalia hosuttu sanoin "vilu ulos, lämmin sisään".

122. "oikialle tuvan nurkassa oli uuni, josta lähtein oli pitkä lauta seinään asti. lähinnä uunia seiso sanotulla lautalla korkia tuohesta kutottu suppusuinen kopsa joka oli aivan täys paljaita taikakaluja. kopsan kohtalla seinän rakoon oli lyöty kaksi pitkää puunaulaa. nauloja likinnä oli kuudesta tuohilevystä tehty nelikulmainen astia eli vakka joka tuokin sisälsi taikakaluja" (kotipyhäkön kuvaus).

123. kotipyhäkön taikakaluina on pidetty veden jättämiä, tuulen kantamia, erikoisia kiviä, ukon talttoja, karhun hampaita, lintujen siipiä, kokoin kynsiä, suvun vanhimmalta jääneitä tuluksia. joka esineellä on uskottu olevan oma omituinen voimansa ja vaikutus talon onnellisuuteen.

124. "honkasee huoneesee, petäjäisee pessää" ja "huonehesen honkasehen, petäjäisehen pesähän" (pesä yksi kotoperäisistä kotia, saunaa ja uunin eli tulen pesää (pesällinen) tarkoittavista sanoista, karjalan pesä=eläimen pesä, perheen omaisuus, syntyperä, pesäkkö=pieni kuoppa, pesue, pesoveh=poikue, perhe, saamen baesse=linnunpesä, udmurtin pus-kar=linnunpesä, hantin pel=saukon tai linnun pesä).

125. "älä mää kyllää, älä mää kyllää, kylä antaa kylmä mielen" (kylminä pidetty vieraiden asuttamia ja hallitsemia kylä-kyliä (nyk. kaupungit), mieluisina "omia kyliä" eli sukulaisten ja ystävien muodostamia taloryppäitä).

126. "lensin moaalle vierahalle, tulin tuntemattomalle, miss ei muut minuva tunne, mie voaa muita tunnustelen" (maassa maan tavalla).

127. "äsken sitt lienet miun vävvyi, äsken lempi-vierahai" (vieraat ja lempi-vieraat).

128. "ajon saaren niemen päähän, saaren neiot sotkemassa, kysyin saaren neitosilta, onko saaressa tiloa, mihin vetävi venettä, neiot vasten vastaelit, kyll on saaressa tiloa, mihin vetävi venettä" (toisten kotiin saavuttu luvan kanssa).

129. "jos mie tuvan tekisin uuven, saunan uuven sammaltaisin" (tupa=sauna).

130. "ei mun kuulu kullastani, ei kuulu kujassa käyvän, alla ikkunan ajavan, pilkkovan pinolla puita, koan eessä kolkehtivan" (karjalaisten pihakota).

131. "olin piennä paimenessa, kuulin kotona kolke, mie koaaloin katsomaa, veikko vesti lastun maalla" (pihamaata kutsuttu veistomaaksi ja lastumaaksi).

132. "muil mie kiitän maita muita, omijain itsellein" (kiitetty omaa ja vierasta, vrt. omaansa haukkuvat ja vierasta kiittävät väärässä maassa asujat).

133. mansien pyhinä pitämien kirjailtujen kankaiden (jalpin ulam) on uskottu tuovan taloon turvaa, vakautta ja terveyttä. ihmiselämän joka vaiheella on ollut oma kankaansa. häiden jälkeen on ommeltu pieni pyhä kangas (man jalpin), elämän keskivaiheilla seuraava ja vanhuuden koittaessa kolmas (janiy jalpin sat lomt, seitsenosainen iso pyhä). kolmas kangas on ommeltu lasten-lasten syntyessä. kankaiden kulmat on koristeltu kirjailuin, kelloin ja "hännin".

134. hantien sukulointiin on kuulunut lahjanvaihto. lahjoja on annettu puolin ja toisin (naiset naisille, miehet miehille, lapset lapsille). lahjat on otettu käyttöön heti (ruuat syöty, vaatteet puettu päälle). lahjoista ei ole saanut kieltäytyä, lahjaan on kuulunut vastata lahjalla ja lahjan on tullut olla itse valmistettu. lahjojen on uskottu sisältävän tekijänsä ominaisuuksia ja yhdistävän antajaa ja saajaa.

135. aunuksen karjalassa on tervehditty vieraita hieromalla neniä yhteen ("nokkoa annettih").

136. "kävitkö tiesi tervehenä, matkasi ani hyvänä" (kysytty tien päältä tulijalta).

137. "ei syyttä syville mennä, asietta aivan kauas" (koti=lähellä).

138. "kumma kutsuttu vieras, kummempi on kutsumatoin" ja "komia on kutsuvieras, komiampi kutsumatoin" (kutsumisesta oltu montaa mieltä).

139. "mipä lienet miehiähe, ja kupa urohiaha" (kysytty kotia lähestyvältä vieraalta mieheltä).

140. obilla on pidetty epäkohteliaana kulkea asumuksen ohi ilman että on käyty tervehtimässä. etenkin talvisin ohikulkemisen on uskottu tuottavan epäonnea.

141. hanteilla ja udmurteilla ei olla lukittu ulko-ovia (varastaminen tuntematonta vielä 1800-luvulla).

142. tverin-karjalainen tervehdys on kuulunut "tjerveenägö elättä" johon on vastattu "ka tjerveenä tjerveenä". naiset ovat suudelleet, miehet kätelleet.

143. kolttasaamelaiset ovat tervehtineet toisiaan laittamalla oikean kätensä toisen vasemmalle olkapäälle ja hieromalla poskia ja nenänpäitä yhteen. vieraita on tervehditty juoksemalla vastaan ja kilpailemalla siitä kuka on ehtinyt tulijan luokse ensimmäisenä. ensimmäisenä ehtineelle on kuulunut vieraan kestitysoikeus. jos vieraita ei olla haluttu ottaa vastaan on kodan vieraspaikalle asetettu tavaroita tai rutussa oleva talja.

144. karjalaiset ovat tervehtineet toisiaan reippaasti ja hyväntuulisesti silmiin katsoen. tervehdittäessä on sanottu "terveh" tai "terve teille" johon on vastattu "tule terveh". taloon käytäessä on sanottu "terve taloh" johon on vastattu "paina puuta". lähdettäessä on sanottu "jäämme terveeks" tai "käy haastamassa". ruuasta on kiitetty sanoin "kulda emändy, päiväh paistelua". läheisiä on tervehditty tarttumalla hartioista, vieraita on kätelty. naiset ovat tervehtineet toisiaan likistelemällä eli halaamalla. ihmisiä on sinuteltu ensi näkemältä.

145. pirtin lattiaa on tervehditty sanoin "terve moaa, terve manoine, terve maihen tervehtijä". lattiasta on ajateltu "moaaha se on sekkii, yhtä moaatahan se on".

146. sukulaisperheen luokse mentäessä on esitetty tulolaulu jonka vastineeksi on laulettu tervetuliaislaulu. lähdettäessä on laulettu kiitos ja hyvästelylaulut (vierailu=rituaali).

147. vieraat on hyvästelty viheltämällä taitetuilla puunlehdillä (vanhinta tunnettua hyvästelyperinnettä).

148. "kolkkoo tätä kotaa, kuka tään koan sisässä" (vieraalle kodalle saavuttaessa).

149. selkuppien tärkeimpiin tapoihin on kuulunut "syöttää kaikki jotka tulevat kotiisi".

150. selkupit ovat asettaneet oviaukolle yöksi kirveen (estämään pääsyn vahingollisilta hengiltä).

151. kodan itäisellä puolella on pidetty suojelevaa kotkansulkaa (tu).

152. selkupit ovat suojelleet kotia haavan oksilla (asetetaan asunnon ympärille, uskotaan pitävän vahingolliset henget poissa).

153. kotia lähimpänä oleviin koivuihin on sidottu valkoisia kankaita (uskotaan suojelevan kotia).

154. kodan lattia on peitetty koivuntuohella juhlien ajaksi (sytytetään tuli, tuodaan esille parhaat ruuat).

155. selkuppien ruokatapoihin on kuulunut antaa vanhempien syödä ensin (jumalperheillä sama tapa).

156. miehen alue on sijainnut majan peräosassa oviaukkoa vastapäätä (selkupin sitqi, vrt. sydän sici). peräseinustalla on säilytetty taikakaluja, juhlavaatteita ja kotia vartioivien haltijoiden koria (peräseinän sisä ja ulkopuoli pyhiä). naisten on ollut kiellettyä liikkua peräseinän lähellä.

157. selkupit ovat säilyttäneet ruokia majan itäpuolella (auringonnousun puoli).

158. tulisijan ympärystän (naiselle kuuluvan tilan) on erottanut muusta majasta pyhänä pidetty (tulen ominaisuudet omaava) tolppa (selkupin tinti).

159. hantit ripustavat asuinpaikkaa lähimpänä olevaan puuhun suojelevan hirven kallon.

160. hantit kutsuvat pyhin kuvioin kirjailtuja esineitä "onnellisiksi pesiksi" (korit, vyöt, päähineet, käsineet).

161. talojen seinät, oviaukot ja ikkunat puhdistetaan katajan ja haavanoksilla ja katajansavulla.

162. marit säilyttävät uskonnollisissa menoissa käytettyjä eläinkuvioisia (hanhi, kala) kauhoja ja astioita suvun kodassa (kua, astioiden pohjassa suvun merkki, pus).

163. makuulle käytäessä sanotaan "maahiainen maanalainen, maata pyyän maatakseni, ajakseni, en ijäkseni".

164. nganasanit valmistavat astioita jäästä, porojen nahoista, kurkkutorvista ja vatsalaukuista ja kalannahoista.

165. hantit tuovat kesäkotaan hyttysiä karkottavia kukkia (helleaikana jolloin liian kuuma polttaa tulta).

166. "alhaaltakos sie olet poissa" (alhaalta=alajuoksulta, poissa=kotoisin).

167. "mie oti oikei asijaksein ja läksi teitä katsomaa", "tein tikusta asian ettämä pääsin suakin kurkistaan", "tulin teittii kattomaan oikein asjan erest" (sukuloinnista).

168. "istutaan nyt ja haastellaan" (vieraiden kanssa istumista).

169. "johan sitä passaa assiituva syömään iltasta ja siittä muata", "sit ko ol kaik askarat tehty sit vast syätti" (ilta ruoka-ajoista vanhin).

170. "ei enne ollu lukkoja, ol vain salapa" (ennen salpoja kodan ovinahkojen suojelevat kuvioinnit).

171. "tässähän tuota oon pihasalla askaroinna, mitäpähän millonnii oon käpsehtinnä, rekiä ja ajuvehkeitä korjaillunna" (tanner=työtila).

172. "kukas siält niir raskahast astelee" (kotia lähestyvät tunnistetaan askelista).

173. "pajuh halkasvat, sellasen astijavantehem paksusej ja pavvat ovem päällek" (suojelevia taikoja).

174. "sitä kuusta kuuleminej jonka juurella asumma" (kotipuut luotettuja ystäviä).

175. "suapha sitä omassa asunnossaa ollam mite hyvvää" (oma tila).

176. "jos mul ei ole asuntoa mie olen taivhaan alla" (asua taivaan alla).

177. "se oavoa autioks huonetta" (jos muurahaiset muuttavat pois).

178. "noip pikkuavvaimet n oli kaikki emännäv vyätärän alla täsä", "emäntä seun talossa avvaenten isäntä" (emon kota, emännän talo).

179. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken taloväen karsikot" (eloaitta=ruoka-aitta, karsikko=puumerkki).

180. "lunta pani niin paljon että pieniimät huonhet jouvuit kerrashan lumen alle" (lumitöiden vieraudesta).

181. "emännätön talo on ko veräjätön pelto", "isännän talo ja emännän tavat" (emännän tärkeydestä).

182. "sitte ko saathiin kalut rekheen lähethiin kotio kohti" (ihmisen paras paikka).

183. "kyl se niin oli et ei saanu ihmisii käskee syömää, vaan ruval tai suurustal, päivälisel tai ehtolisel" (pöytätapoja).

184. "min on eleltäjäi olleht ihlam paljasjalkasii ku näillet tanhuville ovat tulleht" (ensimmäiset asujat).

185. "s on ollu avoonna jokahittelle, niim mullen kun akallenki" (talon rahavakka).

186. "ensimmäisen aterjam mairot mää annoiv vasikoil" (ensin niille keiltä ruoka saatiin).

187. "siellä söevät kaks arriata, uamijaesej ja päevällise" (ruoka-aikojen nimityksiä).

188. "see on simmone asetus et lak otetam pois pääst ku syämä ruveta" (ruuan kunnioittaminen).

189. "miähet tekiväs sit taas tosa ovesuus puutyät, rekki tehti ja anturoitti" (pihamaa=työtila).

190. "juhula alasviikolla oli kiirus kur rustattihim, paistettihij ja pestihi" (pyhiin valmistautuminen).

192. "jos et syö iltasta ni siit tulloo surma peän ala" (iltasen tärkeydestä).

193. "ei ajattomal ajal sovi kyllää men" (yö pyhitetty levolle).

104. "minä kans tän aamuna aivastin kaks kertaa, taitaa tyttäreni tullam mua kattoo"  (vieraiden tuloon liittyviä uskomuksia).

105. "ennen aekaan oli semmonem erotus pirttilöessä että miestem puoli ja naestem puoli" (ennen pirttejä kodissa).

106. "ja se ol nii hyvä haju sielä tuvassa" (kun pantiin katajia lattialle).

107. "istuttii ja nautittii jokahine hoasto mitä mukavata ties", "istuivat ympär tuvan ja hoastoiva" (koti-on-siellä-missä-haastellaan).

108. "haikii ol mielestä ku pit lähtii pois kottuu" (kodin tärkeydestä).

109. "ikää meitill ei ovia hajas piretty" (ei tuntemattomia, ei varkaita).

110. "mie koitteli peukalo hankaa", "myö pistettii hankaa" (tervehtiä painamalla peukalon ja etusormen välit yhteen).

111. "niin kauvan huane laskee ko harjahirsi maahaan tullee" (luonnonmukainen asuminen).

112. "harijahirrem päället tuli vielä varespuu kaikkeim päällimmäiseksi, vareksee istumapuuksi" (perinteiset asumukset rakennetaan kaikille paikan asukeille).

113. "mein tupa on niin hatara, se pelkäjää tuulta" (elävä tupa).

KODANHOITO

1. "vesvastalla allaettaen kul lakasoo niin tulloo niinkum pyihityks tupa" (tupa vihdotaan eli puhdistetaan ihmisten tapaan).

2. "jos halkopinolla on huano alunen ni se kaatuu", "aluspuut jot ei puu mähisty" (aluset, aluspuut).

3. "ulukona seinäv vieressä oli astiankuivuulaota" (jolle astiat nostetaan kuivumaan).

4. "astijasantaa tuatiin tualta Houlajärver rannalta ja sitä oli astijapunkasa misä astijoita sannattiij ja hassattiin kauheest", "astiatiinu oli semmonej josa pestiin astiat" (puuastioiden pesemisestä).

5. "asteevihol pestii asteita" (tuohesta tai niinestä tehty tukkomainen pesin).

6. "niin kauvan kum puu eli" (tarvepuita ei oteta kesäaikaan jolloin puiden uskotaan elävän).

7. "ensin pyäritettihin taikinasta emooset ja pantihin nousohon" (emoset=mistä leivonnaiset syntyvät).

8. "kivekarpeita, niil enne värjäsiit lankaa" (kivijäkälillä).

9. "avonaisii piirait tehtii iha jokkaisen lauvvantain ja enemmä niit syötii ko kukkopiirait, niit ko ol nii mukava kastoa lihapotis" (piiraiden suosiosta).

10. "joista meilläeh hajetaan astiampesuvesi" (joesta).

11. "teiv vanhast takistai hameh, askarehhameks meinasim", "Hilima vähä hävälteli että kus sattu tulla askaresvaattehissa ja mulla oli vierahia" (askarvaatteet ja pyhävaatteet).

12. "mitä askareesta kerkisi niin sitten oli kehräys" (ei lasketa työksi).

13. "ja ko sarvella tehtiin leipään reikä ni jos se sarviainen sattu puttoomaan leiväm päälle niin sitte tuli asialeipä, sai panna asian miälees sit jonkun et toteutuuks se, ja jos se sarviainen otti uunisa kiini leipään ni se oli merkki sit et se asia mennee totteen" (leivottaessa ennustamista).

14. "minä pani vuatteet arolle kuivamaa ku ol nin korea ilma" (vaatteiden kuivaaminen).

15. "pyhäpaijat ja arkipaijat ol eriksee, pyhäpaijois olliit kaulukset, arkipaijois ol vaa semmone kantti laijas", "niitäkin oli sit kaks et oli arkeimekko ja pyhämekko" (arki ja pyhävaatteet).

16. "tavallisessa arkipäiväsessä syönnissä olt puulusikko ja kivikuppi" (itse valmistetut).

17. "niist kaavikkehist tehtii lapsile se arinakaakku, paistettii tuos arinal, siin iha ies", "lapsiist olliit arinakakkarat nii hyyvvii jot", "se arinakakku voijeltiin hyväsestähäv voilla ja syötiim maijon kansa", "saa ottii arinavehnäsii, arinal tehtii vaa niitä mitä sai sukkelaa syyvvä" (uunin päällä paistetut leivonnaiset).

18. "nypittiin ne apilanuput vaaj ja tehtiin apilapuuroo", "amppaan nys suun täyveltä sitä marijapuurua" (luomupuurot).

19. "ko käivät nuotal ja saivat pienijä ahvenija ni tehtii apposija, pantii suolasie vettie kiehumoa, sit voa voita sekkoa ja ne ol mainojo hyvijä" (kalaruokia).

20. "syksyin keväin leivottiin suuret annokset" (ruisleipää).

21. "amme o suur hirmunen tiin", "enne snootti stääki ammeks kot vet veretti mut nyy snoota vesisaaviks taik tiinuks" (astioiden nimiä).

22. "suure ammesse nee ens sualatti suvel ja syksyl larotti nelikoisse" (suolaaminen säilöntätavoista myöhäisin, vierain ja epäterveellisin).

23. "pyykki pantiin ammeeseej ja haurottii hyvin" (ennen huuhtelua).

24. "suurija ammeita kannettiin lunta ja sulatettiin" (luomuvesi).

25. "alustettaa nii kauvva ko taikina alkaa haastaa vastaa", "alusta hyväks tahas, ettei jiä hiire pessii", "jos huonost alustaa ni siit se laskijaa ja tulloo sellasta matalaa rääppänää", "nii kavva pittää alustaa kunis taikin lähtee käest pois, siis on hyvä leipä" (taikinan alustaminen).

26. "alustynyt ol joskus oloktyynyjä ja kaorahhelepeillä täötettyjä ja on toiset kerännä nihil luikkijae" (tyynyihin olkia, helpeitä ja höyheniä).

27. "aluvaatteet ne pijettiim puhii orrella ja päälyvaatteet naulasa" (vaatteiden säilytyspaikat).

28. "aluset kulottii valkehist riavuist ja ne pantii vuateesee potuskan päälle", "nuissa alusissa mitä ol ku sinnep pantii olet sinnes sissään nii se onnih hyvä voan siinä moatas sitte" (aluspatjat).

29. "tehtii ruisjauhokuor se alus ja keännettii reunat ettei se mänt pitki arinoa", "piiraihe alus tehtii meil ruisjauhoist, eikä miu issäi muuta suvaintkaa", "se tehtii pyörie, avonaine, ei siin ole ko aluskuor vaa" (piiraiden valmistusta).

30. "altaaks sanottiin sitä jossa lihat paestettiin" (lihanpaistoon käytetty puinen kaukalo).

31. "jätettiin sitte kyllä sitä taikinaa sinnep pohojaan että saatiin uutta alakua" (taikinan juuri=alku).

32. "alakuinem pyykki ja yläkuinen taikina" (askareiden ajoituksesta).

33. "aisoje ylitte ei varsinka naine saant astua" (miesten työt tabuja naisille, naisten miehille).

34. "pualiyähön astin ne naise enne keheräs takkavalakian ympärillä" (iltojen ilo).

35. "ensim paistettii etuleivät ja toiset leivät nii sitte jäläkiuunileivät" (yhdellä uunin lämmityksellä).

36. "ämmä hoi joks pata on haahlas, mie sain suure hauven", "kylei parempua ruokua ei sua mistiä ko o huahlapuun nenäs keitetty kalakeitti" (perinneruuan eli oman ruuan määrittää ainekset ja tekotapa).

37. "talvel myö tehtii haapatassil altaita ku ol paljo aikaa" (veistämiseen tarkoitettu lyhyt haapavarsinen kirves).

38. "mie ko panin sen kattilaa ja tahoin saaha sorjaa mut siint tulkii näi haapia" (kankaiden värjäystä).

39. "kylä kaikki lähtee ko haapii kuusenoksil" (noet savupiipusta).

40. "haarukkakepillä uitetaan se salako tännet toiselle avennolle" (talviverkkojen laskemista).

41. "ne oli aika hahtuvia ne kaislan päät, ne sai äkkiä karttuun" (kotimaista villaa).

42. "haisuheinää otettihir rannalta kesällä, niitä kuivattihij ja pantihil lapehittujen vaattehijev väliin" (simake, maarianheinä, hajuheinä).

43. "pärepuu otettii syksylä ja liotettii" (jottei savuta liikaa).

44. "hajuheinist saap nii hyvvää saijjuu" (kotimaisia teelajeja).

45. "kyllä tul puhasta astijoesta kuh hakahoskalla ja oekeeh hienolla hiekalla niitä jynssäs" (kuusenoksista tehdyllä harjalla ja hiekalla).

46. "ensim pyhiithin katto, seinät ja nurkap puhtahiksi pitkävarsisella hakoluuralla" (havuluudalla).

47. "puuastijap pit katajaveen kansap pestä" (keitetty katajavesi hävittää sivumaut).

48. "hakosutia käytettiij jolla sysättiil laattijoita" (kuusen tai katajanhavuista valmistettuja luutia).

49. "ne pit ne juuret halakoja" (juurista köyttä tehtäessä).

50. "keiteten enemmän kanervia" (vihreää väriä valmistettaessa).

51. "halakopinossa pannaan korvastimet, korvastimpuut pystyyj ja hammaspuu päällej ja allen niskaspuut" (halkopinon rakenne).

52. "porstuva seinässä ol hammaspuu joho kirveet lavottii terästää" (kirveiden säilytyspaikka).

53. "s oli hankepyykkii, mikä valkuutettii hankem päällä" (hankipyykki).

54. "mänkee lapset hakemaan kuivia puita hankiisen aikaan" (kantavan hangen aikaan).

55. "ilima ja aorinko kuivasi" (pestyt puuastiat).

56. "vanha kansa ei ollenkam pannus sokeriakan siähe" (puolukkapuuroon).

57. "haurottiin katajoil, ihran kiahuvan kuumal vetel, vei happamuurem pois" (puuastioista).

58. "vähä munt kertta rävitti mammal haporuaho ja hän keit niist puuro" (suolaheinäpuuroa).

59. "kukkasit tehtii pintelillöi, sellasist ku kestiit, etekii ruiskukist ja harakahattuloist", "harakankelloiks vai variksenkelloiks vai kissankelloiksko ne niitä sanoovat", "harakankukass on keltai pampula keskel ja valkejat siivet lailois", "myö tehtii harakakukist pintelit ja pantii ne päähee" (seppeleiden sitomista).

60. "ristipiste ja harakavarppa ja linnusilme" (koristeompeleita).

61. "se tehlään semmosista kun kassuu sualla, sanotaah harakavvarpaiks kun kassuu piäniä marjojakin" (luuta variksenmarjan varvuista).

62. "harkit oli lohelaki semmoset rasvaset, niist on ennen keitettyr rasvaaki" (rasvaa kalojen evistä ja kiduksista, kaikki käytetään).

63. "kyllä myö talaveks hanattiin jos mitä, sienestä lähtiin" (talvivarastojen teko).

64. "lattie tuli häklällek kun hiekalla oekein lykättiin" (puulattian kiillottaminen).

SAUNA

1. juhlaa tai rituaalia edeltävä sauna on lämmitetty harvinaisilla puilla, ukkosen särkemillä puilla tai kylpijöille kuuluneilla vaatteilla ja esineillä. kylpyvesi on haettu lähteestä tai sulatettu lumesta. vihdat on sidottu koivunvarvuista. saunaa on lämmitetty mahdollisimman hitaasti. lämmittämisen aikana on sidottu ja haudotettu vihtoja.

2. juhlaa edeltävä sauna on laitettu lämpiämään edeltävän päivän aamuna. savun on tullut nousta piipusta ennen auringonnousua. saunaa on pidetty lämpimänä koko päivän.

3. sauna on lämmitetty perheelle ja perheen suojelushaltijoille (perheenjäseniä). haltijat ovat kylpeneet ennen perhettä tai perheen jälkeen.

4. parhaat löylyt on uskottu saatavan "valkoisesta hyvästä kivestä" (ukonkivi, kuukivi, kvartsi). käytetyt vihdat on poltettu saunan pesässä. löylyä lyötäessä on loihdittu "vesi voitehiks, löyly hautehiks". kylvetyslukuja lukuun ottamatta saunassa on oltu hiljaa.

5. saunaa on tervehditty sanoin "terve löyly, terve lämmin, puun löyly, vetosen lämmin, vuorest on vetosen synty, tulen synty taivosesta, ei oo löylyn löytämistä, lämpimän lähettämistä". löylyä lyötäessä on jatkettu "minkä vettä viskelen, noille kuumille kiville, se on meeksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon, juoskohon joki metinen, simalampi laikkukohon, läpi kiukuan kivisin, läpi saunan sammalisen".

6. rituaalia varten valmistettu sauna on lämmitetty salaa itsestään kaatuneista puista. vesi on haettu salaa lähteestä tai pohjoiseen päin virtaavasta purosta. löylyä on lyöty saunan kynnyksen toiselta puolelta. vihdat on sidottu kolmesta puusta, yhdeksän varpaa kustakin. kylpijöitä on vihdottu ensin vasta ja sitten myötäpäivään kiertäen.

7. vepsäläisillä on ollut yhteisiä kyläsaunoja (kylbet) jotka kukin talo on lämmittänyt vuorollaan ja käynyt sitten kutsumassa muut kylpyyn.

8. saunan kiuas on ladottu luonnonkivistä eli moakivistä oven oikealle tai vasemmalle puolelle. kiukaan alusiksi on ladottu isompia kiviä ja päälle pienempiä. kivikasan alle on muotoiltu tulipesä. eri kivilajeista on uskottu saatavan erilaiset löylyt. kivien asennonkin on uskottu vaikuttavan löylyihin (lappeellaan, pystyssä). pesuvesi on lämmitetty puisissa astioissa kiukaassa kuumennetuilla kivillä.

9. sauna on laitettu lämpiimään iltapäivällä (talvella aikaisemmin). parahimmat löylyt on uskottu saatavan koivu ja leppäpuilla. saunan on annettu riittyä eli siityä pitämällä auki lakeista tai räppänää. saunan lämmitessä on haudutettu vastat. löylyä on lyöty kappa mieheen tai naiseen. pienemmissä perheissä on kylvetty sekasaunassa. suurperheissä ensimmäisenä on kylpenyt emäntä pienten lasten kanssa, sitten miehet, muut naiset ja viimeisenä haltijat (toisen tavan mukaan ensin emäntä ja isäntä, sitten muut). saunan jälkeen on jäähytelty nuorempien käydessä järvessä tai hangessa. illan päätteeksi on syöty ja käyty maaten.

10. löylyä lyötäessä on loihdittu "terve löyly, terve lämmin, ei löylyn löytämistä, lämpöisen lähenemistä, löyly kiukoe kivihin, lämmin saunan sammalihin".

11. sairasta parannettaessa ja löylyä henkeen vedettäessä on lausuttu "löylynen lämpöinen, elää mää kippeesee, mäne kiukoe kivvee, savu saunan sammalee, siel o hyvä ollakseis, paha sieltä tullakseis".

12. saunan haltijaa on mairiteltu sanoin "löylyseni lämpöiseni, tule mesi miellelliseks, simoseksi seämelliseks".

13. parantava sauna on lämmitetty tuuliaisen ja ukkosen särkemillä puilla.

14. vepsäläisillä lupa kylpemiseen on pyydetty saunan eli kylvynhaltijoilta (kulbet-izand, kulbet-emag). kylvyn jälkeen haltijoita on kiitetty hyvistä löylyistä. saunominen on suoritettu kolmen hengen seurueina tai kolmena seurueena. neljäs paikka on varattu haltijoille. 

15. marit ovat saunoneet (sauna=monta, montsa) sinä päivänä kuusta eli viikosta jolloin kuun sijainnin on uskottu olevan otollisin (näkyvin). saunapäivänä kenenkään ei uskottu vanhenevan. saunomaan on kutsuttu sukulaisia ja ystäviä. ennen saunomista on siivottu huolellisesti. saunomisen jälkeen on vaihdettu puhtaat vaatteet ("uudestisyntyminen"). seuraava päivä on omistettu levolle. kuunpäivien lisäksi saunassa on käyty juhlien aattoina, kuolleiden muistopäivinä ja sadonkorjuun, hautajaisten ja häiden jälkeen. saunomisen on uskottu saattavan kehon ja mielen sopusointuun.

16. marien sauna on rakennettu lähelle vettä sellaiseen paikkaan missä eläimet ovat levänneet mielellään. alkujaan saunoissa on ollut maalattia, sittemmin lankuista valmistettu. saunat ovat olleet savusaunoja eli "mustia saunoja". lämmitettäessä syntynyt savu on poistettu ovesta tai räppänästä. kiuas on ladottu luonnonkivistä ovesta katsottuna etäisimpään nurkkaan. lauteina on ollut pitkä penkki tai kaksi penkkiä. vesi on lämmitetty hehkuvilla kivillä puusaaveissa. löylyveteen on lisätty yrttejä. löylyn jälkeen on vilvoiteltu, käyty vedessä tai pyöritty lumessa.

17. lehmuksesta rakennetun saunan on uskottu auttavan sydäntauteihin, haapaisen imevän saunojista huonot tuntemukset. saunapuista männyn ja koivun on uskottu laajentavan verisuonia, lehmuksen alentavan verenpainetta ja haavan puhdistavan kehoa. koivuisen vihdan on tiedetty palauttavan voimat, tammisen rauhoittavan hermot ja lehmusvihdan auttavan päänsärkyyn ja vilustumiseen. leppäistä vihtaa on käytetty nivel ja lihassärkyihin, katajaista lantiokipuihin. puiden lehvien lisäksi vihtoja on sidottu kukista, nokkosista ja viinimarjapensaiden oksista.

18. sairastelevaa on hierottu saunassa niittykasteella kostutetulla pyyhkeellä ja erivärisillä kukilla samaan aikaan parantavia lukuja loihtien.

19. marit ovat uskoneet saunassa elelevän Montsa-nimisen synnyttäjiä suojelevan hengen (kenestä sauna saanut nimensä).

20. parantavaa kylvetystä on annettu "ensimmäisellä vedellä", jääkylmällä vedellä ja vedellä joka on laskettu kiukaan kuumien kivien läpi.

21. lupaa kylpemiseen on pyydetty saunanhaltijalta (pilsan ajka). toisen tai kolmannen löylyn aikana ei ole saanut peseytyä (haltijalle heitettyjä). ennen peseytymistä on haltijalle tarjottu vettä ja ruokalahja.

22. saunassa parantaminen on suoritettu hiljaisuudessa ennen auringonnousua. tilaisuuteen on tuotu vettä puroista jotka ovat olleet "näkymättömiä toisilleen". kiukaaseen on laitettu yhdeksän halkoa kerrallaan. vihta on sidottu koivun ja katajan oksista (yhdeksän oksaa kustakin), lasten vihta suolla kasvaneen vaivaiskoivun oksista. hoidettavaa on juotettu kiukaan läpi käyneellä vedellä. löylyä on lyöty niin että höyry on käynyt ensin hoidettavan käsiin ja viimeiseksi varpaisiin. vaivaa on pyydetty palaamaan sinne mistä on tullutkin. lopuksi potilas on kuivattu erityisellä rievulla.

23. vatjalaisilla on ollut yhteisesti käytettäviä saunoja joissa jokainen perhe on kylpenyt omalla vuorollaan.

24. vanhimmat saunat ovat olleet maapohjaisia, harvaseinäisiä ja sammalella eristettyjä (hengittäviä ja maan tuoksuisia). kiuaskiviksi on valittu harmaita kiviä.

25. sauna on laitettu lämpiämään aamulla ja kylpemään on menty iltapäivällä. koko päivä on pyhitetty kylpemiselle (kylpypäivä). ennen lauteille käymistä on pää kasteltu haalealla vedellä. vastat on haudottu kunnolla lämpimässä vedessä ja kiukaalla ennen kylpemistä. vastomisen välillä on käyty ulkona jäähdyttelemässä. saunan jälkeen on pukeuduttu puhtaisiin vaatteisiin.

26. ensimmäistä kertaa uuteen tai vieraaseen saunaan mentäessä on saunanhaltijalle tuotu lahja (yleensä halko). saunan rauhaa on kunnioitettu puhumalla hiljaisella äänellä. saunaan tultaessa on kumarrettu ja lähtiessä on kiitetty sanoin "kiitos kylyn isäntäisille, kylyn vanhempaisille ja nuorempaisille, kiitos löylynen löytyttämisestä, kiitos vetonen pesemisestä, kiitos kaikelle kansalle, ihmiset lähtevät, toiset sijaan".

27. talven vihdat on sidottu alkukesästä. vihtoja sidottaessa on lehtiä kokeiltu kielellä (liukas hyvä, karkea ei). 

28. kylpyvesi on lämmitetty haavasta koverretuissa puisissa astioissa kiukaassa kuumennetuilla kivillä ("olkaa hyväisesti, astiaa älkää rikkoko"). vesi on kannettu hartioilla katajasta tai pajusta taivutetuilla kepeillä eli korennoilla.

29. volgalla saunat on rakennettu rinteisiin ja kaivettu puoliksi maahan. kiuas on rakennettu saunan perälle ovea vastapäätä. kiukaan suu on rakennettu ovelle päin (ikkunoiden keksimisen jälkeen kiukaan suu käännettiin sivuun valaistussyistä). lauteet (lauta) on rakennettu peräseinälle kiukaan viereen tai keskelle saunaa kiukaan ja oviaukon väliin.

30. parannettaessa on laitettu vastanlehtiä kylvetetyn kipeään kohtaan ja loihdittu "tere sauna, saunan löyly, terveeks tervehtäjä, vetoi siun velloisees, löyly siun siaruees, löyly yles noisomaa, vesi maaha vierömää".

31. vaivaa potevalle on syötetty kylvettäessä ihoon tarttuneita koivunlehtiä ja loihdittu "terve löyly, terve lämmi, ei oo löylyn löytämistä, ei vetosen velkomista, löyly hauteeks, ves voiteeks".

32. tverin-karjalassa sauna on lämmitetty leppähaloilla ("ylen on magie löyly"). vieraaseen saunaan mentäessä on viety mukana lahja (halko). saunaan astuttaessa on yskäisty varovasti ("ryvähettih") jotta kylyn haltijat ovat huomanneet tulijat ("izändäzet ja emändäzet tiijussettais sto rahvas tuldih kylyh"). kylvystä on kiitetty sanoin "kiitoz kylyn izändäzillä, kylyn vanhembazilla i nuorembazilla, kiitoz kylyne kylvettämiä, kiitoz löylyne löylyttämiä, kiitoz vedyzeni pezömiä, kiitoz kanzalla kaikella lämmittämiä, yks lähteih, toizet sijah".

33. "mill on sauna lämmitetty, puillako pettäisillä, leppä lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren" (mäntyä, leppää ja koivua on pidetty parhaina löylypuina, viimeinen pesällinen leppähalkoja).

34. löylyä on tervehditty sanoin "terve löyly, terve lämmin, terve kiehuva kivonen, puun löyly, häkärän lämmin, kiven kiukku hengellisen" tai "terve löyly, terve lämmin, terve tervehyttäjälle, löyly orteh, löyly parteh, löyly seinän sammalih, löyly patsahan nenih, löyly kiukahan kivih".

35. selkäkipuja on voitu karkottaa nokkosista sidotulla vihdalla ("ei polta märkää ihoa").

36. mareilla on kylvetty kerran kuussa eli viikossa. raskaiden töiden aikaan saunaa on lämmitetty joka ilta. juhliin on valmistauduttu kylpemällä huolellisesti edellisenä iltana. kylpemisen jälkeen on vaihdettu päälle puhtaat vaatteet. saunassa ei ole tullut pitää meteliä, harrastaa sukupuoliyhteyttä tai muuta poikkeavaa toimintaa (haltijoiden tila). pyykki on pesty tuhkavedessä survomalla ja huuhdeltu joessa tai purossa. hiukset on pesty vedellä johon on sekoitettu kananmunaa tai heraa.

37. udmurteilla saunaa on lämmitetty päivittäin. ensin ovat peseytyneet miehet, sitten naiset ja lapset. vihdat on sidottu koivusta, pihtakuusesta ja tammesta. parantaviin vihtoihin on laitettu yrttejä. pesusienenä on käytetty niinenkuorta.

38. savo-karjalassa lauteet on rakennettu u-muotoon, pohjanmaalla korkeiksi suoralauteiksi. laudepuina on käytetty kuusta ja haapaa.

39. saunomista edeltävässä pesällisessä on poltettu lepän lisäksi mäntyä ja kuusta (pihkan tuoksu). koivuhalot on kuorittu ennen polttamista (tuohi arvokasta). pajun on tiedetty antavan kitkerät löylyt, haavan huonolämpöiset. vanhaa kuusta on pidetty parempana löylypuuna kuin nuorta. löylyvetenä on käytetty lähdevettä, sadevettä ja sameaa suovettä (maan tuoksu).

40. udmurttien saunanhaltijaa on kutsuttu nimin muntso-murt (sauna-ihminen), muntso-kuzo (saunan isäntä) ja tedi-murt (valkoinen ihminen). haltijan on uskottu asuvan saunan pimeässä loukossa ja pukeutuvan valkoiseen paitaan ja virsuihin. saunanhaltijan on uskottu olevan muita haltijoita ilkikurisempi miksi saunaan ei olla menty yksin. saunassa on vältelty kovaan ääneen puhumista.

41. udmurttien saunoissa (muntso) on ollut kahdet lauteet. kylpemässä on käyty 2-3 kertaa viikossa, miehet ja naiset erikseen.

42. marien saunat ovat sijainneet jokien, lähteiden ja järvien rannoilla. alkujaan perheenjäsenet ovat kylpeneet yhdessä, myöhemmin on siirrytty kylpemään miehet ja naiset omina ryhminään. saunassa on uskottu asustavan saunan isännän ja emännän (montsa kuva, montsa kugyza) joilta on pyydetty lupaa kylpemiseen. saunomalla puhdistautuminen on suoritettu ennen jokaista vuotuisjuhlaa ja esivanhempien muistojuhlaa.

43. volgalla vihdat on sidottu koivusta, tammesta ja pihtakuusesta. marit ovat laittaneet sekaan nokkosia tai koiruohoa, udmurtit minttua. poikalasta on kylvetetty tammivihdalla, tyttöä koivuisella. lapselle on voitu valmistaa erityinen pihlajavihta jolla on karkotettu vahingollisia henkiä. udmurtit ovat valmistaneet talven vihdat heinä-elokuussa. jokaiselle perheenjäsenelle on sidottu 10 vihtaa.

44. "terve sauna, terve löyly, ei uo löylyn löytämiist, eikä veen vertämiist, vesi kiukaan kivvii, löyly saunan sammalii, kivvii kivistäkköö, paasii pakottakkoo, anna miule terveyys" ja "terve löyly, terve lämmin, ei oo löylyn löytämist, ei vetoisen velkomist, löyly kiukaan kiville, löyly saunan sammaliin, vetoi voitehiks, löyly hautehiks, meillen terveheksi, vetoi viruttakoon, löylyn tamoittakoon, vetoi on vanhin velloloist, nuoriin on nuoriist pojist" ja "terve löyly, terve lämmin, mie terve saunahe tulin, sen terveemmäks tervehin" (parantavia sanoja, loihdittaessa on kaadettu vettä kipeä paikan päälle).

45. "maan matikoillen, ilman itikoillen, tulen tuiskajallen" (löylyä lyötäessä kolme ensimmäistä kauhallista on heitetty kourilla maalle, ilmalle ja tulelle).

46. uuden saunan (motsa) valmistuttua ovat marit asettaneet lauteille voita motsa kuguzalle eli saunan ukolle ("saunan ukko, syö voi"). saunominen on suoritettu päiväsaikaan (yö henkien aikaa).

47. "terve löyly, terve lämmin, ei oo löylyn löytämistä, ei vetosen velkomista, ves kiukaan kiville, löyly sauna sammalille, ves voiteeks, löyly rasvaks, tervehiks tervehtiäll, päällen kuulun kurk hirs, pitempiin korkuus, lähe rasvanen raaosta, itranen immeisestä, tervasiks taivasiin, savusiks sammaliin" (parantavia sanoja).

48. "ulos, savvu, saunasta, sijaan mettoin löyly" (saunaa tuuletettaessa ennen kylpemistä).

49. "terve, löyly, terve, lämmin, terve, löylyyn tulija, ei oo löylyn löytämistä, ei vetoisen velkomista, löylyt kiukuvan kiville, veet saunan sammalille" (parantavia sanoja loihdittaessa on poltettu lehtiä ja sammalia kiukaassa).

50. "ilta saunan saapuessa, veet vetele, vastat katso, hauvo vastat valmiiksi" ja "jo on sauna joatununna, veet vejetty, vastat saatu, kaikki lautaset laaistu" (kylvyn valmistamista).

51. "puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kiukoan kivistä, läpi saunan sammalista, puhki puista tervaksista, puhki lautojen lijoista, ei ole löylyn löytämistä, lämpösen lähenemistä" (löylyä pidetty vesi-jumala Väinämöisen hikenä).

52. "puu löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, läpi reppänän rehuisen, läpi taivosen yheksän, läpi kuuen kirjakannen" (löylyn on uskottu yhdistävän kylpijää aliseen saunan maalattian kautta ja yliseen räppänästä kulkeutuvana höyrynä).

53. "mistäs olet vastasi varustanun, pajustako vaim pihlajasta" (vastoja valmistettu kaikista lehtipuista).

54. parantavan saunan lämmitykseen on valittu kuivia puita jokaista puulajia mitä parannettavan kotipaikalla on kasvanut. pesuveteen on laitettu ukkosen repimiä ja myrskyn murtamia puita. vasta on taiteltu eri puulajien tuoreista oksista.

55. "puun löyly, kipusen lämmin, monista hyvistä tehty, tehty puist on tervahista, honkista havuseoista" ja "puun löyly, kivosen lämmin, piukkahista pihlajoista, paukkajista pajuista, hongista havusaoista" (saunapuiksi kelpuutettu mäntyä, pihlajaa ja pajua).

56. "löylöni, lämpöni, kipeillä voitieksi, vaivoilla valivesiksi, voija alta, voija piältä, voija keskeltä kipuja, alta tuntumattomaksi, piältä nuurumattomaksi, keskeltä kivuttomaksi, kivun tuntomattomaksi" (parantavia sanoja).

57. "puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, monest on hyvästä tehty, sekä puusta, jotta veestä, jotta kiukoan kivistä" (löylyn synty eli alkuperä).

58. "vassan lehet vartalolla, löyly liat lattialla" (puhdistavia sanoja).

59. "katkoan vassan toatollani, toisen katkoan moamollani, kolmannen vellollani, nellännen tsikollani" (vastojen sitominen=rakkauden osoitus).

60. "miepä kylyn lämmittäisin, halkosilla hoapasilla, tikkusilla pikkusilla" (halkoja pilkottu pieniksi tikuiksi, tai laitettu sekaan pienempiä oksia).

61. "lämmitä, muamoi, kylytkö, huabasile halgosile, koivusile lastusile, leppäsile kaluisile" (haapa, koivu ja leppähalkoja).

62. "käskin kaunoni lämmittää, metosen kylyn, miepä lämmitin ägisen kylyn" (metoinen ja äkäinen kylpy, metoista suosittu).

63. "kobuo kossesta kivet, puita muurehettomia, kiviä kivuttomia, saussuta simainen sauna, lämmitä medinen kyly, medisillä halgosilla, taitas on medi vasta, medisestä metsäsestä, kanna vettä läigöttele, lähisestä lähtiestä, puhtahalla puisiolla, luo löyly, lähetä lämmin, kivisellä kiukuvalla" (saunan lämmittämisen rituaali, kivetkin kerätty erikseen).

64. "juoksoo medine jogi, läbi kiukuon kivistä, läbi saunan sammalista" (vedestä ajateltu sen paikan mukaan mistä tuotu).

65. "löylyseni, lämböseni, higi vanhan Väinämöisen, mäne meeksi mieleheni, simaksi seämeheni" (kylpemisestä mielen ja sydämen rauhaa).

66. "tuolla näkky miun kotin, isän ikkunat näkky, kujan katto kyhmottä, emoi sauna lämpijä" (emon sauna, saunan alkuperästä).

67. löylyä on lyöty lipiksi ja lipoksi (lyydin lipits, vatjan lipittsa) kutsutulla tuohesta valmistetulla äyskärillä eli lipillä.

68. sana löyly on tarkoittanut henkeä (viron leil, liivin läul), höyryä (saamen liwla, levli), elävää (hantin lält, läl), elämää (komin lol, lov, vov), henkäystä (udmurtin lul), hengitystä (hantin lil, lili) ja henkisielua (mansin lil, tit). löylystä lähtevää höyryä on pidetty elämän ja elävän olennon merkkinä ja sitä on rinnastettu ihmisten ja eläinten suusta lähtevään huuruun.

69. "lämmitän metosen kylyn, metosilla halkosilla, tuon metoista vettä, Veen emännän valmissettua" (kylpyvesi Veen emännältä saatua).

70. "kylyn lämmitämmö, leiko puida leppäsiä, pilko puida pilmuloikse, murendele muruloikse, kylvettelen, leyhkyttelen, nivelile voidijoiksi, suonile on tervehyökse, pakoile parandehikse" ja "kylvettelen, löylyttelen, kultasilla kämmenillä, hopioilla sormiloilla, lehen kultasen kuvoan, varvat vaskiset valitshen, käsin piälle käytänöhö, suu suin puhelmoin, hengein huokaelmoin" ja "terve löyly, terve lämmin, tervehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan, puu löyly, kivonen löyly, löylysessä on lämpömiä, saunassa on sanoja sulia, terhehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan" ja "tules, löylyne jumala, iso ilman lämpömäine, terveyttä tekemään, rauhoa rakentamaan, puun löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen" ja "kylyseni, moamoseni, elik on sisarueni, ei oo sinun tsomuutta, eik oo sinun armahutta, ota oma hyvä, anna oma paha, puhu puhtahaksi, kessel on kivuttomaks, päällä, alla terveheksi" ja "kyly, toatto, löyly, moamo, tuo mettä meitolasta, simaista tapiolasta, kibeille voitehiks, pahoille parantehiks" (parantavia sanoja).

71. löylyä lyötäessä on lausuttu "lyön löylyn, lähene lämmä, näillä kuumilla kivillä, palavoilla puaderoilla".

72. saunaa on tervehditty sanoin "terveh, löyly, terveh, lämmin, terveh, seinämät siniset, terveh, kaikki saunakansa, tähä saunah suapujessa, tätä löylyö lyötäjessä".

73. sauna-sanan saamelainen vastine suowdnje on tarkoittanut eläinten talvikäyttäytymistä jäljittelevää lumeen kaivettua kuoppaa jota on saatettu käyttää lämmittelyyn (iglujen tapaan). saunan vanhempi kantasuomalainen nimi on joko unohtunut, sekoittunut (syntymähaltijan tai syntymäkodan nimi kuten volgallakin) tai sitä ei ole koskaan ollutkaan.

74. "Annikki sisäryehen, lämmitti metisen saunan, metisellä mättähällä, puilla tuulen tuittamilla, uon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla, saatto saunan lämpymäksi, puilla tuulen tuittamilla, uon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla, kivet koskesta kokosi, kanto vettä lähtehestä, käski veikon kylpemähän" (koskesta kootut kivet veden lämmittämiseen käytettyjä).

75. "täss on pitkät pirtin seinät, sekä laajat saunan lauat" ja "oma kotoni näkyypi, savon saunat lämpiääpi" ja "noin sanopi saunallinen, tuvallinen tuumoapi" (sauna-sanan alkuperästä, sisäänlämpiävän hirsimökin kotoperäinen nimitys).

76. "saunassa savun seassa, kylän kylpihuonehessa" (kylien yhteisistä saunoista eli kylpy-huoneista).

77. "ei ole sitä sisarta jolle mie sanan sanosin, haastan mieli hautani, lausun saunan lautasille, nuot ej kerro kellenkään, itken saunassa saloa, ylisellä yksinäin, kyllin kylpi huoneessa" (saunalle on käyty kertomassa murheita, vanhemman tavan mukaan kuuntelijoina metsän puut).

78. viimeisen kylpijän lähtiessä saunasta on tämä viskannut vettä kiukaaan päälle sanoin "valvo, vesi, nuku, tuli".

79. vieraaseen saunaan mentäessä on lausuttu "löylyseni, lämpöseni, tule, meri, mielelliseks, simoseks, seämelliseks".

80. ennen kylpemistä on (savu) sauna tuuletettu sanoin "luote pois on, liiga löyly, painat on, paha ägiä, hyv on tänne tullaksesi, pah on teällä ollaksesi".

81. "joka löylyjä hyvii, kipeillev voiteiks, vammoillep parannukseks, joka löylyjä pahoja, ne suakaan saunan sammaliin" ja "tuoppa vasta varjossasi, helmassasi hieno lehti, hautele halusin vastoin, simavastoin siivoele" ja "löyly muahan löyhähtyy, lämmin muahan läyhähtyy, kivut kivien rakoon, häkä saunan sammaleen" (parantavia sanoja).

82. saunaa on pidetty savu-sanan johdoksena (savune, savuna->sauna). savu-sanan muotoja ovat olleet inkerin savvu, viron sau, liivin sou, saamen souvva ja mordvan suvtams, savuttaa (volgalta tulleen savupirtin kotoperäinen nimi).

83. taikomiseen tarkoitettu vasta on taiteltu käsin rajapaikalla sijainneesta koivusta, kolmesta eri lehtipuusta tai koivusta ja katajasta. vastan valmistuksessa ei ole saanut käyttää apuvälineitä.

84. marien parantavaan kylpyyn on kerätty tarveaineet vähenevän kuun aikaan. sairasta on kylvetetty pihtakuusen oksista ja nokkosista sidotulla vihdalla ja parantavista kasveista sekoitetulla vedellä. lopuksi kylvetettävän hiukset on pesty hiilivedellä.

85. vepsäläistä saunanhaltijaa on kutsuttu nimellä Kilbetin emäga (kylvyn emäntä).

86. saunasta poistuttaessa on loihdittu "vesj vanha valvomoa, tuloine makkoamoa".

87. viskattaessa vettä ensimmäisen kerran uuvelle kiukaal on sanottu "mi anna vettä, si anna mettä".

88. "vihta männöö akankäille", "akanköynnös o vasenkätiseksi viännetty vihta" (vihtojen kätisyydestä).

89. "löylykivet nyrkinkokoosia, suurempaa alaj ja piänempää päälle" (kiukaan latomisesta).

90. "sinä ei viititellä eikä ujostella sekasim miehet ja naeset, apposen alasti" (tarkoittaa sukulaisten kanssa kylpemistä).

91. "alastonna meillä ruukataan saunasta juostap pirttiin kesäsät talvesa" (luonnollinen asia, kunnes tulee vilu).

92. "silmäkivet sitte oheni alespäin" (kiukaassa).

93. "alkukuu vihta ja loppukuu kerpu ova hyvii" (vihtojen sitomisen ajankohdasta).

94. "kun arveltiin että lehti on täys ettei oo enää pihkanen ni tehtiiv vihta" (kesän ensimmäinen vihta).

95. "kivi nimes, moa moamos, taivas toattos, vesi vanhin vellesi" (luetaan veden lämmittämistä varten kuumennetulle kivelle, ettei särkisi puuastiaa).

96. "no askartupa, siäl se pyykki pestii, ei sit saunas, ei saunas koskaa mitää tommost tehty" (pyhä paikka).

97. "ei löyly toisellep päivälle auta, sen saa ottaas siältä kaikki mitä tullee" (kylpemisen vaikutuksista).

98. "niis oli avokiuvvas, hirmunen kasa semmosia pyäreitä kiviä" (kiuaskivistä).

99. "olis ny huammen nii elettävä ilma että panis saunan lämpiäh" (kylpemisen ajankohdasta).

100. "saona ol se missä enimmästääl lapset suatii" (ennen saunaa synnytystä varten pystytetty kota).

101. "ensi löyly pittää ottaak kova" (kiukaan pyhittäminen).

102. "puualtaat tuota pitkät ja leviät" (saunassa peseytymistä varten).

103. "istu tänne alalavolle, täälä ei oo varsin niin kuuma" (alalauteille).

104. "ensimältä se on liika kirpakkata" (ensimmäiset löylyt).    

105. "yhesä akat ja ukot kylypi", "miehet käivät eistäi, siit vast naiset männiit lapsii kans", "ensinnä lapse käivät" (kolme tapaa kylpeä).

106. "joka päevä pit lämmitteäs sitä saunoa" (kylpemisen tärkeydestä, kotoperäinen tapa rukoilla).

107. "kiukaassa tuli sitte sitä lämmintä vettä" (pesuveden lämmittäminen talvisin).

108. "hoapapuiset lavihtat on parraat, ne ei tulen nii järi kuumakskaa" (haapaiset lauteet, alunperin istuttiin maassa, kivillä tai tuohen päällä).

107. "ne tytöt sielt saunast naimaonnea hajeksel" (sauna=kaiken hyvän lähde).

108. "min ole täs vähä hahamotellu että minkämoisen saunan rakentasin" (maan päällisen vai alisen).

109. "ei männä ensimmäisek saonaa, siel käöp haikuu" (häkää tai sähkökiukaista nousevia myrkyllisiä höyryjä, tuulettamisen tärkeydestä).

110. "se o kaek muakivistä teht, siinä ei ou yhtää halaspuoleista kivvee" (kiukaassa yhtään halkaistua kiveä).

111. "haudottii vihdat ja sitte ne pantii semmottee ämpärii jos oli halonev vesi" (vihtojen hauduttaminen).

112. "ku alethiin sitä harjaa tekheen ni sittem menthiim pyöreväksi" (kiuasta ladottaessa).

113. "harmoista kivistä" (ladotaan kiuas).

114. "hauvoskeli vihtat vielä siinä kiukaam päällä" (toinen tapa valmistaa vihdat).

115. "se hettiistä kylypyvettä nouti ja havuvastalla kylyvetti" (taikoja tehtäessä).

KOTITULI

1. ensimmäistä kertaa kiuasta eli uunia lämmitettäessä on halot laitettu pesään isompi pää edellä.

2. arkena halot on lyöty uuniin terävä eli pienempi pää edellä.

3. uuni on pyritty rakentamaan alusta loppuun saman päivän aikana (rituaalista rakentamista).

4. vepsäläisen pirtin pätsi on sijainnut ulko-ovelta katsottuna oikeassa takanurkassa. pätsi on muurattu savesta nupukiviperustalle. tulipesä ja hormi on muurattu omavalmisteisista tiilistä tai luonnonkivistä. pätsin vieressä on roikutettu niinestä punottua lapsenkätkyttä.

5. uutta uunia käyttöön otettaessa on haettu vettä järvestä keskiyöllä, kuljetettu vesi uunin pohjalle ja lausuttu "tämä on teidän valtias".

6. uuden uunin valmistuttua on juotu kipunaryypyt eli haikujaiset.

7. uuni on rakennettu ulko-ovea päin eli vastapäätä ovea.

8. uutta uunia rakennettaessa on käyty hakemassa järven pohjasta "mitä ensimmäisenä käteen sattuu", laitettu esine uunin pohjalle ja sanottu "tämä on teidän valtias".

9. uuni on pyritty rakentamaan yläkuulla ja etelätuulen aikaan ("ettei tulisi katkuinen").

10. "jotta arinan ois pitännä tulla hyväm paestamaan pantii siihej muurahaispesöä, sit havvu kasteltii vees, sit havvuttii kiukaan arina" (uuden uunin eli kiukaan valmisteluja).

11. "kun oli kolomena yönä perätystem pietty samassa paekassa tulta niin siihen asettu jo haltie" (haltijan houkuttelemista tulisijaan).

12. tulisijaa on pidetty udmurttien kualan eli pihakodan pyhimpänä paikkana. tulisijan yli ei ole saanut astua. tulisijaan ja pataan ei ole saanut koskettaa turhaan eikä pesemättömin käsin. padanripustimilla on uskottu olevan suojelevaa voimaa. ripustimia on kosketettu kun on toivottu suojelua tai lähdetty matkalle. tulenhaltijan on uskottu pystyvän lakkauttamaan raesateen ja suojelemaan pahoilta silmiltä. tulisijan ympärys on ollut naisen aluetta ja kualan takaosa miehen.

13. uunin tulipesää tai tuhkatilaa putsattaessa ja tyhjennettäessä on osa tuhkasta laitettu takaisin ("tuhan sikiämiseksi").

14. vanhojen asumusten tulisijat on peitetty maalla tai merkitty paaluilla. vanhaa tulisijaa on kohdeltu yhtä suurella kunnioituksella kuin käytössä olevaakin.

15. marilaisessa talossa uunin paikka on ollut peräseinällä otsa oveen päin. pöytä on sijainnut uunia vastapäätä ovesta vasemmalle. mordvalaisilla tulisija on ollut talon keskellä (kotaperinteen jatkumoa). udmurteilla uuni on sijainnut ovensuusta oikealle niin että uuninsuu on ollut päätyseinää kohti.

16. karjalaisen pirtin kiuas on ladottu moakivistä. kylmiin kohtiin on laitettu mähkä eli möhkäkiveä, tulen käyviin kohtiin rasvakiveä eli vestokiveä (vaaleaa, harmaata tai mustanpuhakkaa musarokiveä).

17. uuden uunin valmistuttua on sytytetty ensimmäinen tuli kiehisellä ja lausuttu "anna maata maanhaltija, pellettä levätäkseni, iäkseni ja ajakseni".

18. nenetsien tulisijaa on hallinnut ruuanlaittovälineitä tulen yllä kannatteleva symsy-tolppa jota pitkin pyhänä pidetty savu on noussut "kodasta taivaisiin". tolppaa ovat koristaneet seitsemän veistettyä päätä (taivaan tai olevaisuuden tasoja) ja tolpan päähän veistetty minlei-lintu. joka ilta ennen maaten menoa on perheen nainen (ne) suorittanut tolpalle ja tulelle nibtara-nimisen savurituaalin. kotitulen ja savun on uskottu kuuluvan naiselle.

19. saamelaiset ovat pitäneet tärkeänä että liedessä on palanut tuli aina kun kodassa on ollut ihmisiä eli eläväisiä. tulta ei olla mielellään sammutettu. tulisijan vieressä on säilytetty tarve-aineita uutta tulta varten.

20. "kiukoa meren kivistä, patsas saaren paasiloista" (kiuas ja savupiippu valmistettu rantakivistä).

21. tulta ensimmäistä kertaa uuteen tulisijaan viritettäessä on loihdittu "tuli nuorin nukkukoon, kuni väinämön tupessa, vesi vanhin valvokoon, kuni autuvaassa alanteessa".

22. tulisijan ensimmäinen tuli on isketty elävästä puusta saatuun taulaan. tulta viritettäessä on lausuttu "anna onni ollakseni, suo rauha eleäkseni, hyvin aina asuakseni".

23. talon uuni on rakennettu ensimmäisen tontilla poltetun tulen kohdalle.

24. "annoimpa kättä kiukuvallen, vilut kivet kiukuvassa, ei niinku isoni koissa, annoimpa kättä liejokselle, vilut hiilet liejoksen, ei niinku mammani kotona" (tulisijaa on silitetty ja tervehditty kädellä kuin perheenjäsentä).

25. mansit ovat uskoneet tulisijassa asustavan itsensä tulen jumalattaren Naj-ekwan (tuli-äiti, rakas-äiti, seitsemän-kielinen-äiti). jumalattarelle on uhrattu laittamalla ruokaa tai juomaa tuleen. Naj-ekwaa on muistettu kaikissa juhlissa ja perhe ja sukuhaltijoille uhrattaessa (mieluinen). jumalattaren on uskottu viestivän tulen äänillä ja liikkeillä.

26. mansien kotituli on ollut lämmön, valon ja ruuan lähde ja tulen haltijan sija. kaiken mikä on ollut yhteydessä tuleen on uskottu muuttuvan pyhäksi. tulen haltijan (elävän tulen) on uskottu varoittavan vaaroista äänillään, syövän ruuakseen puuta, nukkuvan kytevissä hiilissä ja heräävän uniltaan kun hiillokseen on lisätty puita. tulta ei ole saanut tökkiä metallisilla esineillä "koska elää ja omistaa sielun". tulen sielun on uskottu sijaitsevan liekin sinertävässä osassa.

27. mansien tulisija on yhdistänyt talon eri osia toisiinsa ja tehnyt talosta "kokonaisen". tulisijana on ollut maapohjalla seisova 70-80cm leveä alapäästään avomallinen takka jossa on ollut savesta tehty savupiippu. sija on sijainnut etuovesta oikealle tai vasemmalle. kodanmallisissa asumuksissa tulisija on ladottu soikion muotoon.

28. mansit ovat jaotelleet tulia alkuperän mukaan (pyhä tuli, ukkoselta saatu tuli, puulta saatu (hangattu) tuli, kiveltä (tulukset) saatu tuli). väkevimpänä on pidetty kotitulta. kotitulen haltijan Lowja-xumin on uskottu elävän talviasunnon savupiipussa tai kodan tulisijassa. jos tuli on päässyt sammumaan on käyttäydytty kuin joku läheinen olisi kuollut. tulella on ollut suurempiakin pyhäköitä (aras kan, tulen paikka).

29. kivistä ladottua tulisijaa tarkoittava kiuas-sana tulee sanasta kivi (inkerin kiuka, karjalan kiukoa, kiudug, vepsän kiudug, kyudug, saamen giwgas, giwkas). muita myöhäisiä tulisijaa tarkoittavia sanoja ovat olleet liekki (liekehtiä) ja lieska (lieskua) sanoista tuleva liesi (viron loosk=uuninsuun yläpuoli), pätsi (venäjän pec=uuni) ja uuni (ruotsin ughn=uuni).

30. tulisijaan liittyviä sanoja ovat olleet patsas (saamen bazze, uunin ulkonurkkaa tukeva pylväs, lieden takaosa), otsa (udmurtin az, komin vodz, uunin etuosa, yläosa, huippu, uunin edusta), hiili, hiillos (viron ildo, liivin il, saamen silla, tulen hehkua ja hohtoa tarkoittava salasana) ja sysi (liivin siz, syz, saamen cadda, mordvan sed, marin sy, syj, mansin syli, hantin söj, samojedin sij, tun sij (tu=tuli), sio, siitj, puunpalamisesta syntyvä hiili, noki, sammuva hiillos, hehkuva hiili).

31. tulisijan vanhempaa nimeä voidaan etsiä ikivanhojen tuli, sysi, pesä, kehä ja piiri sanojen yhdistelmistä (tuli-kehä, tuli-piiri, tuli-pesä) ja tulen haltijoiden (mansin naj=jumalatar, tuli) nimistä (ymmärretty elävänä olentona, jumaluutena, ympärilleen ladottu ympyrän tai soikion muotoinen kivikehä suojanaan, pesänään, rajoinaan, aurinkona).

32. "ukko uunilta puheli, pätsiltä pätövä ukko, kiero-silmä kiukovalta, vanha vaimo vaipan alta, kieli-palkku pankon päästä" (vaippa=villainen peitto, panko=uunin edusta tai päällystä, saksalaisten sanojen johdoksia).

33. "oven suussa, alla orren, kattilan pitosijoilla, kolmen koukun koskovilla, pölkyn pyöryvän nenässä" (tulisijan ympärystän kuvaus).

34. "aisa, aisa, tainen aisa, koivuset molemmat aisat, patas kiini kiukoassa, reppänä liki lakea" (tulisijan kuvaus).

35. saamelaisilla kotitulen yli ei ole saanut ojentaa mitään. tulen palaessa äänekkäästi on uskottu tulevan vieraita. irralleen vierineet kekäleet on laitettu takaisin tuleen.

36. mordvalaista kotitulta ei olla päästetty sammumaan koskaan. poikkeuksena isännän tai emännän kuolema jolloin on sytytetty "uusi tuli" puita yhteen hankaamalla.

37. vepsäläisen kotitulen haltija on ollut nokipäinen päcinrahkoi (päc=pätsi). pätsinhaltijalle on laitettu puuroa liedenperään.

38. tulentekovälineitä on pidetty yhtä pyhinä kuin tultakin (tul-ukset). välineitä on säilytetty talon pyhimmässä nurkassa.

39. kotitulen on uskottu kuljettavan "huonoa ilmaa" pois.

40. "nous ylös piikuuein, puhu tulta, tuo pärettä, miu tulta tehäksei, valkijoa valloaksei" (tulen puhuminen tarkoittanut tulen sytyttämistä, yllä pitämistä, puhaltamista, tulelle juttelemista ja loihtimista).

41. "tulen tuuvalta kottii, ei enneä emmoin tunne, eikä tulinoapurit" (tulinaapurit=viereisen tulen pitäjät).

42. "miks ei pannut miu emmoi, pannut tuutusta tullee, voaaruu keski valkiaa" (kotitulta kutsuttu keskivalkeaksi, viittaa tulisijan alkuperäiseen sijaintiin kodan keskellä).

43. "kekäleistä miun on keräs, sysipuista synnytteli" (sysi-puu kekäleiden vanhempi nimitys).

44. hantit ovat pitäneet pyhää kotatulta yllä päivin öin. tulen sammuttaminen vedellä on ollut kiellettyä (inhoaa vettä). tulelle on syötetty rasvaisia maistiaisia joista haltijan on uskottu kiittävän rätinällä.

45. vatjalaisten Tuli emän on tiedetty "lähtevän tulisijasta ja palaavan takaisin" (kipinät). haltijaa on puhuteltu sanoin "hiilihinsä hiuvetkohon, kypeniinsä peittyköön".

46. mordvalaiset ovat antaneet Uuni-emolle ensimmäisen osan kaikista uunissa valmistetuista ruuista ("Uuni-emo sinä olet keittänyt ja paistanut, sinulle kuuluu ensimmäinen pala").

47. pyhänä pidetystä tulesta on käytetty obilla nimityksiä näi ja nai (nainen), tulisijasta näi-rät. joka tulisijalla on uskottu olevan oma "tulityttönsä" jonka on tiedetty voivan vierailla toistenkin tulisijoissa.

48. "tukal on tuletta olla, vaiva suuri valkietta" ja "tukela on tulilla toisen, vaiva toisen valkiella" (oman tulen tärkeydestä).

49. hantit ovat kutsuneet kotitulta (chuval) tut saxiksi eli vaatteiden tuleksi (tulelle annettujen vaatelahjojen mukaan). tulenhaltijaa on kutsuttu nimin Tul-naj (tuli-nainen), rakastaja ja Naj-anki (Tuli-emo).

50. kotitulen jäädessä ilman valvojaa on lausuttu "ves on vanha valvomaa, valkia makkaamaa, tul nuori nukkumaa".

51. selkupit ovat pitäneet kotitulta (ty) elävänä olentona, liekkejä tulen vartalona, kipinöitä (tyj saj) tulen silminä ja puita (tyj apsot) tulen ruokana.

52. kotitulta on ruokittu jotta Tuli-emo (tyn amba) pysyisi terveenä ja tyytyväisenä (uskotaan syövän kaikkea mitä ihmisetkin syövät).

53. kotitulta (ty) on pidetty järjestyksen, rauhan, lämmön ja valon antajana.

54. kotitulen sammumisen on uskottu merkitsevän jonkin loppua (jos tuli sammuu kesken tarinan lopetetaan kertominen siihen).

55. selkupit muistavat tulen emoa (Tyn amba) kerran vuodessa puhdistamalla tulisijan tuhkasta (lakaistaan siivellä) ja polttamalla ensimmäisessä pesässä "punaisella kankaalla peitetyt seitsemän puuta" (tulen emolle kerätään "puita joista pitää").

56. polttopuille lausutaan "puu puhas, Jumalan luoma, älä piuku äläkä pauku, lehä kuin leppä, hoha kuin honka, ole suloinen tultuani, niin myös lähettyäni".

57. nganasanit kutsuvat tulisijaa nimellä tori.

58. nganasanit kutsuvat tuluksia eli tulirautaa tulen nimellä (tuuy).

59. hantit valmistavat kesäruuat ulkona ja talviruuat sisällä (erilliset ulos rakennetut tulisijat ja savupiiputtomat saviuunit).

60. "piti tuluksilla iskeät taola palamaan, se on ollun niin alakuperästä" (salamaniskun, hankaamalla tehdyn tulen ja tulikiven (katinkulta) jälkeen alkuperäisin tapa).

61. "jotta arinan ois pitännä tulla hyväm paestamaan pantii siihej muurahaispesöä, sit havvu kasteltii vees, sit havvuttii kiukaan arina" (arinan pyhittäminen).

62. "savesta oli sitte se arina, aivan silijä savesta juntattuj ja tervankuusella kovotettu ettei se terva päässym maahan", "arinasavveen tarttee panna santaa vähär runsaammi" (arinan tarveaineista).

63. "mää kuuliv vanhaan aikaan sanottavan että niim monta kertaa ko uunia korjaa niim monta arinaa se kypsentää" (kunnossapidosta).

64. "ei ollum muuta valoaenetta kup pärennuotijo kätteen" (luomuvalo).

65. "joka estip pani uunii valkee ni siittä piti jäärä haltii" (ensimmäinen tuli).

66. "puhu hiilistoo, jos alkaat hiilet kiihkota" (tulta kohennetaan puhumalla eli puhaltamalla).

67. "uunir rinta on vielä hualii" (elävä olento).

68. "hajuaa kum pyhä tuhka" (pyhä tuhka, pyhän puun tuhka).

69. "hammaskivestä tehtii se leiviuuni ja arinat saven kanssa" (hammaskivi=graniitti).

70. "no se oli semmonen keittokeppi sii sit ja siin oli kaks hankoa ja kattila pistethi sihen kepi nokha ja tuli alla" (kodan tulisija).

71. "harriskaiset kävyt palaa paremmin kum muut" (harottavat kävyt).